Miten paljon sallia miehelle tietokonepeliaikaa vuorokaudessa?
Hei kaikki!
Me ollaan kolmekymppinen, lapseton avopariskunta.
Ens alkuun yhdessäasuminen sujui ihan hyvin. Pikkuhiljaa mies kuitenkin alkoi pelata tietokonepelejään yhä enemmän ja enemmän. Nyt elokuusta lähtien (uuden Wowin julkaisuajankota) mies on pelannut melkein kaiken kotonaoloaikansa pelejään. Tulee siis töistä klo 17 mennen heti tietokoneelleen ja istuu siinä siihen asti, kunnes menee nukkumaan.
Olemme riidelleet asiasta jumalattoman paljon, koska musta tuntuu vaan niin pahalta kun koen, ettei mun seura kelpaa. Lisäksi mua ärsyttää se, että mies näitä pelejä pelatessaan hyvin usein myös puhuu kavereittensa kanssa Skypessä. En siis pääse kotona tuota meteliä pakoon, ellen linnoittaudu makuuhuoneeseen kuulokkeitten kanssa. Huonoina päivänä pelaaminen harmittaa erityisesti, silloin kun kaipaisi juttukaveria, syliä tms. (Olen kyllä tehnyt sen virheen, etten noina aikoina hänelle ole sanonut, että voisiko olla pelaamatta ja hengata mun kanssa.) Toki jos itken pahaa oloani, tulee lohduttamaan ym.
Mies pelaa, koska kokee että hänen elämänsä on hyvin stressaavaa tällä hetkellä ja tarvitsee todellisuuspakoa. Ymmärrän kyllä toisaalta, mutta tämä pelaaminen tässä määrin on jatkunnut jo melkein puoli vuotta.
Olen ajatellut, että haluan erota, ellei hän vähennä tuota pelaamista. Aion ehdottaa hänelle jotain määrää, mikä olisi mulle pelaamista ok. Mutta mikä olisi sopiva määrä peliaikaa aikuiselle miehelle? En tunne ketään muuta "pelaajaa", joten en oikein voi kysyäkään keneltäkään... Nostan kissan lähiaikoina pöydälle, koska jatkuva pelaaminen vaan tuntuu niin pahalta. Olen aina yksin kotona, käyn lähes aina yksin kaupungilla jne, jne.
Kiitos näkökulmista : )
Kommentit (69)
Tuolla joku olikin jo kysynyt, olisiko hyväksyttävämpää, jos mies pelaamisen sijaan urheilisi/lukisi koko ajan kirjoja, eli onko suurin ongelma yhteisen ajan puuttuminen vai se, että mies pelaa ja et itse peleistä välitä?
Ite oon pelaava ja erittäin äijämäinen nainen, joten ymmärrän tuon peleihin koukuttumisen, mutta jos tosissaan parisuhteessa elätte, ja mies on jatkuvasti pelaamassa eikä asiasta sanominen ole vieläkään auttanut, ukaasi ilmoille, että löydät kyllä parempaakin seuraa, jos tilanne ei muutu.
Jotenkin vain itelle tulee aina kuva näistä tällaisista suhteisiin littyvistä aloituksista, että nainen ei oikeasti ole osannut missään vaiheessa kertoa miehelle, kuinka paljon tilanne tosiaan häiritsee, vaikka riideltykin olisi asiasta. Nainen mököttää, sanoo kysyttäessä kaiken olevan ookoo jne. vaikka kaikki olisi toisin, ja aina odotetaan miesten osaavan lukea rivien välistä kaikki emotionaalinen hässäkkä. Ei toimi niin, miehet eivät huomaa juuri mitään naisen mielestä niin itsestäänselvää asiaa.
Oletko käyttäytynyt normaalisti miehesi kanssa aina miehen tehdessä muuta kuin pelatessa, ja paha mielesi tulee, kun teillä kahdella ei olekaan sitten yhteistä aikaa sun sitä halutessasi? Jos itellä olisi vastaava tilanne eikä puhuminen auttaisi, olisi meillä kotona jääaika (ja miehen pelatessa olisin esim. imurin kanssa kolistelemassa koko ajan takana/tehosekoitin päällä/olisin kaverin kanssa selän takana puhelimessa puhumassa vaikka kuukautisista, että skypetys ei ainakaan olisi liian mukavaa), ja jos mies ei siitäkään vielä uskoisi, että tilanteen pitää muuttua, olisi se kyllä ero edessä. Helppohan se munkin on sanoa, että eroa vain (vaikka olisikin yhteinen asunto ja tunteita toista kohtaan), eikä ihan pienestä asiasta nyt voikaan alkaa jo eroa miettimään, mutta jos vain sallit tuon jatkossakin, mitäs sitten kun tuon pelin aika päättyy? Aina tulee uusia lisäosia ja uusia pelejä.
Tee selväksi, että tietyt kotityöt hoidetaan ennen pelaamista, ja pelaamisen pitää loppua joka päivä tiettyyn aikaan mennessä. Eikä ruokaa syödä pelatessa vaan yhdessä keittiössä. Lisäksi skypetys pannaan, se tosiaan häiritsee yhteistä asumista aika paljon ja on epäkohteliasta toista kohtaan.
Tsemppiä, tao sille miehelle vähän järkeä päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sitten se vaihtoehtoinen tekeminen? Kaikki miehiä ei kiinnosta möllöttää sohvalla ja katsella telkkua. Koittakaa nyt ensin keksiä OIKEAA yhdessä tehtävää vaihtoehtoista toimintaa sille pelaamiselle. Kait sitä miestä joku muukin asia kiinnostaa kuin pelaaminen? Jos ei kiinnostaa mikään muu, niin tilanne on vähän huono.
Eli mun pitää ehdottaa miehelle parempaa tekemistä? Houkutella olemaan itseni kanssa kaikin keinoin. Hmm.
Totta helvetissä. Etkait sä voi olettaa, että sun kanssa sohvalla istuskelu ja jonkun telkun katsominen on esimerkiksi niin kiinnostavaa, että se menee pelaamisen edelle?
Onhan se häiritsevää jos mies pelaa 3-6 tuntia illassa. Keksikää yhteistä tekemistä muuten ero tulee. Toki voi olla omia menojakin jos mies ei halua mennä teatteriin, klassisen musiikin konserttiin jne.
Tylsä sellainen mies joka katsoo löhöten urheilua tv:n ääressä syöden ja juoden. Välillä pelaa muutaman tunnin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sitten se vaihtoehtoinen tekeminen? Kaikki miehiä ei kiinnosta möllöttää sohvalla ja katsella telkkua. Koittakaa nyt ensin keksiä OIKEAA yhdessä tehtävää vaihtoehtoista toimintaa sille pelaamiselle. Kait sitä miestä joku muukin asia kiinnostaa kuin pelaaminen? Jos ei kiinnostaa mikään muu, niin tilanne on vähän huono.
Eli mun pitää ehdottaa miehelle parempaa tekemistä? Houkutella olemaan itseni kanssa kaikin keinoin. Hmm.
Totta helvetissä. Etkait sä voi olettaa, että sun kanssa sohvalla istuskelu ja jonkun telkun katsominen on esimerkiksi niin kiinnostavaa, että se menee pelaamisen edelle?
Eli on naisen vastuulla (jos mies pelaa) keksiä yhteistä, miellyttävää tekemistä? Missä ne miehen ideat? Missä kompromissit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sitten se vaihtoehtoinen tekeminen? Kaikki miehiä ei kiinnosta möllöttää sohvalla ja katsella telkkua. Koittakaa nyt ensin keksiä OIKEAA yhdessä tehtävää vaihtoehtoista toimintaa sille pelaamiselle. Kait sitä miestä joku muukin asia kiinnostaa kuin pelaaminen? Jos ei kiinnostaa mikään muu, niin tilanne on vähän huono.
Eli mun pitää ehdottaa miehelle parempaa tekemistä? Houkutella olemaan itseni kanssa kaikin keinoin. Hmm.
Totta helvetissä. Etkait sä voi olettaa, että sun kanssa sohvalla istuskelu ja jonkun telkun katsominen on esimerkiksi niin kiinnostavaa, että se menee pelaamisen edelle?
Eli on naisen vastuulla (jos mies pelaa) keksiä yhteistä, miellyttävää tekemistä? Missä ne miehen ideat? Missä kompromissit?
Tämä! Ei se toinen osapuoli mikään viihdekeskus ole. Parisuhteessa ihan avainasia on yhteinen aika oli se sitten jotain hassunhauskaa tekemistä tai tiskaamista yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sitten se vaihtoehtoinen tekeminen? Kaikki miehiä ei kiinnosta möllöttää sohvalla ja katsella telkkua. Koittakaa nyt ensin keksiä OIKEAA yhdessä tehtävää vaihtoehtoista toimintaa sille pelaamiselle. Kait sitä miestä joku muukin asia kiinnostaa kuin pelaaminen? Jos ei kiinnostaa mikään muu, niin tilanne on vähän huono.
Eli mun pitää ehdottaa miehelle parempaa tekemistä? Houkutella olemaan itseni kanssa kaikin keinoin. Hmm.
Totta helvetissä. Etkait sä voi olettaa, että sun kanssa sohvalla istuskelu ja jonkun telkun katsominen on esimerkiksi niin kiinnostavaa, että se menee pelaamisen edelle?
Eli on naisen vastuulla (jos mies pelaa) keksiä yhteistä, miellyttävää tekemistä? Missä ne miehen ideat? Missä kompromissit?
No siis jos mies mieluiten kuluttaa aikansa pelaamalla, on minusta vähintäänkin reilua että sinä keksit yhteistä tekemistä teille jos sinä "kiellät" miestä pelaamasta?😅
Meillä ratkesi sillä että muutettiin eri asuntoihin. Mies saa olla koneella silloin kun haluaa ja sitten kun nähdään niin sitten tehdään kaikkea yhdessä eikä koneella olla. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sitten se vaihtoehtoinen tekeminen? Kaikki miehiä ei kiinnosta möllöttää sohvalla ja katsella telkkua. Koittakaa nyt ensin keksiä OIKEAA yhdessä tehtävää vaihtoehtoista toimintaa sille pelaamiselle. Kait sitä miestä joku muukin asia kiinnostaa kuin pelaaminen? Jos ei kiinnostaa mikään muu, niin tilanne on vähän huono.
Eli mun pitää ehdottaa miehelle parempaa tekemistä? Houkutella olemaan itseni kanssa kaikin keinoin. Hmm.
Totta helvetissä. Etkait sä voi olettaa, että sun kanssa sohvalla istuskelu ja jonkun telkun katsominen on esimerkiksi niin kiinnostavaa, että se menee pelaamisen edelle?
Eli on naisen vastuulla (jos mies pelaa) keksiä yhteistä, miellyttävää tekemistä? Missä ne miehen ideat? Missä kompromissit?
No siis jos mies mieluiten kuluttaa aikansa pelaamalla, on minusta vähintäänkin reilua että sinä keksit yhteistä tekemistä teille jos sinä "kiellät" miestä pelaamasta?😅
No mut jos ei oo mitään mielenkiintoo viettää aikaa yhdessä ja keksiä miehen itse mitään yhteistä tekemistä, niin eiks oo sama erota? :)
Nanao kirjoitti:
Meillä ratkesi sillä että muutettiin eri asuntoihin. Mies saa olla koneella silloin kun haluaa ja sitten kun nähdään niin sitten tehdään kaikkea yhdessä eikä koneella olla. :)
Tätä oon itsekin miettinyt, että onko meillä jossain vaiheessa edessä...
Niinkuin aikaisemminkin tässä ketjussa on sanottu, niin suosittelen keskustelemaan asiasta miehesi kanssa. Mitä mieltä hän on asioista? Peliajoista? Yhteisistä vapaapäivistä/hetkistä? Kiukuttelun sijaan kannattaa keskustella asiat hyvin läpi ja tuoda molempien mielipiteet esiin ja luoda kompromisseja.
Suosittelen myös, että tutustut hänen peleihinsä. Voit esim. kysellä mieheltäsi, että millaisia pelejä hän pelaa, kenen kanssa hän pelaa, mitä kyseisissä peleissä tehdään jne. Parhaimmillaan löydät miehestäsi uusia puolia, kun hän selittää ja kertoo, millaisia pelejä hän pelaa! Ja ainakin itselläni on ollut pienestä asti se, että jos joku lähipiiristä on kysellyt, että millaisia pelejä pelaan, niin on tullut hyvä fiilis kun on saanut kertoa omista peleistään ja seikkailuistaan.
Tsemppiä matkaan ja toivottavasti löydätte yhteisen sävelen! :)
Kaksi kuukautta eronne jälkeen tulet ihmettelemään, miksi sinulta kesti niin kauan muuttaa pois.
Eli miehen pitäisi olla naisen käytettävissä ja ohjailtavissa 24/7 tai muuten tulee ero? Ootte te aika perseestä. Mutta tätä se on parisuhde suomalaisen naisen kanssa 2010. Nythän on ollut mediassa paljon juttua suomalaisen naisen vaatimuksista parisuhteissa, kuinka ollaan niin itsenäisiä ja voidaan vaatia mitä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuolla joku olikin jo kysynyt, olisiko hyväksyttävämpää, jos mies pelaamisen sijaan urheilisi/lukisi koko ajan kirjoja, eli onko suurin ongelma yhteisen ajan puuttuminen vai se, että mies pelaa ja et itse peleistä välitä?
Yhteisen ajan puuttuminen on ongelma kuten myös se, että pelaaminen näkyy ja kuuluu kotona koko ajan. Pelikavereille puhuminen/huutaminen ja näppäimistön naputus on kumppaninkin korvilla jatkuvasti. Vaikka välissä olisi ovi, niin äänet kyllä kuuluvat. Lukeminen olisikin hyvä harrastus! Vaikka olisi omissa maailmoissaan, ei ainakaan häiritsisi toista.
Jossain vaiheessa yritinkin kysellä peleistä ja kohteliaisuudesta osoittaa jotain kiinnostusta, mutta toisen harrastukseen ei osaa suhtautua enää kivasti, kun se häiritsee arkea. Harrastajasta puolestaan tuntuu, että arki haittaa harrastustoimintaa.
Ettäkö naisen pitäisi olla pelaavalle miehelleen äiti, joka takoo järkeä? Aikuisten parisuhteessa sovitaan kyllä pelisäännöistä, mutta että kirjaimellisesti...
- Se jolla peliaddikti exä
Itsekin ollut tilanteessa jossa mies pelaa kotiintulosta nukkumaanmenoon ja vapaapäivinä laskin kerran 10h pelaamista, jonka ajan odottelin jos tekisimme yhdessä jotain... Tätä ei tapahtunut ihan joka päivä, mutta häiritsevän paljon. Lopulta tuntui, että olin vaan pelaamisen mahdollistaja. Tulin kotiin ja tein ruuan, pesin pyykit jne. Mies unohti koska pelasi. Muutimme opiskelujen vuoksi erilleen ja pelaaminen tuntui rajoittavan yhteydenpitoakin. Kuitenkin yhdessä vietetty aika oli niin hyvää, etten halunnut vaihtaa sitä pois. Kirjoitin kirjeen, jossa kerroin kaikki tunteet ja miten paljon pelaaminen satutti. Odotin tyrmäystä, mutta mies oli aidosti pahoillaan ja sanoi, ettei ollut huomannut että pelaaminen vaikuttaa muhun niin paljon. Siitä lähtien on ollut paremmin ja miehen luvalla saan myös huomauttaa asiasta aina jos on lähdössä lapasesta. Myönsi myös riippuvuutensa ja pohdittiin syitä pelaamiselle. Keskustelulla sain ihanan miehen takaisin <3
Otsikko oli tyylipuhdasta provoa, mutta täällä ollaankin tosissaan!
No, sanonpa nyt minäkin: ei ole sinun tehtävä "sallia miehelle peliaikaa". Lapsille sallitaan peliaikaa. Mies pelaa sen minkä pelaa, ja sinä voit tietysti pyytää että pelaisi vähemmän. Jos ei suostu, tee johtopäätökset.
Joko jäät ja hyväksyt tai lähdet.
Tämä on ihan sama kuin alkoholistin kanssa. Alkoholisti päättää juoko, puoliso päättää jääkö.
Vierailija kirjoitti:
Hei kaikki!
Me ollaan kolmekymppinen, lapseton avopariskunta.
Ens alkuun yhdessäasuminen sujui ihan hyvin. Pikkuhiljaa mies kuitenkin alkoi pelata tietokonepelejään yhä enemmän ja enemmän. Nyt elokuusta lähtien (uuden Wowin julkaisuajankota) mies on pelannut melkein kaiken kotonaoloaikansa pelejään. Tulee siis töistä klo 17 mennen heti tietokoneelleen ja istuu siinä siihen asti, kunnes menee nukkumaan.
Koska teillä ei ole lapsia, niin avomiehelläsi ei ole mitään velvoitteita sinua kohtaan, kuten lastenhoidon jakaminen.
Oletko kenties uusavuton tai patalaiska naiseläjä jota ei lapsettomankaan talouden kotityöt kiinnosta?
Jos ruokaa haluat niin mene itse hakemaan jääkaapistasi tai ostamaan kaupasta lisää, miehesi ei ole käskytettävä palvelijasi. Ihme että sinua yhä katselee.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin ollut tilanteessa jossa mies pelaa kotiintulosta nukkumaanmenoon ja vapaapäivinä laskin kerran 10h pelaamista, jonka ajan odottelin jos tekisimme yhdessä jotain... Tätä ei tapahtunut ihan joka päivä, mutta häiritsevän paljon. Lopulta tuntui, että olin vaan pelaamisen mahdollistaja. Tulin kotiin ja tein ruuan, pesin pyykit jne. Mies unohti koska pelasi. Muutimme opiskelujen vuoksi erilleen ja pelaaminen tuntui rajoittavan yhteydenpitoakin. Kuitenkin yhdessä vietetty aika oli niin hyvää, etten halunnut vaihtaa sitä pois. Kirjoitin kirjeen, jossa kerroin kaikki tunteet ja miten paljon pelaaminen satutti. Odotin tyrmäystä, mutta mies oli aidosti pahoillaan ja sanoi, ettei ollut huomannut että pelaaminen vaikuttaa muhun niin paljon. Siitä lähtien on ollut paremmin ja miehen luvalla saan myös huomauttaa asiasta aina jos on lähdössä lapasesta. Myönsi myös riippuvuutensa ja pohdittiin syitä pelaamiselle. Keskustelulla sain ihanan miehen takaisin <3
Mukava lukea tälläinenkin tarina. Aina ei tarvitse jättää sitä sikaa.
Miehesi ongelma ei ole sinänsä pelaaminen, vaan se, että se on online-pelaamista. Yksinpelit on täysin eri asia, koska niissä ei ole sitä kaikista koukuttavinta aspektia, eli sosiaalisuutta ja kilpailullisuutta. Käytännössä moninpelit ovat vain hienosti naamioituja sosiaalisia medioita.