Etäisä peruu viikonloppu tapaamiset edellisenä päivänä

Minulla on tervettä itsekkyyttä ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhäiti kirjoitti:

Olen yksinhuoltaja.Raskaus oli vahibko. Odotin yksin ja sain lapsen yksin. Eka vuosi hyvin rankka. Isä kiukuttelee koska en suostu yhteishuoltajuuteen ja siksi tekee tällätavalla kiusaa :/

Älä anna periksi. Minunkin ex yritti nujertaa minut, jätti maksamatta elareita, jätti lasta hakematta, kun en suostunut hänen vaatimuksiin huoltajuudesta ja tapaamisista. Purin hammasta ja järjestin kaiken itse, sain vähän apuja tutuilta ja sukulaiselta. Tätä jatkui vuoden, sitten hän varmaan luovutti ja välit on sen jälkeen olleet viileän asialliset. Aina helpottaa sellaisina aikoina kun hänellä on uusi naisystävä. Aina kun on taas yksin, kiukuttelee minulle ja on hankala. Ehkä hakee sillä huomiota.

Mitä just luin? Isä haluaa tavata lastaan ja olla tämän huoltaja, niin äiti on upea ihminen ja torppaa kaikki yritykset. Tiesittekö että sillä teidän lapsellakin on oikeus isäänsä? Tiedän kokemuksesta että onhan se helpompaa jos vou leikkiä ettei omaa huonoa isävalintaa ole olemassa, mutta se on, ja te toimitte todella itsekkäästi.

Näetkö oikeasti asian näin?

Jos isä haluaa olla lapselleen isä niin kyllä se täytyy myös näyttää.

Ei etävanhemmalla ole oikeutta yksinään päättää koska voi lapsen ottaa luokseen ja miksi aikaa. Lähivanhempi täytyy myös huomioida.

Ei ole lähivanhempaa tai lasta kohtaan reilua perua hakuja kun niistä on sovittu ja lähivanhempikin suunnitellut menonsa (esim.työ) sen mukaan.

Parempi olla tuossa tilanteessa luottamatta etävanhemman puheisiin eli olla huomioimatta.

Tapaamiset on lapsen oikeus. Ei vanhempien oikeus kiusata ja kostaa toisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Ja syy tehdä hänen kanssaan lapsi oli että...?

Varmaan kuule se että sai lapsen. Harmillisesti joutuu jotain äijää jaksaan sen vuoksi. Ei niitä hyviä miehiä löydä joten ihan sama kenen kaa tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhäiti kirjoitti:

Olen yksinhuoltaja.Raskaus oli vahibko. Odotin yksin ja sain lapsen yksin. Eka vuosi hyvin rankka. Isä kiukuttelee koska en suostu yhteishuoltajuuteen ja siksi tekee tällätavalla kiusaa :/

Älä anna periksi. Minunkin ex yritti nujertaa minut, jätti maksamatta elareita, jätti lasta hakematta, kun en suostunut hänen vaatimuksiin huoltajuudesta ja tapaamisista. Purin hammasta ja järjestin kaiken itse, sain vähän apuja tutuilta ja sukulaiselta. Tätä jatkui vuoden, sitten hän varmaan luovutti ja välit on sen jälkeen olleet viileän asialliset. Aina helpottaa sellaisina aikoina kun hänellä on uusi naisystävä. Aina kun on taas yksin, kiukuttelee minulle ja on hankala. Ehkä hakee sillä huomiota.

Mitä just luin? Isä haluaa tavata lastaan ja olla tämän huoltaja, niin äiti on upea ihminen ja torppaa kaikki yritykset. Tiesittekö että sillä teidän lapsellakin on oikeus isäänsä? Tiedän kokemuksesta että onhan se helpompaa jos vou leikkiä ettei omaa huonoa isävalintaa ole olemassa, mutta se on, ja te toimitte todella itsekkäästi.

Olet sekaisin. Ei se isä halua lapsen vuoksi huoltajuutta vaan itsekkäistä syistä. Äiti toimii lapsen parhaaksi juuri kun edes on tekemisissä kiusaaja-isän kanssa.

Meillä isä jätti vain hakematta. Ei vaivautunut edes ilmoittamaan.

Uuden sopimuksen mukaan sillä on tunti aikaa hakea lapset ja jos ei hae niin menettää viikonloppunsa lasten kanssa.

Loppui meiltä koko iltainen odottelu ja ihmettely että hakeeko vai ei.

Tehkää sopimukset ja tarvittaessa suunnittele toinen vaihtoehto jos etä ei lapsia hae silloin kun onsovittu.

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä tekisin sijassasi: lakkaisin täysin luottamasta tähän "isään". En laskisi hönen varaansa yhtään mitään hoitoa, vaan järjestäisin kaikki työvuoroni aikaiset hoidot päiväkotiin. Enkä millään tavalla tyrkyttäisi lasta isälleen. Antaisin ilmoittaa isän ihan itse, milloin ottaa. Ja jos minulle ei hänen ainansa sovi, niin voi voi.

Itse jaksoin yrittää seitsemän vuoden ajan edistää isän ja lapsen suhdetta. Tyrkytin lasta hänelle, järjestin kyydit, välillä piti antaa ruokarahaakin. Silti minulle saatettiin ilmoittaa edellisenä iltana, että ei käy. Välimatkaa oli paljon ja kuskasin lasta junalla mennen tullen. Liput maksoin minä. Mitta tuli täyteen sen kerran kun sain tekstarin jo ollessamme junassa, loppumatkan aikana, että ei otakaan lasta nyt. Lähdimme takaisin 400 km päähän. Päätin sen matkan aikana, että lapsi menee isälleen seuraavan kerran kun isä itse pyytää että voisiko lapsi tulla. Ajattelin, että maksan ne junaliput kyllä, mutta pyytää pitää. Siinä on nyt kummenisen vuotta. Ei ole lasta pyydetty käymään vielä.

Entä pyysikö lapsi päästä käymään isällä? Vai päätitkö vain jyrätä muut allesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä minä tekisin sijassasi: lakkaisin täysin luottamasta tähän "isään". En laskisi hönen varaansa yhtään mitään hoitoa, vaan järjestäisin kaikki työvuoroni aikaiset hoidot päiväkotiin. Enkä millään tavalla tyrkyttäisi lasta isälleen. Antaisin ilmoittaa isän ihan itse, milloin ottaa. Ja jos minulle ei hänen ainansa sovi, niin voi voi.

Itse jaksoin yrittää seitsemän vuoden ajan edistää isän ja lapsen suhdetta. Tyrkytin lasta hänelle, järjestin kyydit, välillä piti antaa ruokarahaakin. Silti minulle saatettiin ilmoittaa edellisenä iltana, että ei käy. Välimatkaa oli paljon ja kuskasin lasta junalla mennen tullen. Liput maksoin minä. Mitta tuli täyteen sen kerran kun sain tekstarin jo ollessamme junassa, loppumatkan aikana, että ei otakaan lasta nyt. Lähdimme takaisin 400 km päähän. Päätin sen matkan aikana, että lapsi menee isälleen seuraavan kerran kun isä itse pyytää että voisiko lapsi tulla. Ajattelin, että maksan ne junaliput kyllä, mutta pyytää pitää. Siinä on nyt kummenisen vuotta. Ei ole lasta pyydetty käymään vielä.

Entä pyysikö lapsi päästä käymään isällä? Vai päätitkö vain jyrätä muut allesi?

Ajattelitko että lapsi vain viedään isälle ilman isän suostumusta vaikka lapsi sinne haluaisi?

Olet typerä.

Jos isä käyttäytyy noin niin hakekoot itse lapsen luokseen kun sattuu itselleen sopimaan. Tuosta on turha äitiä syyttää.

Jos isä ei lapsensa perään edes kysele niin mitä se mielestäsi kertoo isästä?

Missä teitte sopimuksen ? Oikeuden kautta? Koska jos tämä tulee jatkumaan ja joudun aina varautuu a b ja c suunnitelmiin niin ei tunnu reilulta. Varsinkaan lasta kohtaan. Toivotaan että isä kasvaa aikuiseksi. Ja ajattelisi lapsen parasta