Suuri osa nuorista jäätyy täysin työhaastattelussa =D

Mielestäni jännittäminen kertoo nimenomaan siitä, että nuori pitää työhaastattelua tärkeänä eikä suhtaudu siihen hälläväliä-asenteella. Varmaan jokainen työnantaja haluaa työntekijän joka on omistautunut työlle.

Ihmiset ovat kautta aikain jännittäneet ja olleet ujoja. Siis osa ihmisistä. Ei se määrä ole mihinkään kasvanut tai pudonnut. Nykypäivän vaatimukset vaan on niin korkeat ja työmarkkinat kokeneet inflaation. Maailman väestöluku on kasvanut julmetusti, Suomessakin. Ja työpaikat taas vähentyneet, jolloin kilpailu niistä on kovempi. Sen vuoksi kaikki paskaduuninkin työnantajat kuvittelevat olevansa jotain jumalia, jotka voivat haastatella satoja ihmisiä yhtä turhaa siivoojan tai hitsaajan pestiä varten.

Ennen vanhaan työn sai, kun vain käveli kysymään työnantajalta tai työnantaja jopa kuuli puskaradiosta, että se juro naapurin Pekka tarvitsee taskurahaa ja on kätevä käsistään. Ihan sama oliko Pekka tosi ujo tai sosiaalisesti kömpelö, sillä niillä ominaisuuksilla ei ollut mitään tekemistä itse työnkuvan kanssa. Sama juttu nykypäivänäkin. Nuoria kuulustellaan johonkin seurakunnan hautausmaan rikkaruohon kitkentään tai mansikkatorimyyntiin kuin missäkin KGBn ristikuulustelussa. Toki tuo metodi on ihan hyvä keino karsia ne parhaimmat työnhakijat sieltä satojen joukosta ja työnantajilla on ainakin valinnanvaraa. Mutta kyllä tuossa nuorille tarjottujen kesähommien haastatteluissa voisi käyttää rekrytoijatkin enemmän maalaisjärkeä...

Rekryfirmat tekevät muuten hyvää tuottoa tuolla, että järjestävät työnantajien piikkii massiivisia haastatteluja ja hakuprosesseja. Ja huvittavinta on, että noista rekryhysterisoinnista ei ole paljoakaan hyötyä, koska duuneihin palkataan nuoria lopulta suhteiden kautta. Eli sinne kesäduuneihin päätyy jokatapauksessa niitä laiskoja, paskoja, kiittämättömiä isin siskon poikia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen alalla, joka on todella sosiaalinen ja täynnä extrovertteja. Kuitenkin kun on pidettävä puheenvuoroja/esitelmiä, todella monet punastelee ja ääni alkaa värisemään. Luonnollinen reaktio, eikä mikään erityinen epäonnistuminen noloille teineille! Ärsyttävä juttu!

Turha leikkiä maailmankansalaista jos ei osaa edes puhua. Palatkaa maan pinnalle. Ette ole yhtään parempia kuin vanhat sukupolvet, päinvastoin koko ajan huonompia.

öö? Jäi vielä maininta siitä, että ryhmän keski-ikä on n. 25, eli teinejä ei  enää olla ja kaikilla useampia työpaikkoja taustalla.

Mielestäni on todella tahditonta ja täysin turhaa arvostella ihmisiä punastumisen perusteella.

Niin missä välissä nuoret tulisivat myymään niitä karkki/keksilaatikoita sinne vanhempien työpaikalle? Meillä lapset ovat koulussa päivisin. Eikä ainakaan mun työpaikalla henkilökunnalla ole mitään yhteistä kahvi-/ruokataukoa jonka aikana nuori voisi olla myymässä. Kukin käy syömässä työhön soveltuvassa kohdassa ja kahvitauko pidetään asiakkaiden kanssa jos pystytään. Aamuisin työhötulo on porrastettu 06-9.30 välille ja työpäivä päätyy 14- 18 välillä.

Toki joillakin työpaikoilla myynnin saa helpommin järjestettyä. Aikamoinen kommentti kuitenkin tuolta työhaastattelun järjestäjältä.

Vihaan yli kaiken mitä tahansa haastattelua tai itseni mainostamista. Niissä olen tosi huono ja se yhdistettynä hitaaseen oppimiseen ei todennäköisesti tekisi hyvää vaikutelmaa työnantajalle.Se, miten työni taas osaan tehdä riippuu siitä, miten hyvin minut on siihen perehdytetty ja kuinka nopeaa oppimistaitoa minulta vaaditaan. Itse olen kyllä kova tekemään töitä ja pidän aika paljon käytännön hommista. Kun on tarpeeksi tekemistä niin aikakin menee lentäen ja jos tarpeeksi hyvin työni osaan niin pystyn tekemään ne vaikka yksinkin, ellei tietenkin ole sellainen missä kaveri on hyvä olla. Valitettavasti tuntuu vain siltä, että se sosiaalisuus ja nopeasti oppiminen ratkaisee enemmän.

Onneksi oma yritykseni on vielä sen verran pieni, että pystyn hoitamaan rekrytoinnin itse eikä ole tarvinnut palkata mitään ylimielistä  besserwisseriä asiaa hoitamaan. Nuorille ja varsinkin ujoille nuorille suosittelen kyselemään töitä myös pienistä yrityksistä. Usein teitä haastattelee niissä ihminen, joka ei ole tippaakaan sen avoimempi ja sosiaalisempi kuin te itsekään olette. Jos työpaikkaa ette saa,  syy on todennäköisemmin se, ettei yritys tarvitse työntekijää kuin että teissä olisi jotain vikaa. Olen yrittäjäsuvusta ja siskoani jännittää työhaastattelut varmaan paljon enemmän kuin paikkaa hakevia. Muutoin olen samaa mieltä, että vanhempien ei kannata kaikkia asioita hoitaa lastensa puolesta. 

T. Työnantaja, jolle hammaslääkäriajan varaaminen aiheuttaa paniikkikohtauksen

Olen 56-vuotias ja vieläkin punastuisin hämmentävissä tilanteissa ilman lääkettä kaulaa ja korvia myöten. Vanhempani kyllä yrittivät koulua minua, kun olin tavattoman ujo lapsi, ja mua vietiin liikaakin vierailuille ja muutenkin ihmisten ilmoille ja piti opetella tervehtimään ventovieraitakin kädestä pitäen ja joitakin sanoja olisi pitänyt suustani saada ulos, mutta en saanut, vaan olen aina jäätynyt tuollaisissa tilanteissa. Vieläkin isäni huomauttelee minulle ujoudestani ja ihmettelee, miten minä sellainen olen, vaikka hän kaikkensa yritti. Nykyään siis tietenkin saan suuni auki, mutta lapsena en eikä se pakottamalla auennut, ei edes koulussa missään harjoituksissa. Propralia olen käyttänyt siitä asti jännitykseen, kun alle 4-kymppisenä lääkärikäynnillä lääkäri huomautti minulle punastumisesta. Hyvä työntekijä olen silti, vaikka olenkin ujo. Osa lapsistani on lähes yhtä ujoja kuin minä. Joo, olen katsonut pieliin. Vika on minun perimässäni.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni jännittäminen kertoo nimenomaan siitä, että nuori pitää työhaastattelua tärkeänä eikä suhtaudu siihen hälläväliä-asenteella. Varmaan jokainen työnantaja haluaa työntekijän joka on omistautunut työlle.

Työhaastattelijat on ihanan pihalla. Jos todella haluan työn, jännitän haastattelussa ja aina ei ole työ tärpännyt, mutta kaikkiin niihin paikkoihin mihin en oikeasti halua ja haastatteluasennekin on jalat pöydälle ja ala ny jotain joutessas kyseleen, niin johan ilmoitellaan perään että saat paikan. Välillä otankin sen paskaduunin ja pyörin sen kuukauden kaksi hommissa mitkä ei kiinnosta saati motivoi, sitten lähden ja työpaikka saa järjestää uutta rekryä, kouluttaa taas uutta työntekijää jne.