Lue keskustelun säännöt.
Miettikää nyt hyvät ihmiset tarkoin, haluatteko lapsia vai ette!
14.01.2017 |
Joo ihanaa ja suloista elämää kaikki somessa hehkuttavat. Me leivotaan pullaa ja käydään pulkkamäessä ja lapset piirtää äidille sydämiä ja halaa ja kaikki on niiiiiin ihanasti.
Ja paskat. Mitään muuta saa kuin kuraa silmille joka hemmetin päivä. Teini on kuin yksi perkele, ei sitä kotona juuri näy ja kun näkyy, kaikki on niin väärin ja niin perseestä kuin olla ja voi. Ei sen kanssa voi puhua, "joo joo", "ihan sama", "ketä kiinnostaa". Niinpä.
Kahdeksanvuotias on yksi tahtojen keskittymä. Kaikki on ei, ihan kaikki on ei. Mikään ei käy. Vaatteita ei saisi pestä, väkisin ryöstän ne öisin kun muuten ei irtoa. Hiuksia ei saa leikata, kulkevat kuin mitkäkin röllipeikot. Ei sitten.
Jos ne mua vihaa, ihan sama. Me olemme kasvattaneet rakkaudella ja rajoilla, lempeydellä ja kurilla, kaikkea tasapuolisesti, vaan jos lapsia on siunattu helvetinmoisella luonteella niin aseeton tässä taistelussa on.
Joskus, tai oikeastaan joka kuukausi, tekisi mieli jättää tämä koko sirkus ja häipyä omille teilleen.
Ei tämä lapsiperhe-elämä niin ihanaa ole kuin kerrotaan. Katin kontit, yksi kärsimysnäytelmä. Ja joo, en mene psykiatrille, minä tässä perheessä ainut selväjärkinen olen. Ja lapset ovat käyneet kaikki lääkärit ja psykiatrit ja terapeutit, terveitä ovat, vain harvinaisen voimakastahtoisia.
Kommentit (17)
Oletko jutellut lastesi kanssa. Joskus kannattaa käyttää tunteita. Kerro miltä heidän käytös tuntuu ja osoita, että heidän käytöksensä ei ole hyväksyttävää. Pistä heidät katumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko jutellut lastesi kanssa. Joskus kannattaa käyttää tunteita. Kerro miltä heidän käytös tuntuu ja osoita, että heidän käytöksensä ei ole hyväksyttävää. Pistä heidät katumaan.
Öööö.... juttelen joka ikinen päivä. Aina kun on otollinen hetki, puhun lasten kanssa yksi kerrallaan, jutellaan ja sovitaan sääntöjä. Silloin kaikki on hyvin. On puhuttu vaikeat jutut ja iloiset jutut, sovitaan kaikkea kivaa yhdessä tekemistä. Juuri sen hetken kaikki on hyvin. Vaan kun kaikki muu aika on yhtä hiton vääntöä, ei jaksa, ei oikeasti jaksa.
ap
Ei se elämä aina ruusuilla tanssimista ja pilvihattaraa ole. Ei edes niillä some-hehkuttajilla. Mutta eihän kukaan oikeasti edes kuvittele, että lapsiperhearki on 24/7 sirkushubailua?
Nää, tuo on ap elävää elämää. Älä ota niin hiton tosissasi asioita ja katso, että elämä on pilalla, jos kahdeksanvuotias pitää samoja vaatteita useamman päivän. Sun lapset testaa sua, ja sä selvästi feilaat testissä! Kannattaa nyt vähän miettiä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää ja hellittää hiukan otetta.
t. kahden teinin onnellinen äiti
No ei meillä kyllä tollasta ole. HUI!!! Eivät ole pahemmin murkkuikäsenä tai teini-ikäsenä kapinoineet, oli sen verran harrastamista etteivät varmaan sitte kerinneet. Nuorin on nyt 12 vuotias, ja ihan lepposa tapaus, ja kaksi vanhempaa on muuttaneet jo pois kotoa. Hyvin ovat pärjänneet tähän mennessä kaikki, rakkaudella myös kasvatettu, ja ei oo psykiatreja tarvittu.
Ikävää jos sulla on noin huonosti mennyt. Toivottavasti helpottaa joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niillä lapsilla on teidän vanhempien geenit, minkäs teet.
Ei siinä auta tosiaan kun antaa olla, mene lakkoon, kulkekoon paskasissa vaatteissa ja olkoon teini itsekseen. Murrosikäisen aivot on sellaisessa myllerryksessä että hän näkee kaikki ilmee vihaisina. Kerran telkkarissa näytettiin tutkimusta jossa eri ikäisille ihmisille näytettiin kuvia eri tunteita kuvastavia ihmisten naamoja, teinit tulkitsivat kaikki surulliset ym. ilmeet kaikki vihaksi. Siitä johtuu se että teini tuntee että kaikki ovat häntä vastaan, vanhemmatkin on vaan jatkuvasti vihaisia. Muistan sen itsekin että siltä se tuntui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös ne peri vanhempien geenit? Minä ja mieheni ollaan molemmat todella rauhallisia ihmisiä ja niin on molemmat lapsetkin. Mutta tosiaan jos on hankala luonne niin lapsia ei kannata missään nimessä tehdä
Mulla on kahdessa kolmen sarjassa lapsia. Vastaavia ongelmia ei ole ollut. Sarjojen välillä 6 vuotta. mutta teinien kanssa ei ongelmia. Uhmaiät kun selvittänyt, se siitä.
Ainut ongelma väsymys kun aika peräkkäin tulleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niillä lapsilla on teidän vanhempien geenit, minkäs teet.
Ei siinä auta tosiaan kun antaa olla, mene lakkoon, kulkekoon paskasissa vaatteissa ja olkoon teini itsekseen. Murrosikäisen aivot on sellaisessa myllerryksessä että hän näkee kaikki ilmee vihaisina. Kerran telkkarissa näytettiin tutkimusta jossa eri ikäisille ihmisille näytettiin kuvia eri tunteita kuvastavia ihmisten naamoja, teinit tulkitsivat kaikki surulliset ym. ilmeet kaikki vihaksi. Siitä johtuu se että teini tuntee että kaikki ovat häntä vastaan, vanhemmatkin on vaan jatkuvasti vihaisia. Muistan sen itsekin että siltä se tuntui.
Näinpä. En kyllä tunnista noita tuntoja vaikka lapset jo aikuisiksi kasvattanut olenkin. Hetkellisiä kiukkuja kyllä mutta ohimeneviä. 90% ajasta sitä mukavaa ja antoisaa yhdessäoloa.
Aivan taatusti joka perheessä lapset ja teinit haastavat vanhempiaan jossain asioissa. Kyllä se siitä tasoittuu.
Ja terveisiä vaan teille "mitään ongelmia ja vanhemmista tulee luonne" niin HEKO HEKO, tuota ei usko kukaan. Ja mielestäni teillä on lapset kasvaneet epänormaalissa ympäristössä, jos eivät ole omaa tahtoaan koskaan esille tuoneet..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ei kai ongelmia ole jos ei välitä lapsista. Antaa mennä löysien käsien lävitse kaikki mahdollinen. Suljetaan silmät kaikelta, "ei meidän kerttu-kalevi sellaisia".
Ja minä en liikoja stressaa. Mutta kun kyse on lapsen henkeä uhkaavista tempauksista, niin pakkohan niihin on reagoida. Ja niitä riittää.
Olkoon mokomat, en jaksa välittää. Ja kietoutukaa te pirkkoannikit niiden valkoisten kotienne syleilyyn kauniiden kohteliaiden aada-nicojen kanssa.
ap
No, näinhän se välillä on. Mulla ei oo teinejä vaan yksi helvetillinen uhmaikäinen. Ja joo, uhmaikä kuuluu asiaan mutta kun JOKA asiasta pitää taistella monta kertaa päivässä, niin ei vaan meinaa jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tiedostavasta näkemyksestäsi/varoituksesta ja tsemppiä sinulle, kun jo olet ansassa!
Ap, tunnen tuskasi.. Mulla on yksi erittäin voimakastahtoinen ja vaikea. Kaikki on taistelua. Olen jotenkin koko ajan järkyttynyt. En vain odottanut näin kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin ei kai ongelmia ole jos ei välitä lapsista. Antaa mennä löysien käsien lävitse kaikki mahdollinen. Suljetaan silmät kaikelta, "ei meidän kerttu-kalevi sellaisia".
Ja minä en liikoja stressaa. Mutta kun kyse on lapsen henkeä uhkaavista tempauksista, niin pakkohan niihin on reagoida. Ja niitä riittää.
Olkoon mokomat, en jaksa välittää. Ja kietoutukaa te pirkkoannikit niiden valkoisten kotienne syleilyyn kauniiden kohteliaiden aada-nicojen kanssa.
ap
Ei kuule. Kyllä meillä välitetään lapsista oikein lujasti, mutta osataan ilmeisesti sitten a) valita taistelut ja olla jämäköitä sitten oikeasti tärkeissä asioissa ja b) perustella asiat paremmin lapsille. Meinaan ei meillä mitään helppoja lapsia ole, nuorempi (14-v) esimerkiksi on asperger-lapsi, jolla todella riittää haastetta ja erikoislaatuisuutta vaikka kymmenelle teinille.
Silti en koe elämää mitenkään erityisen raskaaksi. Arvostan lapsiani, annan heidän päättää monista sellaisista asioista asioista, joista sinä ehkä niuhotat ihan hirveästi. Kun lapsi oppii kokeilun ja erehdyksen kautta, hän aika piankin päätyy samaan johtopäätökseen vanhempiensa kanssa!
Ja totta kai hengenvaarallisissa asioissa ollaan sitten jämäköitä ja estetään lasta loukkaamasta itseään tai muita. Mutta haloo: esimerkkisi joita aloituksessasi annoit ( vaatteiden vaihto, tukanleikkuu), eivät todellakaan ole mitään elämän ja kuoleman kysymyksiä! Minusta lapsilla pitää olla sellaisissa päätäntävalta.
5
Harmi että sinun perheesi onniin surkea :( minulla on hyvä ja rakas perhe.