Kysy aivan mitä tahansa 26-vuotiaalta eläkeläiseltä sossupummilta.

milloin annat pimppaa?

Vierailija kirjoitti:

Mikähän on evoluutiossa se syy, että ihminen tipahtaa noin kaiken ulkopuolelle? Ihan kuin itse tuhoaa omaa elämäänsä, tekee itsestä huono ja hylkiön, lisääntymiskyvyttömän. Mutta miksi? Mitä sinulle tapahtui lapsena?

"Luonnonvalinta on evoluutioprosessi, jossa perinnölliset hyödylliset ominaisuudet runsastuvat ja haitalliset harvinaistuvat populaatiossa eri sukupolvien aikana. Luonnonvalinta kohdistuu eliöiden fenotyyppiin eli ilmiasuun. Pitkän ajan kuluessa luonnonvalinnan passiivinen prosessi voi johtaa uusiin adaptaatioihin tai lajiutumiseen." - Wikipedia

Me mielenterveysongelmaiset ollaan varmaan oma "lajimme", joka on syntynyt siitä, kun höppänät lisääntyy keskenään. Emme ole lisääntymiskyvyttömiä vaan päin vastoin, minä olen hyvinkin hedelmällinen (vaikka minulla ei ole edes kuukautisia). Kuulostan varmasti ihan kamalalta antaessani ajatuksistani sellaisen esimerkin, että nykyään vaikkapa masennuspotilaat ovat omien kokemusten ja havaintojeni perusteella holtittomampia. Esimerkiksi juodessaan enemmän alkoholia kuin terveet ja reippaat, joilla taas on "yleensä" fiksumpi kaveripiiri, näiden holtittomien keskisessä joukossa se tyhmyys tiivistyy ja varsinkin humalassa niitä vahinkoja sattuu. Itselleni sattui 19-vuotiaana myös, mutta tein heti päätöksen, etten ota riskiä, että synnytän maailmaan seuraavan tuntemattoman potilaan. Yleistän joo, mutta evoluutioteoriaa kun tässä rakentelen niin mitenpä sitä muuten? :)

Vierailija kirjoitti:

Ap väsähti vastaamaan meidän tyhmiin kysymyksiin =D

Eikä, minusta teidän kysymykset ovat olleet hirmu hyviä!

profeetta kirjoitti:

men ijuomaan kaljaa tai siideriä ja sammui sohvalle

Sammuin kyllä tosiaan iltapäikkäreille, mutta en alkoholista, koska en enää juo. :)

Vierailija kirjoitti:

Mitähän kaltaisesi tekisivät tai tekivät ennen aikaan, kun ei ollut sohvia tai televisioita.

Veikkaan että vaikkapa keittelivät pontikkaa ja puhelivat keskenään paskaa siinä fyysisen työn ohessa, joka piti "kaltaiseni" ihmisen tolpillaan! Tai vaan torkkuivat torpissaan. Ja joivat sitä pontikkaa ja mutisivat itseään viihdyttämiseksi yksinään.

kiinalainen kirjoitti:

oletko miettinyt uskonasioita?

Olen, mutta en saa niistä mietteistä mitään irti. En ole hengellistä tyyppiä sitten ollenkaan, enkä enää kuulu kirkkoon. Kerran noin 20-vuotiaana kyllä kutsuin ihan viimeisenä keinonani seurakunnalta papin siunaamaan kotini, koska pelkäsin siellä niin paljon etten voinut nukkua, vaan asuin kuukausia käytännössä äidin luona. Pappi kävi, juotiin kahvit, siunasi, rukoiltiin Isä Meidän jonka suunnilleen osaan koska kävin kuitenkin riparin. En sen jälkeen enää pelännyt asunnossa niin paljon, vaan muutin heti sinne takaisin. Tositarina...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiotko joskus jatkaa yliopisto-opintojasi eli jatkaa eteenpäin tuosta edellä mainitsemastasi 26 op:stä? :)

En enää. Ne opinnot ja niissä edistyminen loppuun saakka on ikuinen haave ja unelma, joka ikuiseksi sellaiseksi jääköön. :)

Ap

Miksi ihmeessä? Opiskeluhan antaisi elämään sisältöä.

Sinähän olet vielä nuori ja hyvin voisit saattaa opintosi jonkinlaiseen loppututkintoon. Mietippä sitä että jotkut vaihtavat alaa 40v. yksi alkoi opiskella yli neljäkymppisenä lääkäriksi ja sä oot alle 30.

Opiskelu ja opinnot tuovat elämääni kokemusteni perusteella sisältöä, mutta ne tuovat sitä minulle aivan liian paljon. Minua voi kai sanoa "luovuttajaksi", kun lopulta jokainen kerta olen antautunut aivan liian kovan menon jälkeiselle rajulle, rajulle pudotukselle itkuun, potkuun (oikeasti) ja masennukseen, jossa olen niin uupunut, etten voi lopulta liikauttaa raajojani. 

Toisaalta aina silloin, kun ajattelen sitä tosiasiaa etten opintoihin nyt pysty, tuudittaudunkin juuri tuohon ajatukseen siitä tosiasiasta, että ihmiset todella vaihtavat alaa ihan pitkälle keski-ikäisinäkin! Toiveikkaina aikoina ajattelen: "ehkä vielä joskus." :)

Oletko sä ADHD?

Yritätkö sinä opinnoissasi olla täydellinen 10+ oppilas ja jos et ole kuin 9+ niin tuleeko itkupotkuraivarit?

En ole ADHD, keskittymiskykyni on hyvinkin toisinaan suorastaan autistista, paitsi "tiettyyn aikaan vuodessa" tietysti. Ja kyllä, olen aina yrittänyt olla ihan viimeiseen asti kympin oppilas ja keskiarvo oli aina tosi hyvä vaikka kävin koulussa vain kokeissa, ja se 9+ tosiaan itketti. Sitten kävi niin, ettei enää ollut merkitystä niillä numeroilla, kun itkupotkuraivareita oli koko arki ja elämä eikä enää vain ne "huonot" koenumerot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiotko joskus jatkaa yliopisto-opintojasi eli jatkaa eteenpäin tuosta edellä mainitsemastasi 26 op:stä? :)

En enää. Ne opinnot ja niissä edistyminen loppuun saakka on ikuinen haave ja unelma, joka ikuiseksi sellaiseksi jääköön. :)

Ap

Miksi ihmeessä? Opiskeluhan antaisi elämään sisältöä.

Sinähän olet vielä nuori ja hyvin voisit saattaa opintosi jonkinlaiseen loppututkintoon. Mietippä sitä että jotkut vaihtavat alaa 40v. yksi alkoi opiskella yli neljäkymppisenä lääkäriksi ja sä oot alle 30.

Opiskelu ja opinnot tuovat elämääni kokemusteni perusteella sisältöä, mutta ne tuovat sitä minulle aivan liian paljon. Minua voi kai sanoa "luovuttajaksi", kun lopulta jokainen kerta olen antautunut aivan liian kovan menon jälkeiselle rajulle, rajulle pudotukselle itkuun, potkuun (oikeasti) ja masennukseen, jossa olen niin uupunut, etten voi lopulta liikauttaa raajojani. 

Toisaalta aina silloin, kun ajattelen sitä tosiasiaa etten opintoihin nyt pysty, tuudittaudunkin juuri tuohon ajatukseen siitä tosiasiasta, että ihmiset todella vaihtavat alaa ihan pitkälle keski-ikäisinäkin! Toiveikkaina aikoina ajattelen: "ehkä vielä joskus." :)

Helposti kai ehdit vielä yrittää opiskella vaikka mitä, sikäli että olet noin nuori. Vähän alasta riippuen opiskelu voi olla mahdollista hitaaseen ja joustavaan tahtiinkin, jos kunnollista työkykyä ei olekaan tai se heilahtelee laidasta toiseen... Kannattaa selvittää näitä mahdollisuuksia, jos opiskeluhaluja joskus olisi.

Onko noissa mainitsemissasi "liian paljoissa elämänsisällöissä" ja niitä seuraavissa rajuissa "pudotuksissa" kyse psyykkisestä sairaudesta, johon tuollaiset tilanteet tyypillisesti kuuluvat? Vaiko omien voimiesi ja kuormiesi säätelemisen ongelmista? Tällaisethan ovat hyvin yleisiä nykyaikana, kun ihmiset yrittävät jaksaa enemmän kuin ehtivät koko yhteiskunnassa. Monen olisi tarpeen opetella omien voimien säätelyä, itsen kuuntelua - ja monille se on vaikeaa...

Aivan suotta myöskään suhtaudut itseesi vähättelevästi, täällä tai muuallakaan - jos sellaista olin oikein havaitsevinani.

Voimia ja hyvää jatkoa sinulle - koita keskittyä toteuttamaan asioita, joista pidät ja jotka kiinnostavat, sellaisista usein aukeaa uusia myönteisiä yllätyksiä ja teitä elämässä...!

Lihavoituun: osuit naulankantaan. Omien voimien ja kuormien sääteleminen on minulle todellakin käsittämättömän vaikeaa. Olen aina ihan minkä tahansa toiminnan (opinnot, seurustelu, uudet kaverit...) kanssa niin innoissani, että unohdan kuunnella itseäni ja päädyn ihan tiedostamattani huijaamaan itseäni ja "feikkaamaan". Kukaan ei jaksa feikata loputtomiin.

Ja kiitos paljon! <3 Etenen jo sillä tiellä, että kuuntelen ja tunnustelen ja opettelen lopettamaan ja hiljentämään asiassa kuin asiassa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ovatko heikkojen potkimiseen ja muiden kadehtimiseen keskittyvät elämäntapafasistit usein vihoissaan sinulle? Vaikka olet köyhä, ajattelet itsenäisesti, olet älykäs, sinulla on oma elämä - toisin kuin heillä tilanne tyypillisesti... Ilmeneekö tällaista paljon? ;

Ajattelen aina, että minulle ei nyt ehkä olla vihaisia, vaan siltä että kukaan ei tykkää minusta. Minusta tuntuu siltä todellakin AINA. En monien, monien vuosien ja tuntien pohtimisenkaan jälkeen tiedä mistä se johtuu, että ihmiset karttelevat minua ja "jättävät" ulkopuolelle (vai olenko se sittenkin minä itse..?).

Kiinnostaisi kovasti kuulla muiden vastauksia tähän kysymykseen, risutkin ovat tervetulleita!

Ap

sossunkaveri kirjoitti:

milloin annat pimppaa?

No, jos katsellaan menneiden vuosien vaihteluväliä, on se 0-5 kertaa vuodessa. Viime vuosi näyttää ykköstä, ja se oli keväällä. 

Ap