Lue keskustelun säännöt.
Kysy aivan mitä tahansa 26-vuotiaalta eläkeläiseltä sossupummilta.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Höh, ihan tylsää tommonen. Mä voisin lähteä sun kaa lenkille, mutta ei varmaankaan olla samoilla kulmilla =D
Koita löytää joku fyysinen harrastus niin sieltä löytyy sitten niitä kavereitakin jotka ei oo niin pelottavia.
Minulla ei itse asiassa ole ongelmaa luoda kaverisuhteita, vaan ongelma on niiden suhteiden ylläpitäminen. En oikeastaan enää haluakaan ystävystyä, koska menetän aina jokaisen, yksi toisensa jälkeen. Ja kaverisuhteiden kariutumisen aiheutan siis yksin minä, ihan omalla toiminnallani, eli aivan jatkuvalla oharoinnilla ja varmasti aivan hirvittävän uuvuttavalla käytöksellä.
Kiitos kuitenkin, todella ilahduttava viesti! :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aiotko joskus jatkaa yliopisto-opintojasi eli jatkaa eteenpäin tuosta edellä mainitsemastasi 26 op:stä? :)
En enää. Ne opinnot ja niissä edistyminen loppuun saakka on ikuinen haave ja unelma, joka ikuiseksi sellaiseksi jääköön. :)
Ap
Vaikutat juttujesi perusteella ihan normaalilta ihmiseltä, mutta olet jostain syystä jämähtänyt sinne kotiin ja sohvalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiotko joskus jatkaa yliopisto-opintojasi eli jatkaa eteenpäin tuosta edellä mainitsemastasi 26 op:stä? :)
En enää. Ne opinnot ja niissä edistyminen loppuun saakka on ikuinen haave ja unelma, joka ikuiseksi sellaiseksi jääköön. :)
Ap
Miksi ihmeessä? Opiskeluhan antaisi elämään sisältöä.
Sinähän olet vielä nuori ja hyvin voisit saattaa opintosi jonkinlaiseen loppututkintoon. Mietippä sitä että jotkut vaihtavat alaa 40v. yksi alkoi opiskella yli neljäkymppisenä lääkäriksi ja sä oot alle 30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kannata opiskella, Jeesuksen paluu on niin lähellä
catholic exorcist kirjoitti:
kuuletko ääniä?
En kuule. Teininä kuulin.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat juttujesi perusteella ihan normaalilta ihmiseltä, mutta olet jostain syystä jämähtänyt sinne kotiin ja sohvalle.
Jämähdän tosiaan samaan sohvaan uudestaan ja uudestaan, kun epäonnistun uudelleen ja uudelleen yrityksissäni tehdä pitkäkestoisesti sitä, mitä minun näkemykseni mukaan "normaali" ihminen tekee, eli opiskelee tai käy töissä. Koska mihinkään pitkäkestoiseen ja jatkuvaan aktiviteettiin en pysty.
Kuulet minussa ehkä vuosikausia lääkityn sekä parannusyritysten uuvuttaman ihmisen, joka ei enää jaksa yrittää? Tavallinen "syrjäytynyt" minä kyllä tosiaan olen. Teen samoja juttuja kuin se stereotyyppinen syrjäytynyt nuori aikuinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän on evoluutiossa se syy, että ihminen tipahtaa noin kaiken ulkopuolelle? Ihan kuin itse tuhoaa omaa elämäänsä, tekee itsestä huono ja hylkiön, lisääntymiskyvyttömän. Mutta miksi? Mitä sinulle tapahtui lapsena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiotko joskus jatkaa yliopisto-opintojasi eli jatkaa eteenpäin tuosta edellä mainitsemastasi 26 op:stä? :)
En enää. Ne opinnot ja niissä edistyminen loppuun saakka on ikuinen haave ja unelma, joka ikuiseksi sellaiseksi jääköön. :)
Ap
Miksi ihmeessä? Opiskeluhan antaisi elämään sisältöä.
Sinähän olet vielä nuori ja hyvin voisit saattaa opintosi jonkinlaiseen loppututkintoon. Mietippä sitä että jotkut vaihtavat alaa 40v. yksi alkoi opiskella yli neljäkymppisenä lääkäriksi ja sä oot alle 30.
Opiskelu ja opinnot tuovat elämääni kokemusteni perusteella sisältöä, mutta ne tuovat sitä minulle aivan liian paljon. Minua voi kai sanoa "luovuttajaksi", kun lopulta jokainen kerta olen antautunut aivan liian kovan menon jälkeiselle rajulle, rajulle pudotukselle itkuun, potkuun (oikeasti) ja masennukseen, jossa olen niin uupunut, etten voi lopulta liikauttaa raajojani.
Toisaalta aina silloin, kun ajattelen sitä tosiasiaa etten opintoihin nyt pysty, tuudittaudunkin juuri tuohon ajatukseen siitä tosiasiasta, että ihmiset todella vaihtavat alaa ihan pitkälle keski-ikäisinäkin! Toiveikkaina aikoina ajattelen: "ehkä vielä joskus." :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saitko eläkkeen psyykkisen vai fyysisen sairauden perusteella? Minkä tyyppisen sairauden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiotko joskus jatkaa yliopisto-opintojasi eli jatkaa eteenpäin tuosta edellä mainitsemastasi 26 op:stä? :)
En enää. Ne opinnot ja niissä edistyminen loppuun saakka on ikuinen haave ja unelma, joka ikuiseksi sellaiseksi jääköön. :)
Ap
Miksi ihmeessä? Opiskeluhan antaisi elämään sisältöä.
Sinähän olet vielä nuori ja hyvin voisit saattaa opintosi jonkinlaiseen loppututkintoon. Mietippä sitä että jotkut vaihtavat alaa 40v. yksi alkoi opiskella yli neljäkymppisenä lääkäriksi ja sä oot alle 30.
Opiskelu ja opinnot tuovat elämääni kokemusteni perusteella sisältöä, mutta ne tuovat sitä minulle aivan liian paljon. Minua voi kai sanoa "luovuttajaksi", kun lopulta jokainen kerta olen antautunut aivan liian kovan menon jälkeiselle rajulle, rajulle pudotukselle itkuun, potkuun (oikeasti) ja masennukseen, jossa olen niin uupunut, etten voi lopulta liikauttaa raajojani.
Toisaalta aina silloin, kun ajattelen sitä tosiasiaa etten opintoihin nyt pysty, tuudittaudunkin juuri tuohon ajatukseen siitä tosiasiasta, että ihmiset todella vaihtavat alaa ihan pitkälle keski-ikäisinäkin! Toiveikkaina aikoina ajattelen: "ehkä vielä joskus." :)
Oletko sä ADHD?
Yritätkö sinä opinnoissasi olla täydellinen 10+ oppilas ja jos et ole kuin 9+ niin tuleeko itkupotkuraivarit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap väsähti vastaamaan meidän tyhmiin kysymyksiin =D
men ijuomaan kaljaa tai siideriä ja sammui sohvalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän kaltaisesi tekisivät tai tekivät ennen aikaan, kun ei ollut sohvia tai televisioita.
Bumfights kirjoitti:
Oletko romaani?
"En, enkä romani."
\ o / Erittäin hyvä. :'D
Ovatko heikkojen potkimiseen ja muiden kadehtimiseen keskittyvät elämäntapafasistit usein vihoissaan sinulle? Vaikka olet köyhä, ajattelet itsenäisesti, olet älykäs, sinulla on oma elämä - toisin kuin heillä tilanne tyypillisesti... Ilmeneekö tällaista paljon? ;
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiotko joskus jatkaa yliopisto-opintojasi eli jatkaa eteenpäin tuosta edellä mainitsemastasi 26 op:stä? :)
En enää. Ne opinnot ja niissä edistyminen loppuun saakka on ikuinen haave ja unelma, joka ikuiseksi sellaiseksi jääköön. :)
Ap
Miksi ihmeessä? Opiskeluhan antaisi elämään sisältöä.
Sinähän olet vielä nuori ja hyvin voisit saattaa opintosi jonkinlaiseen loppututkintoon. Mietippä sitä että jotkut vaihtavat alaa 40v. yksi alkoi opiskella yli neljäkymppisenä lääkäriksi ja sä oot alle 30.
Opiskelu ja opinnot tuovat elämääni kokemusteni perusteella sisältöä, mutta ne tuovat sitä minulle aivan liian paljon. Minua voi kai sanoa "luovuttajaksi", kun lopulta jokainen kerta olen antautunut aivan liian kovan menon jälkeiselle rajulle, rajulle pudotukselle itkuun, potkuun (oikeasti) ja masennukseen, jossa olen niin uupunut, etten voi lopulta liikauttaa raajojani.
Toisaalta aina silloin, kun ajattelen sitä tosiasiaa etten opintoihin nyt pysty, tuudittaudunkin juuri tuohon ajatukseen siitä tosiasiasta, että ihmiset todella vaihtavat alaa ihan pitkälle keski-ikäisinäkin! Toiveikkaina aikoina ajattelen: "ehkä vielä joskus." :)
Helposti kai ehdit vielä yrittää opiskella vaikka mitä, sikäli että olet noin nuori. Vähän alasta riippuen opiskelu voi olla mahdollista hitaaseen ja joustavaan tahtiinkin, jos kunnollista työkykyä ei olekaan tai se heilahtelee laidasta toiseen... Kannattaa selvittää näitä mahdollisuuksia, jos opiskeluhaluja joskus olisi.
Onko noissa mainitsemissasi "liian paljoissa elämänsisällöissä" ja niitä seuraavissa rajuissa "pudotuksissa" kyse psyykkisestä sairaudesta, johon tuollaiset tilanteet tyypillisesti kuuluvat? Vaiko omien voimiesi ja kuormiesi säätelemisen ongelmista? Tällaisethan ovat hyvin yleisiä nykyaikana, kun ihmiset yrittävät jaksaa enemmän kuin ehtivät koko yhteiskunnassa. Monen olisi tarpeen opetella omien voimien säätelyä, itsen kuuntelua - ja monille se on vaikeaa...
Aivan suotta myöskään suhtaudut itseesi vähättelevästi, täällä tai muuallakaan - jos sellaista olin oikein havaitsevinani.
Voimia ja hyvää jatkoa sinulle - koita keskittyä toteuttamaan asioita, joista pidät ja jotka kiinnostavat, sellaisista usein aukeaa uusia myönteisiä yllätyksiä ja teitä elämässä...!
Vierailija kirjoitti:
Oletko tietoinen siitä, että sinun iässäsi pitäisi vielä tehdä lähemmäs 40 vuotta töitä, ennen kuin voi jäädä oikeasti eläkkeelle?
Ei herranjestas tätä Nyky-Suomen menoa ja näiden nuorien eläkeläisten määrää! Onko tämä joku muoti-ilmiö olevinaan? Siitä ei tule yhtään mitään, että fyysisesti parhaimmassa iässä olevat ja terveimmät ihmiset makaavat kotona yhteiskunnan elätettävänä ja heitä pitäisi mahdollisesti jopa kymmeniä vuosia yhteiskunnan elättää. Suomea ei ikinä saada nousuun tällä menolla. Nuoret ja terveet ihmiset töihin ja heti!
Minä olen henkisesti ja fyysisesti niin väsynyt että toivoisin että olisi joku joka syöttäisi ja pukisi minua. T. Nuorehko aikuinen
Aiotko joskus jatkaa yliopisto-opintojasi eli jatkaa eteenpäin tuosta edellä mainitsemastasi 26 op:stä? :)