Opettajat! Älkää kiltit teettäkö niitä ainekirjoituksia, että mitä sain joululahjaksi

Jep jep, itse olen kohta viisikymppinen ope eli en mikään nuorukainen. Oma eläkeikä (tavoite) on lähellä 68:aa vuotta, joten se siitä 'kuusikymppisenä eläkkeelle' -myytistä.

Ja jos haluan yli tonnin nettoeläkettä, täytyy töissä riekkua seitsemänkymppiseksi asti ainakin. Ei opettajan palkasta mitään säästöjä tai sijoituksia kerry, kun on perhekin elätettävänä ja vaimo pienipalkkainen.

Siinä sitten on tulevilla sukupolvilla ihmettelemistä, kun seiskakymppiset mummot ja papat menee katederilla edestakaisin ja höperehtii jotain sekavaa.

Muistan että ala-asteella 90-luvulla opettaja kyseli suullisesti mitä teit joululomalla? ja mikä oli paras joululahja? Minun vanhempani olivat perusduunareita, luokkakaverieni vanhemmat pääosin insinöörejä ym. akateemisia ja raharikkaita. Vastasin että korvalappustereot, ja sitten perässä nämä akat. Perheiden vesat sanoivat saman. Samat oli lahjat vaikka varallisuus eri. Yksi tosin kertoi että hevonen.

Vierailija kirjoitti:

Voi nyt he***tti sentään. Mä oon luullu, että opettajien puolen vuoden lomat ja neljän tunnin työpäivät olis ainoita tuon työn etuja, mutta päästään eläkkeelle jo 60-vuotiaana, niin voi nyt... Toi on kyllä maailman helpoin ja ylipalkatuin työ, kaveri just kehas, että saa 32 euroa tunnilta, itse kituutan 12 euron tuntipalkalla.

Näin. Itse kieltenopettajana olen parhaimmillaan saattanut käyttää jopa 4-5 tuntia illasta yhden kaksoistunnin suunnitteluun ja valmisteluun, jos kyseessä on ollut itsellekin uusi kappale ja olen halunnut kokeilla jotain uutta kivaa/fiksua/erilaista tapaa sen opiskeluun. Kyllä siinä sitten jo päästään alle kympin tuntipalkkaan, jos tästä haluaa lohtua saada.

Kyllä löytyy paljon parempiakin kadehtimisen kohteita. Viime talvena lämmitys jumitti, ja putkimies poikkesi katsomassa. Viipyi varmaan vartin, kokeili kädellä putkia varaajan alta ja totesi, että "kyllä ne varmaan on jäätyny". Putkari poikkesi siis kotimatkallaan täällä kun asuu lähellä. Sanoi sitten laittavansa tästä "pienen laskun", ja reilut 120 euroa sieltä tuli. Ei paha, kun ajattelee, että tästä ei tullut hänelle itselleen mitään kustannuksia, omaa vapaa-aikaansa tietysti hassasi vartin mutta kaipa sai siitä kohtuullisen korvauksen...

Miten kirjoitelman aihe voisi olla: "Mitä sain joululahjaksi". Siitähän tulisi vain luettelo, ei kirjoitelma.

Eläkeiästä vielä. Kyllä opettajissa on vielä niitä, joiden eläkeikä olisi ollut 60 vuotta. Tämä uusi laki kuitenkin muutti sen niin, että he pääsevät eläkkeelle viimeistään 62-vuotiaana, riippuen syntymävuodesta. Ne, joilla ei tätä sopimusta ollut, tekevät töitä 65-vuotiaiksi. En ymmärrä, mistä joku keksi tuon 67 vuoden eläkeiän.

No eihän noista aineista kukaan faktoja tarkista. Ymmärsin sen onneksi jo lapsena. Vuosi 1990 oli vanhemmilleni tosi vaikea taloudellisesti (tai se oli ensimmäinen niistä vaikeista vuosista). Sain joululahjaksi äidin neulomat villasukat ja yhteisesti veljen kanssa jaettavaksi satukirjan.

Joulun jälkeen satuilin itsekin äidinkielen aineeseen jostain ihanasta nukkekodista. Koko nukkekoti oli omaa mielikuvitusta. Todeksi tein sen vasta seuraavana kesönä: rakensin sellaisen itse nukeilleni pahvilaatikkoon (seinille tapetit itse piirretyistä A4:sta jne.).

Terve lapsi osaa käyttää kyllä mielikuvitusta. Kyllä kirjoitukset kesästä, joulusta, harrastuksista jne. kuuluvat kouluun. Aiheiden on pienillä kuitenkin oltava aika konkreettisia. Ei heitä voi laittaa kirjoittamaan vaikkapa lähestyvistä kunnallisvaaleista.

Muistan kuinka ahdisti äitienpäivien aikaan kun piti kirjoittaa omasta äidistä ja kun oma äiti oli kuollut. Kuiskutin opettajalle hädissäni että mistä minä kirjoitan kun minulla ei ole äitiä. Opettaja neuvoi kirjoittamaan isosta siskosta. Ei se silti poistanut pahaa oloa. No ohi aiheesta mutta tulipa mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Ei, ei ainekirjoituksia, mutta ekaluokkalainen kertoi, että ovat käyneet luokassa oppilas oppilaalta läpi keskustellen, mitä lomalla on tehyt ja mitä sai joululahjaksi. En oikein tiedä mitä ajattelisin. Tykkäävätkö tuon ikäiset kertoa omista tekemisistään ja kuulumisistaan opettajalle ja ope ajattelee, että näin jokainen lapsi saa tilaisuuden kertoa itse omista jutuistaan, jopa ne hiljaisimmat?

Joo ja se voi olla myös ristiriidassa vanhempien kasvatusperiaatteiden kanssa.

Esim. meillä arvostetaan aivan muita arvoja, kuin materiaa, emmekä käytä juuri aikaa joululahjoihin, vaan joulun valmisteluun - ruokaa, koristeluun, musiikkiin jne.

Viimekin jouluna 15v. ja 17v. lahjatoiveena oli pääsylippu erääseen tapahtumaan (45€) ja isoäideiltä villasukat ja toiselta lapaset. Eivät keksineet mitään muita toiveita.

Sitäkin innokkaammin tekivät piparkakkutaloja, tehtiin joulukoristeita, hautalyhtyjä , kuunneltiin joululauluja jne.

Kuulostaa siltä, että joululahjoista on tullut kilpavarustelua ja jos Ylen tutkimukseen on uskomista, lahjat näyttelevät lasten joulussa häntäpäässä ja sen edelle menevät perheen yhteinen jouluateria, haudalla käynnit,,joulun odotus ja valmistelut, joulusauna,,joulukonsertit jne.

Onhan se ikävää, jos koulussakin kannustetaan lasta kulutushysteriaan ja joulun vietto nähdään vain materiana.

Meillä amkissa tänäkin vuonna pidettiin kierros, että missä kukin oli kesätöissä ja mitä teki siellä. No mä olin onnekseni hyvissä alan töissä, mutta kaikki ei olleet missään ja moni jossain duunarihommassa. Nice.

Olen ollut opena sekä lastensuojelulaitoksessa että sairaalakoulussa. Ei teetetä tuollaisia aineita, eikä askarrella äitien- ja isäinpäiväkortteja. Saavat toki tehdä vapaa-ajallaan, jos haluavat, olen siihen tarkoitukseen koulun puolelta tarvikkeita pyydettäessä antanut.

Mutta sitä voi aina opena kysyä, että mikä oli lomassa mukavinta. Oli se sitten suklaan syöminen, joku reissu, leffa, piirtäminen, koulun alkaminen (joillakin oikeasti tämäkin, koska rutiinit ovat tärkeitä ja tekemistä ei ole välttämättä kauheasti ollut). Ihan kaikkea ei voi hyssytellä, ihmisillä on erilaisia tilanteita elämässään. Ei niitä toki tarvitse naamaan hieroa.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole ollut tapana teettää tuommoisia tehtäviä ja lomakuulumisetkin hoidan niin, että kukaan ei joudu kiusalliseen tilanteeseen.

Sain syksyllä uuden luokan ja nyt loman jälkeen kävimme lomakuulumisia läpi kehittelemälläni tavalla, jossa kaikki ovat samalla viivalla riippumatta siitä mitä on saanut lahjaksi tai missä on käynyt. Minulla oli työ tyrmistyneen ilmeen peittelemisessä, kun yksi oppilaani kysyi suureen ääneen tämän aktiviteetin jälkeen, että emmekö tosiaankaan aio käydä läpi sitä mitä kukainenkin sai joululahjaksi. Hän olisi halunnut kertoa omat lahjansa kaikille, kun luokan whatsapp-ryhmästä suurin osa oli lähtenyt juuri hänen spämmäilyjensä takia, eikä hän ollut voinut kertoa lahjoistaan siellä. Ja kyseessä lapsi, jolla siis luultavasti oli luokan paras lahjasaalis.

Paras(?) lahjasaalis? Paras??

Meidän alaluokkalaisen opettaja esittää lomien jälkeen kysymyksen: " Mitä teitte lomalla?" Halukkaat saavat kertoa, kaikki kuuntelevat.

Lapsi oli kertonut joululomalla sairastaneensa, leikkinyt kavereiden kanssa ja isovanhemmat oli käyneet meillä. Jotkut oli kertoneet lahjoistaan tai pukista tms.

Joululahjaksi k.o. lapsi oli saanut kauan toivomansa kalliin suosikkilelun, jota ilolla esitellyt kavereilleen ja leikkineet sillä paljon. Ei silti ollut maininnut lahjoista mitään.

Nykylapset ovat fiksumpia, kun me. Materia ei ole niin suuressa arvossa, koska sitä on. Ainakin meillä keskituloisessa perheessä ilahtuvat myös villasukista ja voisivat kertoa saaneensa sellaiset lahjaksi.

Meillä oli vielä lukiossa tapana, että opettaja kyseli kielten tunneilla "mitä teit lomalla" yms. Keksin aina päästäni mitä sattui. Ei näihin tarvitse vastata totuudenmukaisesti ja se kannattaa kertoa lapsellekin, ettei hänen tarvitse raportoida yksityiskohtaisesti kotiasioistaan, vaan voi vähän käyttää mielikuvitusta ja keksiä hauskoja juttuja.

Aikanaan luin pojan allekirjoituksen. Kertoi kun oli mun kanssa maaseudulla ja mitä siellä tapahtui. Sanoin että miksi et kertonut kun oli isän kanssa ulkomailla muutaman viikon.

Vierailija kirjoitti:

Miten kirjoitelman aihe voisi olla: "Mitä sain joululahjaksi". Siitähän tulisi vain luettelo, ei kirjoitelma.

Eläkeiästä vielä. Kyllä opettajissa on vielä niitä, joiden eläkeikä olisi ollut 60 vuotta. Tämä uusi laki kuitenkin muutti sen niin, että he pääsevät eläkkeelle viimeistään 62-vuotiaana, riippuen syntymävuodesta. Ne, joilla ei tätä sopimusta ollut, tekevät töitä 65-vuotiaiksi. En ymmärrä, mistä joku keksi tuon 67 vuoden eläkeiän.

No kai se olin minä, joka "keksi" tuon iän, tosin ihan virallisella laskurilla sen katsoin.

Oma eläkeikä on siis 65 v 7 kk ja tavoite-eläkeikä 67 v 9 kk, olen syntynyt 1969. Jos jään eläkkeelle heti kun se on mahdollista, on eläkkeeni lähes 400e/kk pienempi (arvioidulla palkalla & kertymällä). Ei minulla ole sellaiseen varaa, kun ei mitään säästöjä ja sijoituksiakaan ole mahdollista kerryttää.

Eli kyllä se vaan on pakko sinne tavoiteikään asti kitkuttaa, ja sehän ehtii vielä nousta monta kertaa tässä matkan varrella. En usko, että minulla tulee olemaan mitään mahiksia päästä alle 70-vuotiaana eläkkeelle, jos vielä silloinkaan.

upaaa