Opettajat! Älkää kiltit teettäkö niitä ainekirjoituksia, että mitä sain joululahjaksi

Vierailija kirjoitti:

Voi nyt he***tti sentään. Mä oon luullu, että opettajien puolen vuoden lomat ja neljän tunnin työpäivät olis ainoita tuon työn etuja, mutta päästään eläkkeelle jo 60-vuotiaana, niin voi nyt... Toi on kyllä maailman helpoin ja ylipalkatuin työ, kaveri just kehas, että saa 32 euroa tunnilta, itse kituutan 12 euron tuntipalkalla.

Varmaan tiedätkin nämä asiat, mutta kertaan vielä. Omaan hommaasi kuulunee se tunnin työ, mitä se sitten olikaan. Opettajan "tunti" on oppitunti, johon kuuluu myös suunnittelu ja jälkityöt sekä esim. mahdollinen seuraavan välitunnin valvonta tms. Yksi oppitunti on laskennallisesti noin 1,5 tuntia. Enkä usko, että kukaan opettaja kehuu palkkaansa, ellei sitten oli joku sijaisuuksia tekevä opiskelija, joka vertaa tuntipalkkaa hesen keittiöhommiin. 

Vierailija kirjoitti:

Voi nyt he***tti sentään. Mä oon luullu, että opettajien puolen vuoden lomat ja neljän tunnin työpäivät olis ainoita tuon työn etuja, mutta päästään eläkkeelle jo 60-vuotiaana, niin voi nyt... Toi on kyllä maailman helpoin ja ylipalkatuin työ, kaveri just kehas, että saa 32 euroa tunnilta, itse kituutan 12 euron tuntipalkalla.

Opettajilla ei ole tuntipalkkaa. Kaverisi kertoi varmasti sen, kuinka paljon sille maksetaan yhtä opetustuntia kohti, mutta opettajan työhön kuuluu oppituntien pitämisen lisäksi paljon muuta: tuntien valmistelu, kotitehtävien ja kokeiden yms. korjaaminen, paljon erilaisia kokouksia, yhteydenpitoa koulun ulkopuolisiin tahoihin ym. Niihin kuluu yllättävän paljon aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Voihan köyhät lapset taas. Ja silläkö ei sitten ole arvoa kuinka normaaleista perheistä olevien lasten silmissä loistaa ilo, kun saavat kertoa kavereille ja opelle joululahjoistaan? Joo, hyssytellään vaan ettei yhdelle tule paha mieli. Ei ole minun ongelmani, jos jossain perheessä vanhempien elämänhallinta on sillä tasolla, että joululahjoihin ei riitä rahaa. Itsekin olen keskituloisesta perheestä ja sain aina vähemmän lahjoja kun naapurin työttömien lapsi. Eikä Suomessa onneksi joudu kukaan näkemään nälkää.

Tämä. 

Olen kirjoittanut tälle palstalle aiemminkin aiheesta, mutta vielä kerran: on pelkkää elämänhallinnan puutetta ja omia huonoja valintoja, jossei pysty jouluna antamaan lapselle yhtä toivelahjaa ja viemään yhteen erikoisempaan kohteeseen käymään kesälomalla. Minä olen minimieläkkeellä, mieheni saa soviteltua työttömyysetuutta sekä pientä palkkaa. Meillä on kaksi lasta, 4-vuotias ja 9-vuotias. Vieläpä eri sukupuolta (ettei joko nyt huutele että saataisiin esim. vaatteet kiertoon ja harrastusvälineet ja mitälie). Vuokran jälkeen jää käteen reilu tonni. Rahatilanne on ollut tämmöinen jo pidempään, eikä meillä ole ketään, joka sponssaisi elämäämme ulkopuolelta (esim. isovanhemmat).  

Meidän lapsilla on molemmilla harrastuksia ja puuhataan lisäksi ns. normaaleja liikuntajuttuja eli just luistellaan, pyöräillään jne. Kesällä käydään pari kertaa Lintsillä, jouluna molempien paketeista paljastuu varmasti mieluisia lahjoja. Tänä jouluna esim. 4-vuotias sai nukkekodin (Ikeasta 30€, koko talon kalusteet yhteensä n. 20€ kirpparilta, asukkaat alesta 2€, seinämaali ilmaisnäyte kuten matotkin), jota oli toivonutkin. Olisin toki voinut mennä Stockalle itkemään Lundbyn hintoja ja todeta, että yhteensä 200€ maksava talo asukkaineen ja parin huoneen kalusteineen on meidän taloudelle liikaa, mutta valitsin toisin. Ajelin bussilla lähimpään Ikeaan (ilmainen, btw) ja kannoin sieltä sinisessä, kestävässä kassissa nukkekodin kotiin saakka. Olihan se kassi aika painava ja ikävä kantaa, mutta kyllä kannatti! 

Meidän lapset käy myös HopLopissa välillä, samoin Heureka on tuttu paikka ja pari museota pk-seudulla. Vaatteet ostan kirppikseltä mutta kengät ja alusvaatteet tietty uusina. Ja ne kengät on aina kunnolliset, ei mitään Tarjoustalon alelaarin kiinavalmisteita. Kun siihen asennoituu että lapsiin nyt vaan menee rahaa, ei tee pahaa ostaa tarpeen vaatiessa uutenakaan mitään. 

Vinkiksi muille pienituloisille: nyt on alemyynnit parhaimmillaan vielä, aivan naurettavaan hintaan saa kaupoista kaikenlaista kovalla alennuksella. Eikä paikkakunnalla tarvitse olla lelukauppaa, mene paikalliseen markettiin ja ihmettele valikoimaa, sieltä voi tehdä löytöjä. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta on aivan luonnollista, että kerrotaan kesätekemisistä ja joululomasta ja lahjoista.

Kai kaikki jotain kesällä tekevät ja jokainen saa jotain joululahjoja. Isovanhemmilta, kummeilta, tädeiltä.

Ihmeellistä hyssyttelyä tuo, että jos jollain ei ole yhtä hyvin, eivät muutkaan saa kertoa.

Isän- ja äitienpäivinäkin on ongelma, jos ei ole esim isää.

Kaikesta väännetään ongelmaa koulun tekemisissä. Selvähän se on, että nuo ovat kurjia asioita sille, jolla jotain ei ole, mutta ei sitä tartte kaikesaa huomioida.

Aika raakaa tekstiä ja suoraa puhetta, mutta olen kyllä samaa mieltä suurimmaksi osaksi. 

Oma äitini kuoli minun ollessa 8-vuotias ja opettajani pyysi minua aina äitienpäivänä tekemään kortin mummilleni, samoin jos oli jotain muuta aiheena "äiti", hän keksi tilalle automaattisesti jotain luontevaa. Ei siitä kukaan muukaan sitten numeroa tehnyt. Aikuisen esimerkki on tärkeää! En usko että lapset keskenään pohtivat (ennen teini-ikää, siis) lahjojensa rahallista arvoa, jossei kotona hierota naamaan sitä "tämä maksoi x euroa"-asennetta. 

On tietty ikävää että kaikki eivät saa samoja juttuja ja että toisissa perheissä ei ole varaa jostain syystä edes peruselämään (velat? ulosotto? emt), mutta ei siitä tosiaankaan tulisi kaikkia muita syyllistää. Samoin hyvätuloisten ei pitäisi joutua kaiken ulkopuolelle rahatilanteensa vuoksi; monesti olen kuullut miten joku palvelu on jätetty antamatta koska on katsottu että perheellä on varaa hankkia se itsekin jne. Se ei ole reilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan köyhät lapset taas. Ja silläkö ei sitten ole arvoa kuinka normaaleista perheistä olevien lasten silmissä loistaa ilo, kun saavat kertoa kavereille ja opelle joululahjoistaan? Joo, hyssytellään vaan ettei yhdelle tule paha mieli. Ei ole minun ongelmani, jos jossain perheessä vanhempien elämänhallinta on sillä tasolla, että joululahjoihin ei riitä rahaa. Itsekin olen keskituloisesta perheestä ja sain aina vähemmän lahjoja kun naapurin työttömien lapsi. Eikä Suomessa onneksi joudu kukaan näkemään nälkää.

Tämä. 

Olen kirjoittanut tälle palstalle aiemminkin aiheesta, mutta vielä kerran: on pelkkää elämänhallinnan puutetta ja omia huonoja valintoja, jossei pysty jouluna antamaan lapselle yhtä toivelahjaa ja viemään yhteen erikoisempaan kohteeseen käymään kesälomalla.

Pieni tarkennus tekstiisi: On VANHEMPIEN elämänhallinnan puutetta ja VANHEMPIEN huonoja valintoja, jos ei pysty antamaan lapselle yhtään lahjaa tai viemään lasta kesälomalla mihinkään. Lapsi on täysin syytön tilanteeseensa, ja luuletko ettei lapsi kärsi vanhempiensa virheistä ihan tarpeeksi ilmankin että opettaja ottaa ne jatkuvasti esille koulussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei semmoisia enää teetetäkään.

Tuo oli hyvä uutinen. Vielä on kuitenkin +60 v opettajia töissä ja heidän selkäytimessään on nämä vanhat tavat. Joillakin tosin keskustelun tasolla.

Kiitos tiedosta! Ap

Keskustelua lapset käyvät ilman opettajaakin siitä missä kävivät lomalla tai mitä saivat lahjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan köyhät lapset taas. Ja silläkö ei sitten ole arvoa kuinka normaaleista perheistä olevien lasten silmissä loistaa ilo, kun saavat kertoa kavereille ja opelle joululahjoistaan? Joo, hyssytellään vaan ettei yhdelle tule paha mieli. Ei ole minun ongelmani, jos jossain perheessä vanhempien elämänhallinta on sillä tasolla, että joululahjoihin ei riitä rahaa. Itsekin olen keskituloisesta perheestä ja sain aina vähemmän lahjoja kun naapurin työttömien lapsi. Eikä Suomessa onneksi joudu kukaan näkemään nälkää.

Tämä. 

Olen kirjoittanut tälle palstalle aiemminkin aiheesta, mutta vielä kerran: on pelkkää elämänhallinnan puutetta ja omia huonoja valintoja, jossei pysty jouluna antamaan lapselle yhtä toivelahjaa ja viemään yhteen erikoisempaan kohteeseen käymään kesälomalla. Minä olen minimieläkkeellä, mieheni saa soviteltua työttömyysetuutta sekä pientä palkkaa. Meillä on kaksi lasta, 4-vuotias ja 9-vuotias. Vieläpä eri sukupuolta (ettei joko nyt huutele että saataisiin esim. vaatteet kiertoon ja harrastusvälineet ja mitälie). Vuokran jälkeen jää käteen reilu tonni. Rahatilanne on ollut tämmöinen jo pidempään, eikä meillä ole ketään, joka sponssaisi elämäämme ulkopuolelta (esim. isovanhemmat).  

Meidän lapsilla on molemmilla harrastuksia ja puuhataan lisäksi ns. normaaleja liikuntajuttuja eli just luistellaan, pyöräillään jne. Kesällä käydään pari kertaa Lintsillä, jouluna molempien paketeista paljastuu varmasti mieluisia lahjoja. Tänä jouluna esim. 4-vuotias sai nukkekodin (Ikeasta 30€, koko talon kalusteet yhteensä n. 20€ kirpparilta, asukkaat alesta 2€, seinämaali ilmaisnäyte kuten matotkin), jota oli toivonutkin. Olisin toki voinut mennä Stockalle itkemään Lundbyn hintoja ja todeta, että yhteensä 200€ maksava talo asukkaineen ja parin huoneen kalusteineen on meidän taloudelle liikaa, mutta valitsin toisin. Ajelin bussilla lähimpään Ikeaan (ilmainen, btw) ja kannoin sieltä sinisessä, kestävässä kassissa nukkekodin kotiin saakka. Olihan se kassi aika painava ja ikävä kantaa, mutta kyllä kannatti! 

Meidän lapset käy myös HopLopissa välillä, samoin Heureka on tuttu paikka ja pari museota pk-seudulla. Vaatteet ostan kirppikseltä mutta kengät ja alusvaatteet tietty uusina. Ja ne kengät on aina kunnolliset, ei mitään Tarjoustalon alelaarin kiinavalmisteita. Kun siihen asennoituu että lapsiin nyt vaan menee rahaa, ei tee pahaa ostaa tarpeen vaatiessa uutenakaan mitään. 

Vinkiksi muille pienituloisille: nyt on alemyynnit parhaimmillaan vielä, aivan naurettavaan hintaan saa kaupoista kaikenlaista kovalla alennuksella. Eikä paikkakunnalla tarvitse olla lelukauppaa, mene paikalliseen markettiin ja ihmettele valikoimaa, sieltä voi tehdä löytöjä. 

Kuinka todellisuudesta vieraantunutta porukkaa täällä oikein on? Otetaan esimerkiksi vaikka yksi tuttuni, joka joutui ilman omaa syytään tapaturmaan ja päätyi selkäkipujen takia työkyvyttömäksi. Selästä ei kuitenkaan löytynyt mitään diagnosoitavaa vikaa, joten Kela ei hyväksynyt sairaslomaa. Tuttuni joutui siis täysin yllättäen toimeentulotuen varaan. Tulot romahti ja lisäksi selän takia tuli ylimääräisiä kuluja, kun liikkuminen oli vaikeaa ym. Ja koitapa arvata, myönsikö sossu ylimääräisiin kuluihin harkinnanvaraista toimeentulotukea? No ei tietenkään. Silloin ei ollut varaa hankkia lapsille mitään toivelahjoja tai käydä Lintsillä - hyvä kun Mäkkärissä pystyi joskus käymään euron juustohampurilaisilla.

Niin ja ne alennusmyynnit sitten: Tarpeeksi köyhä ei pysty ostamaan etukäteen tavaraa jota tarvitsee muutaman kuukauden päästä, koska kaikki rahat tarvitaan elämiseen tässä ja nyt.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja ne alennusmyynnit sitten: Tarpeeksi köyhä ei pysty ostamaan etukäteen tavaraa jota tarvitsee muutaman kuukauden päästä, koska kaikki rahat tarvitaan elämiseen tässä ja nyt.

Toi on ihan totta. Ja toimeentulotukiasikkaiden kohdalla on turha puhua säästämisen tärkeydestä, koska säästöt täytyy käyttää loppuun ennen kuin sossusta saa senttiäkään.

Tärkeintä on opettaa lapselle niin hyvä itsetunto että hän kestää sen että kesän paras juttu on varpaiden uittelu vedessä läheisellä järvellä, naapurin uusi koiranpentu tai torilla syöty kesän eka jätski. Koulukaveri on sillä aikaa voinut matkustaa kuuhun. 

Hyvä elämä ei ole materiaa, huikeita elämyksiä tms. Lapset vertailevat jos heidät siihen opettaa. Aineita voi kirjoittaa tyyliin mistä nautti lomalla. Niitä ei ole pakko lukea luokan edessä, fiksu ope ei vaadi.

Me ihmiset olemme toiset varakkaampia ja toiset köyhempiä. Se alkaa jo lapsuudessa ja jatkuu vanhuuden kautta kuolemaan saakka. On aika hullua lähteä varjelemaan lasta tästä "epäoikeudenmukaisuudesta"

Vierailija kirjoitti:

Voi nyt he***tti sentään. Mä oon luullu, että opettajien puolen vuoden lomat ja neljän tunnin työpäivät olis ainoita tuon työn etuja, mutta päästään eläkkeelle jo 60-vuotiaana, niin voi nyt... Toi on kyllä maailman helpoin ja ylipalkatuin työ, kaveri just kehas, että saa 32 euroa tunnilta, itse kituutan 12 euron tuntipalkalla.

Oon itsekin tehnyt 12e/h duunia ja nyt opettajan työtä ja molemmissa on puolensa. Vanhassa työssä duuniviikko alkoi kahdeksalta aamulla. Silloin mentiin töihin ja työjuttuja ei tarvinnut miettiä ennen töitä eikä töiden jälkeen. Nyt opettajan työssä lauantai on käytännössä sunnuntai ja huomenna sunnuntaina alkaa työviikko suunnittelulla. Arki-illat menevät seuraavan päivänä tuntien suunnitteluun. Yritän pitää viikossa yhden vapaapäivän, mutta sekään ei aina ole mahdollista (yo-kirjoitukset, koeviikot yms.). Vieläkö kadehdittaa?

Meillä yksi kesä käytiin vaikka missä, kierrettiin huvipuistot, risteilyt, mökkeiltiin. Poika kirjoitti mitä tein kesällä: Pääosassa olivat "söin mustikoita ja kävin mato-ongella". Kaikkein mieluisinta oli se yksinkertainen tekeminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei semmoisia enää teetetäkään.

Tuo oli hyvä uutinen. Vielä on kuitenkin +60 v opettajia töissä ja heidän selkäytimessään on nämä vanhat tavat. Joillakin tosin keskustelun tasolla.

Kiitos tiedosta! Ap

Opettajan ammatissa eläkeikä on tuon 60 vuotta, joten sen ylittäneitä opettajia on hyvin vaikea löytää.

No eikä ole kuin 65.

Kritisoiminen on helppoa, mutta realististen vaihtoehtojen esittäminen on vaikeampaa. Voisiko ap ja muut samoin ajattelevat siis kertoa, mistä aiheista lapset sitten pitäisi laittaa kirjoittamaan aineita, jottei kukaan vaan vahingossakaan pahoittaisi mieltään? Onhan tarinoidenkin kirjoittaminen opettavaista, mutta kyllä lasten pitää oppia tuottamaan myös todellisuutta kuvaavaa asiatekstiä. Ja niin se vaan on, ettei pieniä koululaisia voi vaatia kirjoittamaan juuri muusta kuin omasta elämästään ja/tai ajatuksistaan.

Vierailija kirjoitti:

Voihan köyhät lapset taas. Ja silläkö ei sitten ole arvoa kuinka normaaleista perheistä olevien lasten silmissä loistaa ilo, kun saavat kertoa kavereille ja opelle joululahjoistaan? Joo, hyssytellään vaan ettei yhdelle tule paha mieli. Ei ole minun ongelmani, jos jossain perheessä vanhempien elämänhallinta on sillä tasolla, että joululahjoihin ei riitä rahaa. Itsekin olen keskituloisesta perheestä ja sain aina vähemmän lahjoja kun naapurin työttömien lapsi. Eikä Suomessa onneksi joudu kukaan näkemään nälkää.

Laskeuduhan takaisin todellisuuteen sieltä kuplastasi, toivoo yksi hyväosainen, jolla on silmät auki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan köyhät lapset taas. Ja silläkö ei sitten ole arvoa kuinka normaaleista perheistä olevien lasten silmissä loistaa ilo, kun saavat kertoa kavereille ja opelle joululahjoistaan? Joo, hyssytellään vaan ettei yhdelle tule paha mieli. Ei ole minun ongelmani, jos jossain perheessä vanhempien elämänhallinta on sillä tasolla, että joululahjoihin ei riitä rahaa. Itsekin olen keskituloisesta perheestä ja sain aina vähemmän lahjoja kun naapurin työttömien lapsi. Eikä Suomessa onneksi joudu kukaan näkemään nälkää.

Tämä. 

Olen kirjoittanut tälle palstalle aiemminkin aiheesta, mutta vielä kerran: on pelkkää elämänhallinnan puutetta ja omia huonoja valintoja, jossei pysty jouluna antamaan lapselle yhtä toivelahjaa ja viemään yhteen erikoisempaan kohteeseen käymään kesälomalla. Minä olen minimieläkkeellä, mieheni saa soviteltua työttömyysetuutta sekä pientä palkkaa. Meillä on kaksi lasta, 4-vuotias ja 9-vuotias. Vieläpä eri sukupuolta (ettei joko nyt huutele että saataisiin esim. vaatteet kiertoon ja harrastusvälineet ja mitälie). Vuokran jälkeen jää käteen reilu tonni. Rahatilanne on ollut tämmöinen jo pidempään, eikä meillä ole ketään, joka sponssaisi elämäämme ulkopuolelta (esim. isovanhemmat).  

Meidän lapsilla on molemmilla harrastuksia ja puuhataan lisäksi ns. normaaleja liikuntajuttuja eli just luistellaan, pyöräillään jne. Kesällä käydään pari kertaa Lintsillä, jouluna molempien paketeista paljastuu varmasti mieluisia lahjoja. Tänä jouluna esim. 4-vuotias sai nukkekodin (Ikeasta 30€, koko talon kalusteet yhteensä n. 20€ kirpparilta, asukkaat alesta 2€, seinämaali ilmaisnäyte kuten matotkin), jota oli toivonutkin. Olisin toki voinut mennä Stockalle itkemään Lundbyn hintoja ja todeta, että yhteensä 200€ maksava talo asukkaineen ja parin huoneen kalusteineen on meidän taloudelle liikaa, mutta valitsin toisin. Ajelin bussilla lähimpään Ikeaan (ilmainen, btw) ja kannoin sieltä sinisessä, kestävässä kassissa nukkekodin kotiin saakka. Olihan se kassi aika painava ja ikävä kantaa, mutta kyllä kannatti! 

Meidän lapset käy myös HopLopissa välillä, samoin Heureka on tuttu paikka ja pari museota pk-seudulla. Vaatteet ostan kirppikseltä mutta kengät ja alusvaatteet tietty uusina. Ja ne kengät on aina kunnolliset, ei mitään Tarjoustalon alelaarin kiinavalmisteita. Kun siihen asennoituu että lapsiin nyt vaan menee rahaa, ei tee pahaa ostaa tarpeen vaatiessa uutenakaan mitään. 

Vinkiksi muille pienituloisille: nyt on alemyynnit parhaimmillaan vielä, aivan naurettavaan hintaan saa kaupoista kaikenlaista kovalla alennuksella. Eikä paikkakunnalla tarvitse olla lelukauppaa, mene paikalliseen markettiin ja ihmettele valikoimaa, sieltä voi tehdä löytöjä. 

Kivoja neuvoja! Kerrotko vielä, mistä ja koska se bussi Ikeaan lähtee täältä Puolangalta?

Vierailija kirjoitti:

Minusta on aivan luonnollista, että kerrotaan kesätekemisistä ja joululomasta ja lahjoista.

Kai kaikki jotain kesällä tekevät ja jokainen saa jotain joululahjoja. Isovanhemmilta, kummeilta, tädeiltä.

Ihmeellistä hyssyttelyä tuo, että jos jollain ei ole yhtä hyvin, eivät muutkaan saa kertoa.

Isän- ja äitienpäivinäkin on ongelma, jos ei ole esim isää.

Kaikesta väännetään ongelmaa koulun tekemisissä. Selvähän se on, että nuo ovat kurjia asioita sille, jolla jotain ei ole, mutta ei sitä tartte kaikesaa huomioida.

Mun lapsella ei ole kummia. Täti on työtön.

Teini sai 2 lahjaa jouluna.

Lahjatko ne on opettajienkin mielestä tärkeintä jouluna. Ei ihme, että poikaani kiusattiin alakoulussa. Toivoi aina pandan konvehtirasian ja joskus villasukat. Sanoi, ettei niin välitä muusta. Sai toki legoja ja muuta, mutta ei niitä niin koskaan muistanut.

Muutenkaan ei älynnyt muodin ja vaatteiden päälle. Sanoi, että prisman farkut välttää hyvin ja tavallinen perushuppari.

Kaipa siinä on sitten opettaja säälien lukenut, kun lapsirukka muisti aineessaan, että paras joululahja oli pandan konvehtirasia ja mummin villasukat.

Ja ei, ei olla edes köyhiä, mutta jos lapsi kokee, että hän ei tarvitse merkkejä tuotteissaan ja vaatteissaan ollakseen onnellinen, niin sitten toteutimme sen

Olen ap. kanssa samaa mieltä. Opettajan tehtävä ei ole udella oppilaitten tai hänen perheensä yksityisasioita ja saattaa niitä kaikkien muiden oppilaiden tietoon, jotka tietenkin kertovat ne vanhemmilleen ja vanhemmat juoruilevat ne eteenpäin ja soppa on valmis. Asianomaiset kuulevat jälkikäteen, mitä ihmeellisiä versioita ja juoruakkojen puheissa ei enää ole järjen häivää ja totuuden siementä.

Jokaisella lapsella ja perheellä on yksityisyydensuoja, se on lain tuoma oikeus. Eikä opettajalle tai muille oppilaille kuulu, miten kukin viettää lomansa tai joulunsa.

Jos joku haluaa niistä kertoa, hän tekee sen kyllä pyytämättäkin ja valitsemalleen piirille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei semmoisia enää teetetäkään.

Tuo oli hyvä uutinen. Vielä on kuitenkin +60 v opettajia töissä ja heidän selkäytimessään on nämä vanhat tavat. Joillakin tosin keskustelun tasolla.

Kiitos tiedosta! Ap

Keskustelua lapset käyvät ilman opettajaakin siitä missä kävivät lomalla tai mitä saivat lahjaksi.

Näinpä. Ja itse ajattelen, että se keskustelu olisi parempi käydä luokassa, jolloin opettajalla on jotain mahdollisuuksia puuttua aiheeseen ja tuoda siihen muitakin näkökulmia. Jos lapset jätetään aina keskenään juttelemaan näistä aiheista, äkkiä jotakuta kiusataan kun hän ei saanutkaan jotain tiettyä lelua tai käynyt esim. ulkomailla.

En todellakaan ymmärrä, miksi tällaiset asiat pitäisi koittaa lakaista koulussa maton alle. Lapset kertoo kuitenkin joululahjoistaan ja muusta välitunneilla ja vapaa-ajallaan. Kiusaamista, halveksuntaa, syrjintää sun muuta ei todellakaan kitketä sillä jos opettaja välttelee aiheiden käsittelyä tunneilla ja jättää lapset juttelemaan niistä vain keskenään. Opettajan tehtävänä on olla turvallinen aikuinen, jolle myös köyhyyden takia kiusattu lapsi voi kirjoittaa rehellisesti elämästään saamatta paskaa niskaansa. Ja jos aineita luetaan ääneen tms., opettajan tehtävänä on näyttää lapsille mallia siitä, miten köyhyyteen suhtaudutaan.