"Mitä lapset oppivat siitä, että vanhemmat keräävät lapsille luokkaretkirahoja leipomalla tai kauppaamalla arpoja?"

Mä vaadin, että muksut ovat siinä touhussa koko ajan mukana, tehtiin yhdessä.

Koululla kun diskoja järjestettiin, niin ehdotin, että muksut voisi vuoroissa myyvät lippuja ja ovat buffetissa. Jälkikäteen osallistuvat siivoamiseen. Tietenkin koko ajan on vähintään yksi aikuinen läsnä, ettei mene sähläämiseksi.

Opettaja oli ihan kauhuissaan: "ei noille voi tuommoisia vastuita antaa, siitähän ei tule yhtään mitään!" ja osa vanhemmista nyökytteli vieressä. Kyse oli siis vitos ja kutosluokkalaisista.

Nuoremman muksun kohdalla asiat oli toisin. Saivat osallistua, niin ei mennyt riehumiseksi kun oli tehtäviä, kuten esikoisen kohdalla. Juoksivat kaksi tuntia koulua ympäri ja muutama vanhempi jouduttiin käyttämään riehuvien kakaroiden paimentamiseen.

Muutenkin kiinnittänyt huomioita, että lapsia pidetään vielä aivan vauvoina. Siinä missä meidän 13 vuotias tekee itsenäisesti ruokaa, niin kaverit ihastelevat, että saatko sä käyttää liettä yksin?

Meillä järjestettiin teatteriesitys, jossa oli koko luokka mukana. Oli hauskaa opetella näytelmä, tehdä lavasteita, olla soittamassa jne. Sitten myytiin pääsylippuja vanhemmille ja kuka nyt tahtoikin tulla katsomaan. Niillä rahoilla käytiin sitten luokkaretkellä. Se oli hauskaa ja siinä lapset itse tekivät, eivät vanhemmat. Oli se tietysti opettajallekin iso urakka joka vuosi tehdä, eihän se oikeasti hänen työhönsä edes kuulunut.

Nykyisin koulusta kerrotaan suoraan vanhemmille koepäivät, koealueet, koenumerot, todistusnumerot, pyydetään retkiluvat, myönnetään poissaolot, ilmoitetaan jälki-istunnot - lapsen itsensä ei tarvitse enää huolehtia omista asioistaan ollenkaan. Hädin tuskin edes tekevät läksyjänsä, jotka nekin ilmoitetaan Wilmassa (huoltajien takia), ettei vain lapsen tarvitse niitä itse kirjoittaa ylös.

Minusta tässä mennään perse edelle puuhun ja lujaa.

Joo jotkut vanhemmat eivät ole ehkä ihan käsittäneet mitä lapsen kannustaminen töitä tekemään tarkoittaa. Tulee aina mieleen eräs perhe, missä teini alkoi jakaa mainoksia ensimmäisessä työpaikassaan. Aluksi mukaan tuli isä ja mummo auttamaan, myöhemmin pelkkä mummo. Meni joku kuukausi, ilmat viileni eikä teiniä oikein huvittanut lähteä ulos mainoksia jakamaan. Vaan jonkun se oli tehtävä kun oli luvattu, ja se mummo sitten jakoi niitä lappusia seuraavat pari viikkoa kunnes teini lopulta irtisanoutui. Kaikki palkka ropisi kuitenkin hänen tililleen, ei minusta ehkä kaikista opettavaisin kokeilu...

Meillä käytiin vanhempainillassa keskustelua siitä, haluammeko oikeasti lihottaa erilaisten firmojen tulosta myymällä sukkia, karkkeja ja pikkuleipiä tai mitä lapset oppivat siitä, että kerran viikossa saavat koulun pulliksissa ostaa mokkapaloja tai korvapuusteja. Todettiin, että ei ryhdytä myymään mitään ja lähdetään siitä, että luokkaretki on maksuton. Ei mennä Kreikkaan eikä Särkänniemeen, vaan oman kaupungin alueella järjestetään erilainen päivä. Koululta (kaupungilta) saadaan sen verran rahaa, että järjestyy bussikyydit ja yhden oppilaan isän firma tarjoaa retkiruuat. Jos haluaa Linnanmäelle, vanhemmat voivat mennä yhdessä lapsensa kanssa, ei siihen koulua ja opettajaa mukaan tarvita.

Ja se erilainen päivä ei ole patikointia eikä museokäynti eikä oikeastaan mitään tylsää. Se on paikka, jonne harva huomaa mennä, koska se on liian lähellä.

En ymmärrä miksi vanhemmat ovat myyntipöytien takana myymässä  kun on esim myyjäiset? Tai ovat ovella myymässä lippuja, tai arpakojulla myymässä arpoja. Ja kyseessä ylä-koululaisten myyjäiset..Ja luokassa 22 oppilasta! Eikö tuon ikäiset jo osaa myydä??? Miksi mammat tekee kaiken lasten puolesta? Valvontaan osallistun, mutta en myy yhtäkään kakkua tai arpaa tai siivoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin lapset osallistuu esim. myyntityöhön. Leipomusten tekemistä en ehkä jättäisi ala-asteikäisen vastuulle, vaikka kyllä lapset siihenkin tietääkseni osallistuvat myös muualla kuin meillä.

Meillä lähinnä leivotaan vain jouluna ja syntymäpäiväksi kakkua. Muutoin ostetaan leipomukset leipomosta. Ei esim minulla ole sen enempää aikaa leipoa lapsen kouluun mitä olisi aikaa myydä kaikkea turhaa.

Se joka ei päästäisi lapsiaan myynnissä ovelta ovelle

Ohiksena kysyn miksi sinulle oli tärkeää allekirjoittaa tuo viesti. Miksi minun on tiedettävä, että juuri sinä et tekisi kumpaakaan näistä asioista?

Sitä kutsutaan keskusteluksi. Ja jotta vuorovaukuttavaa keskustelua voi käydä tarvitsee tietää onko viestit samalta vai eriltä.

Anonyymillä palstalla....

Vierailija kirjoitti:

Meillä käytiin vanhempainillassa keskustelua siitä, haluammeko oikeasti lihottaa erilaisten firmojen tulosta myymällä sukkia, karkkeja ja pikkuleipiä tai mitä lapset oppivat siitä, että kerran viikossa saavat koulun pulliksissa ostaa mokkapaloja tai korvapuusteja. Todettiin, että ei ryhdytä myymään mitään ja lähdetään siitä, että luokkaretki on maksuton. Ei mennä Kreikkaan eikä Särkänniemeen, vaan oman kaupungin alueella järjestetään erilainen päivä. Koululta (kaupungilta) saadaan sen verran rahaa, että järjestyy bussikyydit ja yhden oppilaan isän firma tarjoaa retkiruuat. Jos haluaa Linnanmäelle, vanhemmat voivat mennä yhdessä lapsensa kanssa, ei siihen koulua ja opettajaa mukaan tarvita.

Ja se erilainen päivä ei ole patikointia eikä museokäynti eikä oikeastaan mitään tylsää. Se on paikka, jonne harva huomaa mennä, koska se on liian lähellä.

Tämähän on tosi hyvä idea! Kukaan ei tosiaan enää kaipaa niitä Isoisän suklaapikkuleipiä lahjaksi eikä niitä halua itsellekään ostaa hirveällä hinnalla. Fiksuimman oloinen myytävä mitä lapsellani oli, olivat mausteet, sillä niitä nyt kuitenkin tarvitsee, mutta kun itselleni tilasin ihan perusmausteita, oli laskun loppusumma ihan hirveä. Mieluummin haen ne ihan samat mausteet S-marketista... Vanhemmille vaivattomin tapa on ollut se, että lapset hakivat viereisestä kaupasta halvimmat karkit ja myivät ne moninkertaisella hinnalla pikkukoululaisille, jotka ostivat tolkuttomasti tajuamatta rahan arvosta ja terveydestä mitään. Tosi moraalista :(

UUSAVUTTOMIKSI.Vanhemmat saisivat patistaa jälkikasvua työntekoon.Ennenvanhaan,kun olin kotona töissä pakollisen koulunjälkeen.Isän mukana olin savotassa,paskanlevityksessä,traktorityötä kesät-talvet ja syksyisin puimurinpuikoissa ja kaikessa muussa,ilman vahinkoja ja vain ryysy,ruoka ja kattopäänpäällä palkalla kymmeniä vuosia.Silti sain kuulla vanhemmilta välleen,ei sinustakaan taida olla mihinkään.Hiljaa itsenäisesti hain ammattikouluun ja senjälkeen alan töihin.Kohtanperästä alkaa työeläke-työ.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin koulusta kerrotaan suoraan vanhemmille koepäivät, koealueet, koenumerot, todistusnumerot, pyydetään retkiluvat, myönnetään poissaolot, ilmoitetaan jälki-istunnot - lapsen itsensä ei tarvitse enää huolehtia omista asioistaan ollenkaan. Hädin tuskin edes tekevät läksyjänsä, jotka nekin ilmoitetaan Wilmassa (huoltajien takia), ettei vain lapsen tarvitse niitä itse kirjoittaa ylös.

Minusta tässä mennään perse edelle puuhun ja lujaa.

Tässä on tosiaan ihan huima ero esim. 80-lukuun. Omat vanhempani eivät koskaan tienneet mitä mulla on läksynä tai milloin on koe, itse ne huolehdin ja se oli luonnollista koska koulunkäyni oli minun "työni" ja vanhemmilla taas oli omansa. Nykyään osoitellaan vanhempien suuntaan jos lapsella tulee unohduksia ja ikään kuin opetetaan oppilaillekin asenne, että kaikki on viime kädessä vanhempien vastuulla, eikä heidän.