"Mitä lapset oppivat siitä, että vanhemmat keräävät lapsille luokkaretkirahoja leipomalla tai kauppaamalla arpoja?"

Hyvä kysymys. Itse olen 10-11 vuotiaasta asti teinannut omia rahoja mm. myynyt vappukukkia useana vuotena. Ala-asteella ja yläasteella ei tehty maksullisia retkiä, mutta lukiossa kerättiin rahaa retkeen. Itse leivoin leivottavat ha hoidin asiat. Vanhemmat eivät osallistuneet mitenkään. 

Mun lapsen luokalla on sellainen n. 5 äidin ryhmä joka jyrää kaikki muut. Lapset eivät itse päässeet tekemään juuri mitään mm. koulun joulumyyjäisten hyväksi, äidit hoitivat jopa myynninkin vaikka kyse kutosluokkalaisista jotka olisivat kyllä itsekin osanneet. Ja sitten nää samat äidit valittaa kun he joutuvat tekemään niin paljon.

Ei enää nykyisin uskalla päästää lapsia myymään ovelta ovelle. En minä ainakaan. Eri asia jos asuisi pienessä kylässä jossa kaikki tuntee kaikki. Tästä syystä mielummin laitan rahat suoraan tilille jos rahaa koululta kerjätään. Minulla ei ole aikaa mennä lapsen mukaan tai myydä itse.

Vierailija kirjoitti:

Ei enää nykyisin uskalla päästää lapsia myymään ovelta ovelle. En minä ainakaan. Eri asia jos asuisi pienessä kylässä jossa kaikki tuntee kaikki. Tästä syystä mielummin laitan rahat suoraan tilille jos rahaa koululta kerjätään. Minulla ei ole aikaa mennä lapsen mukaan tai myydä itse.

Rahaa voi kerätä monella muullakin tavalla kuin ovelta ovelle kiertämällä.

Ei kai sitä tarvitse mennä tuntemattomien kotiovelle? Monet myy esim. jossain kaupan edustalla tai muussa jukisessa paikassa. Tai sitten rahaa voi kerätä jollain muulla tavalla. Esim. mun lapsen luokka teki näytelmän ja luokkaretki maksettiin pääsylipputuloilla.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sitä tarvitse mennä tuntemattomien kotiovelle? Monet myy esim. jossain kaupan edustalla tai muussa jukisessa paikassa. Tai sitten rahaa voi kerätä jollain muulla tavalla. Esim. mun lapsen luokka teki näytelmän ja luokkaretki maksettiin pääsylipputuloilla.

Kauppojen edustalle jne yleensä taitaa tarvita luvan myydä. Lisäksi itse inhoan sitä kun myyjät hyökkää päälle kun käy kaupassa joten en todellakaan itse siihen ryhtyisi tai laita lastani moiseen. Ja meillä ei koulussa kukaan halua myyjäisiä jne järjestää kun niihinkin ei vanhemmilla ole aikaa. Toki lapset voi tehdä suurimman osan töistä mutta sinne tarvitsee silti valvojia ja auttajia. Mielummin rahat suoraan tilille. Vastuun ja työnteon opettamista voi sitten opettaa muussa muodossa.

Minä myös ajattelen niin että opetuksen pitäisi olla kokonaan ilmaista ja jos koululla ei ole varaa järjestää luokkaretkiä omista varoista niin sillon niille ei mennä. Toki lapsilleni retket maksan koska en halua että jäävät ulos ryhmästä, mutta minusta esim. Lintsi jne retket on ihan turhia.

Luokkaretket ovat toki kivoja ja rahan kerääminen voi olla opettavaista, mutta tuntuu, että aina tuohon rahan keräämiseen liittyy jotain ikävää. Jos lapset itse myyvät niitä iänikuisia keksejä ja tuntemattomien oville ei voi päästää, niin käytännössä lähisuvun on pakko ostaa ne piparit. Riippuu lasten/nuorten iästäkin, mutta aina kaikissa myyjäisissä on aikuisillakin hommansa, jonkun täytyy olla vähän valvomassa ainakin. Moni vanhempi alkaa olla sitä mieltä, että mieluummin laittaa rahat tilille kuin kökkii viikonloput jossain myyjäisissä. Omassa lapsuudessani ei kerätty rahaa mitenkään. Silloin päästiin ihan ilmaiseksi (tai veronmaksajien rahoilla) Korkeasaareen tms., eikä mistään pidemmistä reissuista edes haaveiltu. Luulen, että tavalliset, hyvät vanhemmat olisivat lähinnä nauraneet, jos olisi käsketty leipoa mokkapaloja vähän väliä, ostaa jatkuvalla syötöllä keksejä, mausteita, sukkia ja vessapaperia kiskurihintaan ja viettää viikonloput myyntipöydän takana. Lukiossa tuli ekan kerran tätä rahankeräystä. Mentiin heti ekalla luokalla Kreikkaan ja vanhemmat taisivat maksaa aika pitkän pennin.

Vierailija kirjoitti:

Minä myös ajattelen niin että opetuksen pitäisi olla kokonaan ilmaista ja jos koululla ei ole varaa järjestää luokkaretkiä omista varoista niin sillon niille ei mennä. Toki lapsilleni retket maksan koska en halua että jäävät ulos ryhmästä, mutta minusta esim. Lintsi jne retket on ihan turhia.

Olen samaa mieltä. Minulla ei ole lapsia, niin etten tiedä kuinka hulppeita luokkaretkiä lapset nykyään tekevät, mutta kun itse olin ala-asteiässä, niin koulu kustansi retket ja melko vaatimattomia ne olivat. Käytiin uimahallissa tai elokuvissa. Ja se riitti oikein hyvin.

En muista, että olisin koululaisena myynyt mitään tai muuten tienannut rahaa luokkaretkiin. Kyllä koulu kustansi ne tai sitten raha tuli vanhemmilta.

Luulen, että vanhemmat nykyään tykkäävät järjestää myyjäisiä ja muuta sellaista rahan keruuta. Se on sitä yhteisöllisyyttä, kun ollaan tekemisissä muiden vanhempien kanssa.

Sanoisin siis, että lapset oppivat siitä esimerkin kautta yhteistoimintaa.

Meillä ainakin lapset osallistuu esim. myyntityöhön. Leipomusten tekemistä en ehkä jättäisi ala-asteikäisen vastuulle, vaikka kyllä lapset siihenkin tietääkseni osallistuvat myös muualla kuin meillä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin lapset osallistuu esim. myyntityöhön. Leipomusten tekemistä en ehkä jättäisi ala-asteikäisen vastuulle, vaikka kyllä lapset siihenkin tietääkseni osallistuvat myös muualla kuin meillä.

Meillä lähinnä leivotaan vain jouluna ja syntymäpäiväksi kakkua. Muutoin ostetaan leipomukset leipomosta. Ei esim minulla ole sen enempää aikaa leipoa lapsen kouluun mitä olisi aikaa myydä kaikkea turhaa.

Se joka ei päästäisi lapsiaan myynnissä ovelta ovelle

Vierailija kirjoitti:

En muista, että olisin koululaisena myynyt mitään tai muuten tienannut rahaa luokkaretkiin. Kyllä koulu kustansi ne tai sitten raha tuli vanhemmilta.

Luulen, että vanhemmat nykyään tykkäävät järjestää myyjäisiä ja muuta sellaista rahan keruuta. Se on sitä yhteisöllisyyttä, kun ollaan tekemisissä muiden vanhempien kanssa.

Sanoisin siis, että lapset oppivat siitä esimerkin kautta yhteistoimintaa.

No joo, eiköhän ne lapset opi sitä yhteistoimintaa jo ihan koulupäivän aikana. On varmasti niin, että osa todella tykkää järjestää kaikenlaista, mutta osa näistä on kyllä sitten niitä, jotka tehokkaasti syyllistävät muita osallistumattomuudesta ja pyrkivät kaikin tavoin kiillottamaan omaa sädekehäänsä. Ja ylipäänsä on niin nykypäivää, että lasten hyväksi toimiminen tarkoittaa tuollaista "aktiivista osallistumista", joku Monopolin pelaaminen ihan naamatusten sen oman lapsen kanssa ei täytä enää mitään hyvyyden kriteerejä, pitää olla koko ajan jotain menoa, joka jotenkin liittyy siihen lapseen, mutta jossa ei joudu todella olemaan läsnä lapselle. Joo, kärjistän kyllä, mutta kyllä tuttavapiirissäni on näitä äitejä, joiden lapset varmaan hyötyisivät eniten ihan siitä, että se äiti pysähtyisi hetkeksi. Ja vielä viimeisenä kommenttina sanoisin, että kyllä ne mokkapalat ovat äitien velvollisuus, isät voivat tehdä vapaa-ajallaan mitä huvittaa ja ovat silti hyviä isiä.

No kaikki johtuu siitä, että ennen opettaja oli vastuussa rahankeruusta. Nyt kun (onneksi) ei ole, niin vastuu on vanhemmilla. Eihän se lapsilla voi olla. Tämä tarkoittaa, että vanhemmat tekevät.

Luin aloitusviestin linkittämän artikkelin ja etsin tietoa yrittäjästä. Kyseessähän on ESR-hanke eli taustakaksikko on voinut mahdollisesti jopa 6 vuoden ajan tehdä töitä niin, että varsinaista yrittäjäriskiä ei ole. Nyt linkatussa artikkelissa sitten ihmetellään, että missä on nuorten yrittäjähenki.

Otsikko on mielenkiintoinen, koska ei tuo nainen ole teinejä työllistävä yrittäjä vaan työvoimaa välittävä. Vissi ero. Muutenkin jutussa on monta hilpeää kohtaa tyyliin teinille pitää olla inhottava ja jatkuvasti jankuttaa oman huoneen siivoamisesta. Miksi ihmeessä? Se on teinin oma huone ja jos se on siedettävän siisti, niin miksi pitäisi jankuttaa? Jutun lähtökohtana kun tuntuu olevan, että kaikki teinit ovat hankalia, laiskoja ja peräänkatsottavia.

Vai onko niin, että yrittäjä on sen verran tunnettu, että ne arkerat, fiksut nuoret hakevat työnsä jotain muuta kautta ja tämä yrittäjä ottaa TE-toimiston hänelle osoittamat (joiden työllistämisestä hän saa maksun).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin lapset osallistuu esim. myyntityöhön. Leipomusten tekemistä en ehkä jättäisi ala-asteikäisen vastuulle, vaikka kyllä lapset siihenkin tietääkseni osallistuvat myös muualla kuin meillä.

Meillä lähinnä leivotaan vain jouluna ja syntymäpäiväksi kakkua. Muutoin ostetaan leipomukset leipomosta. Ei esim minulla ole sen enempää aikaa leipoa lapsen kouluun mitä olisi aikaa myydä kaikkea turhaa.

Se joka ei päästäisi lapsiaan myynnissä ovelta ovelle

Ohiksena kysyn miksi sinulle oli tärkeää allekirjoittaa tuo viesti. Miksi minun on tiedettävä, että juuri sinä et tekisi kumpaakaan näistä asioista?

Meillä on kaksi teiniä ja olen kyllä myynyt sukkia, karkkia, pesuaineita ym. Ja pitkään. Olen leiponut ja ollut myyjäisissä, kioskilla, turnsuksissa, discossa ym. Myynyt tai katsonut kun lapset myy.

Minusta lapset oppii talkoohenkeä ja sitä että me välitämme heistä. Ovatpa itsekin osallistuneet. Inventaarioon, pakkaamiseen, myyntiin kaupan edessä, myyntiin ja järjestelyihin eri tapahtumissa. Mitä isompi he ovat, sitä enemmän tekevät täysin itsenäisesti.

Iso osa tästä liittyy harrastuksiin. Mutta myös koulussa on kerätty rahaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin lapset osallistuu esim. myyntityöhön. Leipomusten tekemistä en ehkä jättäisi ala-asteikäisen vastuulle, vaikka kyllä lapset siihenkin tietääkseni osallistuvat myös muualla kuin meillä.

Meillä lähinnä leivotaan vain jouluna ja syntymäpäiväksi kakkua. Muutoin ostetaan leipomukset leipomosta. Ei esim minulla ole sen enempää aikaa leipoa lapsen kouluun mitä olisi aikaa myydä kaikkea turhaa.

Se joka ei päästäisi lapsiaan myynnissä ovelta ovelle

Ohiksena kysyn miksi sinulle oli tärkeää allekirjoittaa tuo viesti. Miksi minun on tiedettävä, että juuri sinä et tekisi kumpaakaan näistä asioista?

Sitä kutsutaan keskusteluksi. Ja jotta vuorovaukuttavaa keskustelua voi käydä tarvitsee tietää onko viestit samalta vai eriltä.

Vierailija kirjoitti:

Luokkaretket ovat toki kivoja ja rahan kerääminen voi olla opettavaista, mutta tuntuu, että aina tuohon rahan keräämiseen liittyy jotain ikävää. Jos lapset itse myyvät niitä iänikuisia keksejä ja tuntemattomien oville ei voi päästää, niin käytännössä lähisuvun on pakko ostaa ne piparit. Riippuu lasten/nuorten iästäkin, mutta aina kaikissa myyjäisissä on aikuisillakin hommansa, jonkun täytyy olla vähän valvomassa ainakin. Moni vanhempi alkaa olla sitä mieltä, että mieluummin laittaa rahat tilille kuin kökkii viikonloput jossain myyjäisissä. Omassa lapsuudessani ei kerätty rahaa mitenkään. Silloin päästiin ihan ilmaiseksi (tai veronmaksajien rahoilla) Korkeasaareen tms., eikä mistään pidemmistä reissuista edes haaveiltu. Luulen, että tavalliset, hyvät vanhemmat olisivat lähinnä nauraneet, jos olisi käsketty leipoa mokkapaloja vähän väliä, ostaa jatkuvalla syötöllä keksejä, mausteita, sukkia ja vessapaperia kiskurihintaan ja viettää viikonloput myyntipöydän takana. Lukiossa tuli ekan kerran tätä rahankeräystä. Mentiin heti ekalla luokalla Kreikkaan ja vanhemmat taisivat maksaa aika pitkän pennin.

Kertoisiko joku vielä, että mitä hemmetin järkeä on järjestää lukioluokalle reissu Kreikkaan?

Ainakin kun oman lapsen kohdalla mietin, niin käydään kyllä perheen kesken ulkomaanreissuilla, koulureissuiksi saa riittää päivämatkat johonkin kivaan paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin ihmettelen. Miksi nykyvanhemmat tekevät kaiken lastensa puolesta? Itse kun olin ala-asteella niin kyllä se oli oppilaiden työnä kerätä ne luokkaretkirahat, ei vanhempien. Nykyään jotkut vanhemmat jatkavat samaa jopa yläkoulussakin, teinit ei itse laita tikkua ristiin. Ihmekö ettei kesätyötkään kiinnosta.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3162340/Teineja+tyollistava+yrittaja+V…

Luokkaretkien tulisi olla osa perusopetusta. Työn tekeminen päätoimisen opiskelun ohella on lapselle rankkaa, ja vastikkeeton kerjääminen puolestaan alentavaa. Mitä seuraavaksi, rahankeräys koulukirjoihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkaretket ovat toki kivoja ja rahan kerääminen voi olla opettavaista, mutta tuntuu, että aina tuohon rahan keräämiseen liittyy jotain ikävää. Jos lapset itse myyvät niitä iänikuisia keksejä ja tuntemattomien oville ei voi päästää, niin käytännössä lähisuvun on pakko ostaa ne piparit. Riippuu lasten/nuorten iästäkin, mutta aina kaikissa myyjäisissä on aikuisillakin hommansa, jonkun täytyy olla vähän valvomassa ainakin. Moni vanhempi alkaa olla sitä mieltä, että mieluummin laittaa rahat tilille kuin kökkii viikonloput jossain myyjäisissä. Omassa lapsuudessani ei kerätty rahaa mitenkään. Silloin päästiin ihan ilmaiseksi (tai veronmaksajien rahoilla) Korkeasaareen tms., eikä mistään pidemmistä reissuista edes haaveiltu. Luulen, että tavalliset, hyvät vanhemmat olisivat lähinnä nauraneet, jos olisi käsketty leipoa mokkapaloja vähän väliä, ostaa jatkuvalla syötöllä keksejä, mausteita, sukkia ja vessapaperia kiskurihintaan ja viettää viikonloput myyntipöydän takana. Lukiossa tuli ekan kerran tätä rahankeräystä. Mentiin heti ekalla luokalla Kreikkaan ja vanhemmat taisivat maksaa aika pitkän pennin.

Kertoisiko joku vielä, että mitä hemmetin järkeä on järjestää lukioluokalle reissu Kreikkaan?

Ainakin kun oman lapsen kohdalla mietin, niin käydään kyllä perheen kesken ulkomaanreissuilla, koulureissuiksi saa riittää päivämatkat johonkin kivaan paikkaan.

Joo, en minäkään ymmärrä, vaikka reissuun osallistuin. No, eipä sitä silloin osannut ajatella, millaisia ponnistuksia vaati vanhemmilta. Lukioluokallani suuri osa oli kultalusikka suussa syntyneitä, minä en.