Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä miten jaksan, mies jätti mut ja 5kk vauvan
13.01.2017 |
Tuntuu etten jaksa yksin tätä väsymystä ja vauvanhoitoa..
Kommentit (40)
Myöhäistä itkeä kun kuset on jo housussa. Sehän on aina hyvä idea tehdä lapsia jos niiden kanssa ei yksin pärjätä tai jakseta👌🏼
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei. Minut myös jätettiin, ei ihan noin pienen kanssa mutta kun vauva oli 9 kk, mies lähti. Sitä ennen oli jo alkanut vauvan syntymästä eteenpäin välttelemään minua ja viettämään aikaa baareissa kavereiden kanssa juopotellen. Jotenkin sitä ahdisti liikaa vanhemmaksi tulo. Hänellä oli myös paljon nuorempi toinen nainen kuvioissa, koska ei kuulemma enää meikäläinen seksuaalisesti kiinnostunut kun oli nähnyt synnyttämässä ja imettämässä.
Mulle kyllä lopulta oli helpotus että se mies lähti, koska oli ollut niin ahdistavaa siinä jo monta kuukautta, pelätä kuinka juovuksissa mies tulee kotiin, nöyryytetäänkö minua sillä että naapureiden nähden halailee ja pussailee ennen kotiin tuloa sen rakastajattaren kanssa, nälvitäänkö emakoksi tai lehmäksi.
Ja tästä miehestä ei olisi yhtään arvannut että muuttuu tuollaiseksi kun lapsi syntyy. Hän oli hillitty, akateeminen, kaikin tavoin kunnollisen oloinen mies. Herkkä kyllä, sellainen tunteellinen. Myöhemmin on katunut kovasti tekoaan, sanoi vaan ettei jotenkin pää kestänyt ja meni sekaisin ja pakeni viinaan. Takaisin en kuitenkaan ukkoa ole huolinut, ja yksinhuoltajuudenkin olen pitänyt, koska mies alunperin itse halusi nimenomaan niin ettei lapsi hidasta hänen rakastajattarensa kanssa muhinointia.
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta täälläkin, erona vain se, että lapsen isä päätti häippäistä raskausaikana hieman ennen laskettua aikaa. Ei oo koskaan tullut edes tapaamaan lastaan, enkä ole kuullut hänestä mitään lähdön jälkeen. Hauskaa, kuinka mies voi olla täysillä mukana perhettä perustamassa mutta kuinka helppoa näille sit on vaan häippäistä kun siltä tuntuu. Mutta en silti valita, koska voin ihan rehellisesti sanoa että olen pärjännyt ihan pirun hyvin yksinkin.
Tsemppiä!
Täällä myös ja muistan miten hajalla olin erosta ja kaikki tuntui kaatuvan niskaan huolimatta siitä miten olin etukäteen ajatellut et mikään ei hetkauta mua.
Mies kyllä lapsen ollessa vähän vajaa 8 vuotta otti yhteyttä, että hän haluaa olla nyt läsnä tyttärelleen ja katuu lähtemistä. Sori mut ei onnistu. Lapsen ollessa 3 tapasin nykyisen mieheni ja oltiin just ennen miehen yhteydenottoa menty naimisiin ja mies oli adoptoimassa tytärtäni jolle oli ollut kuin isä viimeiset 5 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsot videon tuosta alapuolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta täälläkin, erona vain se, että lapsen isä päätti häippäistä raskausaikana hieman ennen laskettua aikaa. Ei oo koskaan tullut edes tapaamaan lastaan, enkä ole kuullut hänestä mitään lähdön jälkeen. Hauskaa, kuinka mies voi olla täysillä mukana perhettä perustamassa mutta kuinka helppoa näille sit on vaan häippäistä kun siltä tuntuu. Mutta en silti valita, koska voin ihan rehellisesti sanoa että olen pärjännyt ihan pirun hyvin yksinkin.
Tsemppiä!
Täällä myös yksi jolle kävi noin. Lasta tehtiin pitkään ja hartaasti (pari vuotta, joten miehellä olisi ollut mahdollisuus sanoa ettei haluakaan lasta). Yhtäkkiä vain päätti ettei perhe-elämä olekaan häntä varten ja häipyi. Tästä pian 11 vuotta eikä ole äijää näkynyt.
Alku oli toki tosi rankkaa, olin aivan hajalla mutta kyllä se siitä suttaantui ajan kanssa.
Tsemppiä ap:lle. Kyllä sinä pärjäät!
Kuulostaa kyllä usein, että nainen ne lapset yksin hoitaa vaikka olisikin suhteessa. Silloin pärjää kun on pakko pärjätä, ei kannata velloa liikaa itsesäälissä vaan keskittyä oleelliseen. Todennäköisesti pääsit isosta huollettavasta lapsesta vaan eroon kun mies läks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin sulle käy ap :)
Minulla oli 2 .5 v ja 10 kk vauva kun mies lähti.
Rankinta minulle oli isomman lapsen itku ja ikävä. Poika itki monta kuukautta joka ilta ihan lohduttomasti isiä.
Pärjännyt kuitenkin olen. Alkuvaiheessa tarvitsin ja onneksi sainkin paljon apua , äitini kävi aluksi melkein päivittäin auttamassa lasten kanssa.
Uuden suhteen alkuhuuman jälkeen ex miehenikin on tavannut lapsia joka auttaa minua kun isä viikonloput ovat vapaata minulle.
Pyydä rohkeasti apua nyt alkuun ! Asuvatkin vanhempasi lähellä? Tai jos kauempana voisitko mennä vähäksi aikaaa vauvan kanssa sinne?
Yritä nukkua päivällä kun vauva nukkuu jos valvottaa.
Ja älä jää kotiin vaan luuhaa kaikki päivät perhekerhoissa ja muskarissa ym. Näistä saat kavereita, minulle ainakin juuri yksinäisyys oli alkuun pahinta. Todennäköisesti törmäät johonkin toiseenkin yh äitiin ja voitte sitten auttaa toisianne jos synkkaa muuten.
Ja heti kun jaksat ala hoitaa itseäsi. Käy kampaajalla ja kasvohoidossa, ja hieronnassa,liity kuntokeskukseen jossa lapsiparkki . Nämä auttoivat ainakin minua nousemaan ja itseasiassa joskun kolmen kuukauden päästä erosta olin jo aikalailla toipunut.
Mutta muistan ne ensimmäiset viikot ikuisesti. Kun en pystynyt syömään enkä nukkumaan. Lakkasin laulamasta vauvalle unilaulua kun en pystynyt kun itkin vaan.
Olen niin pahoillani puolestasi . Mutta jotain parempaa on odottamassa ihan varmasti kunhan selviät tästä alusta :)
Vierailija kirjoitti:
Kakkonen täällä.
Muille kommenttiani kritisoiville: ei tarvi hajota elämään, kun tekee lapsia silloin kun tietää pärjäävänsä niiden kanssa vaikka sitten yksin.
Miettiiköhän miehet lisääntyessään sitä, että voivat jäädä lapsen kans kahdestaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettiiköhän miehet lisääntyessään sitä, että voivat jäädä lapsen kans kahdestaan :D
Ei varmastikaan. Sinäänsä surullista, koska kyllähän niinkin voi käydä😐
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi muuten näin että isä joka jättää puolison ja lapsen on ihan normi, mutta äiti joka eroaisi ja jättäisi lapsen isälle olisi ihan katastrofi?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä usein, että nainen ne lapset yksin hoitaa vaikka olisikin suhteessa. Silloin pärjää kun on pakko pärjätä, ei kannata velloa liikaa itsesäälissä vaan keskittyä oleelliseen. Todennäköisesti pääsit isosta huollettavasta lapsesta vaan eroon kun mies läks.
Niinhän se monesti on, ja siksi lapsia kannattaa tehdä vain sen verran, kuin jaksaa yksin hoitaa, jos/kun jotain sattuu. "Ison lapsen" kanssa on yhtä yksin kuin yksin ollessa, tosin iso lapsi on ulkoistettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa varmaan ilkeältä vaikka en tätä v*ttuiluna sano, mutta itsehän päätit lapsen tehdä joten en koe, että sinulla on oikeutta valittaa
Elämä ei aina ole meidän käsissämme, vaikka kuinka hyvin sitä suunnittelee etukäteen. Sen tulet vielä itsekkin huomaamaan, jos saat elää pitkän elämän.
Ja pahinta mitä ihminen voi elämässään kohdata on asennevamma - ilkeys ja empatiakyvyn puute, siihen ei ole edes pilleriä ja se aiheuttaa kanssaihmisille paljon pahaa mieltä ja murhetta, joka lienee ilkeän ihmisen tarkoituskin.
Jäin kahden alle 2v kanssa yksin. Tai yksin ja yksin. Exä onneksi ei hylännyt lapsia. Ero itsessään oli kuitenkin niin kamala shokki, että voimat oli todella vähissä, vaikka en lasten kanssa tavallaan yksin jäänytkään.
Jos mies haluaa olla lapsen kanssa, älä missään nimessä sulje häntä pois! Katkeruuden keskellä on todella vaikea ajatella fiksusti. En tiedä, mistä sain voimia siihen (mies petti rankasti). Nyt neljän vuoden jälkeen olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että lapsilla on "kaksi kotia" ja täysi yhteys molempiin vanhempiin.
Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa varmaan ilkeältä vaikka en tätä v*ttuiluna sano, mutta itsehän päätit lapsen tehdä joten en koe, että sinulla on oikeutta valittaa
Hanki apua. Lapsen saamiseen tarvitaan kaksi ihmistä.
Ap, olen pahoillani tilanteestasi ja toivon, että saat apua läheisiltäsi.
Alue: Aihe vapaa
Ota iltalääkkees