Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kun ihmisellä ei ole ystäviä. Miten voin auttaa?
13.01.2017 |
Tiedän nuorehkon ihmisen, jolla ei tunnu olevan ketään. Kyllä vanhempansa ovat häneen säännöllisesti yhteydessä, joten ihan hylätty ei ole. Ja sitten olen minä, jota hän ei tunnu haluavan ystäväksi, mikä on ymmärrettävää, kun olen vähän eri sukupolvea.
Hän on kuitenkin minulle kertonut kuulumisiaan. Vanhemmille esittää, että kaikki on hyvin. Ja minä ainoana tiedän, että hän on todella rikki tällä hetkellä ja voi huonosti. Mutta ei hän nyt minullekaan halua jutella. Ja muita ei ole. Kyllä minua surettaa yksinäisyytensä, enkä enää tiedä mitä muuta voin tehdä kuin yrittää ottaa yhteyttä. Ja tulen vain torjutuksi. Hän ei vastaa useimpiin viesteihini, ja voin vain arvailla johtuuko se siitä, että ei halua vai onko vain yksinkertaisesti äärettömän väsynyt.
Olen surullinen ja neuvoton.
Kommentit (28)
Minkä ikäinen hän on? Kannattaa yrittää kannustaa lähtemään tapahtumiin tai vaikka netistä etsi uusia tuttavuuksia. Voiko taustalla olla joitakin pelkotiloja?
Ei kannata painostaa. Jos hän ei halua jutella niin hän ei ole ehkä valmis siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko hän sanonut suoraan, ettei muita ole tai on yksinäinen vai onko ne sinun omia päätelmiäsi? Entä oletko kertonut hänelle omista ajatuksistasi ja tunteistasi?
Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin arvailu tai auttaminen seläntakana tai puhumatta asianomaisen kanssa.
Ketään ei kuitenkaan voi väkisin auttaa. Ole tukena ja kuuntele.
Hei kiitos kannustavista viesteistä. Olette ihanan auttavaisia. Hän on alle kolmekymppinen ja kyllä taustalla voi olla pelkotiloja, sillä hänelle on muutamat asiat lähes ylipääsemättömän vaikeita. Kuten puhelimella soittaminen, mitä pitää suunnitella pahimmillaan päiväkausia ennen kuin uskaltaa toteuttaa. Ja on niitä muitakin. Mutta kuitenkin hän osaa pujotella elämässä niin, että pärjää noiden (mahdollisten) pelkojen kanssa hyvin. Mutta minun mielestäni hän välttelee niitä asioita ja tilanteita niin, että hänen elämänsä on aika paljon kaventunut.
Ja painostaa ei varmasti kannata. On vain vähän vaikea tietää, että mikä on painostusta ja mikä ookoo määrä yhteydenottoja. Kun toisaalta haluan aika ajoin kysyä, että mitä kuuluu ja tarjota hänelle tilaisuuden jutella, jos siltä tuntuu.
Ja kyllä hän on sanonut olevansa yksinäinen ja kyllä minä aika tarkkaan tiedän kenen kanssa on minkä verran tekemisissä. Arvailu on kyllä ärsyttävää. Mutta nyt ei ole kyse siitä, että minä selän takana puhuisin. Vaan puhun hänen kanssaan, mutta hän on nyt viime aikoina ollut itsensä kanssa niin lukossa, ettei pysty edes minulle puhumaan. Ja niinpä minulle jää paljon arvattavaa. Mutta onneksi tiedän taustat ennestään.
Väkisin ei tosiaan voi aikuista auttaa. Täytyy vain odottaa kärsivällisesti, että hän on valmis vastaanottamaan apua.
Ap
Vaikutat ihanalta ystävältä!
Aika ajoin kannattaa ehdottomasti kuulumisia kysellä, se ei ole painostamista. Lisäksi voit painottaa, että odotat/ et ole menossa mihinkään ja hän voi ottaa yhteyttä, kun siltä tuntuu. Ehkä hän tarvitsee vain etäisyyttä tai aikaa, etenkin jos on jokin suurempi myllerrys käynnissä (tai tasaista myllerrystä), eikä silloin välttämättä jaksa olla avautumassa.
Kehottaisin kuitenkin kertomaan omista tunteistasi ja ajatuksistasi hänelle, jotta pysytte molemmat kartalla siinä, missä mennään.
Jaksamista!
Täytyy oikein itsekin miettiä, että mitä ne mun ajatukset on ja mitä tunnen. Mutta hyvä vinkki tuo, että kannattaa minunkin kertoa omasta olosta, ettei ole ihan yksipuolista toiselta kyselemistä. Toisi keskusteluun vähän tasavertaisuutta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos ehdottaisit jotain tekemistä, pyytäisit vaikka kirppiskierrokselle tms? Minä olen luullakseni aika samanlainen kuin henkilö josta puhut ja mulle olisi ihan kauheaa jos joku pyytäisi nimenomaan saada jutella kanssani. Tai tietäisin hänen odottavan sitä. Pystyn olemaan muutamaan kaveriin yhteydessä niin että tehdään jotain missä ei ole mikään pakko puhua paljoa mutta voi jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen suhde teillä kahdella on? Onko sanonut suoraan, ettei halua sinua ystäväkseen? Ihanaa, että jaksat kuitenkin kysellä kuulumisia - varmasti sekin lohduttaa yksinäistä, jos edes joku on kiinnostunut.
Rohkaise häntä puhumaan, mutta puhu itsekin.
Ehdota vaikka jotakin yhdessä tekemistä. Hän tosin kuulostaa niin masentuneelta, että täytyy olla ymmärtäväinen, jos ei aina huvitakaan lähteä mihinkään. Masennus voi olla syynä siihenkin, ettei aina vastaa viesteihin. Onko hänellä huonoja kokemuksia ihmissuhteista? Paniikkikohtauksia, sosiaalisten tilanteiden pelkoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos viet kaverisi johonkin missä on helppo tutustua ihmisiin? Nyt ensimmäiseksi tulee mieleen joku baari, jos käyttää alkoholia... Tai sistten joku tapahtuma tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdota vaikka jotakin yhdessä tekemistä. Hän tosin kuulostaa niin masentuneelta, että täytyy olla ymmärtäväinen, jos ei aina huvitakaan lähteä mihinkään. Masennus voi olla syynä siihenkin, ettei aina vastaa viesteihin. Onko hänellä huonoja kokemuksia ihmissuhteista? Paniikkikohtauksia, sosiaalisten tilanteiden pelkoa?
Yhdessä tekeminen olisi hyvä. Mutta hän ei ole aikoihin halunnut mitään minun ehdottamaani. Ja on huonoja kokemuksia ihmissuhteissa. Pari tarinaa tiedänkin. Ja sitten jostainhan sekin kertoo, ettei hänellä ole ystäviä. Yhden paniikkikohtauksen tapaisen olen hänellä todistanut, mutta ei sellaisia ole kuulemma ennen ollut. Ja sosiaalisten tilanteiden pelko on minusta selkeä, mutta hän on eri mieltä.
Ja joku kysyi onko sanonut minulle, ettei halua minua ystäväkseen. Ei ole sellaista sanonut. Ap
Vaikutat fiksulta ja lempeältä ihmiseltä, onneksi hänellä on sentään sinut tukenaan. :)
Hyviä neuvoja täällä onkin jo tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli vain mieleen, että onko hän jotenkin "kömpelö" ihmisten kanssa vai miksei saa itse tutustuttua ihmisiin ja hankittua ystäviä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdota vaikka jotakin yhdessä tekemistä. Hän tosin kuulostaa niin masentuneelta, että täytyy olla ymmärtäväinen, jos ei aina huvitakaan lähteä mihinkään. Masennus voi olla syynä siihenkin, ettei aina vastaa viesteihin. Onko hänellä huonoja kokemuksia ihmissuhteista? Paniikkikohtauksia, sosiaalisten tilanteiden pelkoa?
Yhdessä tekeminen olisi hyvä. Mutta hän ei ole aikoihin halunnut mitään minun ehdottamaani. Ja on huonoja kokemuksia ihmissuhteissa. Pari tarinaa tiedänkin. Ja sitten jostainhan sekin kertoo, ettei hänellä ole ystäviä. Yhden paniikkikohtauksen tapaisen olen hänellä todistanut, mutta ei sellaisia ole kuulemma ennen ollut. Ja sosiaalisten tilanteiden pelko on minusta selkeä, mutta hän on eri mieltä.
Ja joku kysyi onko sanonut minulle, ettei halua minua ystäväkseen. Ei ole sellaista sanonut. Ap
Toivottavasti et sitten itse diagnosoi hänelle mitään sairauksia. Ennemmin voit kehoittaa häntä kääntymään ammattiavun piiriin. Painostusta on se että soittelisit tai laittaisit hänelle useita viestejä, vaikka hän ei ole vastannut edellisiinkään. Tai liikaa neuvoisit häntä aktivoitumaan. Tai kyselisit liikaa kuulumisia. Jos on masentunut tms. niin jopa normaalit kuulumisiin vastaukset voi tuntua ylitsepääsemättömiltä, jos ehkä tuntuu siltä, että pitäisi keksiä itselleen kuulumisia, jos ei kehtaa sinulle kertoa todellista tilaansa. Hyvä idea niin kuin joku ehdotti on korostaa hänelle, että olet olemassa ja hän voi ottaa sinuun yhteyttä silloin, kun hänestä siltä tuntuu. Anna tilaa. Ehkä voit myös yrittää kevyesti jutella asioista, joista hän on kiinnostunut. Ettei juttelut olisi aina sitä hänen olotilansa tiedustelua. Tsemppiä!
Lääkäriltä varmasti saisi apua. Usein lääkityksestä hyötyy juuri tällaisten pelkojen kanssa ja kynnys tehdä asioita laskee.
Olette kyllä tärkeitä tsemppareita! Koko ajan vaan tuntuu, että minä teen jotain väärin, kun toinen ei reagoi. Aika loputtomasti jaksan kyllä ymmärtää. Mutta jos pitäisi jotain muuta... Ap
Kannattaa tosiaan jutella myös jostain minkä tiedät kiinnostavan häntä, eikä kysellä vain mitä kuuluu. Jatkuvasta tiedustelusta saattaa vain ahdistua lisää. Onko hakenut jo ammattiapua masennukseen?
Jätä rauhaan ap. Sanon tämän samantapaisista ongelmista nuorempana kärsineenä. Mikään ei olltu kamalampaa kuin se, että joku huomasi ongelmani ja yritti auttaa. Minä halusin pitää ongelmani salassa ja vaan pärjätä. Mitään apua en olisi ottanut vastaan.
Lopulta, vähän kolmenkympin iän jälkeen opin siihen, että aloin viihtyä aidosti yksin, niin että kipeä yksinäisyyden tunne katosi. Nyt nelikymppisenä olen lähes erakko, mutta onnellinen sellainen. En haluaisi kenenkään seuraa, ja näen sen aiemman yksinäisyydentunteenkin vain sinä, että olin muiden arvojen aivopesemä siihen, että yksinäisyydessä on jotain häpeällistä ja jopa sairasta.
Alue: Aihe vapaa
up