Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mikä työpaikka/ammatti olikin täysin muuta kuin odotit (hyvässä tai pahassa)

Vierailija
13.01.2017 |

Eli mihin työhön tai ammattiin läksit, ja saitkin aivan muuta kuin kuvittelit.

Itse muistan kun pääsin nuorena kesätöihin hienoon vaatekauppaan (en sano tarkemmin, mutta sellainen arvostettu kalliimpi liike, ei perus H&M tai Vila). Olin etukäteen todella innoissani, koska pidin kaikesta mitä siellä oli myynnissä ja sukulaisetkin onnittelivat että nyt tulee näyttämään kivalta cv:ssä.
Sitten työ alkoi ja olikin paljon vaativampaa, kuin olin odottanut. Oli tarkat ohjeet miltä sai näyttää ja kuinka asiakkaille piti puhua (aina tervehtimisestä siihen, kuinka kysymyksiin kuului vastata). Minun olisi pitänyt osata heti kaikki mahdollinen myymistämme vaatteista ja asusteista (valikoimaa riitti ja asiakkaat kyselivät oikeasti aika yllättäviä yksityiskohtia). Olin sitten asiakkaiden kanssa myymälässä tai kassalla, laittamassa tuotteita esille tai järjestelemässä takahuoneessa, kaikkeen liittyi lukuisia ohjeistuksia joita valvottiin tarkasti.
Olin aivan kuin robotti, kaikki liikkeeni, sanani ja hiustyylini oli saneltu valmiiksi. Koko homma oli aika sievistelevää ja teennäistä. Aloin myös aika pian karsastamaan korkeita hintojamme, toki hintatasolle oli perusteita, mutta suoraan sanottuna osa tuotteista oli täysin ylihinnoiteltuja ja myymäläpäällikkökin naureskeli asialle.
Asiakkaat odottivat huippupalvelua ja karsastivat minua. Kieltäytyivät minun avun tarjoamisestani, mutta heti perään etsivät toisen myyjän koska olivat aivan hukassa. No ymmärrän kyllä ettei ikäiseni ehkä herättänyt samalla tavalla luottamusta kuin aikuisempi nainen (ja aika pihallahan minä välillä olin vaikka parhaani yritin).

Myöhemmin menin opiskelujen ohella töihin ruokakauppaan ja vaikka se ei ollutkaan yhtä fiini työpaikka kuin vaatekaupan työni, nautin siitä enemmän. Ruokakaupassakin oli paljon opeteltavaa ja ohjeita joita piti noudattaa, sekä kaupan päälle kohtalaisen rumat työvaatteet, mutta se oli silti paljon vapautuneempi ympäristö. Kaikille säännöillekin löytyi järkevä selitys. Asiakkaat olivat ystävällisiä ja hauskoja.
Tunsin myös oloni hyödyllisemmäksi kun myin "oikeasti tarpeellisia" tuotteita (vaikka toivathan ne vaatteetkin iloa eikä kukaan olisi kuollut nälkään, jos minä en olisi ollut siinä ruokakaupassa hommissa).

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
15.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen opiskellut kulttuuri- ja taidealaa, ja ennen opintojani kuvittelin, että taiteilijapiirit ovat rentoa, avarakatseista ja edistyksellistä porukkaa. Shokki oli melkoinen, kun huomasin, että suuri osa alalla toimivista ihmisistä oli kaikkea muuta. Taide- ja kulttuurikuvioissa pyörii paljon tosikkomaista ja mustavalkoista porukkaa, joille on olemassa vain yksi ja ainoa tapa tehdä taidetta. Vähänkin "taviksen" oloisia pilkataan ja halveksitaan. Taiteilijoita, jotka toimivat opettajina taiteen tekemisen ohessa, pidetään ammatissaan epäonnistuneina. Lisäksi alalla esiintyvä naisviha järkytti laajuudessaan ja kesti pitkään, että opin suhtautumaan miehiin terveellä tavalla alalta lähdettyäni.

Ne hyvät tyypit, joita tuona aikana kohtasin, olivatkin sitten todella inspiroivia ja miellyttäviä ihmisiä. Nykyään olen työssä, jossa voin hyödyntää erilaisia taiteen tekemisen menetelmiä (esim. musiikki ja luova kirjoittaminen) mutta jossa pääpaino on ihmisten kohtaamisessa ja heidän vahvuuksiensa kehittämisessä. Parhaat tekijät taiteilijoissakin olivat juuri heitä, joilla oli kokonaisvaltainen näkemys työstään ja ymmärrys siitä, että taide ei ole muusta elämästä erillinen osa-alue tai vain harvojen ja valittujen hallitsemaa salatiedettä.

Vierailija
2/2 |
15.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen ollut harjoittelussa hienosto-pr-palvelussa ja se aika riitti siihen, etten enää koskaan halua töihin mihinkään fiinimpään paikkaan.

Se nenänvartta pitkin katsominen riitti koko loppuelämäksi, yhdenkin kerran olin kättelemässä esittäytyäksesi, mutta vastapuoli ei tehnyt elettäkään kätelläkseen, vaan katsoi kuin halpaa makkaraa.

Sori, mutta ei istu minun luonteeseeni tuollainen kohtelu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla