Selittäkää joku mies miksi ottaisin tähän miehen?
Olen yli kolmikymppinen koulutettu nainen. Olen harrastanut sijoituksia aika nuoresta ja olen hyväpalkkaisessa työssä. Siksi minulla on varallisuutta, esim. pieni omistusrivariasunto, joka on ihan kohta kokonaan maksettu. Ei mitään luksusta, mutta kuitenkin. Muutenkin palkka on sen verran hyvä että kaikkien elämismenojen ja matkusteluiden ym jälkeen aina jää viiskymppiä säästöönkin kuussa. Pystyn siis itse tarjoamaan itselleni sellaisen elintason mitä haluan, en kaipaa tämän "rahakkaampaa" elämää. Osaan itse tehdä ne pienet korjaukset ja asennukset mitä rivitaloyhtiössä nyt tarvitsee, eipä niitä toisaalta paljoa ole. Mutta huonekalujen kasaaminen siis sujuu ja viemäreiden putsaaminen myös. Minulla on ihan turvallinen olo elämässä kaikenkaikkiaan, sillä tämä on ihan rauhallista seutua ja kassajäsenyyden ja koulutuksen takia en osaa työttömyyttäkään pelätä, siis että se suistaisi minut ahdinkoon. On miespuoleisia ja naispuoleisia ystäviä joilta voin kysyä neuvoa ja joiden kanssa voi käydä illallisella tms.
Olisi iso kynnys ottaa tähän joku mies. Tai siis ihana, rakastavainen ja empaattinen mies olisi sen arvoinen, mutta hänen pitäisi todella tarjota minulle sitä henkistä yhteyttä, henkistä läheisyyttä, puhumista. En tiedä mihin muuhun "tarvisin" miehen. No seksiin toki, mutta jos mies ei muuten ole tuota edellä mainittua niin en seksiäkään hänen kanssaan jaksa.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Kerros vielä suhtautuminen lapsiin.
Ei ole mitään vauvakuumetta, mutta jos sellainen olisi tullakseen niin saisi tulla. Mutta jos ei tule niin sekin on ok. Ap.
Tekstistäsi saa kuvan, että olet tasapainoinen nainen, joka on hoitanut asiansa hyvin ja olet tyytyväinen tilanteeseesi. Herää kysymys, että mistä tuo ajatus edes kumpuaa, miksi haluaisit miehen sinne, kun itsekin kyseenalaistat miehen tarpeellisuuden?
Oletan, että olet ollut joskus seurustelusuhteessa ja tiedät, mitä kumppani voi sinulle tarjota. Jos nämä tuntemukset eivät kiinnosta, niin en näe syytä, miksi "ottaisit" miehen. Joidenkin miesten mielestä olet varmasti kaikessa itsenäisyydessäkin pelottava.
M27
Tee muille kanssa sisarille palvelus jätä miehet muille, et tarvitse miestä ollenkaan!!
Elämäsi pyörii materiaalin ympärillä, en edes haluasi olla miesi!
M
Jos kerran oot tyytyväinen elämääsi ilmankin niin en minä kyllä näe syytä miksi.
Ei, kiitos! Parisuhde olisi kuintekin sitä, että korostaisit kuinka en tarvitse sinua ja olen pirun kova jätkä, kun tulen vuonna 2017 toimeen omillani.
M35
Vierailija kirjoitti:
Tee muille kanssa sisarille palvelus jätä miehet muille, et tarvitse miestä ollenkaan!!
Tekö muut sitten tarvitsette miehiä rahan ja remonttien takia?
No en minäkään miestä rahan tai nikkaroinnin takia ottaisi. Elämänkumppani on hieman eri asia. Minä haluan ihmisen, jonka kanssa jakaa arjen pienemmät ja juhlien isommat asiat. Jonkun jonka kanssa herätä yhteiseen päivään ja tehdä asioita yhdessä. Minulle mies on sekä kumppani, rakastaja kuin paras ystäväkin. Sellainen toki minulla onkin. N43.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee muille kanssa sisarille palvelus jätä miehet muille, et tarvitse miestä ollenkaan!!
Tekö muut sitten tarvitsette miehiä rahan ja remonttien takia?
Tai sitten ihan vain sen takia, että viihtyy toisen seurassa ja esimerkiksi rakastaa tätä toista ihmistä.
Tunteet != raha/remontoiminen.
M27
Vierailija kirjoitti:
Tekstistäsi saa kuvan, että olet tasapainoinen nainen, joka on hoitanut asiansa hyvin ja olet tyytyväinen tilanteeseesi. Herää kysymys, että mistä tuo ajatus edes kumpuaa, miksi haluaisit miehen sinne, kun itsekin kyseenalaistat miehen tarpeellisuuden?
Oletan, että olet ollut joskus seurustelusuhteessa ja tiedät, mitä kumppani voi sinulle tarjota. Jos nämä tuntemukset eivät kiinnosta, niin en näe syytä, miksi "ottaisit" miehen. Joidenkin miesten mielestä olet varmasti kaikessa itsenäisyydessäkin pelottava.
M27
Kiitos kommentistasi. Olen ollut avoliitossa ja parissa seurustelusuhteessa. Ja olen kaivannut miestä juuri siihen henkiseen yhteyteen ja henkiseen jakamiseen, läsnäoloon. Olen kuitenkin joutunut siinä pettymään. Juuri sitä en ole saanut mitä olen kaivannut ja ihan suoraan pyytänytkin. Rahallista panostusta minulle on tarjottu ja sitä että mies naulaa repsottavan jalkalistan uudelleen kiinni. Mutta osaan ne itsekin itselleni hoitaa. Tietysti arvostan jos joku tekee, mutta tuntuu ettei se riitä syyksi yhdessä oloon. Edelleenkin kaipaan tähän miestä ja juuri sitä henkistä yhteyttä jonkun rakkaan kanssa, ja jonkun jota rakastaa. Olen kuullut tuon kommentin ennenkin että olen pelottavan itsenäinen. Mutta en ymmärrä mitä mies siinä pelkää? En petä, en karkaa itsenäisyyteni vuoksi.. Mikä siinä oikein sitten pelottaa. Ja nämä eksäni ovat aina "haukkuneet" avuttomia "tyhjäpäisiä" tyttösiä jotka eivät itse osaa mitään ja alkavat itkemään kun kynsi lohkeaa, eli ei kai sekään ole haaveiden nainen suomalaiselle miehelle sitten. Ap.
Miksi pitäisi mitään selittää? Itsehän juuri kuvasit kuinka sinä, nainen, olet se joka tekee päätöksen parinvalinnassa. Sinä varmaan osaat perustellakin ne paremmin kuin me miehet "myyntipuheillamme".
Vierailija kirjoitti:
50€ säästöön kuussa :D
Pointti olikin, että olen tyytyväinen tuollaiseen varallisuustasoon, en kaipaa enempää. Olen hyvin tietoinen että se ei monelle ole suuri raha. Ap.
Mä ajattelin ihan samoin ja elämäntilannekin samantyyppinen. Lopulta 'otin' miehen 43-vuotiaana, kun sattumalta kohtasin täydellisen ja hän oli niin seksikäs, että halusin ihan sikana koko ajan. Eli mulle ainoa syy olla sen miehen kanssa on mahtava kemia ja vetovoima ja ns juuri oikea kosketus, niin hyvä seksi, etten ole keltään saanut parempaa.
Parisuhteessa seistään rintarinnan ja saadaan tukea toistemme vahvuuksista mutta tämä itsenäinen nykynainen käsittää asian ilmeisesti niin, että parisuhteessa tarvitaan toista tullakseen toimeen. :D
Jos sinulla ei ole tunnetta, että kaipaat kumppania arkeen (ja juhlaan), jotakuta jakamaan ilot ja surut, niin miksi tosiaan ottaisit miehen?
Haluan vähän selittää itseäni. Ei minun tarkoitus ollut antaa sitä kuvaa että parisuhde olisi jotenkin siksi, että sitä arjen tms takia tarvitsisi. Mutta kun kokemukseni mukaan monesti miehestä on enemmän "haittaa" kuin "hyötyä" minulle. Hyötynä tarkoitan sitä että saisin sitä henkistä yhteyttä ja henkistä läsnäoloa. Muita "hyötyjä" en tarvitse oikein, koska ne osaan itse järjestää itselleni. Haittana taas tarkoitan sitä että kokemukseni mukaan moni mies herkästi ryyppää liikaa, on masentunut jne eli arki on aika raskasta silleen. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Haluan vähän selittää itseäni. Ei minun tarkoitus ollut antaa sitä kuvaa että parisuhde olisi jotenkin siksi, että sitä arjen tms takia tarvitsisi. Mutta kun kokemukseni mukaan monesti miehestä on enemmän "haittaa" kuin "hyötyä" minulle. Hyötynä tarkoitan sitä että saisin sitä henkistä yhteyttä ja henkistä läsnäoloa. Muita "hyötyjä" en tarvitse oikein, koska ne osaan itse järjestää itselleni. Haittana taas tarkoitan sitä että kokemukseni mukaan moni mies herkästi ryyppää liikaa, on masentunut jne eli arki on aika raskasta silleen. Ap.
Ongelma ei ole miehet vaan huono miesmakusi, jos ovat ainoastaan työläitä.
En minäkään seurustellut koskaan vain seurustelun vuoksi. Sitten vain kävi niin, että tapasin miehen, jonka toivoin jäävän luokseni. Yhdessä 16 vuotta.
Kerros vielä suhtautuminen lapsiin.