Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selittäkää joku mies miksi ottaisin tähän miehen?
13.01.2017 |
Olen yli kolmikymppinen koulutettu nainen. Olen harrastanut sijoituksia aika nuoresta ja olen hyväpalkkaisessa työssä. Siksi minulla on varallisuutta, esim. pieni omistusrivariasunto, joka on ihan kohta kokonaan maksettu. Ei mitään luksusta, mutta kuitenkin. Muutenkin palkka on sen verran hyvä että kaikkien elämismenojen ja matkusteluiden ym jälkeen aina jää viiskymppiä säästöönkin kuussa. Pystyn siis itse tarjoamaan itselleni sellaisen elintason mitä haluan, en kaipaa tämän "rahakkaampaa" elämää. Osaan itse tehdä ne pienet korjaukset ja asennukset mitä rivitaloyhtiössä nyt tarvitsee, eipä niitä toisaalta paljoa ole. Mutta huonekalujen kasaaminen siis sujuu ja viemäreiden putsaaminen myös. Minulla on ihan turvallinen olo elämässä kaikenkaikkiaan, sillä tämä on ihan rauhallista seutua ja kassajäsenyyden ja koulutuksen takia en osaa työttömyyttäkään pelätä, siis että se suistaisi minut ahdinkoon. On miespuoleisia ja naispuoleisia ystäviä joilta voin kysyä neuvoa ja joiden kanssa voi käydä illallisella tms.
Olisi iso kynnys ottaa tähän joku mies. Tai siis ihana, rakastavainen ja empaattinen mies olisi sen arvoinen, mutta hänen pitäisi todella tarjota minulle sitä henkistä yhteyttä, henkistä läheisyyttä, puhumista. En tiedä mihin muuhun "tarvisin" miehen. No seksiin toki, mutta jos mies ei muuten ole tuota edellä mainittua niin en seksiäkään hänen kanssaan jaksa.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi mitään selittää? Itsehän juuri kuvasit kuinka sinä, nainen, olet se joka tekee päätöksen parinvalinnassa. Sinä varmaan osaat perustellakin ne paremmin kuin me miehet "myyntipuheillamme".
Eiköhn tässä taustalla ole se What women want, what women need -tohtori, jonka mukaan naiset on nirsoja, käytettyjä autoja ja tyhmiä, koska luulevat Disney-satuja tosiksi. Eli tohtorin mukaan naisten pitäisi tyytyä keneen tahansa mieheen, kunhan vain ottavat miehen.
En minäkään ymmärrä miksi mies olisi pakko ottaa yhteiskunnan painostuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekstistäsi saa kuvan, että olet tasapainoinen nainen, joka on hoitanut asiansa hyvin ja olet tyytyväinen tilanteeseesi. Herää kysymys, että mistä tuo ajatus edes kumpuaa, miksi haluaisit miehen sinne, kun itsekin kyseenalaistat miehen tarpeellisuuden?
Oletan, että olet ollut joskus seurustelusuhteessa ja tiedät, mitä kumppani voi sinulle tarjota. Jos nämä tuntemukset eivät kiinnosta, niin en näe syytä, miksi "ottaisit" miehen. Joidenkin miesten mielestä olet varmasti kaikessa itsenäisyydessäkin pelottava.
M27
Kiitos kommentistasi. Olen ollut avoliitossa ja parissa seurustelusuhteessa. Ja olen kaivannut miestä juuri siihen henkiseen yhteyteen ja henkiseen jakamiseen, läsnäoloon. Olen kuitenkin joutunut siinä pettymään. Juuri sitä en ole saanut mitä olen kaivannut ja ihan suoraan pyytänytkin. Rahallista panostusta minulle on tarjottu ja sitä että mies naulaa repsottavan jalkalistan uudelleen kiinni. Mutta osaan ne itsekin itselleni hoitaa. Tietysti arvostan jos joku tekee, mutta tuntuu ettei se riitä syyksi yhdessä oloon. Edelleenkin kaipaan tähän miestä ja juuri sitä henkistä yhteyttä jonkun rakkaan kanssa, ja jonkun jota rakastaa. Olen kuullut tuon kommentin ennenkin että olen pelottavan itsenäinen. Mutta en ymmärrä mitä mies siinä pelkää? En petä, en karkaa itsenäisyyteni vuoksi.. Mikä siinä oikein sitten pelottaa. Ja nämä eksäni ovat aina "haukkuneet" avuttomia "tyhjäpäisiä" tyttösiä jotka eivät itse osaa mitään ja alkavat itkemään kun kynsi lohkeaa, eli ei kai sekään ole haaveiden nainen suomalaiselle miehelle sitten. Ap.
Uskoisin, että olet sitten ihan samassa veneessä, kuin monet muutkin ja kaipaat parisuhteelta sitä yhteyttä kahden ihmisen välille, läheisyyttä ja rakkautta. Ei se mielessä muokattu kuva toisesta puoliskosta yleensä ihan varpaille astu ja jos nyt omasta kokemuksesta sanon, niin olen ehkä samassa asemassa kanssasi. En etsimällä etsi parisuhdetta ja vaikka mahdollisuuksia onkin ympärillä ollut - jos en tunne yhteyttä - en lähde suhteeseen.
Ehkä se on asenteesi, tuot huomaamatta suhtautumisesi miesten/naisten väliseen asetteluun ja kykeneväisyyteen esille, jota miehet sitten pelkäävät. Tai sitten se kumpuaa kotona opituista tavoista; mies on perheen pää ja hän hoitaa kotia jne, tiedä näitä.
Sulla ainakin tekstin perusteella menee hyvin, joten olet melko hyvässä asemassa.
M27
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään miestä rahan tai nikkaroinnin takia ottaisi. Elämänkumppani on hieman eri asia. Minä haluan ihmisen, jonka kanssa jakaa arjen pienemmät ja juhlien isommat asiat. Jonkun jonka kanssa herätä yhteiseen päivään ja tehdä asioita yhdessä. Minulle mies on sekä kumppani, rakastaja kuin paras ystäväkin. Sellainen toki minulla onkin. N43.
Aivan, ja jos sellaista ei tule vastaan, niin miksi pitäisi kelpuuttaa jotain vähemmän? Liittynee viikon keskustelunaiheeseen, että naiset on nirsoja ja siten miehet jäävät ilman vaimoa....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekstistäsi saa kuvan, että olet tasapainoinen nainen, joka on hoitanut asiansa hyvin ja olet tyytyväinen tilanteeseesi. Herää kysymys, että mistä tuo ajatus edes kumpuaa, miksi haluaisit miehen sinne, kun itsekin kyseenalaistat miehen tarpeellisuuden?
Oletan, että olet ollut joskus seurustelusuhteessa ja tiedät, mitä kumppani voi sinulle tarjota. Jos nämä tuntemukset eivät kiinnosta, niin en näe syytä, miksi "ottaisit" miehen. Joidenkin miesten mielestä olet varmasti kaikessa itsenäisyydessäkin pelottava.
M27
Kiitos kommentistasi. Olen ollut avoliitossa ja parissa seurustelusuhteessa. Ja olen kaivannut miestä juuri siihen henkiseen yhteyteen ja henkiseen jakamiseen, läsnäoloon. Olen kuitenkin joutunut siinä pettymään. Juuri sitä en ole saanut mitä olen kaivannut ja ihan suoraan pyytänytkin. Rahallista panostusta minulle on tarjottu ja sitä että mies naulaa repsottavan jalkalistan uudelleen kiinni. Mutta osaan ne itsekin itselleni hoitaa. Tietysti arvostan jos joku tekee, mutta tuntuu ettei se riitä syyksi yhdessä oloon. Edelleenkin kaipaan tähän miestä ja juuri sitä henkistä yhteyttä jonkun rakkaan kanssa, ja jonkun jota rakastaa. Olen kuullut tuon kommentin ennenkin että olen pelottavan itsenäinen. Mutta en ymmärrä mitä mies siinä pelkää? En petä, en karkaa itsenäisyyteni vuoksi.. Mikä siinä oikein sitten pelottaa. Ja nämä eksäni ovat aina "haukkuneet" avuttomia "tyhjäpäisiä" tyttösiä jotka eivät itse osaa mitään ja alkavat itkemään kun kynsi lohkeaa, eli ei kai sekään ole haaveiden nainen suomalaiselle miehelle sitten. Ap.
Uskoisin, että olet sitten ihan samassa veneessä, kuin monet muutkin ja kaipaat parisuhteelta sitä yhteyttä kahden ihmisen välille, läheisyyttä ja rakkautta. Ei se mielessä muokattu kuva toisesta puoliskosta yleensä ihan varpaille astu ja jos nyt omasta kokemuksesta sanon, niin olen ehkä samassa asemassa kanssasi. En etsimällä etsi parisuhdetta ja vaikka mahdollisuuksia onkin ympärillä ollut - jos en tunne yhteyttä - en lähde suhteeseen.
Ehkä se on asenteesi, tuot huomaamatta suhtautumisesi miesten/naisten väliseen asetteluun ja kykeneväisyyteen esille, jota miehet sitten pelkäävät. Tai sitten se kumpuaa kotona opituista tavoista; mies on perheen pää ja hän hoitaa kotia jne, tiedä näitä.
Sulla ainakin tekstin perusteella menee hyvin, joten olet melko hyvässä asemassa.
M27
Kiitos vielä kommentistasi, en ollutkaan tullut ajatelleeksi tuota, että tuon huomaamattani esille ehkä asennettani miesten/naisten väliseen asetteluun. Se voi kyllä olla. En koskaan ääneen sano miehelle että "osaan ite" tai että "en tarvitse miestä", mutta voihan olla että sen jotenkin aistii. Annan siis miehen toki tehdä niitä asennuksia ja korjauksia ja kehun kun on tehnyt, ja kiitän myös. Mutta voi olla, että mies huomaa että sen työpäivän aikana olinkin itse korjannut sen repsottavan jalkalistan niin ehkä hän pakenee sitten masennukseen omaa riittämätöntä oloaan? Siis kärjistäen sanottuna. Minä taas yritän olla aidosti tasa-arvoinen ja tehdä myös niitä "miesten hommia". En varmaan ole oikeanlainen kumppani miehelle, jolla on jotain omia riittämättömyysoloja. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään miestä rahan tai nikkaroinnin takia ottaisi. Elämänkumppani on hieman eri asia. Minä haluan ihmisen, jonka kanssa jakaa arjen pienemmät ja juhlien isommat asiat. Jonkun jonka kanssa herätä yhteiseen päivään ja tehdä asioita yhdessä. Minulle mies on sekä kumppani, rakastaja kuin paras ystäväkin. Sellainen toki minulla onkin. N43.
Aivan, ja jos sellaista ei tule vastaan, niin miksi pitäisi kelpuuttaa jotain vähemmän? Liittynee viikon keskustelunaiheeseen, että naiset on nirsoja ja siten miehet jäävät ilman vaimoa....
Joku sanoi minulle joskus, että mies "rakastaa" sen nikkaroinnin kautta ja sitten kun minä osaan itse nikkaroida niin mies ei tiedä miten hän voisi osoittaa minulle rakkauttaan. Ja ahdistuu ja alkaa juoksemaan baareissa, siis taas kärjistäen. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään miestä rahan tai nikkaroinnin takia ottaisi. Elämänkumppani on hieman eri asia. Minä haluan ihmisen, jonka kanssa jakaa arjen pienemmät ja juhlien isommat asiat. Jonkun jonka kanssa herätä yhteiseen päivään ja tehdä asioita yhdessä. Minulle mies on sekä kumppani, rakastaja kuin paras ystäväkin. Sellainen toki minulla onkin. N43.
Aivan, ja jos sellaista ei tule vastaan, niin miksi pitäisi kelpuuttaa jotain vähemmän? Liittynee viikon keskustelunaiheeseen, että naiset on nirsoja ja siten miehet jäävät ilman vaimoa....
Joku sanoi minulle joskus, että mies "rakastaa" sen nikkaroinnin kautta ja sitten kun minä osaan itse nikkaroida niin mies ei tiedä miten hän voisi osoittaa minulle rakkauttaan. Ja ahdistuu ja alkaa juoksemaan baareissa, siis taas kärjistäen. Ap.
Miehiä on kolmea lajia. Yksi osoittaa rakkautensa nikkaroimalla, toinen ostelee lahjoja ja kolmas puhuu tunteistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään miestä rahan tai nikkaroinnin takia ottaisi. Elämänkumppani on hieman eri asia. Minä haluan ihmisen, jonka kanssa jakaa arjen pienemmät ja juhlien isommat asiat. Jonkun jonka kanssa herätä yhteiseen päivään ja tehdä asioita yhdessä. Minulle mies on sekä kumppani, rakastaja kuin paras ystäväkin. Sellainen toki minulla onkin. N43.
Aivan, ja jos sellaista ei tule vastaan, niin miksi pitäisi kelpuuttaa jotain vähemmän? Liittynee viikon keskustelunaiheeseen, että naiset on nirsoja ja siten miehet jäävät ilman vaimoa....
Joku sanoi minulle joskus, että mies "rakastaa" sen nikkaroinnin kautta ja sitten kun minä osaan itse nikkaroida niin mies ei tiedä miten hän voisi osoittaa minulle rakkauttaan. Ja ahdistuu ja alkaa juoksemaan baareissa, siis taas kärjistäen. Ap.
Miehiä on kolmea lajia. Yksi osoittaa rakkautensa nikkaroimalla, toinen ostelee lahjoja ja kolmas puhuu tunteistaan.
Mistä tunnistan sen joka puhuu tunteistaan..? Sillä kaikki miehet puhuvat suhteen ihan alussa. (Muutenhan mitään suhdetta ei edes alkaisi). Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kuulostaa, että olet hieman pettynyt siihen ettei kohdalle ole osunut mukavaa miestä jonka kanssa yhdessäolo olisi niin luontevaa, ettei niitä hyötyjä ja haittoja tarvitse laskea. Varmaan moni kavereistasi on jo vakiintunut parisuhteeseeseen. Se voi luoda jonkinlaista painetta tai tunnetta, että olet erilainen kuin muut. Siksi nyt kuulostaa että pyrit rationalisoimaan sen olosuhteen, ettei sinulla ole miestä, myönteiseksi. Eli kerrot itsellesi että koska sinulla ei ole tarvetta miehelle, niin on parempi olla ilman.
En nyt tätä sano syyttävästi että "kuitenkin haluaisit sen miehen". Itsekin olen ollut eron jälkeen jo vuosia ilman miestä ja ajatuksenjuoksusi on tuttua. Minusta on kuitenkin tärkeää myös kohdata se tosiasia, että on vähän surullista että sitä oikeaa kivaa miestä ei ole ilmestynyt elämään. Ei se tee ihmisestä säälittävää ressukkaa että jää yksin. Meitä yksinolevia on paljon ja kiinnostavan ihmisen kohtaaminen on sattuman kauppaa ja etenkin sellaiselle, joka ei juurikaan hae ihmisten seuraa eikä yleensä bongaa yhtään kiinnostavaa miestä ihmisten ilmoilla ollessaan se on aika epätodennäköistäkin. Itse olen etääntynyt myös sinkkunaisystävistäni kun heille ei mene jakeluun se, etten etsiskele bridgetjonesimaisesti ketään. Se etteivät kohtaamani miehet herätä minussa kiinnostusta on toisaalta sekin aika surullinen asia, mutta ehkä kuitenkin parempi kuin jos olisi kova kaipuu löytää mies ja sellaista ei löytyisi.
Mutta siis kuitenkin, vaikka olen näin apaattinen ja mitään ei tapahdu parisuhderintamalla niin ei minua haittaisi jos alkaisi tapahtua. Olen varma että asia kävisi silloin vaivattomasti eikä minun tarvitsisi laskeskella etuja ja haittoja. Siksi ihmettelen tuot sinun pitäkää tunkkinne-tyylistä järkeilyä. Miksi suljet etukäteen mahdollisuuden rakastua pois tuollaisilla materiaalisilla perusteilla, kuten ettet tarvitse remonttiapua ja tulet omillasi toimeen? Eihän parisuhteessa ole kysymys sellaisesta, vaan kahden ihmisen halusta olla yhdessä ja kokea elämä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa, että olet hieman pettynyt siihen ettei kohdalle ole osunut mukavaa miestä jonka kanssa yhdessäolo olisi niin luontevaa, ettei niitä hyötyjä ja haittoja tarvitse laskea. Varmaan moni kavereistasi on jo vakiintunut parisuhteeseeseen. Se voi luoda jonkinlaista painetta tai tunnetta, että olet erilainen kuin muut. Siksi nyt kuulostaa että pyrit rationalisoimaan sen olosuhteen, ettei sinulla ole miestä, myönteiseksi. Eli kerrot itsellesi että koska sinulla ei ole tarvetta miehelle, niin on parempi olla ilman.
En nyt tätä sano syyttävästi että "kuitenkin haluaisit sen miehen". Itsekin olen ollut eron jälkeen jo vuosia ilman miestä ja ajatuksenjuoksusi on tuttua. Minusta on kuitenkin tärkeää myös kohdata se tosiasia, että on vähän surullista että sitä oikeaa kivaa miestä ei ole ilmestynyt elämään. Ei se tee ihmisestä säälittävää ressukkaa että jää yksin. Meitä yksinolevia on paljon ja kiinnostavan ihmisen kohtaaminen on sattuman kauppaa ja etenkin sellaiselle, joka ei juurikaan hae ihmisten seuraa eikä yleensä bongaa yhtään kiinnostavaa miestä ihmisten ilmoilla ollessaan se on aika epätodennäköistäkin. Itse olen etääntynyt myös sinkkunaisystävistäni kun heille ei mene jakeluun se, etten etsiskele bridgetjonesimaisesti ketään. Se etteivät kohtaamani miehet herätä minussa kiinnostusta on toisaalta sekin aika surullinen asia, mutta ehkä kuitenkin parempi kuin jos olisi kova kaipuu löytää mies ja sellaista ei löytyisi.
Mutta siis kuitenkin, vaikka olen näin apaattinen ja mitään ei tapahdu parisuhderintamalla niin ei minua haittaisi jos alkaisi tapahtua. Olen varma että asia kävisi silloin vaivattomasti eikä minun tarvitsisi laskeskella etuja ja haittoja. Siksi ihmettelen tuot sinun pitäkää tunkkinne-tyylistä järkeilyä. Miksi suljet etukäteen mahdollisuuden rakastua pois tuollaisilla materiaalisilla perusteilla, kuten ettet tarvitse remonttiapua ja tulet omillasi toimeen? Eihän parisuhteessa ole kysymys sellaisesta, vaan kahden ihmisen halusta olla yhdessä ja kokea elämä yhdessä.
+1
M27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli mies haluaa nikkaroida ja pitää huolta taloudellisesti vain sen miehisen roolin takia osoittaakeen olevansa naista vahvempi ja loukatakseen naisen arvoa? Jotenkin hämmentävää, että olet kuintekin noin nuori ja ajatusmaailmasi on streotyyppinen mies ja nainen asetelma, jossa tarvitaan toinen toista tullakseen toimeen. Nykyään on kuitenkin tyypillisempää määrittää itsensä ihmiseksi, joka vain sattuu olemaan sukupuoleltaan nainen tai mies. Sinäkin olet vain itsenäinen ihminen, etkä missään erikoisasemassa olevan itsenäinen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään miestä rahan tai nikkaroinnin takia ottaisi. Elämänkumppani on hieman eri asia. Minä haluan ihmisen, jonka kanssa jakaa arjen pienemmät ja juhlien isommat asiat. Jonkun jonka kanssa herätä yhteiseen päivään ja tehdä asioita yhdessä. Minulle mies on sekä kumppani, rakastaja kuin paras ystäväkin. Sellainen toki minulla onkin. N43.
Aivan, ja jos sellaista ei tule vastaan, niin miksi pitäisi kelpuuttaa jotain vähemmän? Liittynee viikon keskustelunaiheeseen, että naiset on nirsoja ja siten miehet jäävät ilman vaimoa....
Joku sanoi minulle joskus, että mies "rakastaa" sen nikkaroinnin kautta ja sitten kun minä osaan itse nikkaroida niin mies ei tiedä miten hän voisi osoittaa minulle rakkauttaan. Ja ahdistuu ja alkaa juoksemaan baareissa, siis taas kärjistäen. Ap.
Miehiä on kolmea lajia. Yksi osoittaa rakkautensa nikkaroimalla, toinen ostelee lahjoja ja kolmas puhuu tunteistaan.
Mistä tunnistan sen joka puhuu tunteistaan..? Sillä kaikki miehet puhuvat suhteen ihan alussa. (Muutenhan mitään suhdetta ei edes alkaisi). Ap.
En tiedä kun molemmat aviomieheni ex ja nykyinen ovat näitä puhuvia eivätkä nikkaroivia ja muista ei ole kokemusta. Molemmat kumminkin vasemmistolaisia.
Alue: Aihe vapaa
Kuin minä 10 vuotta sitten. Otin varmuuden vuoksi sitten miehen kun yksin matkustaminen ja suurien tapahtumien kokeminen yksin alkoi pänniä. Kaverit olivat kaikki perheellisiä, joten se kaveriaika kuivui lähes olemattomaksi.
Edelleenkin tarjoan itselleni parempaa nautintoa seksissä kuin mihin mies pystyy ja onhan hän hieman yksinkertainen, joten pohdintaa maailman menosta ei hänen kanssa saa aikaiseksi. Mutta läheisyyttä ja rakkautta ja myös yhteinen lapsi on. Sain kumppanin.