On mahtavaa olla tavismies!

On upeaa ja mahtavaa, kun voin elää elämäni ihan tavallisena miehenä. Ei tarvitse olla jännämies eikä kilttimies, vaan saan olla oma itseni.
On mahtavaa, kun en ole mikään salilla pumppaava testosteronihirmu, joka kyttäisi naisia vain seksi mielessään.
On mahtavaa, kun en toisaalta ole mikään rasvapallo, joka makaa työttömänä sohvalla, särpii olutta ja itkee naisettomuuttaan.
On mahtavaa, kun on lapsi, vaimo ja lemmikki, joita voi rakastaa ja jotka rakastavat takaisin.
On mahtavaa, kun ei tarvitse olla ulkopuolisten ihmisten vihan, himon eikä kateuden kohde; kukaan ei juuri noteeraa olemassaoloani.
On mahtavaa, kun ei tarvitse jatkuvasti painaa pitkää työpäivää ja raataa niska limassa, vaan tavanomainen, leppoisa 8-16 toimistotyö riittää elatukseen ja tarpeisiin.
On mahtavaa, kun minulla ja perheelläni on oma koti, oma auto ja raha-asiat ihan perushyvällä mallilla. Ei tarvitse maksaa ja ylläpitää 400-neliöistä luxuslukaalia jättivelat niskassa, mutta eipä tarvitse toisaalta kärvistellä kaupungin vuokrayksiössäkään Kelan rahoilla.
On mahtavaa, kun ei tarvitse etsiä työtä, kumppania eikä omaa paikkaa elämässä.
On mahtavaa, kun ei ole sairauksia, ei mt-ongelmia, ei luottotieto-ongelmia, ei maksamattomia laskuja, ei perheongelmia, ei ajankäyttöongelmia.
On mahtavaa, kun ikääkin on sopivasti, en elä nuoruuden angstivaihetta; armeija ja opiskelu ovat tukevasti takanapäin, mutta vanhuuteen on vielä ainakin 30-40 vuotta aikaa.
Kaikki menee mukavasti, sopusuhtaisesti, isompaa melua aiheuttamatta, tutun harmaasti ja tylsästi, mutta varmasti eteenpäin.