Kaverini eivät tykkää poikaystävästäni, ero edessä?

Kumpi on mielestäsi tärkeämpi, itselle mieluinen poikakaveri vai "ystävät" jotka eivät tyyppiä hyväksy? Päätä itse.

Tähän voi sopia palstan yleisvastaus: Ne on vaan kateellisia. 

Sano niille "kavereille" että hirttää itsensä

Voisiko poikaystävä panna ne hiljaiseksi?

Niin. On eri asia jos poikiksella ja kavereilla ei "kolahda" kuin jos kavereilla on syy olla pitämättä poikaystävästäsi (käyttäytyy törkeästi, kohtelee sinua huonosti jne.). Erilaiset huumorintajut ei ole tarpeeksi painava syy erota. Itsekään en tule toimeen yhden ystäväni poikaystävän kanssa, mutta se johtuu miehen eristävästä ja syyllistävästä käytöksestä ystävääni kohtaan eikä hänen luonteestaan tai huumorintajustaan.

Ei minunkaan kaverit poikaystävästäni tykänneet. No hän ei ole enää poikaystäväni, vaan aviomieheni. Itseä ei kiinnosta pätkääkään kaverien mielipiteet, itselleni minä halusin miehen en muille. Kaverien mielestä minunkin pitäisi luuhata baareissa ja joka ilta ottaa uusi mies kainaloon.

Elkää teilatko AP:tä, sillä noinhan ajattelee moni nainen vielä keski-ikäisenäkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei minunkaan kaverit poikaystävästäni tykänneet. No hän ei ole enää poikaystäväni, vaan aviomieheni. Itseä ei kiinnosta pätkääkään kaverien mielipiteet, itselleni minä halusin miehen en muille. Kaverien mielestä minunkin pitäisi luuhata baareissa ja joka ilta ottaa uusi mies kainaloon.

Aloittaja kuulostaakin melko nuorelta, joille "kaverit" ovat yleensä "kaikki kaikessa".

Minunkin miehen kaverit hermostuivat älyttömästi, kun mies halusikin minun luokse eikä bileistä enää jatkoille. Siitä se kaikki sitten lähti, minä olen hirveä kontrolloiva puoliso ja mieheni on kavereiden mielestä jäänyt tossun alle.

Ne kaverit mies sitten jätti menneisyyteensä, muutama harva jäi. Bilettäkööt rauhassa vaikka maailman tappiin asti, elämästä löytää paljon muutakin iloa kuin tuo onnettoman, tyhjän elämän täyttö biletyksellä.

Jätä se sika!

Mullekin tuli mieleen tuo, että jos on kohdellut huonosti sinua tai ollut tökerö kavereillesi niin sitten ymmärtäisi, mutta jos vaan erot vuorovaikutuksessa ja yhteisen kielen puuttuminen niin minusta kaveritkin olisivat voineet vähän "auttaa" tilannetta ystävyydestä sinua kohtaan.

Tästä tulee mieleen esimerkki, kun hyvä ystäväni oli alkanut seurustella "Mikon" kanssa ja Mikko tuli sitten ystävän tupareihin, eikä tuntenut ketään ja on porukassa aika hiljainen, eikä oikein jutellut. Nämähän on vaan persoonallisuuden piirteitä, eikä siis kerro Mikosta mitään pahaa. Päätin sitten jutella ja sellain luoda tilannetta, jossa hän ois yhtä lailla messissä siinä. Hän rakentaa työkseen taloja niin paljon siitä juteltiin, koska aihe sinänsä omakotitaloasujana kiinnostaa mua ja ajattelin myös, että siitä hänen on helppo puhua. En kyllä tarkoita juttelulla mitään alentuvaa ystävällisyyttä tai sitä, että yhtäkkiä sanotaan, että Mikko on ollut niin hiljaa, että nyt kyllä Mikolle suunvuoro, sanopas jotain tähän ja sit koko porukka kääntyy tuijottamaan ja odottamaan kommenttia. Sellaista rauhallista kivaa jutustelua, johon sitten pikkuhiljaa liittyi muitakin, kun osoitin välillä kommentteja muille, että "ettekös te Sari ole miettinyt taloa, Mikolta ja näiltä valmistuu kohta yksi" jne. Jälkeenpäin mun kaveri sanoi, että se oli ollut hänestä kiva, miten Mikko pääs siin mukaan juttuun ja hän oli etukäteen multa toivonutkin tällaista, että juttelis ja ottais mukaan juttuihin.

Mä siis tarkoitan, että jos poikakaveri ei tehnyt mitään ilkeää niin se toinen toisensa tunteva enemmistö olisi voinut enemmän häntä ikään kuin "vetää" mukaan siihen ajanviettoon. Mutta vaikea sanoa, kun et oikein avaa sitä, tapahtuiko jotain erityistä tai kohteliko poikaystävä mielestäsi huonosti sinua tai kavereitasi.

Vierailija kirjoitti:

Minunkin miehen kaverit hermostuivat älyttömästi, kun mies halusikin minun luokse eikä bileistä enää jatkoille. Siitä se kaikki sitten lähti, minä olen hirveä kontrolloiva puoliso ja mieheni on kavereiden mielestä jäänyt tossun alle.

Ne kaverit mies sitten jätti menneisyyteensä, muutama harva jäi. Bilettäkööt rauhassa vaikka maailman tappiin asti, elämästä löytää paljon muutakin iloa kuin tuo onnettoman, tyhjän elämän täyttö biletyksellä.

Mun mies käytti alkuaikoina selityksenä kaljalle pyytäjille sitä, että "pirttihirmu" ei anna lähteä kaljalle ja hallitukselta piti kysyä lupa. Niinpä se yhteenmuuttomme alkuaikoina huusi keittiöön, että saako lähteä kaljalle ja mä vastasin että ihan vapaasti, mutta puhelimeen se valehteli että "ei hallitus anna lupaa". Tosiasiallisesti sitä ei siis huvittanut pätkääkään, baari-ilta ja krapula pilasi treenit, jotka oli tärkeämpiä. Minä olen vuosien varrella ollut useammin viihteellä kuin mieheni.

Ei minunkaan mies ole kaveri kavereideni kanssa, kohteliaissa väleissä toki, mutta eivät kaveeraa. Minusta oikeastaan parempikin niin. Jos haluan jutella parisuhdepulmista tai tulisi joskus ero, parempi kun on erillinen piiri. Niin että älä jätä miestä, jos se on hyvä.

nim. naimisissa 18 vuotta