Onko 35-36v vielä hyvän ikäinen saamaan vauvan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvä ikä. Itseäni ei hirvittänyt yhtään, kun sain toiseksi nuorimman 36-vuotiaana. Pidin sitä silloin ja pidän edelleen ihan normaalina synnytysikänä. Eihän se ole edes mikään riski-ikä. Nuorimmaisen sain 42-vuotiaana ja silloin vähän pelotti lapsen terveyden puolesta, mutta muuten hyvältä sekin ikä tuntui.

Lääketieteen kannalta yli 35-vuotiaan naisen raskaus on aina riskiraskaus. Vain 20÷ naisista synnyttää yli 35-vuotiaana, 80÷ siis ei. Ihan nykyään, vaikka palstalla vakiintunut harhakuva onkin, että kaikki synnyttäjät ovat nykyään +35. Noistakin 20÷sta monet/valtaosa ovat uudelleensynnyttäjiä. Tilastot THL:ltä.

Ei mun raskaudet ja synnytykset ainakaan mitään erityiskohtelua saaneet iän takia. Kai sen riskin pitäisi jotenkin näkyä esim. neuvolan syynäämisissä tms.

Kyllä se on riskiraskaus ja sellaiseksi lääketieteessä tunnustetaan. Ei tietty aleta välttämättä syynäämällä syynäämään, mutta riskit ovat suuremmat kuin nuoremmilla. Eikä se +35-vuotiaan raskaus edelleenkään mikään normi ole, koska tosiaan 4/5 naisista synnyttää reippaasti alle sen ikäisenä kaikki lapsensa. Antaa vähän tyhmän kuvan, jos tuon ikäinen ei myönnä suurentuneita riskejä, ts. osaako edes harkita raskauttaan niitä silmällä pitäen.

Riskiraskaus tarkoittaa tuossa iässä vain sitä, että neuvolassa tehdään automaattisesti mm.sokerirasitustestit ja seuranta on hitusen tarkempaa kuin nuoremmilla. Tokihan riskit kasvaa, mutta vielä toistaiseksi meillä on loistavat äitiysneuvolapalvelut, joiden puolesta yhä harvempi 35vuotiaan riskiraskaus on oikeasti riski.

Viimeisimmän tiedon mukaan joka kuudes helsinkiläinen ensisynnyttäjä on yli 35-vuotias ja joka neljäs yli 35-vuotias. Suurin osa naisista on 35-40 -vuotiaina hedelmällisiä.

Yli 40-vuotiaita synnyttäjiä on koko maassa nelinumeroinen määrä vuosittain, yli 35-vuotiaita viisinumeroinen määrä.

Siis joka neljäs kaikista synnyttäjistä.

Musta 35 - 36 v on täysin normaali ikä saada vauva.

(Ja itsehän sain lapseni jo 20 ja 25 vee mikä sekin oli normaalia, mutta silti!)

Yli 35-vuotiaita ensisynnyttäjiä on kyllä yli eikä alle 10 prosenttia. Ja yli 40-vuotiaitakin syynnyttäjiä on yllättävän paljon.

Vuosittain yli 10 000 naista saa Suomessa lapsen yli 35-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaali ikä. Paljon tavallisimpaa taitaa olla lapsen saaminen yli 35-vuotiaana kuin alle 20-vuotiaana. Yli kymmenkertainen ero yli 35-vuotiaiden eduksi. Mitään erityiskohtelua ei neuvolasta muuten saa.

Saa kyllä erityiskohtelua. Et vaan huomaa sitä. Esimerkiksi sokerirasituskokeeseen joudut iän (tai nuori painon) perusteella. Kyllä iäkkäitä ja ylipainoisia seurataan tarkemmin, mutta ei sitä yleensä toitoteta. ;)

Sokeritasitus tehdään kaikille yli 25-vuotiaille pk-seudulla. Sitäkö vanhemmat ovat jo riskisynnyttäjiä...

Aiotaan jättää lapsen yrittäminen myöhemmille vuosille. Elämä ollut aika rankkaa molemmilla, ollaan ihan poikki oltu useita vuosia. Ei todellakaan aleta paniikissa pykkäämään vauvaa tähän hätään, kun ensin minä ja nyt mies ollaan hajoomispisteessä. Ihan sama mikä se ihanteellinen ikä on, mutta kaikilla elämä ei vain mene ihanteen mukaan. Otetaan riski, että myöhemmin ei lapsia ehkä tulekaan, mutta fiksumpaa se, kuin ryhtyä puolikuntoisina vanhemmiksi ja hajoittaa parisuhde samalla. Olen itse kokenut sen, kun vanhemmaksi täysin kelpaamaton ihminen lisääntyy, vaikka ei olisi ollut mitään edellytyksiä vanhemmuuteen. En halua omille mahdollisille lapsilleni samaa, vaan haluan olla tasapainossa. Ja haluan, että miehenikin on.

Myös minä sain lapsen 22-vuotiaana, kohta 16 vuotta sitten. En voisi kuvitellakaan aloittavani enää alusta, en kerta kaikkiaan jaksaisi, matka on ollut sen verran pitkä...tosin en ole terve. Yleisempi vauvansaanti-ikä tuo 35 taitaa olla kuin 22? - Niin, ja onnea yritykseen. :)

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo ole ikä eikä mikään. Nykypäivänä ihan tavallista saada lapsi tuossa iässä, eikä ne riskit nyt niin suuret ole kuitenkaan...

Eniten mietityttäisi tuo ikäero vanhempiin lapsiin. Lapsesi ovat teini-iässä ja tarvitsevat äitiään. Vauva tulee viemään kaiken huomiosi ja aikasi. Tuo on vanhempien lapsien kannalta todella ikävä yhtälö ja sillä voi olla huonoja seurauksia lasten aikuistumisen kannalta...

Siis miten niin huonoja seurauksia? Luulisi että kotona oleva ja perheeseen keskittyvä äiti kerkeää olla enemmän läsnä kuin muut?

Vierailija kirjoitti:

Heh, synnytin esikoiseni viikko sitten 38-vuotiaana. Heittämällä olin osastolla olevista naisista hyväkuntoisin ja reippain. Suurin osa näistä iän puolesta ihanteellisesta synnyttäjistä raahusti pitkin käytäviä naama valkeana, tukka pystyssä ja hitaaaaaato vaappuen. Eiköhän se raskauden ja synnytyksen sujuminen ole enemmän äidin fyysisestä kunnosta ja elämäntavoista kiinni. Veikkaisin että sain lapseni ulos helpommalla kuin 30 kiloa ylipainoinen, rapakuntoinen 24-vuotias.

Lievää alemmuuskompleksia ja yliyrittämistä havaittavissa? Kuka oli synnärillä hehkein... ei hyvää päivää, ootko 15v? Tuskin ne kaikki muut oli +30 kiloisia... vaappuminenkin riippuu ja roikkuu vähän siitä miten repee, toiset repee pahemmin ja toiset pääsee vähällä.

Itse aiheeseen, kaikkihan me yksilöitä ollaan. Oma takaraja on kyllä 34v. 2 lasta on jo. En halua liian isoja ikäerojakaan. Ekan sain 23 vuotiaana, toisen 27v, jo siinä huomasi eron fyysisessä palautumisessa jne. Tietysti sitä ei koskaan tiedä mihin tuuli kuljettaa.

Sain nuorimman lapseni 36-vuotiaana. Hoikkana, hyväkuntoisena ja perusterveenä en todellakaan tuntenut, että olisi ollut kyseessä ns. riskiraskaus.  Raskaus ja synnytys olivat yhtä helpot kuin parikymppisenä. Enemmän mietitytti lapsen terveys. Terve lapsi syntyi. Raskaaksi tulin yhtä helposti kuin 28-vuotiaana esikoista yrittäessä. Iän tuomaan riskiin lasken sen, että koin toista lasta yrittäessä keskenmenon. Ikää oli tuolloin 35, mutta onneksi tulin uudelleen raskaaksi pian. Kannustan siis yrittämään, jos siltä tuntuu. Enemmän sitä kaduttaa myöhemmin, jos jää tekemättä!

Ap:lle

Itse tein kolmannen 39-vuotiaana ja vielä neljännen melkein 43-vuotiaana. Ihan hyvin meni kaikki. Ainut että kun neljättä odotin, mietin, olikohan tässä järkeä. Se tulee aina mieleen estämään viidennen tekoa. Nyt jo odotan vaihdevuosia. Ei ollut mitään ongelmia, ainut keskenmeno ennen tuota kolmatta. Se oli kamalin kokemus. Nyt olen iloinen, kun on yksi pieni vielä, kun isoimmat ovat jo teinejä ja kaukana äidin helmoista. Synnytykset menneet hyvin. Neljättä piti vauhdittaa, kun eteni hitaasti, mutta sieltä sitten syntyi ihan normaalisti.

Mitähän se näkymätön erityisseuranta on? Ei ole mitään lisäpalveluita yli 35-vuotiaille, sokerirasituskin tehdään nykyään suurimmalle osalle ensisynnyttäjistä.

Ei ole hyvän ikäinen. Vielä pitää kasvaa. Odota nyt ainakin 50-vuotiaaksi, sillä vauvan hoitaminen on hyvin vaativaa hommaa.

On liian vanha. Ei äidissä mitään vikaa, mutta usein isä tuppaa tuossa vaiheessa olemaan 37-40 v vähintään, ja se on kyllä ihan liian vanha isäksi. Tiedän, sillä olin 38.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo ole ikä eikä mikään. Nykypäivänä ihan tavallista saada lapsi tuossa iässä, eikä ne riskit nyt niin suuret ole kuitenkaan...

Eniten mietityttäisi tuo ikäero vanhempiin lapsiin. Lapsesi ovat teini-iässä ja tarvitsevat äitiään. Vauva tulee viemään kaiken huomiosi ja aikasi. Tuo on vanhempien lapsien kannalta todella ikävä yhtälö ja sillä voi olla huonoja seurauksia lasten aikuistumisen kannalta...

Siis miten niin huonoja seurauksia? Luulisi että kotona oleva ja perheeseen keskittyvä äiti kerkeää olla enemmän läsnä kuin muut?

Oletko elänyt vauvaperhearkea?

Vauva kuitenkin vaatii äidiltä paljon. Vauva-arki on väsyttävää yövalvomisineen ihan fyysisestikin. Ei se tarkoita, että jos on fyysisesti enemmän läsnä, että välttämättä jaksaisi tai edes kykenisi keskittymään niihin teinien asioihin ja ongelmiin.

Tällaista kuviota olen seurannut vierestä ja kyllähän siinä niin käy väistämättä että vanhempien lasten ja äidin suhde muuttuu vauvan tullessa kuvioihin. Iso muutos se vauvan tulo on niille teineillekin ja ei se äiti kykene niiden vanhempien lasten asioihin keskittymään niin paljon koska vauva luonnollisesti vaatii enemmän aikaa ja huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo ole ikä eikä mikään. Nykypäivänä ihan tavallista saada lapsi tuossa iässä, eikä ne riskit nyt niin suuret ole kuitenkaan...

Eniten mietityttäisi tuo ikäero vanhempiin lapsiin. Lapsesi ovat teini-iässä ja tarvitsevat äitiään. Vauva tulee viemään kaiken huomiosi ja aikasi. Tuo on vanhempien lapsien kannalta todella ikävä yhtälö ja sillä voi olla huonoja seurauksia lasten aikuistumisen kannalta...

Mulla on teinejä enkä muuta voi sanoa kuin että teinit ovat tyytyväisiä, kun äidillä on omia puuhia eikä koko ajan ole vierellään. Alakoululaisina halusivat paljon enemmän puuhata äidin kanssa ja se onnistui vauvan kanssa hyvin. Nyt yläkoululaisina taas haluavat enemmän omaa tilaa eikä tosiaan enää jakaa kaikkia asioitaan. Kun on enemmän kuin yksi lapsi, vauva ei tule viemään kaikkea huomiota ja aikaa, koska koko perheestä pitää huolehtia.

Lapsi syntyy kolme viikkoa ennen kuin täytän 40. Esikoinen. Ikää ei ole maininnut neuvolassa kukaan riskinä, enkä ole "päässyt" minnekään polille seurantaan. Sokerirasitukseen pääsin vasta kun pyysin itse, halusin pelata varman päälle. En olisi siihenkään joutunut.

Lapsikuolleisuutta on vähentänyt juuri äitien parempi kunto - siis jos ei lasketa nyt ilmenneitä huonokuntoisia parikymppisiä länsimaisen elämäntavan seurauksena - kokonaisuutena ihmiskunta elää pidempään ja terveempänä jos verrataan vaikka sadan vuoden takaiseen. Terve äiti, lapsella paremmat mahdollisuudet. Hedelmällinen ikä ei liene pidentynyt samaa tahtia kuin naisen raskauden "kantokyky".

Olen 41 v ja kolmas lapsi on toiveissa..

Olen tuonikäinen enkä jaksaisi yövalvomisia enää yhtään. En varsinkaan minkään vauvan vuoksi, joka ei ymmärrä vielä mitään. Isomman lapsen vatsatauti kerran vuodessa riittää valvomisiin.