Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tekemättömäksi jääneitä asioita kadutte elämässänne, ja sitten olikin liian myöhäistä?
12.01.2017 |
Otsikko oli vähän hankala muodostaa, mutta sellaisia asioita mitä teidän olisi pitänyt /halunneet/ette uskaltaneet tehdä, mutta sitten siihen ei enää ollutkaan mahdollisuutta, tai oli liian myöhäistä.
Aloitan, eli se etten koskaan kysynyt vanhemmiltani heidän nuoruudestaan, enkä mummolta hänen elämästään, kokemuksista, sodasta ja muista läheisistä. Elämänkokemuksien kuunteleminen on kullanarvoisinta mitä voi saada.
Kommentit (49)
Se etten hakenut lentoemännäksi nuorempana. Nyt lasten kanssa mahdoton ajatus. Ja muutenkin kun en matkustellut vieläkin enemmän nuorena, asunut pidempään ulkomailla, vaikka useammassa eri maassa. Tietty myös etten mennyt naimisiin kansainvälisemmän miehen kanssa, jotta oltais voitu perheenäkin elää vaihtoehtoisemmin, muuttaa ulkomaille jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se etten muuttanut erääseen kommuuniin kun oli mahdollisuus.
Se etten jättänyt naista kun hän alkoi haikailla perheen perään, vaikka alkuun hän sanoikin että hänelle on OK jos en halua lapsia.
Nyt sitten ollaan pallojalassa ja eletään keskiluokkaista perhehelvettiä...
Vierailija kirjoitti:
Se etten jättänyt naista kun hän alkoi haikailla perheen perään, vaikka alkuun hän sanoikin että hänelle on OK jos en halua lapsia.
Nyt sitten ollaan pallojalassa ja eletään keskiluokkaista perhehelvettiä...
Mikset vaan lähde menemään? Mielesi kuitenkin tekee. Jätä perheesi. Sellainen mieshän sä olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halunnut lasta kun aika on sille sopiva. Olin mukamas liian kiireinen. Nyt en saa enää ikinä lasta.
Sama täällä.
Saatte minun. Ei tämä kummoista ole. Mielummin olisin vapaa.
Enpä tiedä oikein pahempaa tapaa vittuilla omasta tahdostaan riippumattomasti lapsettomille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kertonut nuoruuden ihastukselle tunteitani, oltiin aina vaan kavereita, koska aina "ystäväni" joko tykkäs hänestä tai seurusteli hänen kanssaan. Lopulta selvisi ettei ystäväni ollut kunnon ystävä ollenkaan, en ollut tarpeeksi cool enää yläasteella. Myöhemmin vikisi, että harmittaa menetetty ystävyytemme... itse en jaksanut ajatella kaveruutta sellaisen kanssa, joka kohtelee minua heittopussina.
En koe että harmittaa asiasta yleensä, enemmänkin mitä jos... harmittaa enemmän miten tuhlasin aikaani ja energiaani "ystävääni"...
Kaikenlaista on elämässä tullut koettua ja tehtyä virheitä, mutta en tiedä olisko kuitenkaan ollut parempi olla tekemättä niitä virheitä, ilman niitä en olisi tässä, ja taas olen keskellä ongelmia, mutta luotan siihen että jos ne selvitän niin opin taas jotain, tai jos käy huonommin, ei sekään ole maailmanloppu, mulla on ihana perhe, niin kauan kun ongelmat on vain rahaa, ja lapset on onnellisia, ei ole mitään hätää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi pitänyt opiskella. Viimeistään siinä vaiheessa kun kaikki meni päin persettä ja pitkä parisuhde kariutui, olisi pitänyt muuttaa Helsinkiin ja lähteä opiskelemaan ja painaa sitten illat ja viikonloput duunia, kyllä sitä olisi jaksanut ja nyt olisi ollut jo monta vuotta tutkinto taskussa ja ehkä parempi työ.
Olisin voinut myös matkustella enemmän, edes Euroopassa halpalennoilla kun sitä aikaa oli osapäivä/vuorotyön ohella.
Tai sitten tyytynyt johonkin 'ihan kivaan' mieheen ja hankkinut aikaisin lapsia, olen jo kolmikymppinen enkä tiedä koska tai tulenko ikinä saamaan lapsia, lapsi on kuitenkin mun ainoa oikea toive tässä elämässä.
Ryhmäseksiä olisi ollut kiva harrastaa.
Välillä myös haaveilen meneväni netin deittipalstalle ja jäävän tälläisen ulkomaalaisen huijarimiehen nalkkiin, joka alkaisi vonkaamaan rahaa, mutta sitten tekisin jonkun hienon suunnitelman ja kusettaisinkin häneltä rahaa tai jotenkin nolaisin/suututtaisin hänet ihan täysin. Olen nykyään naimisissa eikä mieheni ehkä ihan ymmärtäisi jos yrittäisin hänelle selittää että tekisi mieli kokeilla tällaista :D
Vierailija kirjoitti:
En muuttanut ulkomaille. Nyt yksinhuoltajana joutuisin jättämään lapseni ja se ei ole vaihtoehto.
Vähän sama. Olisikohan jotain vaihtoehtoa, jos muuttaisi vaikka vain vähäksi aikaa? Itse olen vaan niin tiukilla taloudellisesti, etten uskalla ottaa riskejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yrittänyt tarpeeksi ja mennyt yliopistoon. Nyt viisikymppisenä ei ole enää järkeä alkaa alaa vaihtaa, en halua viedä paikkaa nuorilta. Enkä tietty edes tiedä olisiko minusta opiskelemaan yliopistossa. Nuorena olisin voinut onnnistua. Sain liian aikaisin liian hyvin palkatun ammatin ja laiskistuin henkisesti.
Ei mua mikään tekemätön asia kaduta. En ainakaan keksi nyt mitään.
Mutta paria tehtyä asiaa kadun.
Tai no ehkä olisin voinut heti valmistumiseni jälkeen hakea ahkerammin töitä, niin olisin voinut saada helpommin kuin nyt kahden vuoden työttömyyden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitan, eli se etten koskaan kysynyt vanhemmiltani heidän nuoruudestaan, enkä mummolta hänen elämästään, kokemuksista, sodasta ja muista läheisistä. Elämänkokemuksien kuunteleminen on kullanarvoisinta mitä voi saada.
Kuulostaa jotenkin uskoattomalta, että sinusta muiden ihmisten elämänkokemukset ovat maailman arvokkain asia, mutta silti et puhunut vanhempiesi kanssa näistä asioista. Minä olen monta kertaa miettinyt, että haastattelisin ainoaa elossa olevaa isovanhempaani ihan nauhalle, mutta en ole pitänyt sitä kovin oleellisena. Minulle muiden elämänkokemukset eivät tärkeitä.
Mikään ei vituta niin paljon kuin panematta jääneet pillut. Aina kannattaa nussia kun tarjotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama kuin ap:lla. Mun isovanhemmat oli sodassa ja nyt ovat kuolleet molemmat joten mitään ei voi enää kysellä. Olisi kuitenkin ollut hienoa saada tietää sodasta, evakkoon lähdöstä ja siitä miten päätyivät juuri tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitan, eli se etten koskaan kysynyt vanhemmiltani heidän nuoruudestaan, enkä mummolta hänen elämästään, kokemuksista, sodasta ja muista läheisistä. Elämänkokemuksien kuunteleminen on kullanarvoisinta mitä voi saada.
Kuulostaa jotenkin uskoattomalta, että sinusta muiden ihmisten elämänkokemukset ovat maailman arvokkain asia, mutta silti et puhunut vanhempiesi kanssa näistä asioista. Minä olen monta kertaa miettinyt, että haastattelisin ainoaa elossa olevaa isovanhempaani ihan nauhalle, mutta en ole pitänyt sitä kovin oleellisena. Minulle muiden elämänkokemukset eivät tärkeitä.
No voi vittu täytyykö kaikki vääntää rautalangasta. En ole ap mutta juuri kommentoin että samaa harmittelen nyt kun olen nelikymppinen. Isoisäni kuoli kun olin teini jolloin näitä asioita ei miettinyt eikä ne silloin kiinnostaneet. Nyt tuntuu että se olisi arvokasta tietoa.
Käytin elämäni parhaat vuoden kaljan juontiin(20v-30v)
Nyt tuntuu että olen jäänyt kaikesta paitsi. Olin yksinäinen päänsisäisten ongelmieni vuoksi ja pullo oli ystävä joka antoi onnellisuudentunteen.
Väksisin tässä välillä miettii että olikohan ihan turha lopettaakaan juomista kun tuntuu että elämä meni jo.
Olisi sitä yhtäkin kaveriani pitänyt nussaista, kun oli tilaisuus. Nyt ei oikein viitsi, kun se on varattu, mutta olen urpouttani sitten NYT mennyt ihastumaan siihen, saatanan saatana.
Täällä on todella kovatasoisia vastauksia (edellä). Minä kadun sitä, etten ymmärtänyt nuorena miksi kannattaisi opiskella, siis millä alalla on hyvät palkat ja työtä riittää. Niinpä kolmesta yliopistotutkinnosta huolimatta olen nyhjännyt elämäni pienipalkkaisilla aloilla, joilla on töitä huonosti eikä juuri pääse etenemään. Olen joka työssäni tuntenut itseni alisuoriutujaksi, jolla aivokapasiteetti riittäisi paljon parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Otsikko oli vähän hankala muodostaa, mutta sellaisia asioita mitä teidän olisi pitänyt /halunneet/ette uskaltaneet tehdä, mutta sitten siihen ei enää ollutkaan mahdollisuutta, tai oli liian myöhäistä.
Aloitan, eli se etten koskaan kysynyt vanhemmiltani heidän nuoruudestaan, enkä mummolta hänen elämästään, kokemuksista, sodasta ja muista läheisistä. Elämänkokemuksien kuunteleminen on kullanarvoisinta mitä voi saada.
Sodanaikaisista jutuista oli vaikea saada puhumaan.
Ehkä olisin pitänyt perheestä paremmin huolta, tosin reaaliajassakin tunsin mielipahaa joka ei mitään hyödyttänyt. Vaikka miten hyvin kaikki tekisi, jostain he silti sanoisivat, luonnonlaki? Kauniisti puhumista enemmän.
Alue: Aihe vapaa
Isä ja lapset haluavat tavata usein. Ei mikään pikkujuttu.