Jos lemmikillesi tulee joku sairaus, esim. epilepsia tai kilpirauhasongelmia, oletko valmis satsaamaan lemmikin lääkkeisiin vai päästätkö lemmikkisi mielummin paremmille laitumille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12 vuotiaalla koirallani todettiin vuosi sitten pahanlaatuinen kasvain, jota ei voitu leikata. Hoitona annettiin lääkettä, jonka oli todettu kutistavan vastaavanlaisia kasvaimia. Koira oli oma itsensä, leikkisä ja muutenkin normaali. Lääkitys maksoi noin 15 euroa kuukausi. 11 kuukauden jälkeen huomasimme pieniä muutoksia koiran kunnossa, eli lääke ei enää tehonnut (välillä kävimme mm. ultrassa, jossa seurattiin kasvaimen muutoksia). Eutanasiaan päädyttiin tällä viikolla, ennen kuin oireet olisivat pahentuneet.

Ei taida olla mastsolukasvain vaan joku muu?

Kasvain oli virtsarakossa.

Up

Epileptikon lopettaisin, kilpparivaiva on aika helposti tasapainossa.

Hyvin pahoja epileptikkoja (ihmisiä) hoitaneena sanoisin, että lääkityksen tasapainon löytäminen ei välttämättä ole helppoa ja sitä voidaan myöhemminkin joutua säätämään. Eläimelle ei voi edes selittää, että mitä sille tapahtui ja miksi sillä on pöhnäinen olo tai tietää että kärsiikö se kohtauksen jälkeen jumalattomasta päänsärystä, myös epätyypillisen epilepsiakohtauksen havainnoiminen eläimestä saattaa olla todella vaikeaa. Ja entä sitten, kun eläintä ei voida olla jatkuvasti valvomassa, kun pitää käydä töissä? Mitäs jos koira saa kohtauksen ja toinen koira hyökkää vaistomaisesti oudosti käyttäytyvän kaverin kimppuun? Tai jos epileptikko on kohtauksen vuoksi niin sekaisin päästään, että käyn toisen koiran kimppuun tai puree kohtauksen aikana vaikka kielensä poikki?

Juu, meillä epilepsiä olisi lemmikille kuolemantuomio, myös kissalle, kissan kohdalla riskit on entistäkin suuremmat, kun voi saada kohtauksen vaikka ollessaan jossain korkealla.

Vierailija kirjoitti:

Epileptikon lopettaisin, kilpparivaiva on aika helposti tasapainossa.

Hyvin pahoja epileptikkoja (ihmisiä) hoitaneena sanoisin, että lääkityksen tasapainon löytäminen ei välttämättä ole helppoa ja sitä voidaan myöhemminkin joutua säätämään. Eläimelle ei voi edes selittää, että mitä sille tapahtui ja miksi sillä on pöhnäinen olo tai tietää että kärsiikö se kohtauksen jälkeen jumalattomasta päänsärystä, myös epätyypillisen epilepsiakohtauksen havainnoiminen eläimestä saattaa olla todella vaikeaa. Ja entä sitten, kun eläintä ei voida olla jatkuvasti valvomassa, kun pitää käydä töissä? Mitäs jos koira saa kohtauksen ja toinen koira hyökkää vaistomaisesti oudosti käyttäytyvän kaverin kimppuun? Tai jos epileptikko on kohtauksen vuoksi niin sekaisin päästään, että käyn toisen koiran kimppuun tai puree kohtauksen aikana vaikka kielensä poikki?

Juu, meillä epilepsiä olisi lemmikille kuolemantuomio, myös kissalle, kissan kohdalla riskit on entistäkin suuremmat, kun voi saada kohtauksen vaikka ollessaan jossain korkealla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epileptikon lopettaisin, kilpparivaiva on aika helposti tasapainossa.

Hyvin pahoja epileptikkoja (ihmisiä) hoitaneena sanoisin, että lääkityksen tasapainon löytäminen ei välttämättä ole helppoa ja sitä voidaan myöhemminkin joutua säätämään. Eläimelle ei voi edes selittää, että mitä sille tapahtui ja miksi sillä on pöhnäinen olo tai tietää että kärsiikö se kohtauksen jälkeen jumalattomasta päänsärystä, myös epätyypillisen epilepsiakohtauksen havainnoiminen eläimestä saattaa olla todella vaikeaa. Ja entä sitten, kun eläintä ei voida olla jatkuvasti valvomassa, kun pitää käydä töissä? Mitäs jos koira saa kohtauksen ja toinen koira hyökkää vaistomaisesti oudosti käyttäytyvän kaverin kimppuun? Tai jos epileptikko on kohtauksen vuoksi niin sekaisin päästään, että käyn toisen koiran kimppuun tai puree kohtauksen aikana vaikka kielensä poikki?

Juu, meillä epilepsiä olisi lemmikille kuolemantuomio, myös kissalle, kissan kohdalla riskit on entistäkin suuremmat, kun voi saada kohtauksen vaikka ollessaan jossain korkealla.

Minulle tuli todella paha olo tästä viestistä.

Koiramme sai juuri epilepsiatuomion ja olen joutunut pohtimaan sen haitallisuutta eläimelle. Kohtaukset ovat toistaiseksi niin harvoja ja lieviä, ettei lääkitystä ole tarvittu. Koira toipuu kohtauksista todella nopeasti omaksi itsekseen, kaipaa ainoastaan tukea ja läheisyyttä ihmiseltä. Eläinlääkärit (2kpl) ovat sitä mieltä, että koira ei kärsi tästä paljon, tila ei vaadi lääkitystä ja pelkkä tilanteen seuraaminen on ainoa mitä nyt voi tehdä. Heidän mielestään nuoren koiran lopettaminen satunnaisten kohtauksen vuoksi ei ole tarpeellista.

Kyllä minun olisi lähes mahdoton lopettaa nuori koira kun eläinlääkärit sanovat että muutaman lyhyen kohtauksen ulkopuolella koira ei kärsi. Pystyy elämään täysin normaalia elämää, syö, juo, lenkkeilee, rakastaa juosta metsässä, koira tykkää agilitystä ja toisten koirien seurasta.

En tiedä kumpi meistä sitten on oikeasssa ja kumpi väärässä, mutta tiedän että liian jyrkästi sanot että epilepsia olisi automaattinen kuolemantuomio. Väitän varmasti, että tilanteessani et sinäkään koiraa lopettaisi. Siksi välttäisin kärjistettyjä mielipiteitä tietyissä aiheissa kuten esim. kuolema.

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että jos epilepsia muuttuu todella vakavaksi muodoksi, kohtaukset ovat vakavia ja koira kärsii, niin lopettaminen on paras vaihtoehto.

Odotan että lemmikkini kuolee, hautaan sen vanhalle intiaanien hautausmaalle, lausun parantavan loitsun ja odotan että tervehtynyt lemmikki tulee takaisin kotiin.

Satsaisin ja olen satsannutkin.

Jos eläin pystyy lääkkeillä elämään normaalia eläimen elämää niin miksi lopettaa?

Viimeeksi kanivanhus oli kipulääkekuurilla noin viimeisen elinvuotensa koska nivelissä oli jo kulumaa ja selässä luusiltoja. Liikkumishaluja yhä oli, ja lääkittynä pystyi liikkumaan kuten ikäisensä (11v) seniori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epileptikon lopettaisin, kilpparivaiva on aika helposti tasapainossa.

Hyvin pahoja epileptikkoja (ihmisiä) hoitaneena sanoisin, että lääkityksen tasapainon löytäminen ei välttämättä ole helppoa ja sitä voidaan myöhemminkin joutua säätämään. Eläimelle ei voi edes selittää, että mitä sille tapahtui ja miksi sillä on pöhnäinen olo tai tietää että kärsiikö se kohtauksen jälkeen jumalattomasta päänsärystä, myös epätyypillisen epilepsiakohtauksen havainnoiminen eläimestä saattaa olla todella vaikeaa. Ja entä sitten, kun eläintä ei voida olla jatkuvasti valvomassa, kun pitää käydä töissä? Mitäs jos koira saa kohtauksen ja toinen koira hyökkää vaistomaisesti oudosti käyttäytyvän kaverin kimppuun? Tai jos epileptikko on kohtauksen vuoksi niin sekaisin päästään, että käyn toisen koiran kimppuun tai puree kohtauksen aikana vaikka kielensä poikki?

Juu, meillä epilepsiä olisi lemmikille kuolemantuomio, myös kissalle, kissan kohdalla riskit on entistäkin suuremmat, kun voi saada kohtauksen vaikka ollessaan jossain korkealla.

Minulle tuli todella paha olo tästä viestistä.

Koiramme sai juuri epilepsiatuomion ja olen joutunut pohtimaan sen haitallisuutta eläimelle. Kohtaukset ovat toistaiseksi niin harvoja ja lieviä, ettei lääkitystä ole tarvittu. Koira toipuu kohtauksista todella nopeasti omaksi itsekseen, kaipaa ainoastaan tukea ja läheisyyttä ihmiseltä. Eläinlääkärit (2kpl) ovat sitä mieltä, että koira ei kärsi tästä paljon, tila ei vaadi lääkitystä ja pelkkä tilanteen seuraaminen on ainoa mitä nyt voi tehdä. Heidän mielestään nuoren koiran lopettaminen satunnaisten kohtauksen vuoksi ei ole tarpeellista.

Kyllä minun olisi lähes mahdoton lopettaa nuori koira kun eläinlääkärit sanovat että muutaman lyhyen kohtauksen ulkopuolella koira ei kärsi. Pystyy elämään täysin normaalia elämää, syö, juo, lenkkeilee, rakastaa juosta metsässä, koira tykkää agilitystä ja toisten koirien seurasta.

En tiedä kumpi meistä sitten on oikeasssa ja kumpi väärässä, mutta tiedän että liian jyrkästi sanot että epilepsia olisi automaattinen kuolemantuomio. Väitän varmasti, että tilanteessani et sinäkään koiraa lopettaisi. Siksi välttäisin kärjistettyjä mielipiteitä tietyissä aiheissa kuten esim. kuolema.

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että jos epilepsia muuttuu todella vakavaksi muodoksi, kohtaukset ovat vakavia ja koira kärsii, niin lopettaminen on paras vaihtoehto.

En minä tiedä onko tässä oikeita ja vääriä vastauksia, lemmikinomistajana pitää tomia paljolti oman moraalin pohjalta. Itse en muissakaan asioissa halua pitkittää eläimen kärsimyksiä tai välttämättä edes odottaa että se kärsii "tarpeeksi" että voin sen lopettaa. Lopetuspäätöksiä en tee tunteella, vaan järjellä, en tiedä miten pystyn heittämään tunteeni niissä tilanteissa täysin sivuun ja suremaan vasta jälkeenpäin, mutta niin itse toimin, klikkaan kylmän rationaalisen moodin päälle ja toimin sen mukaan mikä on järkevintä.

Jokainen epilepsiakohtaus vahingoittaa epileptikon aivoja hieman, hoitamattomana on hyvin todennäköistä että tauti pahenee ja se voi paheta milloinvalloin, silloinkin kun et ole koiraa vahtimassa. En yritä puhua sinua ympäri, mutta toimiaksesi oikein, sinun täytyy tietää kaikki päätökseksi mahdolliset seuraukset.

Eläinlääkäreihin ei ole näissä asioissa aina luottaminen, eläinlääkäritkin ovat ihmisiä, jotka voivat ajatella asioita tunteella ja ennenkaikkea omistajan tunteita. Olen lopettanut yhden lemmikin eläinlääkärin ohjeiden vastaisesti, samoin on tehnyt siskonikin. Monet eläinlääkärit hoitavat mielellään eläimiä siihen asti että eläin kärsii jo todella suurista tuskista ja sitten vasta ehdottavat lopetusta.

Vierailija kirjoitti:

Tässä sulle vastaus päästetäänkö ihminen "paremmille laitumille," kun tarvitaan epilepsialääkkeitä tai kilpirauhaslääkkeitä? -enpä usko. Ei se eläin kärsi siitä yhtään sen enempää kun ihminenkään, jos lääkitys on kunnossa! Tottakai annan eläimelle lääkkeitä, samalla lailla oikeus elää, kun ihmiselläkin.

Joissain tilanteissa se eutanasia olisi oikeasti armollisempi ihmisellekin.

Omien lemmikeideni kanssa tapauskohtaisesti riippuen ihan vaivan laadusta ja hoitoennusteesta, onko hyvä mahdollisuus parantua ja elää pitkään vai joutuuko hoidosta huolimatta kärsimään loppuikänsä, jne.

Itselläni saattaa tässä piakkoin palaa se tuhannen euroa koirani hammashoitoihin ja olen kyllä valmis sen maksamaan, kun koira kuitenkin on vielä pirteä ja elinvoimainen ja muuten terve, vaikka vanhus jo onkin.

Kilpirauhaslääkehän ei ole kallis....

Riippuu tilanteesta, sairaudesta, hoidon toimivuudesta ja kustannuksista.

Hyvin nuoren tai hyvin vanhan koiran kohdalla lopetuskynnys matalampi.

No mulla on täällä 20 vuotias katti, joka sairastaa kilpirauhasen ylitoimintaa. Muuten katti on hyvässä kunnossa ja lääkkeet toimii erinomaisesti. Joten maksan mielelläni ne kalliit lääkkeet, kissa on hyvin rakas, ja lasken kyllä kaverista irti sitten kun aika tulee, johon ei välttämättä enää pitkä aika ole, mutta tulee kuin tulee. 

Eli ap. ei eläintä tarvitse lopettaa, jos lääkkeet toimii ja eläin ei kärsi. Suosittelen ettet itse ota koskaan eläintä itsellesi, jos ole valmis heti ensimmäisen ongelman tullessa valmis lopettamaan eläimen.

Jos näyttää siltä että elämänlaatu säilyy hyvänä, niin valitsen hoidon/lääkityksen, muuten lopetan. Kissojen kilpirauhasongelmiakin voi hoitaa nykyään Suomessakin isotooppihoidolla, mutta se on sen verran iso ja kallis toimenpide, että en paljon yli kymmenvuotiaan kissan kanssa siihen varmaan ryhtyisi.

Ostaisin ne lääkkeet ja hoitaisin kissaa parhana kykyni mukaan.