Lue keskustelun säännöt.
ylireagoinko?
äiti
11.01.2017 |
minulla on 12v erityislapsi ja pari vuotta kestänyt suhde uuden kumppanin kanssa jonka kanssa asin yhdessä.
aloitin nyt opinnot, joten en ole aina kotona. tämä tarkoittaa, että lapseni täytyy oppia kantamaan avainta mukanaan. se unohtuu häneltä kuitenkin todella helpolla, koska erityislapsi. ja on sen verran hoidettava, että olen hänen omaishoitajansa.
kumppanini sanoi tänään, että hän ei aio avata tälle ovea, jos unohtaa avaimen. hän ei kuulemma ole mikään ovenavaaja. menee vaikka sitten mielummin pois kotoota siksi aikaa.
minusta tämä on aika raakaa. tai ymmärrän, että lapseni on toisinaan työläs ja vaatii kärsivällisyyttä ja toistoa. yritän parhaani mukaan huolehtia, että hänen avain ei jäisi ja olemme sopineet, että jos näin käy ja kukaan ei ole kotona hän voi mennä naapurin vanhan pariskunnan luo.
en oikein tiedä miten mun pitäisi suhtautua. varmistin vielä kysymällä, että oikeestikko hänelle on vähemmän vaivaa mennä muualle, kuin avata ovi? kuulemma on. en lähtenyt edes riitelemään aiheesta. mietin vaan, että olenko nyt turhan herkkä, kun musta toi on asiatonta ja lapsen kiusaamista.
ihan kuin tällä ei muuten jo olisi tarpeeksi haasteita elämässä.
tai jotenkin. mulle ei tulis mieleenkään jättää ketään rappukäytävään.
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti kirjoitti:
minulla on 12v erityislapsi ja pari vuotta kestänyt suhde uuden kumppanin kanssa jonka kanssa asin yhdessä.
aloitin nyt opinnot, joten en ole aina kotona. tämä tarkoittaa, että lapseni täytyy oppia kantamaan avainta mukanaan. se unohtuu häneltä kuitenkin todella helpolla, koska erityislapsi. ja on sen verran hoidettava, että olen hänen omaishoitajansa.
kumppanini sanoi tänään, että hän ei aio avata tälle ovea, jos unohtaa avaimen. hän ei kuulemma ole mikään ovenavaaja. menee vaikka sitten mielummin pois kotoota siksi aikaa.
minusta tämä on aika raakaa. tai ymmärrän, että lapseni on toisinaan työläs ja vaatii kärsivällisyyttä ja toistoa. yritän parhaani mukaan huolehtia, että hänen avain ei jäisi ja olemme sopineet, että jos näin käy ja kukaan ei ole kotona hän voi mennä naapurin vanhan pariskunnan luo.
en oikein tiedä miten mun pitäisi suhtautua. varmistin vielä kysymällä, että oikeestikko hänelle on vähemmän vaivaa mennä muualle, kuin avata ovi? kuulemma on. en lähtenyt edes riitelemään aiheesta. mietin vaan, että olenko nyt turhan herkkä, kun musta toi on asiatonta ja lapsen kiusaamista.
ihan kuin tällä ei muuten jo olisi tarpeeksi haasteita elämässä.
tai jotenkin. mulle ei tulis mieleenkään jättää ketään rappukäytävään.
Naapurin vanhuksille myös vara-avain? Lapselle avain takkiin tms varmasti mukana olevaan vaatteeseen kiinni.
Ja ukko hemmettiin. Ei lle normaalia perhe-eloa tuo.
Sori, ei voi kommentoida, koska en pysty lukemaan tekstiäsi. Onko ap sullakin joku "erityishäiriö", kun tuo suomen kieli ja oikeinkirjoitus ei suju?
Eli koko poppoo sopii oikein mainiosti toisillensa, koska kaikki ovat nähtävästi vähän erityisiä...
Jaa. Vaikea tietää, mikä se totuus on. Ketuttaako sitä miestä yleensä se että joutuu olemaan vastuussa erityis lapsista? Että miten teillä muuten menee? Eiköhän tuo ole sellainen asia, mikä kannattaa ihan perinpohjin jutella läpi. Ihan samalla lailla kuin täälläkin kerrot nuo asiat.
Siis tarkoitan, että ei kannata jättää selvittämättä. Kannattaa kääntää tuo kivi.