Ahdistaako muita Helsingin lukiotilanne?

Vierailija kirjoitti:

Sillä ei ole mitään väliä, mistä lukiosta valmistuu ja missä salissa sen lakin laittaa päähänsä. Voin sanoa, ettei ketään kiinnosta lukiosta valmistumisesi jälkeen, mistä lukiosta sait paperit käteesi.

Höpsistä. Jos käyt vaikka Päivölän, niin kyllä se Päivölän kulttimaine seuraa sinua vuositolkulla ja saat rispektiä osaksesi.

Vierailija kirjoitti:

Meidän nuori taas hakee juurikin Helsingin tai Espoon lukioon sen takia, että siellä on kaikilla hyvä keskiarvo = opetuksen taso pystytään pitämään hyvänä kun ei ole perässä vedettäviä. Itse asumme pienemmällä paikkakunnalla jonka lukioon pääsee n. 7.5 ka:lla.

Eli vastaus kysyymykseesi; ei todellakaan ahdista.

Seuratkaapa noiden keskiarvorajojen ja kirjoitustulosten lisäksi nuorten henkistä tasapainoisuutta. Kilpailu huippulukioissa on niin hurjaa, että melko suuri osa kärsii tuosta. Tuttavapiirin lapsissa useampia jotka käyneet huippulukion mutta palaneet loppuun, hieno jatkopaikka oli löytynyt mutta näissä tapauksissa opinnot keskeytyivät mielenterveysongelmien vuoksi. Kyllä vähemmällä pingottamisellakin elämässä selviää ja saattaa päästä vielä pidemmällekin kun ei purista veren maku suussa, jää tilaa aikuiseksi kasvamiselle, yksilöllisyydelle ja luovuudelle joita tarvitaan kaikissa akateemisissa ammateissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän nuori taas hakee juurikin Helsingin tai Espoon lukioon sen takia, että siellä on kaikilla hyvä keskiarvo = opetuksen taso pystytään pitämään hyvänä kun ei ole perässä vedettäviä. Itse asumme pienemmällä paikkakunnalla jonka lukioon pääsee n. 7.5 ka:lla.

Eli vastaus kysyymykseesi; ei todellakaan ahdista.

Seuratkaapa noiden keskiarvorajojen ja kirjoitustulosten lisäksi nuorten henkistä tasapainoisuutta. Kilpailu huippulukioissa on niin hurjaa, että melko suuri osa kärsii tuosta. Tuttavapiirin lapsissa useampia jotka käyneet huippulukion mutta palaneet loppuun, hieno jatkopaikka oli löytynyt mutta näissä tapauksissa opinnot keskeytyivät mielenterveysongelmien vuoksi. Kyllä vähemmällä pingottamisellakin elämässä selviää ja saattaa päästä vielä pidemmällekin kun ei purista veren maku suussa, jää tilaa aikuiseksi kasvamiselle, yksilöllisyydelle ja luovuudelle joita tarvitaan kaikissa akateemisissa ammateissa.

No kun se Helsingin tilanne on se, että lähiölukioidenkin rajat on nyt siellä ysissä. Siitähän minä juuri puhun!

Itse haluaisin lapsen järkevään yleislukioon järkevän matkan päähän. Ei muuta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tämä minun yläkoululaiseni henk koht raja on siinä 9.3-9.4 ja siihenkin hän joutuu tekemään paljon töitä. Osin siksi että lukee kaksikielisellä luokalla ja hänellä on kaksi a-kieltä, joista se toinen on mahdoton hänen saada kymppiin.

Jos hänellä on A-kielenä ranska, saksa tai venäjä, niin eikö tuolla keskiarvolla pääsisi Sykkiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän nuori taas hakee juurikin Helsingin tai Espoon lukioon sen takia, että siellä on kaikilla hyvä keskiarvo = opetuksen taso pystytään pitämään hyvänä kun ei ole perässä vedettäviä. Itse asumme pienemmällä paikkakunnalla jonka lukioon pääsee n. 7.5 ka:lla.

Eli vastaus kysyymykseesi; ei todellakaan ahdista.

Seuratkaapa noiden keskiarvorajojen ja kirjoitustulosten lisäksi nuorten henkistä tasapainoisuutta. Kilpailu huippulukioissa on niin hurjaa, että melko suuri osa kärsii tuosta. Tuttavapiirin lapsissa useampia jotka käyneet huippulukion mutta palaneet loppuun, hieno jatkopaikka oli löytynyt mutta näissä tapauksissa opinnot keskeytyivät mielenterveysongelmien vuoksi. Kyllä vähemmällä pingottamisellakin elämässä selviää ja saattaa päästä vielä pidemmällekin kun ei purista veren maku suussa, jää tilaa aikuiseksi kasvamiselle, yksilöllisyydelle ja luovuudelle joita tarvitaan kaikissa akateemisissa ammateissa.

Minun lapseni (3 kpl) kävivät ns. eliittilukion eikä yhdenkään kaveripiirissä ole näitä mielenterveysongelmaisia. Sen sijaan ne peruskoulusta juuri ja juuri ulos päästetyt ovat syrjäytyneitä, moni käyttää huumeita, on erilaista psyykkistä ongelmaa vaikka muille jakaa. Maksahtaneita lukiolaisia on murto-osa siitä, mitä on vastaavia pelkän peruskoulun varassa olevia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä minun yläkoululaiseni henk koht raja on siinä 9.3-9.4 ja siihenkin hän joutuu tekemään paljon töitä. Osin siksi että lukee kaksikielisellä luokalla ja hänellä on kaksi a-kieltä, joista se toinen on mahdoton hänen saada kymppiin.

Jos hänellä on A-kielenä ranska, saksa tai venäjä, niin eikö tuolla keskiarvolla pääsisi Sykkiin?

No tämä on mahdollista. Koulumatka vain on sitten pitkä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä ei ole mitään väliä, mistä lukiosta valmistuu ja missä salissa sen lakin laittaa päähänsä. Voin sanoa, ettei ketään kiinnosta lukiosta valmistumisesi jälkeen, mistä lukiosta sait paperit käteesi.

Höpsistä. Jos käyt vaikka Päivölän, niin kyllä se Päivölän kulttimaine seuraa sinua vuositolkulla ja saat rispektiä osaksesi.

En oo ikinä kuullutkaan Päivölästä vaikka takana yliopisto-opintoja. Tosin jäi kesken, että ehkä selittää....

Yliopistot olivat aikanaan ihmisille, jotka olivat erityisen älykkäitä. Nykyään kaikkien pitäisi päästä yliopistoon ja olla niin akateemisia, vaikka aivoissa ruksuttaa lähinnä pissakakkavitsit. Vaikka menisit pelaamaan NBA joukkueeseen, et tule yhtään sen pidemmäksi kuin olet.

Vierailija kirjoitti:

Seuratkaapa noiden keskiarvorajojen ja kirjoitustulosten lisäksi nuorten henkistä tasapainoisuutta. Kilpailu huippulukioissa on niin hurjaa, että melko suuri osa kärsii tuosta. Tuttavapiirin lapsissa useampia jotka käyneet huippulukion mutta palaneet loppuun, hieno jatkopaikka oli löytynyt mutta näissä tapauksissa opinnot keskeytyivät mielenterveysongelmien vuoksi. Kyllä vähemmällä pingottamisellakin elämässä selviää ja saattaa päästä vielä pidemmällekin kun ei purista veren maku suussa, jää tilaa aikuiseksi kasvamiselle, yksilöllisyydelle ja luovuudelle joita tarvitaan kaikissa akateemisissa ammateissa.

Yhtä hyvin ne oppilaat voivat olla sellaisia, jotka suorittavat koulua rennolla otteella, mutta ovat vaan niin lahjakkaita, että hyvät numerot tulee helpolla. Oma lapseni on sellainen peruslaiska, mutta fiksu. Tunnollinen kyllä sikäli, että tekee läksyt ja muut annetut tehtävät. Mutta ikinä ei ole pingottanut eikä stressannut kokeista. Peruskoulun päättötodistuksessa kaikkien aineiden keskiarvo oli silti 9,8 (lukuaineista en osaa sanoa). Peruskoulu oli hänelle vähän tylsää ja hän menikin sitten vaativaan erikoislukioon, minne ei pääse keskiarvolla, vaan pääsykoe ratkaisee. 

Itse olen käynyt tuollaisen hikarilukion ja oli meillä kilpailua, mutta se oli ihan sellaista hyvässä hengessä ja tsempattiin toisiamme. 

Tuo tytöille tyypillinen stressaaminen ja ylisuorittaminen on yksi ongelma enkä tiedä mikä siihen auttaisi. En usko että huonoon lukioon meneminen auttaa, koska ne suorituspaineet tulee sisältäpäin. Suurempana ongelmana näen sen, että osalle oppilaista lukiokin on liian helppo ja he vetelevät kymppejä laiskottelemalla eivätkä opi tekemään töitä. Parempi on, jos niiden kymppien eteen joutuu vähän puurtamaan, koska korkeakoulussa sitä puurtamista on luvassa lahjakkuuden tasosta riippumatta. Nämä lahjakkaat laiskurit joutuvat vaikeuksiin jatko-opinnoissa, koska lukiossa on heille liian helppoa.

Oma esikoinen valitsi 9,8 keskiarvollaan kotikaupungin lukion, josta kirjoitti huippuarvosanoin.

Sisäänpääsyraja ko.vuonna oli vähän alle kasin.

Opo kyllä oli ysillä sitä mieltä, että ehdottomasti pitää hakea johonkin pääkaupunkiseudun parhaista lukioista.

Tyttö itse valitsi 45 min. junamatkan sijasta ihan kotikaupungin kuviot.

Eli kyllä voi pitkälle päästä ihan peruslukiosta. Ikävää kyllä, jos sellaista joutuu hakemaan pitkän matkan päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän nuori taas hakee juurikin Helsingin tai Espoon lukioon sen takia, että siellä on kaikilla hyvä keskiarvo = opetuksen taso pystytään pitämään hyvänä kun ei ole perässä vedettäviä. Itse asumme pienemmällä paikkakunnalla jonka lukioon pääsee n. 7.5 ka:lla.

Eli vastaus kysyymykseesi; ei todellakaan ahdista.

Minusta "hyvä keskiarvo" on ysin tienoissa. 9,5 on liikaa.

No, meidän nuorella ka on 9,7 joten pääsee varmasti johonkin hyvään kouluun.

Todellinen ongelma on se, että sivummalta (niistä pelottavista lähiöistä) saa yläasteella hyviä numeroita (jopa kymppejä) ihan vain sillä, että on normaali ihminen... Sitten nämä keskinkertaisuudet tunkevat keskustan huippulukioihin, vievät paikan toisilta, joilla jo kolme polvea on käynyt samaa lukiota, ja laskevat koulun tasoa. Sieltä niitä "mielenterveysongelmiakin" tulee, kun ollaan lähdetty leikkiin ihan epärealistisin uskomuksin. Koska peruskoulun lopussa ei ole valtakunnallisia testejä, lähiökoulun kymppi on saman arvoinen kuin keskustakoulun kasi tai seiska. Mutta kai tämä on sitten jotenkin olevinaan reilua ja tarjoaa mahdollisuuden heikommistakin lähtökohdista tuleville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän nuori taas hakee juurikin Helsingin tai Espoon lukioon sen takia, että siellä on kaikilla hyvä keskiarvo = opetuksen taso pystytään pitämään hyvänä kun ei ole perässä vedettäviä. Itse asumme pienemmällä paikkakunnalla jonka lukioon pääsee n. 7.5 ka:lla.

Eli vastaus kysyymykseesi; ei todellakaan ahdista.

Minusta "hyvä keskiarvo" on ysin tienoissa. 9,5 on liikaa.

No meillä se 9,7 kahdella a-kielellä kaksikielisessä opetuksessa on tosi kova tavoite. Haluaisin että lapsella on muutakin elämää kuin koulu.

Ja hän vaihtoi jo yläkouluun idealla että käy siellä samassa myös lukion. Ja nyt ss raja sitten karkaa. Just varmaan ihan hiukan liian kauas.

Vierailija kirjoitti:

Todellinen ongelma on se, että sivummalta (niistä pelottavista lähiöistä) saa yläasteella hyviä numeroita (jopa kymppejä) ihan vain sillä, että on normaali ihminen... Sitten nämä keskinkertaisuudet tunkevat keskustan huippulukioihin, vievät paikan toisilta, joilla jo kolme polvea on käynyt samaa lukiota, ja laskevat koulun tasoa. Sieltä niitä "mielenterveysongelmiakin" tulee, kun ollaan lähdetty leikkiin ihan epärealistisin uskomuksin. Koska peruskoulun lopussa ei ole valtakunnallisia testejä, lähiökoulun kymppi on saman arvoinen kuin keskustakoulun kasi tai seiska. Mutta kai tämä on sitten jotenkin olevinaan reilua ja tarjoaa mahdollisuuden heikommistakin lähtökohdista tuleville.

Vielä kun nämä erityisen lahjakkaat tajuaisivat, että niille yliopistot ja lukiot ovat lähinnä ajanhukkaa. Opiskelee itse mistä tykkää ja perustaa yrityksen.

No kun tästä vetää yhteen niin näyttää siltä, että ap:n ongelma on vain liian pitkä koulumatka lapselle. Se ratkeaa sillä, että muutatte sen lukion viereen, mistä hänelle mahdollisesti paikka aukeaa. Lukioita on uudellamaalla tarpeeksi hakijoihin nähden, suurin osa vain haluaa Helsinkiin, eikä heitä voi siitä rankaistakaan. Ei sekään ole järkevää, että avattaisiin Helsinkiin enemmän lukioita ja suljettaisiin niitä sitten vastaavasti muualta.

Ikävää, mutta sellaista se on. Vielä ehdit korottamaan omia arvosanoja että pääset Ressuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hänellä on A-kielenä ranska, saksa tai venäjä, niin eikö tuolla keskiarvolla pääsisi Sykkiin?

No tämä on mahdollista. Koulumatka vain on sitten pitkä.

Ap

Mikä on pitkä? Itse kuljin melkein tunnin suuntaansa ja olin siihen tottunut. Tosin tuo kulkeminen alkoi jo kolmannelta luokalta, joten ei se koulumatka lukioon mennessä miksikään muuttunut. Se on myönnettävä, että lukiossa olin kotimatkalla väsynyt ja nukuin usein bussissa. Mutta aamulla olin virkeä ja käytin koulumatkat hyödyksi tekemällä läksyjä ja lukemalla sanakokeisiin ja muihinkin kokeisiin.

Kaikki muutkin oli vähän ympäri kaupunkia ja jotkut kulkivat Nurmijärveltä asti. Kun saa käydä koulunsa hyvässä seurassa, niin sen eteen jaksaa vähän matkustaakin. 

Kotimatkalla bussissa tuli niitä nuoria, jotka kävivät lukiota lähempänä ja heidän juttuja kuunnellessaan tunsin syvää kiitollisuutta siitä, ettei minun tarvinnut käydä kouluani heidän kanssa. Hyvässä koulussa on ihan ok panostaa koulunkäyntiin ja olla hyvä siinä. Huonossa koulussa kilpaillaan siitä, kuka saa eniten huonoja numeroita. Kuka haluaa laittaa lapsensa vuosikausiksi sellaiseen ilmapiiriin?

Tyttö kävi ihan tavislukion keskisuuressa kaupungissa. Matka kouluun 8 min kävellen.

Kirjoitti ihan ok paperit. Pääsi ekalla yrittämällä yliopistoon juuri sinne minne halusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hänellä on A-kielenä ranska, saksa tai venäjä, niin eikö tuolla keskiarvolla pääsisi Sykkiin?

No tämä on mahdollista. Koulumatka vain on sitten pitkä.

Ap

Mikä on pitkä? Itse kuljin melkein tunnin suuntaansa ja olin siihen tottunut. Tosin tuo kulkeminen alkoi jo kolmannelta luokalta, joten ei se koulumatka lukioon mennessä miksikään muuttunut. Se on myönnettävä, että lukiossa olin kotimatkalla väsynyt ja nukuin usein bussissa. Mutta aamulla olin virkeä ja käytin koulumatkat hyödyksi tekemällä läksyjä ja lukemalla sanakokeisiin ja muihinkin kokeisiin.

Kaikki muutkin oli vähän ympäri kaupunkia ja jotkut kulkivat Nurmijärveltä asti. Kun saa käydä koulunsa hyvässä seurassa, niin sen eteen jaksaa vähän matkustaakin. 

Kotimatkalla bussissa tuli niitä nuoria, jotka kävivät lukiota lähempänä ja heidän juttuja kuunnellessaan tunsin syvää kiitollisuutta siitä, ettei minun tarvinnut käydä kouluani heidän kanssa. Hyvässä koulussa on ihan ok panostaa koulunkäyntiin ja olla hyvä siinä. Huonossa koulussa kilpaillaan siitä, kuka saa eniten huonoja numeroita. Kuka haluaa laittaa lapsensa vuosikausiksi sellaiseen ilmapiiriin?

No ainakin se tunti.

Meidän lapset on eskarista asti kulkeneet sitä reilun tunnin matkaa.

Esikoisen yläkoulu on nyt vartin päässä ja se on taivaallista. Siksi harmittaa jos taas kohta ollaan siinä kuudelta heräämisessä ja pimeydessä ja uupumuksessa.

Vierailija kirjoitti:

No kun tästä vetää yhteen niin näyttää siltä, että ap:n ongelma on vain liian pitkä koulumatka lapselle. Se ratkeaa sillä, että muutatte sen lukion viereen, mistä hänelle mahdollisesti paikka aukeaa. Lukioita on uudellamaalla tarpeeksi hakijoihin nähden, suurin osa vain haluaa Helsinkiin, eikä heitä voi siitä rankaistakaan. Ei sekään ole järkevää, että avattaisiin Helsinkiin enemmän lukioita ja suljettaisiin niitä sitten vastaavasti muualta.

Ei meidän ole ihan yksinkertaista myydä omakotitaloa ja muuttaa ja muutammeko me sitten minne? Muiden lasten yläkoulujen lähelle ja sitten aina kolmen vuoden välein sen lukion mukaan? Onko meidän koko elämän tarkoitus saada nämä koulut läpi?