Ahdistaako muita Helsingin lukiotilanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla asumisvaatimus Helsingissä, Tampereella tai Turussa, että pääsisi sen kaupungin lukioon.

Ärsyttävää, että omalla lapsella on keskiarvo kahdeksan ja on epäselvää, pääseekö ollenkaan oman kaupungin lukioon.

Syynä tässä on se, että naapurikaupungeista tunkee niin paljon hakijoita, että ison kaupungin pisteraja nousee.

Minusta kasin keskiarvo on ihan kelvollinen ja sillä pitäisi päästä ensisijaisesti oman kaupungin lukioon.

Niinpä. Itselläni oli kasin keskiarvo yläkoulusta ja silti lukion päästötodistus 9,4 ja viisi ällää. On ihan älytöntä että se murrosikä ja kouluvalinta on päällekkäin.

Kumma, että vain suomalaisilla nuorilla on kaiken halvaannuttava murrosikä. Muualla ihme kyllä alanvalinta onnistuu eikä koulukaan stressaa niin, että pitää pitää välivuosia jo peruskoulun jälkeen. 

Me ollaan vaihtarien host perhe ja voin kuule kertoa, että ihan on yleinen dilemma muuallakin.

Kerro toki, missä muualla. 

No esimerkiksi Kiinassa. Sieltä läjtee vaihtoon oppilaita, jotka haluaa huilia vuoden koska eivät jalsa sitä painetta.

Ja samaten saksalaisilla, ranskalaisilla ja eteläamerikkalaisilla on kyllä ihan murrosikä. Seuraavaksi tänne tulee italialainen. Katsotaan mikä se tilanne heillä on (tulee 20 tyypin porukka).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei mua kyllä ihmetytä, että koulussa pärjäävät hakeutuvat mieluummin kauemmas lukioon, joka on täynnä muita samanlaisia.. Itse olen pienen kunnan lukion käynyt, oppilaita per vuosikerta n. 60. Eli käytännössä sisään pääsee vaikka 5 keskiarvolla. Ja sitten nämä älykääpiöt käyttäytyy lapsellisesti ja häiritsee muita. Ei niitä opiskelu kiinnosta. Mutta johonkin nyt piti mennä. Itsellä lukiossa meno oli kuin yläasteella kiitos näiden tyyppien...

Olen käynyt vastaavan pienen maalaislukion ja siitä kiitollinen. Sain asua kotona, harrastaa, seurustella, haaveilla - ja käydä lukiota. Monet eivät koulusta innostuneet eivätkä opettajat olleet varmasti niitä huippuja, silti sain kohtuullisen hyvän lukion päästötodistuksen ja kirjoitin kuusi laudaturia. Jatkoin yliopistossa ja tein jatkotutkinnonkin ja teen uraa. Kun joskus vertailimme taustojamme oli opiskelu- ja työtovereissa niitä huippulukioiden tyttöjä ja poikia joilla joissakin suhteessa pohjatiedot selkeästi paremmat kuin tavislukiosta tulleella. Ero tasottui nopeasti. Huippulukioista kirjoittaneet eivät jatkotutkinnon jälkeenkään sijoittuneet yhtään meitä taviksia paremmin, eniten uraan vaikutti omat kyvyt ja hyvä itsetunto. Ja tuon terveen itsetunnon sai ainakin tuollaisessa tavisympäristössä jossa se oma arvo ei muodostunut koulussa menestymisen ympärille vaan sai kokea olevansa ihan hyvä ihmiseksi ihan muutenkin. Älkää laittako liikaa paineita itseään vielä etsiville nuorille!

Samaa mieltä noista liioista paineista. Katselkaapa mitä yläasteen kympn tytöistä on tullut, aika monilla reitti yläasteelta eteenpäin on mennyt varsin vahtelevasti eikä lainkaan niin kuin vanhemmat sen halusivat paaluttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei mua kyllä ihmetytä, että koulussa pärjäävät hakeutuvat mieluummin kauemmas lukioon, joka on täynnä muita samanlaisia.. Itse olen pienen kunnan lukion käynyt, oppilaita per vuosikerta n. 60. Eli käytännössä sisään pääsee vaikka 5 keskiarvolla. Ja sitten nämä älykääpiöt käyttäytyy lapsellisesti ja häiritsee muita. Ei niitä opiskelu kiinnosta. Mutta johonkin nyt piti mennä. Itsellä lukiossa meno oli kuin yläasteella kiitos näiden tyyppien...

Olen käynyt vastaavan pienen maalaislukion ja siitä kiitollinen. Sain asua kotona, harrastaa, seurustella, haaveilla - ja käydä lukiota. Monet eivät koulusta innostuneet eivätkä opettajat olleet varmasti niitä huippuja, silti sain kohtuullisen hyvän lukion päästötodistuksen ja kirjoitin kuusi laudaturia. Jatkoin yliopistossa ja tein jatkotutkinnonkin ja teen uraa. Kun joskus vertailimme taustojamme oli opiskelu- ja työtovereissa niitä huippulukioiden tyttöjä ja poikia joilla joissakin suhteessa pohjatiedot selkeästi paremmat kuin tavislukiosta tulleella. Ero tasottui nopeasti. Huippulukioista kirjoittaneet eivät jatkotutkinnon jälkeenkään sijoittuneet yhtään meitä taviksia paremmin, eniten uraan vaikutti omat kyvyt ja hyvä itsetunto. Ja tuon terveen itsetunnon sai ainakin tuollaisessa tavisympäristössä jossa se oma arvo ei muodostunut koulussa menestymisen ympärille vaan sai kokea olevansa ihan hyvä ihmiseksi ihan muutenkin. Älkää laittako liikaa paineita itseään vielä etsiville nuorille!

Samaa mieltä noista liioista paineista. Katselkaapa mitä yläasteen kympn tytöistä on tullut, aika monilla reitti yläasteelta eteenpäin on mennyt varsin vahtelevasti eikä lainkaan niin kuin vanhemmat sen halusivat paaluttaa.

Vaan kun se ongelma Helsingissä on silti se, että ei me helsinkiläisvanhemmat näitä pääsyrajoja luoda.

Ne ovat nousseet järkyttäviksi. Herttoniemen yhteiskoulu esim on ihan tavallinen lähiölukio ja nyt senkin pääsyraja on lähellä ysiä. Sama koskee Oulunkylää. Menikö jo ylikin? Meidän lähilukion rajq on 9,5. Minun ns sukuni lukion raja oli 8,9.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei mua kyllä ihmetytä, että koulussa pärjäävät hakeutuvat mieluummin kauemmas lukioon, joka on täynnä muita samanlaisia.. Itse olen pienen kunnan lukion käynyt, oppilaita per vuosikerta n. 60. Eli käytännössä sisään pääsee vaikka 5 keskiarvolla. Ja sitten nämä älykääpiöt käyttäytyy lapsellisesti ja häiritsee muita. Ei niitä opiskelu kiinnosta. Mutta johonkin nyt piti mennä. Itsellä lukiossa meno oli kuin yläasteella kiitos näiden tyyppien...

Olen käynyt vastaavan pienen maalaislukion ja siitä kiitollinen. Sain asua kotona, harrastaa, seurustella, haaveilla - ja käydä lukiota. Monet eivät koulusta innostuneet eivätkä opettajat olleet varmasti niitä huippuja, silti sain kohtuullisen hyvän lukion päästötodistuksen ja kirjoitin kuusi laudaturia. Jatkoin yliopistossa ja tein jatkotutkinnonkin ja teen uraa. Kun joskus vertailimme taustojamme oli opiskelu- ja työtovereissa niitä huippulukioiden tyttöjä ja poikia joilla joissakin suhteessa pohjatiedot selkeästi paremmat kuin tavislukiosta tulleella. Ero tasottui nopeasti. Huippulukioista kirjoittaneet eivät jatkotutkinnon jälkeenkään sijoittuneet yhtään meitä taviksia paremmin, eniten uraan vaikutti omat kyvyt ja hyvä itsetunto. Ja tuon terveen itsetunnon sai ainakin tuollaisessa tavisympäristössä jossa se oma arvo ei muodostunut koulussa menestymisen ympärille vaan sai kokea olevansa ihan hyvä ihmiseksi ihan muutenkin. Älkää laittako liikaa paineita itseään vielä etsiville nuorille!

Samaa mieltä noista liioista paineista. Katselkaapa mitä yläasteen kympn tytöistä on tullut, aika monilla reitti yläasteelta eteenpäin on mennyt varsin vahtelevasti eikä lainkaan niin kuin vanhemmat sen halusivat paaluttaa.

Vaan kun se ongelma Helsingissä on silti se, että ei me helsinkiläisvanhemmat näitä pääsyrajoja luoda.

Ne ovat nousseet järkyttäviksi. Herttoniemen yhteiskoulu esim on ihan tavallinen lähiölukio ja nyt senkin pääsyraja on lähellä ysiä. Sama koskee Oulunkylää. Menikö jo ylikin? Meidän lähilukion rajq on 9,5. Minun ns sukuni lukion raja oli 8,9.

Hei, niitä lukioita on lähellänne paljon, toisin kuin jossakin Lapissa jossa on mahdollisesti yksi kunnassa ja seuraava 50 km päässä. Kuitenkin tuoltakin ne jotka haluavat voivat käydä lukion. Ja lukion jälkeen kun pyritään sillä yhteismitallisella todistuksella, ällän voi saada Muoniossa, Keravalla kuin Helsingin Ressussa. Tyylisi on tunnistettava, eniten läpi tunkee voimakas ahdistuneisuus, isot ja pienet asiat tuntuvat kaikki jotenkin kaaosmaisesti yhtä kamalilta (koulut, homeet, vanhempainillat, metatyöt, leipomiset koulun jutuihin...). Rauhoitu, ihan oikeasti, mene hakemaan apua stressiisi terapiasta. Paljon enemmän kuin kouluvalinnat vaikuttaa lastesi tulevaisuuteen perheen ilmapiiri ja turvallisuus. Jos äiti on kireä kuin viulunkieli ja pienetkin epäonnistumiset kaatavat maailman tarttuu tuo epävarmuus lapsiisi. Kuitenkin se paras lahja minkä lapselleen voi antaa on hyvä itsetunto, ja tuo parhaiten kehittyy kun ympärillä on hyvinvoivia, henkisesti tasapainoisia ja onnellisia vanhempia jotka kykenevät arvostamaan ja tukemaan lapsiaan muutenkin kuin preppaamalla matikan kokeisiin. t jo aikuisten lasten äiti joka on sivusta seurannut monien lasten kasvua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei mua kyllä ihmetytä, että koulussa pärjäävät hakeutuvat mieluummin kauemmas lukioon, joka on täynnä muita samanlaisia.. Itse olen pienen kunnan lukion käynyt, oppilaita per vuosikerta n. 60. Eli käytännössä sisään pääsee vaikka 5 keskiarvolla. Ja sitten nämä älykääpiöt käyttäytyy lapsellisesti ja häiritsee muita. Ei niitä opiskelu kiinnosta. Mutta johonkin nyt piti mennä. Itsellä lukiossa meno oli kuin yläasteella kiitos näiden tyyppien...

Olen käynyt vastaavan pienen maalaislukion ja siitä kiitollinen. Sain asua kotona, harrastaa, seurustella, haaveilla - ja käydä lukiota. Monet eivät koulusta innostuneet eivätkä opettajat olleet varmasti niitä huippuja, silti sain kohtuullisen hyvän lukion päästötodistuksen ja kirjoitin kuusi laudaturia. Jatkoin yliopistossa ja tein jatkotutkinnonkin ja teen uraa. Kun joskus vertailimme taustojamme oli opiskelu- ja työtovereissa niitä huippulukioiden tyttöjä ja poikia joilla joissakin suhteessa pohjatiedot selkeästi paremmat kuin tavislukiosta tulleella. Ero tasottui nopeasti. Huippulukioista kirjoittaneet eivät jatkotutkinnon jälkeenkään sijoittuneet yhtään meitä taviksia paremmin, eniten uraan vaikutti omat kyvyt ja hyvä itsetunto. Ja tuon terveen itsetunnon sai ainakin tuollaisessa tavisympäristössä jossa se oma arvo ei muodostunut koulussa menestymisen ympärille vaan sai kokea olevansa ihan hyvä ihmiseksi ihan muutenkin. Älkää laittako liikaa paineita itseään vielä etsiville nuorille!

Samaa mieltä noista liioista paineista. Katselkaapa mitä yläasteen kympn tytöistä on tullut, aika monilla reitti yläasteelta eteenpäin on mennyt varsin vahtelevasti eikä lainkaan niin kuin vanhemmat sen halusivat paaluttaa.

Vaan kun se ongelma Helsingissä on silti se, että ei me helsinkiläisvanhemmat näitä pääsyrajoja luoda.

Ne ovat nousseet järkyttäviksi. Herttoniemen yhteiskoulu esim on ihan tavallinen lähiölukio ja nyt senkin pääsyraja on lähellä ysiä. Sama koskee Oulunkylää. Menikö jo ylikin? Meidän lähilukion rajq on 9,5. Minun ns sukuni lukion raja oli 8,9.

Hei, niitä lukioita on lähellänne paljon, toisin kuin jossakin Lapissa jossa on mahdollisesti yksi kunnassa ja seuraava 50 km päässä. Kuitenkin tuoltakin ne jotka haluavat voivat käydä lukion. Ja lukion jälkeen kun pyritään sillä yhteismitallisella todistuksella, ällän voi saada Muoniossa, Keravalla kuin Helsingin Ressussa. Tyylisi on tunnistettava, eniten läpi tunkee voimakas ahdistuneisuus, isot ja pienet asiat tuntuvat kaikki jotenkin kaaosmaisesti yhtä kamalilta (koulut, homeet, vanhempainillat, metatyöt, leipomiset koulun jutuihin...). Rauhoitu, ihan oikeasti, mene hakemaan apua stressiisi terapiasta. Paljon enemmän kuin kouluvalinnat vaikuttaa lastesi tulevaisuuteen perheen ilmapiiri ja turvallisuus. Jos äiti on kireä kuin viulunkieli ja pienetkin epäonnistumiset kaatavat maailman tarttuu tuo epävarmuus lapsiisi. Kuitenkin se paras lahja minkä lapselleen voi antaa on hyvä itsetunto, ja tuo parhaiten kehittyy kun ympärillä on hyvinvoivia, henkisesti tasapainoisia ja onnellisia vanhempia jotka kykenevät arvostamaan ja tukemaan lapsiaan muutenkin kuin preppaamalla matikan kokeisiin. t jo aikuisten lasten äiti joka on sivusta seurannut monien lasten kasvua.

Onko sinne paikkakunnan ainoaan lukioon pääsyraja 9,5? Ja ihan tiedoksi vaan että tännehän nimenomaan ne nyt tulee sieltä muualta Suomesta. Eli mitä tuo puheenvuorosi tarkalleem ottaen tavoitteli? Miten se auttaa helsinkiläistä, joka maksaa verot näiden koulujen ylläpidosta, mutta muut korjaa sadon?

Tässä linkki vuoden 2016 rajoihin. Kyllä joihinkin huonoihin kouluihin pääsee vielä huonolla keskiarvolla Helsingissäkin.

http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002906493.html

Vierailija kirjoitti:

Tässä linkki vuoden 2016 rajoihin. Kyllä joihinkin huonoihin kouluihin pääsee vielä huonolla keskiarvolla Helsingissäkin.

http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002906493.html

Jep. Mutta silti ihan peruslähiölukioihinkin vaaditaan nyt jo 8,8 tai enemmän. Ja ne rajat on nousseet muutamassa vuodessa. Ja niiden ns huonojenkin rajat nousee nyt, esim kielilukio on noussut parissa vuodessa 7,5:stä kasiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei mua kyllä ihmetytä, että koulussa pärjäävät hakeutuvat mieluummin kauemmas lukioon, joka on täynnä muita samanlaisia.. Itse olen pienen kunnan lukion käynyt, oppilaita per vuosikerta n. 60. Eli käytännössä sisään pääsee vaikka 5 keskiarvolla. Ja sitten nämä älykääpiöt käyttäytyy lapsellisesti ja häiritsee muita. Ei niitä opiskelu kiinnosta. Mutta johonkin nyt piti mennä. Itsellä lukiossa meno oli kuin yläasteella kiitos näiden tyyppien...

Olen käynyt vastaavan pienen maalaislukion ja siitä kiitollinen. Sain asua kotona, harrastaa, seurustella, haaveilla - ja käydä lukiota. Monet eivät koulusta innostuneet eivätkä opettajat olleet varmasti niitä huippuja, silti sain kohtuullisen hyvän lukion päästötodistuksen ja kirjoitin kuusi laudaturia. Jatkoin yliopistossa ja tein jatkotutkinnonkin ja teen uraa. Kun joskus vertailimme taustojamme oli opiskelu- ja työtovereissa niitä huippulukioiden tyttöjä ja poikia joilla joissakin suhteessa pohjatiedot selkeästi paremmat kuin tavislukiosta tulleella. Ero tasottui nopeasti. Huippulukioista kirjoittaneet eivät jatkotutkinnon jälkeenkään sijoittuneet yhtään meitä taviksia paremmin, eniten uraan vaikutti omat kyvyt ja hyvä itsetunto. Ja tuon terveen itsetunnon sai ainakin tuollaisessa tavisympäristössä jossa se oma arvo ei muodostunut koulussa menestymisen ympärille vaan sai kokea olevansa ihan hyvä ihmiseksi ihan muutenkin. Älkää laittako liikaa paineita itseään vielä etsiville nuorille!

Samaa mieltä noista liioista paineista. Katselkaapa mitä yläasteen kympn tytöistä on tullut, aika monilla reitti yläasteelta eteenpäin on mennyt varsin vahtelevasti eikä lainkaan niin kuin vanhemmat sen halusivat paaluttaa.

Vaan kun se ongelma Helsingissä on silti se, että ei me helsinkiläisvanhemmat näitä pääsyrajoja luoda.

Ne ovat nousseet järkyttäviksi. Herttoniemen yhteiskoulu esim on ihan tavallinen lähiölukio ja nyt senkin pääsyraja on lähellä ysiä. Sama koskee Oulunkylää. Menikö jo ylikin? Meidän lähilukion rajq on 9,5. Minun ns sukuni lukion raja oli 8,9.

Hei, niitä lukioita on lähellänne paljon, toisin kuin jossakin Lapissa jossa on mahdollisesti yksi kunnassa ja seuraava 50 km päässä. Kuitenkin tuoltakin ne jotka haluavat voivat käydä lukion. Ja lukion jälkeen kun pyritään sillä yhteismitallisella todistuksella, ällän voi saada Muoniossa, Keravalla kuin Helsingin Ressussa. Tyylisi on tunnistettava, eniten läpi tunkee voimakas ahdistuneisuus, isot ja pienet asiat tuntuvat kaikki jotenkin kaaosmaisesti yhtä kamalilta (koulut, homeet, vanhempainillat, metatyöt, leipomiset koulun jutuihin...). Rauhoitu, ihan oikeasti, mene hakemaan apua stressiisi terapiasta. Paljon enemmän kuin kouluvalinnat vaikuttaa lastesi tulevaisuuteen perheen ilmapiiri ja turvallisuus. Jos äiti on kireä kuin viulunkieli ja pienetkin epäonnistumiset kaatavat maailman tarttuu tuo epävarmuus lapsiisi. Kuitenkin se paras lahja minkä lapselleen voi antaa on hyvä itsetunto, ja tuo parhaiten kehittyy kun ympärillä on hyvinvoivia, henkisesti tasapainoisia ja onnellisia vanhempia jotka kykenevät arvostamaan ja tukemaan lapsiaan muutenkin kuin preppaamalla matikan kokeisiin. t jo aikuisten lasten äiti joka on sivusta seurannut monien lasten kasvua.

Onko sinne paikkakunnan ainoaan lukioon pääsyraja 9,5? Ja ihan tiedoksi vaan että tännehän nimenomaan ne nyt tulee sieltä muualta Suomesta. Eli mitä tuo puheenvuorosi tarkalleem ottaen tavoitteli? Miten se auttaa helsinkiläistä, joka maksaa verot näiden koulujen ylläpidosta, mutta muut korjaa sadon?

Ei ole Hesassakaan jokaiseen lukioon tuo raja, ja matalamman keskiarvon lukio on varmasti lähempänä ja parempien kulkumatkojen päässä kuin Lapissa seuraava lukio. Yritin sanoa, että vähemmällä stressaamisella saa lapsensa kasvatettua, mahdollisesti jopa tasapainoisemmiksi ja paremmin oman paikkansa löytäviksi. Ja sitä, että kun stressiä alkaa kerätä voi pohtia itse mielessään onko asia sellainen jolla itse jotain voin. Jos lukiojärjestelmää haluaa muuttaa kannattaa suunnata politiikkaan tai ainakin katsoa ketä kunnalis- ja valtakunnan vaaleissa äänestää, muuten tuo hirveä stressaaminen ja kiukun huutaminen taitaa liueta avaruuteen. Valitse taistelut jotka voit voittaa, hyväksy asiat joihin valtasi ei riitä vaikuttamaan, tee elämästäsi paras ja perheellesi mukavin noista lähtökohdista. Tuskin perheesi hyötyy siitä, että käytät aikaa palstalla kiukuten tällaisista asioista, käytä sekin aika jutellen kotoisasti lastesi kanssa. Mutta jos tällainen hyödytön ahdistuksessa vatvominen on sinusta hyödyllistä, niin ehkä sitä kannattaa jatkaa, en puutu siihen enempää, elämän nurjana näkeminen alkaa ahdistaa jo ulkopuolistakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei mua kyllä ihmetytä, että koulussa pärjäävät hakeutuvat mieluummin kauemmas lukioon, joka on täynnä muita samanlaisia.. Itse olen pienen kunnan lukion käynyt, oppilaita per vuosikerta n. 60. Eli käytännössä sisään pääsee vaikka 5 keskiarvolla. Ja sitten nämä älykääpiöt käyttäytyy lapsellisesti ja häiritsee muita. Ei niitä opiskelu kiinnosta. Mutta johonkin nyt piti mennä. Itsellä lukiossa meno oli kuin yläasteella kiitos näiden tyyppien...

Olen käynyt vastaavan pienen maalaislukion ja siitä kiitollinen. Sain asua kotona, harrastaa, seurustella, haaveilla - ja käydä lukiota. Monet eivät koulusta innostuneet eivätkä opettajat olleet varmasti niitä huippuja, silti sain kohtuullisen hyvän lukion päästötodistuksen ja kirjoitin kuusi laudaturia. Jatkoin yliopistossa ja tein jatkotutkinnonkin ja teen uraa. Kun joskus vertailimme taustojamme oli opiskelu- ja työtovereissa niitä huippulukioiden tyttöjä ja poikia joilla joissakin suhteessa pohjatiedot selkeästi paremmat kuin tavislukiosta tulleella. Ero tasottui nopeasti. Huippulukioista kirjoittaneet eivät jatkotutkinnon jälkeenkään sijoittuneet yhtään meitä taviksia paremmin, eniten uraan vaikutti omat kyvyt ja hyvä itsetunto. Ja tuon terveen itsetunnon sai ainakin tuollaisessa tavisympäristössä jossa se oma arvo ei muodostunut koulussa menestymisen ympärille vaan sai kokea olevansa ihan hyvä ihmiseksi ihan muutenkin. Älkää laittako liikaa paineita itseään vielä etsiville nuorille!

Samaa mieltä noista liioista paineista. Katselkaapa mitä yläasteen kympn tytöistä on tullut, aika monilla reitti yläasteelta eteenpäin on mennyt varsin vahtelevasti eikä lainkaan niin kuin vanhemmat sen halusivat paaluttaa.

Vaan kun se ongelma Helsingissä on silti se, että ei me helsinkiläisvanhemmat näitä pääsyrajoja luoda.

Ne ovat nousseet järkyttäviksi. Herttoniemen yhteiskoulu esim on ihan tavallinen lähiölukio ja nyt senkin pääsyraja on lähellä ysiä. Sama koskee Oulunkylää. Menikö jo ylikin? Meidän lähilukion rajq on 9,5. Minun ns sukuni lukion raja oli 8,9.

Hei, niitä lukioita on lähellänne paljon, toisin kuin jossakin Lapissa jossa on mahdollisesti yksi kunnassa ja seuraava 50 km päässä. Kuitenkin tuoltakin ne jotka haluavat voivat käydä lukion. Ja lukion jälkeen kun pyritään sillä yhteismitallisella todistuksella, ällän voi saada Muoniossa, Keravalla kuin Helsingin Ressussa. Tyylisi on tunnistettava, eniten läpi tunkee voimakas ahdistuneisuus, isot ja pienet asiat tuntuvat kaikki jotenkin kaaosmaisesti yhtä kamalilta (koulut, homeet, vanhempainillat, metatyöt, leipomiset koulun jutuihin...). Rauhoitu, ihan oikeasti, mene hakemaan apua stressiisi terapiasta. Paljon enemmän kuin kouluvalinnat vaikuttaa lastesi tulevaisuuteen perheen ilmapiiri ja turvallisuus. Jos äiti on kireä kuin viulunkieli ja pienetkin epäonnistumiset kaatavat maailman tarttuu tuo epävarmuus lapsiisi. Kuitenkin se paras lahja minkä lapselleen voi antaa on hyvä itsetunto, ja tuo parhaiten kehittyy kun ympärillä on hyvinvoivia, henkisesti tasapainoisia ja onnellisia vanhempia jotka kykenevät arvostamaan ja tukemaan lapsiaan muutenkin kuin preppaamalla matikan kokeisiin. t jo aikuisten lasten äiti joka on sivusta seurannut monien lasten kasvua.

Onko sinne paikkakunnan ainoaan lukioon pääsyraja 9,5? Ja ihan tiedoksi vaan että tännehän nimenomaan ne nyt tulee sieltä muualta Suomesta. Eli mitä tuo puheenvuorosi tarkalleem ottaen tavoitteli? Miten se auttaa helsinkiläistä, joka maksaa verot näiden koulujen ylläpidosta, mutta muut korjaa sadon?

Ei ole Hesassakaan jokaiseen lukioon tuo raja, ja matalamman keskiarvon lukio on varmasti lähempänä ja parempien kulkumatkojen päässä kuin Lapissa seuraava lukio. Yritin sanoa, että vähemmällä stressaamisella saa lapsensa kasvatettua, mahdollisesti jopa tasapainoisemmiksi ja paremmin oman paikkansa löytäviksi. Ja sitä, että kun stressiä alkaa kerätä voi pohtia itse mielessään onko asia sellainen jolla itse jotain voin. Jos lukiojärjestelmää haluaa muuttaa kannattaa suunnata politiikkaan tai ainakin katsoa ketä kunnalis- ja valtakunnan vaaleissa äänestää, muuten tuo hirveä stressaaminen ja kiukun huutaminen taitaa liueta avaruuteen. Valitse taistelut jotka voit voittaa, hyväksy asiat joihin valtasi ei riitä vaikuttamaan, tee elämästäsi paras ja perheellesi mukavin noista lähtökohdista. Tuskin perheesi hyötyy siitä, että käytät aikaa palstalla kiukuten tällaisista asioista, käytä sekin aika jutellen kotoisasti lastesi kanssa. Mutta jos tällainen hyödytön ahdistuksessa vatvominen on sinusta hyödyllistä, niin ehkä sitä kannattaa jatkaa, en puutu siihen enempää, elämän nurjana näkeminen alkaa ahdistaa jo ulkopuolistakin

Eli pointtisi on haukkua minua? Jee, aikuista.

Jos et mitään asiasta tiedä niin ole hiljaa.