mitä tehdä kun omaan sairauteen ei välttämättä saa jatkohoitoa?

Tietysti hyväksikäyttötraumat yms täytyy käsitellä ja se vaatii joskus pitkänkin terapian, mutta jossain vaiheessa on päästävä eteenpäin.

Pelkän egotrippailun takia terapiaan jumittaminen ei vie ketään eteenpäin.

Joskus on käännettävä sivua, jotta voi kirjoittaa uuden luvun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asut Suomessa, ei toimivaa hoitoa lopeteta, oli se sitten parantava tai "vain" oireita helpottava.

Kyllä lopetetaan. Minulta jo kertaalleen lopetettiin, kun psykoterapiaa saa kelalta vain tietyn määrän. Kyse on siis pyykkisestä sairaudesta. Nyt voi olla, että en saa jatkoa psykoterapiaa, vaikka se olisi välttämätöntä elämän jatkumiselle. ap

Älä nyt ihmeessä muodosta itsellesi tuollaista uskomusta, että et voi elää ilman psykoterapiaa. Ihan varmasti voit. Lääkkeitä saat kyllä edelleen jos/kun tarvitset. 

En voi elää ilman terapiaa, koska sairauteni ei parane ilman terapiaa.  Olen ollut pitkään työkyvyttömänä  ja tämä jatkuu jos ei hoitoa saa. ap

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapiaa ei katsota elintärkeäksi hoidoksi eikä psyykkistä sairautta henkeä vaarantavaksi. Onko sinulle määrätty lääkkeitä ja jos on, niin otatko niitä? Niistä on monille apua, toki yleensä terapian rinnalla. Ja ne ovat Kelalle halvempia.

Eli itsemurha ei ole henkeä vaarantava?

Moni hoitamaton psyykkinen sairaus johtaa itsemurhaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuolema odottaa? Hoito on sujunut hyvin, mutta on vielä kesken.

Juu, näinhän se on. On tullut aika kaivaa rippipuku naftaliinista. Kevyet mullat sitten vaan.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti hyväksikäyttötraumat yms täytyy käsitellä ja se vaatii joskus pitkänkin terapian, mutta jossain vaiheessa on päästävä eteenpäin.

Pelkän egotrippailun takia terapiaan jumittaminen ei vie ketään eteenpäin.

Joskus on käännettävä sivua, jotta voi kirjoittaa uuden luvun.

Traumoja ei ole vielä hoidettu eikä terapiassani ole kyse egotrippailusta vaan siitä, että todella pitää hoitaa ne traumat ja saada sairaus hallintaan. En tiedä miten se tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi laittaa minut pysyvälle eläkkeelle alle kolmikymppisenä kun tukea vielä hetken aikaa psykoterapiaa, jotta pääsen normaaliin elämään kiinni. uuden sivun kääntäminen ei onnistu, koska arki ei onnistu sairauden takia. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti hyväksikäyttötraumat yms täytyy käsitellä ja se vaatii joskus pitkänkin terapian, mutta jossain vaiheessa on päästävä eteenpäin.

Pelkän egotrippailun takia terapiaan jumittaminen ei vie ketään eteenpäin.

Joskus on käännettävä sivua, jotta voi kirjoittaa uuden luvun.

Traumoja ei ole vielä hoidettu eikä terapiassani ole kyse egotrippailusta vaan siitä, että todella pitää hoitaa ne traumat ja saada sairaus hallintaan. En tiedä miten se tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi laittaa minut pysyvälle eläkkeelle alle kolmikymppisenä kun tukea vielä hetken aikaa psykoterapiaa, jotta pääsen normaaliin elämään kiinni. uuden sivun kääntäminen ei onnistu, koska arki ei onnistu sairauden takia. ap

Mt ongelmista ei pitäisi myöntää lainkaan eläkkeitä. Syrjäyttävät vaan suotta.

Minulla ei ole masennusta vaan toinen sairaus, josta voi parantua psykoterapian avulla. Sairaus on vaikea ja pitää minut työkyvyttömänä. Terapian avulla olen onnistunut saamaan muutosta aikaan, mutta nyt on mahdollista, että rahoitus loppuukin kesken. Yksin en pärjää tämän sairauden kanssa. Eihän kukaan käske syöpäsairastakaan ryhdistäytymään.

Lääkkeitä olen käyttänyt, veivät vain huonompaan suuntaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti hyväksikäyttötraumat yms täytyy käsitellä ja se vaatii joskus pitkänkin terapian, mutta jossain vaiheessa on päästävä eteenpäin.

Pelkän egotrippailun takia terapiaan jumittaminen ei vie ketään eteenpäin.

Joskus on käännettävä sivua, jotta voi kirjoittaa uuden luvun.

Traumoja ei ole vielä hoidettu eikä terapiassani ole kyse egotrippailusta vaan siitä, että todella pitää hoitaa ne traumat ja saada sairaus hallintaan. En tiedä miten se tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi laittaa minut pysyvälle eläkkeelle alle kolmikymppisenä kun tukea vielä hetken aikaa psykoterapiaa, jotta pääsen normaaliin elämään kiinni. uuden sivun kääntäminen ei onnistu, koska arki ei onnistu sairauden takia. ap

Mt ongelmista ei pitäisi myöntää lainkaan eläkkeitä. Syrjäyttävät vaan suotta.

No mikä on sitten vaihtoehto kun ei ole opiskelu- tai työkykyä eikä hoitoa tahdo saada?? kun sairaus on sitä luokkaa, ettei pääse helposti ulos asunnostaan tai pysty olemaan julkisissa tiloissa normaalisti. ap

Muutama sana mindfulnessista. Se oikeasti auttaa kun sen tekee oikein, se on juuri se asia mikä auttaa. Ei lääkkeet ei edes monologiterapia jossa istut puhumassa ja järkeistämässä ongelmiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapiaa ei katsota elintärkeäksi hoidoksi eikä psyykkistä sairautta henkeä vaarantavaksi. Onko sinulle määrätty lääkkeitä ja jos on, niin otatko niitä? Niistä on monille apua, toki yleensä terapian rinnalla. Ja ne ovat Kelalle halvempia.

Eli itsemurha ei ole henkeä vaarantava?

Moni hoitamaton psyykkinen sairaus johtaa itsemurhaan.

Niinpä, mutta ketä se muka kiinnostaa? Niitä vituttaa vaan kun juna myöhästyy, että voi kun tästä oli nyt ITSELLE harmia. Sais joku työntää ne mulkut ite sinne raiteille...

Vierailija kirjoitti:

Muutama sana mindfulnessista. Se oikeasti auttaa kun sen tekee oikein, se on juuri se asia mikä auttaa. Ei lääkkeet ei edes monologiterapia jossa istut puhumassa ja järkeistämässä ongelmiasi.

Kyllä psykoterapia on auttanut minua. Ensimmäistä kertaa vuosiin tuntuu, että minulla on toivoa, että minäkin voi opiskella, että minäkin voin joskus elää normaalia elämää. Kaikki tämä työ menee hukkaan jos psykoterapia loppuu kesken. Ne sairaudet ei parane millään mindfullnessilla vaan hoidolla. Minun sairauteen on ihan määrätty tietty ohjelma jonka avulla siitä paranee. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti hyväksikäyttötraumat yms täytyy käsitellä ja se vaatii joskus pitkänkin terapian, mutta jossain vaiheessa on päästävä eteenpäin.

Pelkän egotrippailun takia terapiaan jumittaminen ei vie ketään eteenpäin.

Joskus on käännettävä sivua, jotta voi kirjoittaa uuden luvun.

Traumoja ei ole vielä hoidettu eikä terapiassani ole kyse egotrippailusta vaan siitä, että todella pitää hoitaa ne traumat ja saada sairaus hallintaan. En tiedä miten se tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi laittaa minut pysyvälle eläkkeelle alle kolmikymppisenä kun tukea vielä hetken aikaa psykoterapiaa, jotta pääsen normaaliin elämään kiinni. uuden sivun kääntäminen ei onnistu, koska arki ei onnistu sairauden takia. ap

Mt ongelmista ei pitäisi myöntää lainkaan eläkkeitä. Syrjäyttävät vaan suotta.

No mikä on sitten vaihtoehto kun ei ole opiskelu- tai työkykyä eikä hoitoa tahdo saada?? kun sairaus on sitä luokkaa, ettei pääse helposti ulos asunnostaan tai pysty olemaan julkisissa tiloissa normaalisti. ap

Vajaakuntoisten räätälöidyt palvelut, jossa pienelläkin toimeliaisuudella saadaan jotain aikaan ja tekijä voimaantuu osaamisestaan. Mitä järkeä sulkea kokonaan ulos yhteiskunnasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti hyväksikäyttötraumat yms täytyy käsitellä ja se vaatii joskus pitkänkin terapian, mutta jossain vaiheessa on päästävä eteenpäin.

Pelkän egotrippailun takia terapiaan jumittaminen ei vie ketään eteenpäin.

Joskus on käännettävä sivua, jotta voi kirjoittaa uuden luvun.

Traumoja ei ole vielä hoidettu eikä terapiassani ole kyse egotrippailusta vaan siitä, että todella pitää hoitaa ne traumat ja saada sairaus hallintaan. En tiedä miten se tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi laittaa minut pysyvälle eläkkeelle alle kolmikymppisenä kun tukea vielä hetken aikaa psykoterapiaa, jotta pääsen normaaliin elämään kiinni. uuden sivun kääntäminen ei onnistu, koska arki ei onnistu sairauden takia. ap

Mt ongelmista ei pitäisi myöntää lainkaan eläkkeitä. Syrjäyttävät vaan suotta.

No mikä on sitten vaihtoehto kun ei ole opiskelu- tai työkykyä eikä hoitoa tahdo saada?? kun sairaus on sitä luokkaa, ettei pääse helposti ulos asunnostaan tai pysty olemaan julkisissa tiloissa normaalisti. ap

Vajaakuntoisten räätälöidyt palvelut, jossa pienelläkin toimeliaisuudella saadaan jotain aikaan ja tekijä voimaantuu osaamisestaan. Mitä järkeä sulkea kokonaan ulos yhteiskunnasta?

Entä kun ei pääse kotoa ulos?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti hyväksikäyttötraumat yms täytyy käsitellä ja se vaatii joskus pitkänkin terapian, mutta jossain vaiheessa on päästävä eteenpäin.

Pelkän egotrippailun takia terapiaan jumittaminen ei vie ketään eteenpäin.

Joskus on käännettävä sivua, jotta voi kirjoittaa uuden luvun.

Traumoja ei ole vielä hoidettu eikä terapiassani ole kyse egotrippailusta vaan siitä, että todella pitää hoitaa ne traumat ja saada sairaus hallintaan. En tiedä miten se tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi laittaa minut pysyvälle eläkkeelle alle kolmikymppisenä kun tukea vielä hetken aikaa psykoterapiaa, jotta pääsen normaaliin elämään kiinni. uuden sivun kääntäminen ei onnistu, koska arki ei onnistu sairauden takia. ap

Mt ongelmista ei pitäisi myöntää lainkaan eläkkeitä. Syrjäyttävät vaan suotta.

No mikä on sitten vaihtoehto kun ei ole opiskelu- tai työkykyä eikä hoitoa tahdo saada?? kun sairaus on sitä luokkaa, ettei pääse helposti ulos asunnostaan tai pysty olemaan julkisissa tiloissa normaalisti. ap

Vajaakuntoisten räätälöidyt palvelut, jossa pienelläkin toimeliaisuudella saadaan jotain aikaan ja tekijä voimaantuu osaamisestaan. Mitä järkeä sulkea kokonaan ulos yhteiskunnasta?

Entä kun ei pääse kotoa ulos?

Kotonakin voi olla toimeliaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti hyväksikäyttötraumat yms täytyy käsitellä ja se vaatii joskus pitkänkin terapian, mutta jossain vaiheessa on päästävä eteenpäin.

Pelkän egotrippailun takia terapiaan jumittaminen ei vie ketään eteenpäin.

Joskus on käännettävä sivua, jotta voi kirjoittaa uuden luvun.

Traumoja ei ole vielä hoidettu eikä terapiassani ole kyse egotrippailusta vaan siitä, että todella pitää hoitaa ne traumat ja saada sairaus hallintaan. En tiedä miten se tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi laittaa minut pysyvälle eläkkeelle alle kolmikymppisenä kun tukea vielä hetken aikaa psykoterapiaa, jotta pääsen normaaliin elämään kiinni. uuden sivun kääntäminen ei onnistu, koska arki ei onnistu sairauden takia. ap

Mt ongelmista ei pitäisi myöntää lainkaan eläkkeitä. Syrjäyttävät vaan suotta.

No mikä on sitten vaihtoehto kun ei ole opiskelu- tai työkykyä eikä hoitoa tahdo saada?? kun sairaus on sitä luokkaa, ettei pääse helposti ulos asunnostaan tai pysty olemaan julkisissa tiloissa normaalisti. ap

Vajaakuntoisten räätälöidyt palvelut, jossa pienelläkin toimeliaisuudella saadaan jotain aikaan ja tekijä voimaantuu osaamisestaan. Mitä järkeä sulkea kokonaan ulos yhteiskunnasta?

Entä kun ei pääse kotoa ulos?

Kotonakin voi olla toimeliaisuutta.

Voi toi, mutta entäs kun sairaus vie koko hereillä olo ajan? Ei siinä muuta pysty kun oirehtimaan. Hyvä jos saa ruokaa itselleen. Huomaa kyllä, ettei monellakaan ole mitään käsitystä vaikeista psyykkisistä sairauksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti hyväksikäyttötraumat yms täytyy käsitellä ja se vaatii joskus pitkänkin terapian, mutta jossain vaiheessa on päästävä eteenpäin.

Pelkän egotrippailun takia terapiaan jumittaminen ei vie ketään eteenpäin.

Joskus on käännettävä sivua, jotta voi kirjoittaa uuden luvun.

Traumoja ei ole vielä hoidettu eikä terapiassani ole kyse egotrippailusta vaan siitä, että todella pitää hoitaa ne traumat ja saada sairaus hallintaan. En tiedä miten se tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi laittaa minut pysyvälle eläkkeelle alle kolmikymppisenä kun tukea vielä hetken aikaa psykoterapiaa, jotta pääsen normaaliin elämään kiinni. uuden sivun kääntäminen ei onnistu, koska arki ei onnistu sairauden takia. ap

Mt ongelmista ei pitäisi myöntää lainkaan eläkkeitä. Syrjäyttävät vaan suotta.

No mikä on sitten vaihtoehto kun ei ole opiskelu- tai työkykyä eikä hoitoa tahdo saada?? kun sairaus on sitä luokkaa, ettei pääse helposti ulos asunnostaan tai pysty olemaan julkisissa tiloissa normaalisti. ap

Vajaakuntoisten räätälöidyt palvelut, jossa pienelläkin toimeliaisuudella saadaan jotain aikaan ja tekijä voimaantuu osaamisestaan. Mitä järkeä sulkea kokonaan ulos yhteiskunnasta?

Entä kun ei pääse kotoa ulos?

Kotonakin voi olla toimeliaisuutta.

Voi toi, mutta entäs kun sairaus vie koko hereillä olo ajan? Ei siinä muuta pysty kun oirehtimaan. Hyvä jos saa ruokaa itselleen. Huomaa kyllä, ettei monellakaan ole mitään käsitystä vaikeista psyykkisistä sairauksista.

Ethän ole edes kertonut mikä sairaus sinulla on.

Jokin ahdistuneiduushäiriö varmasti

Kelan tukema terapia tähtää siihen, että potilas kuntoutuu veronmaksajaksi. Jos näyttää siltä, ettei siitä veronmaksajaa tule vaikka yritetty on, niin ei sitä terapiaa loppuun asti jatketa. Todetaan vaan, että ei voittoa tällä arvalla ja siirretään ne paukut johonkin toiseen tapaukseen, jossa on enemmän potentiaalia. Jos potilas ei jaksa ilman terapiaa kitkutella ja kuolee pois, niin sehän on Kelalle vain voitto - yksi suu vähemmän ruokittavana.

Raadollistahan se on, mutta kun ei sitä rahaa ole rajattomasti, niin täytyy vähän katsoa onko sijoitukselle (terapia) näkyvissä tuottoa vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Miten se nyt meni? Sinulla on tehokas ja toimiva hoito, joka lopetetaan noin vain huvin vuoksi kesken kaiken vai missä on ongelma? Hoito ei enää tehoa? On liian kallista?

Niin hullulta kuin tuo kuulostaa niin sitäkin tehdään.

Ainakin ms-potilailla saatetaan lopettaa toimiva lääkitys. Tuumataan vaan että sairauden eteneminen on pysähtynyt, lopetetaan lääkitys. Kaikki tuntemani henkilöt kenelle näin on tehty, ovat menneet huonoon kuntoon lääkityksen lopettamisen jälkeen. Useimmat päätyneet nopeasti pyörätuoliin.

Niin, eihän se mitenkään voi mennä niin että lääkitys toimiikin niin hyvin että sairaus ei etene, ei mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Kelan tukema terapia tähtää siihen, että potilas kuntoutuu veronmaksajaksi. Jos näyttää siltä, ettei siitä veronmaksajaa tule vaikka yritetty on, niin ei sitä terapiaa loppuun asti jatketa. Todetaan vaan, että ei voittoa tällä arvalla ja siirretään ne paukut johonkin toiseen tapaukseen, jossa on enemmän potentiaalia. Jos potilas ei jaksa ilman terapiaa kitkutella ja kuolee pois, niin sehän on Kelalle vain voitto - yksi suu vähemmän ruokittavana.

Raadollistahan se on, mutta kun ei sitä rahaa ole rajattomasti, niin täytyy vähän katsoa onko sijoitukselle (terapia) näkyvissä tuottoa vai ei.

Tämähän on julmempaa kuin eutanasia. Potilas jätetään vaan yksin kitumaan. Jos eläimelle tekisi saman, saisi syytteen eläinrääkkäyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti hyväksikäyttötraumat yms täytyy käsitellä ja se vaatii joskus pitkänkin terapian, mutta jossain vaiheessa on päästävä eteenpäin.

Pelkän egotrippailun takia terapiaan jumittaminen ei vie ketään eteenpäin.

Joskus on käännettävä sivua, jotta voi kirjoittaa uuden luvun.

Traumoja ei ole vielä hoidettu eikä terapiassani ole kyse egotrippailusta vaan siitä, että todella pitää hoitaa ne traumat ja saada sairaus hallintaan. En tiedä miten se tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi laittaa minut pysyvälle eläkkeelle alle kolmikymppisenä kun tukea vielä hetken aikaa psykoterapiaa, jotta pääsen normaaliin elämään kiinni. uuden sivun kääntäminen ei onnistu, koska arki ei onnistu sairauden takia. ap

Mt ongelmista ei pitäisi myöntää lainkaan eläkkeitä. Syrjäyttävät vaan suotta.

No mikä on sitten vaihtoehto kun ei ole opiskelu- tai työkykyä eikä hoitoa tahdo saada?? kun sairaus on sitä luokkaa, ettei pääse helposti ulos asunnostaan tai pysty olemaan julkisissa tiloissa normaalisti. ap

Vajaakuntoisten räätälöidyt palvelut, jossa pienelläkin toimeliaisuudella saadaan jotain aikaan ja tekijä voimaantuu osaamisestaan. Mitä järkeä sulkea kokonaan ulos yhteiskunnasta?

Entä kun ei pääse kotoa ulos?

Mitenkä sinne terapiaan sitten mentäisiin?