mitä tehdä kun omaan sairauteen ei välttämättä saa jatkohoitoa?

Täällä on aiemmin riehunut ocd-potilas, joka oli kovin samanmielinen kuin ap. Oletko se sinä?

Keskeistä se, ettei itse voi tehdä mitään, vain terapia auttaa, vaikka siis ei edes ole auttanut. Ap, nyt pää pystyyn ja ala ottaa ihan itse omasta elämästäsi vastuuta!

Varmasti voit hakea muita tukia esim. henkilökohtainen avustaja yms. Keskustelu aikoja oman terveysaseman psykologin tai sairaanhoitajan kanssa. Lääkitys. Kuntouttava työtoiminta. Oletko hakenut eläkettä, kuntoutustukea tai sairasrahaa kelalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama sana mindfulnessista. Se oikeasti auttaa kun sen tekee oikein, se on juuri se asia mikä auttaa. Ei lääkkeet ei edes monologiterapia jossa istut puhumassa ja järkeistämässä ongelmiasi.

Kyllä psykoterapia on auttanut minua. Ensimmäistä kertaa vuosiin tuntuu, että minulla on toivoa, että minäkin voi opiskella, että minäkin voin joskus elää normaalia elämää. Kaikki tämä työ menee hukkaan jos psykoterapia loppuu kesken. Ne sairaudet ei parane millään mindfullnessilla vaan hoidolla. Minun sairauteen on ihan määrätty tietty ohjelma jonka avulla siitä paranee. ap

Psyykkiset ongelmat tai niiden hoito eivät ole noin yksinkertaisia., sinulla on huono asenne. Psyykkisten sairauksien kohdalla on toki hoitosuosituksia, mutta ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa oikeaa hoitomuotoa jonka suorittamalla 100% varmuudella paranet. 

Tunnen ihmisiä jotka ovat parantuneet ilman lääkkeitä ja terapiaa. Tunnen ihmisiä, ketkä ovat syöneet jonkin aikaa lääkkeitä ja käyneet terapiassa ja parantuneet.

 Tunnen myös ihmisiä jotka edelleen syövät lääkkeitä kymmenen vuotta diagnoosin jälkeen eikä mikään ole muuttunut. Tunnen niitä, jotka käyvät edelleen toistakymmentä vuotta terapiassa eikä juuri mikään ole muuttunut. Ovat tulleet ns.riippuvaisiksi terapiasta. 

Sinä itse estät oman parantumisesi, jos päätät että vain tämä saavuttamattomissa oleva asia voisi sinut parantaa eikä mikään muu tässä maailmassa. 

Jos on hyväksikäytetty, asian muistaminen laukaisee pahan olon, sillä se on luontainen reaktio luonnottomaan tapahtumaan. Se ei tarkoita että olisi hullu. Mutta.

Psykiatrian tehottomuus johtuu vääristä diagnooseista, muunmuassa. Esim traumadissosiaatiot sekoitetaan usein skitsofreniaan, vaikka muita oireita ei olisi. Vuosikaudet väännetään epämääräistä ahdistusta.

Kun voisi vaan sanoa mikä on.

Oma osuus on oppia sanoittamaan mikä vaiva on, jotta tulee ymmärretyksi.

Ei se terapeutti lue kenenkään ajatuksia, vaikka moni niin luulee. Itsensä hoitaminen on kovaa työtä ja täytyy vähän nähdä vaivaa.

Eli terapia-ajat kannattaa käyttää tehokkaasti, kaivaa ongelmien ydin,

syyt, eikä vain seurauksia.

Ei myöskään vielä tiedetä, miten sote- uudistus tulee vaikuttamaan terapia- asioihin.

Ap, montako vuotta olet käynyt terapiassa? Jos 1-3 ja on näyttöä terapian hyödyllisyydestä, niin sitä varmasti jatketaan. Jos enemmän, mutta sanottavaa edistystä ei ole tapahtunut, niin tuskin jatketaan, koska se ei sinua auta parantumaan.

Muitakin keinoja on hoitamiseen, paranemiseen ja kuntoutumiseen, kuten monet ovat tässä jo kertoneet. Terapia itsessään ei paranna, jos sinulla ei ole tahtoa parantua ja valmiutta tehdä kovasti töitä itsesi kanssa.

T. sama kuin 9, 10 ja vielä joku kolmaskin kommentti

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapiaa ei katsota elintärkeäksi hoidoksi eikä psyykkistä sairautta henkeä vaarantavaksi. Onko sinulle määrätty lääkkeitä ja jos on, niin otatko niitä? Niistä on monille apua, toki yleensä terapian rinnalla. Ja ne ovat Kelalle halvempia.

Masennus on oikeasti kuolemanvaarallista.

Itsemurhariskin takia.

Ottakaa selvää, jollette tunne vakavan masennuksen oireita!

Vierailija kirjoitti:

Jos on hyväksikäytetty, asian muistaminen laukaisee pahan olon, sillä se on luontainen reaktio luonnottomaan tapahtumaan. Se ei tarkoita että olisi hullu. Mutta.

Psykiatrian tehottomuus johtuu vääristä diagnooseista, muunmuassa. Esim traumadissosiaatiot sekoitetaan usein skitsofreniaan, vaikka muita oireita ei olisi. Vuosikaudet väännetään epämääräistä ahdistusta.

Kun voisi vaan sanoa mikä on.

Oma osuus on oppia sanoittamaan mikä vaiva on, jotta tulee ymmärretyksi.

Ei se terapeutti lue kenenkään ajatuksia, vaikka moni niin luulee. Itsensä hoitaminen on kovaa työtä ja täytyy vähän nähdä vaivaa.

Eli terapia-ajat kannattaa käyttää tehokkaasti, kaivaa ongelmien ydin,

syyt, eikä vain seurauksia.

Ei myöskään vielä tiedetä, miten sote- uudistus tulee vaikuttamaan terapia- asioihin.

Liittyen vääriin diagnooseihin, jenkeissä puhutaan nykyään pitkäkestoisesta/pitkittyneestä ptsd:stä, eli posttraumaattisesta stressireaktiosta. Näyttäisi siltä, että enin osa epävakaasta pers.häiriöstä kärsivistä kuuluu tähän ryhmään. Sehän tiedetään, että epävakailla on ihan järjestään traumatausta.

Samaan aikaan toisaalla, HUS ei enää anna pitkäkestoista traumaterapiaa, eikä Helsingin kaupunki myönnä siihen tukea Valtavan kautta.

Ei leikin asia. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapiaa ei katsota elintärkeäksi hoidoksi eikä psyykkistä sairautta henkeä vaarantavaksi. Onko sinulle määrätty lääkkeitä ja jos on, niin otatko niitä? Niistä on monille apua, toki yleensä terapian rinnalla. Ja ne ovat Kelalle halvempia.

Masennus on oikeasti kuolemanvaarallista.

Itsemurhariskin takia.

Ottakaa selvää, jollette tunne vakavan masennuksen oireita!

Lääkärisi ja Kelan asiantuntijat tuntuvat olevan erimieltä. Luotan heihin tässä asiassa.

Suomessa mielenterveyshoito on ollut jatkuvasti leikkauksien kohde. Sääli miten ihmiset eivät saa apua ongelmiinsa.

Tärkein apu olisi toimeentulo eli ongelmainen laitettaisiin heti sairaspäivärahalle ja eläkkeelle. Pahimmillaan sairas ihminen joka ei jaksa paperiviidakkoa, joutuu työkkärin, sossun ja kelan pyöriteltäväksi.

Pelkästään tukeva taloudellinen apu auttaa ahdistukseen ja parantuminen voi alkaa.

Muussa tapauksessa yleensä tulee potilaan avuksi päihteet ja sitä kautta kodittomuus ja lopullinen syrjäytyminen yhteiskunnasta.

Eli talous, hoito, lääkitys ja sitä kautta joku projekti omalle elämälle. Suunnitelma lähitulevaisuuteen ilman kamalia paineita sillä sairaan mieli on herkkä. Osa-aikaista työtä tai mieluummin koulutus.

Jos hoito on hajanaista voi sairas saada työpaikan sairaudestaan ja jää tukien varaan eläkkeelle. Tämä ei ole suotavaa vaan sairasta pitäisi potkia aktiivisesti kehittämään omaa elämäänsä.

Oikeastaan mikään psyykkinen sairaus ei ole sellainen joka rampauttaa ihmisen pois työelämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapiaa ei katsota elintärkeäksi hoidoksi eikä psyykkistä sairautta henkeä vaarantavaksi. Onko sinulle määrätty lääkkeitä ja jos on, niin otatko niitä? Niistä on monille apua, toki yleensä terapian rinnalla. Ja ne ovat Kelalle halvempia.

Eli itsemurha ei ole henkeä vaarantava?

Moni hoitamaton psyykkinen sairaus johtaa itsemurhaan.

Kelan määritelmän mukaan psyykkinen sairaus ei vaaranna henkeä. Napise Kelalle.

Ei leikin asia. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapiaa ei katsota elintärkeäksi hoidoksi eikä psyykkistä sairautta henkeä vaarantavaksi. Onko sinulle määrätty lääkkeitä ja jos on, niin otatko niitä? Niistä on monille apua, toki yleensä terapian rinnalla. Ja ne ovat Kelalle halvempia.

Masennus on oikeasti kuolemanvaarallista.

Itsemurhariskin takia.

Ottakaa selvää, jollette tunne vakavan masennuksen oireita!

Älä minulle marise, minä tiedän, samoin moni muu tietää että ellei masennusta hoideta, potilas voi tehdä itsemurhan. Tässä oli kyse siitä mitä Kela (hoitojen maksajana) pitää hengenvaarallisena sairautena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne lääkkeet autaaksi tee. Täysin höperöiden juttua. Psykoterapia voi olla ihan jees, mutta jotta ap voisi pärjätä elämässään, kannattaisi hänen tutustua sairauteensa vaikkapa mindfulnessin kautta.

Jopa joo. Psykoterapian tarvitaan lähetteeseen diagnoosi +lääkehoitokokeilu. Näin ainakin yleisesti.

Diagnoosi puolestaan tarkoittaa tautiluokituksen tekoa. Jokaisella sairaudesta on on oma (latina)nimi ja numero joka näkyy papereissa.

Ei mindfulness paranna sairauksia. Toki varmaan toimii tukena. Kaikki lisäarvoa on hyvästä.

Ja psyykkisissä sairauksissa kuolleisuusluvut ovat korkeat. Korkeammat kuin monessa somaattisessa taudissa, joten aloittajalla totta toinen puoli. Tosin provohan tuo oli.

Eivät lääkkeetkään paranna masennusta, kaipa sen tiesit? Hän on saanut Kelan korvaamaa terapiaa, joka on tarkoittanut lääkkeitä ja terapiaa. Mitä ilmeisimmin tämä ei ole tuonut tulosta ja potilas kokee, ettei pärjää ilman psykoterapiaa. Tällöin ainoaksi vaihtoehdoksi jää joko omakustanteinen terapia tai sitten kokeilla jotain uutta, jossa mindfullness on ihan fiksu vaihtoehto.

Depressio on vaikeasti hoidettavissa. Olet siinä oikeassa. Mutta esimerkiksi sähköshokkihoidoilla on päästy yllättävän hyviin tuloksiin akuutissa tilanteessa. Kuten sanottu, kaikki toimintakykyä parantava toiminta on hyväksi, mutta hoidoksi niistä ei valitettavasti ole.

ECT on tehokas, mutta riippuu paljon ihmisestä mikä toimii ja mikä ei. Lääkkeetkin toimivat osalle pelkästään siksi, että niihin uskoo. Nuorisossa alkaa olla paljon lääkeresistenttejä tapauksia, eli se kielii hieman siitä, että jotain on hoidossa mennyt pieleen aiemmin.

Tehokas hoito on yleensä, se vaan ei ole sellainen jota saa omalla määrittelyllään. Itse olin omasta mielestäni pahassa deppressiovaiheessa osastolla itsemurhayrityksen jälkeen ja kyselin kys. hoidon perään, kun olo tuntui taas vaihteeksi siltä, ettei tulevaisuutta ole. Annetaan kuulemma ainoastaan vaikeasta deppressiosta kärsivälle joille ei muu hoito ole tehonnut ja tarvitaan nopeaa apua. En sopinut siis mihinkään kategoriaan, minulla on todettu vain keskivaikea masennus, mieliala paranee aina välillä ja joudin odottelemaan...