Jumalan rakkaus mietityttää

Vierailija kirjoitti:

Kadotustuomion syynä on Jumalan absoluuttinen pyhyys ja ihmisen perisyntisyys. Se, että kadotustuomio "tavallisille" ihmisille tuntuu kohtuuttomalta, kertoo vain ihmisen oman, perisynnin tahriman käsityskyvyn rajallisuudesta. Jumala näkee asian laajemmin, täydellisestä pyhyydestä käsin.

Tosin en ole varma siitä, onko helvetti ikuista tietoista kärsimystä. Raamatun kadotuskohdat jättävät avoimeksi mahdollisuuden, että kadotettujen tietoisuus jossain vaiheessa sammuu.

Jos Jumala ei olisi luonut ihmiselle vapaata tahtoa, ei ihmisen tottelevaisuudella ja rakkaudella Luojaansa kohtaan olisi mitään arvoa - sehän olisi "ennalta ohjelmoitu".

Näin juuri. Jumalan rangaistus on oikeudenmukainen (tämä oikaisuna siihen, että aloittaja nimitti rangaistusta epäoikeudenmukaiseksi).

Toinen vaihtoehto, jota Jumala ihmiselle tarjoaa, on armahdus. Jumala suosittelee armoa kaikille ja toivoo, että kaikki pelastuisivat eivätkä torjuisi armoa omassa ylpeydessään. Jumala on vanhurskas ja pyhä. Hän ei ikinä käsittelisi kenenkään ihmisen iankaikkisuuskohtaloa epäoikeudenmukaisesti, vaan mahdollisia ovat vain nämä kaksi: 1. oikeudenmukainen tuomio& rangaistus ja 2. armahdus Pojassa Jeesuksessa, joka sovitti syntimme ristillä.

On täysin mahdollista, että helvetti tuhoaa sinne joutuvan ihmisen. "Ikuisen kidutuspaikan" sijaan helvettikäsitys olisi tässä ymmärryksessä annihilaatio, eli kirjaimellisesti katoaminen. Meillä ei kuitenkaan ole tästä asiasta satavarmaa tietoa.

___________________________________________________________________________________________________

** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tsirp vieraana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki uskovaiset palstalla! Olen aina ollut kiinnostunut uskonasioista ja mielessäni on muutamia kysymyksiä aiheeseen liittyen, viitisisittekö vastata näihin? Ja please, ei millään ulkoaopituilla raamatunlauseilla vaan ihan omin sanoin.

Olen yrittänyt, mutta en millään pysty ymmärtämään seuraavaa: Miten perustelette sen, että Jumala on hyvä ja oikeudenmukainen, jos suurin osa ihmiskunnasta joutuu ikuiseen kidutukseen? Eli "vääräuskoiset" ja uskottomat. Jos tämä on mielestänne oikeudenmukaista, olisitteko itse valmiit lähettämään omat lapsenne ikuisesti kidutettavaksi, jos nämä kieltäytyvät tottelemasta teitä?

Mielestäni koko tässä systeemissä ei ole mitään järkeä, jos suurin osa ihmiskunnasta todella joutuu kadotukseen. Jumala ei voi olla hyvä, mikäli sallii tämän tapahtua. Millä perusteilla kristinuskon Jumala on mielestänne hyvä? Koska antoi Jeesuksen kuolla syntien puolesta ristillä?

Koko "pahan" ongelmaa ei olisi, jos Jumala olisi jättänyt vapaan tahdon antamatta ja tehnyt ihmisistä hyviä! Kaikki pelastuisivat. Miksi Jumala ylipäätään antoi vapaan tahdon jos tiesi, mitä siitä seuraa? Miten tällainen toiminta voi olla hyvyyttä?

Moni perustelee pahuuden Saatanalla. Mutta Jumala itse loi Saatanan! Eikö kärsimyksen perussyy silloin ole Jumala eikä Saatana? Eikö teitä uskovaisia ahdista ajatus siitä, että vaikka itse pääsisitte taivaan iloihin niin suurinta osaa ihmisistä kidutetaan samaan aikaan ikuisesti helvetissä?

No niin, vastataan. Nämä ovat hieman perinteisestä poikkeava näkemyksiä, mutta luen kyllä itseni kristityksi. Taustani on lestadiolainen, mutta lähdin siitä liikkeestä vuosia sitten. Näkemykseni perustuvat lukemisiini ja tuntemuksiini siitä, mikä tuntuu sydämessä oikealta.

Ikuista kadotusta ei ole olemassakaan, vaan se on vertauskuva tälle aikaan sidotulle kärsimykselle ja Jumalasta erossa ololle, mitä koemme maan päällä ollessamme. Kun vapautuu ajasta, vapautuu myös kärsimyksestä: Jokainen on siihen oikeutettu ja jokaiselle tämä pelastus tulee ennemmin tai myöhemmin.

Jeesuksen tarina itsessään on yksi ikävimmistä uskontojen väärinkäsityksistä. Jeesus yritti opettaa meille rakkautta, anteeksiantoa ja todellista pyhää yhteyttä Jumalaan. Jeesus opetti, että pahinkin "syntinen" on ansainnut tuon yhteyden ja että Jumala antaa kaiken anteeksi, koska maan päällä suurin osa ihmisistä on "sokeita" ja siten syyntakeettomia tehdessään pahaa.

Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon maan päällä, koska tiesi, että lopulta kaikki palaavat kotiin. Kaikki. Ei ole olemassa pahaa, on vain rakkaudettomuutta. Esimerkiksi psykopaatit nykytietämyksen mukaan ovat jo syntyessään aivorakenteiltaan poikkeavia, joten miten Jumala voisi rangaista sellaisesta, mille ihminen ilman Jumalan ihmettä ei mahda itse mitään?

Helvettiä ei ole olemassakaan, ellei tätä maanpäällistä elämää ja joitain muita harhaisia todellisuuksia sellaiseksi lasketa. Minä suren kyllä läheisteni puolesta, kun näen heidän kärsivän, mutta sydämeni iloitsee, koska tiedän vapauden odottavan heitäkin.

Täytyy vielä sanoa, että sinulla on hyviä kysymyksiä ja olet aivan oikealla tiellä, kun pohdiskelet Jumalan hyvyyttä. Kaikkea kaunista sinulle jatkoon! <3

Keksitkö ihan itse nämä jutut vai kuinka? Jos et usko Raamattuun niin, mistä olet edes kuullut Jeesuksesta?

Tämän takia Raamattukin varmaan sanoo, että "ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa." Ihmiset kun opettaa ihan mitä tahansa. Mustakin olis ollut kiva lapsena, jos kaikki päivät olis ollut karkkipäiviä. Ikuinen karkkipäivä. 

Ajatukseni ovat kokemusteni, sydämeni tuntemusten ja lukemani tiedon summa. En uskokaan olevani täysin oikeassa eikä minulla ole tarvetta hahmottaa kaikkea täysin näillä vajavaisilla ihmisaivoillani. Ymmärrän rajallisuuteni ihmismuodossa, ja toisaalta Jumalan rajattomuuden. Olen saanut hetkittäin kokea käsittämättömiä ihmeitä, joten Jumalan rakkauden suhteen minulla ei ole epäilyksiä. Kaikki muu on oikeastaan lopulta yhdentekevää.

Raamattu on lestadiolaistaustastani johtuen erittäin tuttu teos minulle. Ongelma on seuraava: Se on kuitenkin lopulta ihmisten kirjoittama ja kirjaimellisesti luettuna sisältää lukuisia ristiriitoja. Huomasin tämän ongelman teini-iässä ja tenttasin asiasta vl-porukoissa saamatta tyydyttäviä vastauksia. Päädyin ajattelemaan, että nämä ovat ihmisten tekemiä virheitä, ei Jumalan. Raamatusta voi halutessaan löytää tukea toisistaan hyvinkin poikkeaville näkemyksille, joten en voi itse ottaa sitä niin kirjaimellisesti kuin mihin minut vl-yhteisössä opetettiin. Muut ovat täysin vapaita uskomaan mitä haluavat, minä nyt vain toin tämän oman näkemykseni esille, kun Ap sellaisia pyysi. :)

Haluaisitko avata niitä syitä ja ristiriitoja, jotka saivat sinut luopumaan Raamatun Jumalasta? :)

t. 24

Tämä on jo itsessään vähän johdatteleva kysymys, mutta vastaan silti. Kuten joku muukin täällä oli huomannut, suurimmat ristiriidat ovat nähdäkseni siinä, miten Jumala suhtautuu "syntisiin": varsinkin Vanhassa Testamentissa korostetaan rangaistusta ja kauheaa hävitystä, kun taas Uudessa Testamentissa anteeksianto on tärkeimmässä asemassa. Minun lempikohtia Raamatussa ovat kertomukset Jeesuksesta ja hänen opetuksistaan, joten arvannet varmaan, kumpaan lopulta kallistuin: rangaistukseen vai anteeksiantoon.

Erityisesti tämä kohta Raamatusta on syöpynyt mieleeni: "Mutta Jeesus sanoi: 'Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.'" Luuk. 23:34.

Jeesus siis pyysi Jumalalta anteeksiantoa jopa omille pahantekijöilleen, sillä hän tiesi, että nämä ihmiset olivat "sokeita" ja siten syyntakeettomia. Tähän kohtaan minä olen koettanut uskoni ja elämäni perustaa, ja voin sanoa, että mielenrauha on nykyään paljon suurempi kuin taannoisen lestadiolaisen tuomitsevan Jumalan ohjauksessa. :)

Olen pitkälti samoilla linjoilla. Joku kysyi, oletko itse keksinyt tällaisen "opin". Hah, tuohan on lähes se, mitä Jeesus opetti. Pappien raamatuntulkinnat ovat yleensä jotain ihan muuta.

Jeesuksen mukaan ihminen ei tarvitse muuta opettajaa kuin Pyhän Hengen.

Minulle PH on paljastanut Jumalan salaisuuksia, antanut sisäisen näkemyksen Hänestä ja siitä, mitä usko on.

Etkö sinä tohdi sanoa, että uskosi on Pyhän Hengen tuotosta?

Kyllä sen voisi niin ilmaista. Olen pyytänyt Pyhän Hengen johdatusta tielleni, ja tähän olen päätynyt. Koen saaneeni johdatusta ja vastauksia kysymyksiini pyytämällä niitä vilpittömästä halusta tuntea totuus ja rakkaus omassa sydämessäni. Eli oikeassa olet, minut on johdatettu tähän uskoon Pyhän Hengen toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki uskovaiset palstalla! Olen aina ollut kiinnostunut uskonasioista ja mielessäni on muutamia kysymyksiä aiheeseen liittyen, viitisisittekö vastata näihin? Ja please, ei millään ulkoaopituilla raamatunlauseilla vaan ihan omin sanoin.

Olen yrittänyt, mutta en millään pysty ymmärtämään seuraavaa: Miten perustelette sen, että Jumala on hyvä ja oikeudenmukainen, jos suurin osa ihmiskunnasta joutuu ikuiseen kidutukseen? Eli "vääräuskoiset" ja uskottomat. Jos tämä on mielestänne oikeudenmukaista, olisitteko itse valmiit lähettämään omat lapsenne ikuisesti kidutettavaksi, jos nämä kieltäytyvät tottelemasta teitä? Jumala on rakkaus, kaikki pääsevät taivaaseen ja koskaan ei ole liian myöhäistä. Kuoleman jälkeenkin voi tehdä valinnan uskoa Jumalaan. Sinapinsiemenen verran uskoa riittää. Mitään hihhulointia ei tarvita eikä kukaan vaadi, riittää kun on hyvä ihminen. Jumala näkee jokaisen sisimmän!

Mielestäni koko tässä systeemissä ei ole mitään järkeä, jos suurin osa ihmiskunnasta todella joutuu kadotukseen. Jumala ei voi olla hyvä, mikäli sallii tämän tapahtua. Millä perusteilla kristinuskon Jumala on mielestänne hyvä? Koska antoi Jeesuksen kuolla syntien puolesta ristillä? Ei kukaan joudu kadotukseen, suurin osa kuolemanrajakokijoista ei edes usko helvettiin, eivät ole kokeneet helvettiä (osa on) vaan taivas on pelkkää rakkautta ja onnellisuutta.

Koko "pahan" ongelmaa ei olisi, jos Jumala olisi jättänyt vapaan tahdon antamatta ja tehnyt ihmisistä hyviä! Kaikki pelastuisivat. Miksi Jumala ylipäätään antoi vapaan tahdon jos tiesi, mitä siitä seuraa? Miten tällainen toiminta voi olla hyvyyttä? Kaikki pelastuvat. Ihmiset syntyvät maanpäälle ja heillä on täällä tehtävä, tehdä maapallosta kaikille mahdollisimman hyvä paikka.

Moni perustelee pahuuden Saatanalla. Mutta Jumala itse loi Saatanan! Eikö kärsimyksen perussyy silloin ole Jumala eikä Saatana? Eikö teitä uskovaisia ahdista ajatus siitä, että vaikka itse pääsisitte taivaan iloihin niin suurinta osaa ihmisistä kidutetaan samaan aikaan ikuisesti helvetissä?

Höpö höpö. Kaikille annetaan mahdollisuus valita viimeistään taivaan porteilla ja kukaan kuolemanrajakokeneista ei ole ollut niin pölhö, että olisi valinnut helvetin. Pelko ja kauhu viimeistään ajavat pyytämään Jeesukselta apua. Ja kaikki ovat saaneet avun, ainakin ne jotka on elvytetty takaisin maanpäälle ja ovat päässeet kertomaan kokemuksistaan.

Vierailija kirjoitti:

Ajatukseni ovat kokemusteni, sydämeni tuntemusten ja lukemani tiedon summa. En uskokaan olevani täysin oikeassa eikä minulla ole tarvetta hahmottaa kaikkea täysin näillä vajavaisilla ihmisaivoillani. Ymmärrän rajallisuuteni ihmismuodossa, ja toisaalta Jumalan rajattomuuden. Olen saanut hetkittäin kokea käsittämättömiä ihmeitä, joten Jumalan rakkauden suhteen minulla ei ole epäilyksiä. Kaikki muu on oikeastaan lopulta yhdentekevää.

Raamattu on lestadiolaistaustastani johtuen erittäin tuttu teos minulle. Ongelma on seuraava: Se on kuitenkin lopulta ihmisten kirjoittama ja kirjaimellisesti luettuna sisältää lukuisia ristiriitoja. Huomasin tämän ongelman teini-iässä ja tenttasin asiasta vl-porukoissa saamatta tyydyttäviä vastauksia. Päädyin ajattelemaan, että nämä ovat ihmisten tekemiä virheitä, ei Jumalan. Raamatusta voi halutessaan löytää tukea toisistaan hyvinkin poikkeaville näkemyksille, joten en voi itse ottaa sitä niin kirjaimellisesti kuin mihin minut vl-yhteisössä opetettiin. Muut ovat täysin vapaita uskomaan mitä haluavat, minä nyt vain toin tämän oman näkemykseni esille, kun Ap sellaisia pyysi. :)

Minusta teit kuitenkin virheen siinä, että kyselit ihmisiltä vastauksia ja selityksiä Raamattuun ja sitten kun heidän opetuksensa ei syystä tai toisesta kelvannut niin hylkäsit koko Raamatun (Jumalan sanana). Mikset kysy Jumalalta, kun kerran näet hänen vaikutustansa ja et epäile hänen olemassaoloaan. Hän on paljon kiinnostuneempi sinusta kuin nyt näytät ymmärtävän. Minulle hän on koko elämä ja tahdon totuuden tulipa se tuulen hyminänä tai jumalattoman suusta.

Hän ei ole kaukana vaan lähellä. Minä en muutu häneksi mutta voin kuunnella häntä ja tuntea häntä. En voi tuntea häntä täysin, mutta sen minkä tunnen voin pitää varmana ja luotettavana.

Miten lestadiolaisliike opettaa uudestisyntymisestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki uskovaiset palstalla! Olen aina ollut kiinnostunut uskonasioista ja mielessäni on muutamia kysymyksiä aiheeseen liittyen, viitisisittekö vastata näihin? Ja please, ei millään ulkoaopituilla raamatunlauseilla vaan ihan omin sanoin.

Olen yrittänyt, mutta en millään pysty ymmärtämään seuraavaa: Miten perustelette sen, että Jumala on hyvä ja oikeudenmukainen, jos suurin osa ihmiskunnasta joutuu ikuiseen kidutukseen? Eli "vääräuskoiset" ja uskottomat. Jos tämä on mielestänne oikeudenmukaista, olisitteko itse valmiit lähettämään omat lapsenne ikuisesti kidutettavaksi, jos nämä kieltäytyvät tottelemasta teitä? Jumala on rakkaus, kaikki pääsevät taivaaseen ja koskaan ei ole liian myöhäistä. Kuoleman jälkeenkin voi tehdä valinnan uskoa Jumalaan. Sinapinsiemenen verran uskoa riittää. Mitään hihhulointia ei tarvita eikä kukaan vaadi, riittää kun on hyvä ihminen. Jumala näkee jokaisen sisimmän!

Mielestäni koko tässä systeemissä ei ole mitään järkeä, jos suurin osa ihmiskunnasta todella joutuu kadotukseen. Jumala ei voi olla hyvä, mikäli sallii tämän tapahtua. Millä perusteilla kristinuskon Jumala on mielestänne hyvä? Koska antoi Jeesuksen kuolla syntien puolesta ristillä? Ei kukaan joudu kadotukseen, suurin osa kuolemanrajakokijoista ei edes usko helvettiin, eivät ole kokeneet helvettiä (osa on) vaan taivas on pelkkää rakkautta ja onnellisuutta.

Koko "pahan" ongelmaa ei olisi, jos Jumala olisi jättänyt vapaan tahdon antamatta ja tehnyt ihmisistä hyviä! Kaikki pelastuisivat. Miksi Jumala ylipäätään antoi vapaan tahdon jos tiesi, mitä siitä seuraa? Miten tällainen toiminta voi olla hyvyyttä? Kaikki pelastuvat. Ihmiset syntyvät maanpäälle ja heillä on täällä tehtävä, tehdä maapallosta kaikille mahdollisimman hyvä paikka.

Moni perustelee pahuuden Saatanalla. Mutta Jumala itse loi Saatanan! Eikö kärsimyksen perussyy silloin ole Jumala eikä Saatana? Eikö teitä uskovaisia ahdista ajatus siitä, että vaikka itse pääsisitte taivaan iloihin niin suurinta osaa ihmisistä kidutetaan samaan aikaan ikuisesti helvetissä?

Höpö höpö. Kaikille annetaan mahdollisuus valita viimeistään taivaan porteilla ja kukaan kuolemanrajakokeneista ei ole ollut niin pölhö, että olisi valinnut helvetin. Pelko ja kauhu viimeistään ajavat pyytämään Jeesukselta apua. Ja kaikki ovat saaneet avun, ainakin ne jotka on elvytetty takaisin maanpäälle ja ovat päässeet kertomaan kokemuksistaan.

Eli on ihan sama miten elämänsä elää, kuoltuaan vaan sitten sanoo että "vitsi, vitsi, taivaaseenhan minä tulen" ja kaikki on hyvin?

Tsirp vieraana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatukseni ovat kokemusteni, sydämeni tuntemusten ja lukemani tiedon summa. En uskokaan olevani täysin oikeassa eikä minulla ole tarvetta hahmottaa kaikkea täysin näillä vajavaisilla ihmisaivoillani. Ymmärrän rajallisuuteni ihmismuodossa, ja toisaalta Jumalan rajattomuuden. Olen saanut hetkittäin kokea käsittämättömiä ihmeitä, joten Jumalan rakkauden suhteen minulla ei ole epäilyksiä. Kaikki muu on oikeastaan lopulta yhdentekevää.

Raamattu on lestadiolaistaustastani johtuen erittäin tuttu teos minulle. Ongelma on seuraava: Se on kuitenkin lopulta ihmisten kirjoittama ja kirjaimellisesti luettuna sisältää lukuisia ristiriitoja. Huomasin tämän ongelman teini-iässä ja tenttasin asiasta vl-porukoissa saamatta tyydyttäviä vastauksia. Päädyin ajattelemaan, että nämä ovat ihmisten tekemiä virheitä, ei Jumalan. Raamatusta voi halutessaan löytää tukea toisistaan hyvinkin poikkeaville näkemyksille, joten en voi itse ottaa sitä niin kirjaimellisesti kuin mihin minut vl-yhteisössä opetettiin. Muut ovat täysin vapaita uskomaan mitä haluavat, minä nyt vain toin tämän oman näkemykseni esille, kun Ap sellaisia pyysi. :)

Minusta teit kuitenkin virheen siinä, että kyselit ihmisiltä vastauksia ja selityksiä Raamattuun ja sitten kun heidän opetuksensa ei syystä tai toisesta kelvannut niin hylkäsit koko Raamatun (Jumalan sanana). Mikset kysy Jumalalta, kun kerran näet hänen vaikutustansa ja et epäile hänen olemassaoloaan. Hän on paljon kiinnostuneempi sinusta kuin nyt näytät ymmärtävän. Minulle hän on koko elämä ja tahdon totuuden tulipa se tuulen hyminänä tai jumalattoman suusta.

Hän ei ole kaukana vaan lähellä. Minä en muutu häneksi mutta voin kuunnella häntä ja tuntea häntä. En voi tuntea häntä täysin, mutta sen minkä tunnen voin pitää varmana ja luotettavana.

Miten lestadiolaisliike opettaa uudestisyntymisestä?

Miten minä olen hylännyt koko Raamatun? Jeesuksen opetukset ovat minulle henkilökohtaisesti erittäin tärkeitä, ja paras lähde niille on Raamattu. Omistan tälläkin hetkellä kaksi Raamattua ja luen niitä säännöllisesti. Myös niitä kohtia, joista en niin pidä ihan vain siltä varalta, josko sieltä kuitenkin aukeaisi jotain tärkeää.

Muuten, yksi syy miksi lähdin lestadiolaisuudesta oli se, että siinä liikkeessä tunnuttiin usein olevan kiinnostuneempia muiden uskosta kuin omasta. Olenkin sittemmin pyrkinyt olemaan muodostamatta mielipiteitä siitä, kuka ajattelee tai tekee tai uskoo väärin. :) Pyrin vain tuomaan oman näkemykseni yhtenä vaihtoehtona, kukin valitkoon itse mihin päättää uskoa.

Mitä tarkoitat uudestisyntymisellä? Jos viittaat jälleensyntymään, niin lestadiolaisliike ei usko siihen.

Ai niin, ja täytyy lisätä, että hylkäsin noiden ihmisten (huom. en Jumalan) opetukset siksi, koska en usko, että sokea voisi johtaa sokeaa. Pyhä Henki ja Jeesus riittävät opettajikseni, muuta en kaipaa. Toki Pyhä Henki voi puhua myös ihmisten kautta, ja yritänkin olla aina valppaana sellaisen varalta. :) Jos viesti tuntuu rakkaudelliselta (ja se voi olla sitä monella tapaa; jopa "herättely" voi olla rakkaudellista), niin silloin pysähdyn sen äärelle.

Onko luterilaisista varsinkin heränneiden piirissä paljon sellaisia, jotka katsovat Jumalan voivan puhua heille (tai no, kai kenelle tahansa) suoraan, ilman välikäsiä? Jostain olen saanut tällaisen käsityksen.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä on uskovaiset selittelemään uskoaan. Tiedän, koska itsekin olin uskovaisena sellainen. Nyt kun en ole enää vuosiin uskonut kuten kristinusko opettaa, nuo selitykset tuntuvat absurdeilta. 

Itse mietin näitä usein sen kautta, että mitä sanottaisiin ihmisestä, joka toimisi kuten Jumala Raamatun mukaan. Aika monessa tapauksessa häntä sanottaisiin mielenterveysongelmaiseksi lähinnä, ei suinkaan pyhäksi ja hyväksi. 

Esim. tämä vapaa tahto tehdä syntiä on aika lailla sama kuin jos olisin parivuotiaan äiti, ja jättäisin sen yksin huoneeseen jossa on myrkyllistä syötävää, teräviä esineitä ja kuumia keittolevyjä lapsen ulottuvuilla. No, lapsi yllätys yllätys satuttaisi jotenkin itsensä, utelias kun luonteensa mukaan on, ja sitten mentäisiin ensiapuun. Siellä selittäisin, että enhän voi estää lasta vaikka syömästä myrkkyä, koska hänellä pitää olla vapaa tahto, ja jos en tätä vapaata tahtoa hänelle sallisi, niin sittenhän hänen rakkautensakaan minuun ei olisi aitoa... Umpipimeältähän tällainen ihminen kuulostaisi. Mutta kun tätä tekee Jumala, niin se on ilmeisesti ihan ok, jättää erehtyväiset ja rajallisin kyvyin varustetut luomuksensa pärjäilemään täysin yksin ilman minkäänlaista johdatusta, ja sitten vielä viskoa elämän päätteeksi helvettiin ne, jotka eivät uskoneet oikein (koska esim. syntyivät kulttuuriin jonka uskonto on väärä).

Parivuotiaat eivät joudu helvettiin. Mistä oikein puhut?

Aikuinen ihminen ei ole parivuotias vaan aikuinen, lapsenmielisyys liittyy aivan toiseen ominaisuuteen. 

Sinä olet siis uskonut Jumalaan, vai? Millä perusteella uskoit?

Vierailija kirjoitti:

tsirp kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tottelevaisuus ei ole vapaaehtoista, onko se aitoa?

Se on vapaaehtoista.

Kun lapsi on ryntäämässä uima-altaaseen uimataidottomana ja sinä kiellät eikä lapsi sittenkään tottele, jolloin nappaat häntä kädestä ja estät sinne veteen hukuttautumisen, onko tottelevaisuutta silloin ollenkaan, onko se vapaaehtoista vai pakotettua, onko tottelevaisuus pakotettuna hyväksi lapselle vai ei?

Seuraavalla kerralla lapsi on sitten käynyt jo uimakoulun, ymmärtää mitä piti oppia, että pääsee veteen polskimaan ja kiittää ymmärryksen lisääntyessä vanhempia, etteivät antaneet hänen toimia niinkuin hän itse olisi halunnut.

Ei, lapsi ei esimerkissäsi ole tottelevainen. Vaan hänet pakotetaan jonkun toisen tahtoon. Se on hänelle hyväksi.

Jumala voi tietysti myös pakottaa ihmisiä. Valinnanvapaus ei tarkoita, että mitään esteitä ei ole miltään suunnalta. 

Jumalalla on joku syy olla hyvin salattu. Olen ihmetellyt, että miksi.

Esimerkiksi kastelynttilän mukana tuli teksti, jossa kerrottiin, että kasteen merkitys on suurelta osin salattu.

Salaahan Jumala itsensä meiltä koko ajan. Ei tule näyttäytymään. Saamme tutustua Häneen vain vihjeiden ja tekojen ja rukousvastauksien kautta.

Vierailija kirjoitti:

Olen pitkälti samoilla linjoilla. Joku kysyi, oletko itse keksinyt tällaisen "opin". Hah, tuohan on lähes se, mitä Jeesus opetti. Pappien raamatuntulkinnat ovat yleensä jotain ihan muuta.

Jeesuksen mukaan ihminen ei tarvitse muuta opettajaa kuin Pyhän Hengen.

Minulle PH on paljastanut Jumalan salaisuuksia, antanut sisäisen näkemyksen Hänestä ja siitä, mitä usko on.

Etkö sinä tohdi sanoa, että uskosi on Pyhän Hengen tuotosta?

Opin siitä että ikuista kadotusta ei ole olemassakaan ja jokaiselle pelastus tulee ennemmin tai myöhemmin. Täytyy sanoa, että en ole kuullut aiemmin tällaista oppia.

Sinun kanssasi olen ihan samaa mieltä Pyhästä Hengestä. Kiinnostaisi tietää oletko sovittanut sen siihen mitä Raamattu sanoo seurakunnasta tai opettajan virasta. 

Vierailija kirjoitti:

Et vastannut kysymyksiini vaan väistit ne ja syytät minua saivartelusta ☹ Monet uskovaiset hermostuvat kun eivät pysty antamaan loogisia vasta-argumentteja...

Tämä oli siis viestisi: 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni Jumalalla ei ole oikeutta tuomita ketään ikuiseen helvetinpiinaan pelkästään sillä perusteella, ettei ihminen usko. Aina ei voi valita, uskooko vai ei. Uskohan tulee teidän mukaanne itseltään Jumalalta. Millä logiikalla on mahdollista, että ihminen ei voi pelastaa itse itseään (Jumala pelastaa) mutta jos ei usko niin se on oma valinta ja uskoton itse tuomitsee itsensä helvettiin? Ettekö näe tässä mitään ristiriitaa?

Ja mitä iloa on vapaasta tahdosta, jos se johtaa ikuiseen helvetinpiinaan? Jumala olisi halutessaan voinut tuhota perisynnin ja pelastaa kaikki ihmiset, mutta ei sitä jostain syystä ole tehnyt. Ainakin omassa mielessäni tämä herättää vahvoja epäilyksiä Jumalan "hyvyydestä".

Poimitaan kysymykset: 

1. Millä logiikalla on mahdollista, että ihminen ei voi pelastaa itse itseään (Jumala pelastaa) mutta jos ei usko niin se on oma valinta ja uskoton itse tuomitsee itsensä helvettiin? Ettekö näe tässä mitään ristiriitaa?

2. Ja mitä iloa on vapaasta tahdosta, jos se johtaa ikuiseen helvetinpiinaan?

Vastaukset: 

1. Jumala pelastaa ja Jumala tuomitsee kadotukseen. Olen pahoillani, että olen ollut epäselvä. 

2. Vapaa tahto ei johda ketään kadotukseen, vaan epäusko ja anteeksisaamattomat synnit. 

Epäuskosta ei ole mitään iloa. 

Valinnanvapaudesta on se ilo mikä siinä on valitsemisessa on ja sillä voi hankkia itselleen iloa tai surua.

Ei kai helvetti mikään ikuinen kidutuspaikka ole. Kadotus tarkoittaa että ihminen valitsee tien joka ei johda ikuiseen elämään jumalan luona vaan hän kuolee ja lakkaa olemasta. Jumala rakastaa lapsiaan niin että antaa niille vapauden tehdä näinkin.

Kirkko taas on politiikan muodostama instituutio jonka oppeihin on sekoittunut paljon vallankäyttöä yms.

Itse en tosin ole uskovainen mutta näin minä asian ymmärrän. Agnostikkona luotan siihen että ollaan yläkerran kanssa ihan väleissä jos se todella on hyvä jumala. Koska minäkin uskon hyvään ja teen työtä sen eteen.

Uskon sekä Jeesukseen sekä Jumalaan eli Isään.

Itse tiedän sydämessäni vastauksen tai ainakin osittain. Ihmisäly ei riitä eikä tarvitsekaan riittää. Kaikkea emme voi ymmärtää, Jumalan ihmeellisiä salaisuuksia.

Paholainen ei ollut alunperin "paha", vaan Jumalan korkeimpia palvelijoita. Hän sokaistui vallasta ja rahasta, kääntyi Jumalaa vastaa tahtoen olla itse kaikki valtias. Jopa osa enkeleistä lankesi hänen mukanaan. "Helvettihän" on luota paholaiselle ja hänen enkeleilleen. Alunperin ei ihmisille. Mutta kuten kaikilla myös ihmisillä on omatahto. Jumala kaipaa meidän rakkautta ja Hän rakastaa meitä joka ikistä agaperaukkaudelle. Ei halua kenenkää joutuvan kadotukseen. Juuri Jumalan pyhyyden tähden Hän on täysin oikeudenmukainen ja pyhyys tekee sen ettei Jumala siedä syntiä. Hän vihaa syntiä. Synti on se joka erottaa ihmisen Jumalasta. Se suunnitelma mikä Jumalalla oli ihmisten varalle ei ollut kadotus vaan paratiisi. Eeva ja aadam, he lankesivat syntiin ja näin ollen tapahtui se mitä Jumala ei olisi tahtonut eli ero. Jumala varoitti ihmistä, mutta siitä huolimatta ihminen lankesi. Teki tavallaan tuetoisen päätöksen. Mutta Jumala rakastaa meitä niin paljon, että oman poikansa kautta teki pelastus"suunnitelman", jotta meillä olisi iänkaikkinen elämä Hänen tykönä. Niillä jotka tahtovat ottaa sen lahjana vastaan. Ei sen eteen tarvitse raataa ja ruoskia itseään. Se on lahja = Jeesus Kristus. Silloin kun päättää seurata Jeesusta oma elämä muuttuu väkisinkin. Siitä tulee rauha ja pysyvä lepo sydämeen. Jeesus korjaa rikkimenneen sydämen.

Jumala ei ole ihmisille yhtään mitään velkaa. Me emme ole hyviä omassa voimassamme. Teemme paljon asioita joita Jumala vihaa ja joita Hän ei siedä. Mutta siitä huolimatta Hän rakastaa luotujaan.

Jumala on varoittanut ihmiskuntaa monia kertoja tuomiosta. Asioista joita tapahtuu ja ikuisesta erosta Jumalaan. Ja tekee sitä yhä. Mutta ihmiset eivät kuuntele. He eivät kohtaa vapahtajaa. Sitten ihmettelevät miks ihmisiä joutuu kadotukseen? Se on omavalinta. Jokainen ihminen elämässänsä tekee valinnan seuraako Jeesusta vai maailman ruhtinasta.

Ja kyllä se harmittaa. Jokainrn ihminen joka joutuu kadotukseen tekee kipeää. Niin myös Jumalalle ja Jeesukselle. Jokaikinen. Teoista huolimatta.

Omilla teoillaan ei kukaan pelastu. Ainoastaan armosta ja ottamalla Jeesuksen vastaan pelastuu ja se jos mikä on ihanaa!

Vierailija kirjoitti:

Miten usein kärsimys tässä elämässä johtuu omista synneistä? Joutuuko ihminen jo elämänsä aikana tällä tavoin maksamaan pahoista teoistaan, ja jos näin tapahtuu, niin miksei niin käy kaikille? Olen miettinyt tätä asiaa oman kokemuksen pohjalta viime aikoina. Jos teillä on tästä joku näkemys niin kuulisin mielelläni.

Miksi Jumala rankaisisi synneistä jo maanpäällisen elämän aikana, eikö kadotukseen/helvettiin joutuminen riitä rangaistukseksi?

Ei helvetti ole ainut rangaistus, raamatussa kerrotaan esimerkiksi miten Sakarias menetti kykynsä puhua, koska ei uskonut: "Enkeli vastasi: "Minä olen Gabriel, yksi niistä, jotka seisovat Jumalan edessä. Minut on lähetetty puhumaan sinulle ja tuomaan tätä iloista sanomaa. 20 Mutta sinun suusi mykistyy nyt, etkä kykene puhumaan ennen kuin sinä päivänä, jona tämä tapahtuu, koska et uskonut sanojani, jotka aikanaan käyvät toteen."" http://raamattu.fi/1992/Luuk.1.html

Ja Saul menetti näkönsä

"Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?" 5 Hän kysyi: "Herra, kuka sinä olet?" Ääni vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. 6 Nouse ja mene kaupunkiin. Siellä saat kuulla, mitä sinun on tehtävä."

7 Saulin matkatoverit seisoivat sanattomina. He kuulivat äänen mutta eivät havainneet ketään. 8 Saul nousi maasta, mutta kun hän avasi silmänsä, hän ei nähnyt mitään. Toiset veivät hänet Damaskokseen kädestä taluttaen. 9 Kolmeen päivään hän ei nähnyt mitään, ei syönyt eikä juonut." http://raamattu.fi/1992/Apt.9.html

Eikö olisi parempi kärsiä rangaistusta jo eläessään, ettei tarvitsisi joutua kovemmalle tuomiolle myöhemmin? Ja tarkoitushan on että ihminen tekisi parannuksen, kun on niin jääräpäinen ettei ilman rangaistusta usko.

Ankara jumalakuva voi olla myös uskovaisilla, se ei varsinaisesti liity siihen uskooko Jumalan vai ei. Olen itse tavannutkin uskovaisia, joiden käsitys Jumalasta on ankara, tuomitseva, vihainen, etäinen. Uskovat silti. Usein lapsuuden suhde oman isään vaikuttaa jumalakuvaan. Onko ap sun isä ollut ankara eikä ole osoittanut rakkautta? Saatat heijastaa suhdettasi omaan isääsi suhteeseesi Jumalaan. Jos taas oma isä on lapsuudessa ollut rakastava ja lempeä, on yleensä paljo helpompi uskoa luonnostaan Jumalankin olevan lempeä ja rakastava.

Vierailija kirjoitti:

Ankara jumalakuva voi olla myös uskovaisilla, se ei varsinaisesti liity siihen uskooko Jumalan vai ei. Olen itse tavannutkin uskovaisia, joiden käsitys Jumalasta on ankara, tuomitseva, vihainen, etäinen. Uskovat silti. Usein lapsuuden suhde oman isään vaikuttaa jumalakuvaan. Onko ap sun isä ollut ankara eikä ole osoittanut rakkautta? Saatat heijastaa suhdettasi omaan isääsi suhteeseesi Jumalaan. Jos taas oma isä on lapsuudessa ollut rakastava ja lempeä, on yleensä paljo helpompi uskoa luonnostaan Jumalankin olevan lempeä ja rakastava.

Ahh, vieläkin löytyy näitä, jotka luulevat, että usko = uskoo Jumaln olemassaoloon.

Niin demonitkin uskovat - ja vapisevat!

Pelkästään Jumalan olemassaoloon uskova ei tarkoita yhtään mitään. Tämmöinen ihminen ei ole ns. Jumalan lapsi. Ei myöskään se, joka pitää Jumalaa pelottavan ankarana, rakkaudettomana (!). Tämä omatekoinen hirviö on Jumalan vastakohta!

Toisekseen, Jumala ei ole mies! Hän on Henki, joka voi toisaalta olla yht'aikaa mitä tahansa. Yhtä hyvin Rakkauden vertauskuvana voi käyttää äitiä, joka useimmiten on pienelle lapselle läheisin ja rakkain.

Kirkko, papit, toiset "uskovat" tekevät päivittäin karhunpalveluksen Jeesukselle ja Jumalalle.

Jokaiselle uskovana itseään pitävälle sanon: älkää tunnustako ketään muuta auktoriteettia Jumalan ja Jeesuksen asioissa kuin nämä itse!

mammanpoika kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten usein kärsimys tässä elämässä johtuu omista synneistä? Joutuuko ihminen jo elämänsä aikana tällä tavoin maksamaan pahoista teoistaan, ja jos näin tapahtuu, niin miksei niin käy kaikille? Olen miettinyt tätä asiaa oman kokemuksen pohjalta viime aikoina. Jos teillä on tästä joku näkemys niin kuulisin mielelläni.

Miksi Jumala rankaisisi synneistä jo maanpäällisen elämän aikana, eikö kadotukseen/helvettiin joutuminen riitä rangaistukseksi?

Ei helvetti ole ainut rangaistus, raamatussa kerrotaan esimerkiksi miten Sakarias menetti kykynsä puhua, koska ei uskonut: "Enkeli vastasi: "Minä olen Gabriel, yksi niistä, jotka seisovat Jumalan edessä. Minut on lähetetty puhumaan sinulle ja tuomaan tätä iloista sanomaa. 20 Mutta sinun suusi mykistyy nyt, etkä kykene puhumaan ennen kuin sinä päivänä, jona tämä tapahtuu, koska et uskonut sanojani, jotka aikanaan käyvät toteen."" http://raamattu.fi/1992/Luuk.1.html

Ja Saul menetti näkönsä

"Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?" 5 Hän kysyi: "Herra, kuka sinä olet?" Ääni vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. 6 Nouse ja mene kaupunkiin. Siellä saat kuulla, mitä sinun on tehtävä."

7 Saulin matkatoverit seisoivat sanattomina. He kuulivat äänen mutta eivät havainneet ketään. 8 Saul nousi maasta, mutta kun hän avasi silmänsä, hän ei nähnyt mitään. Toiset veivät hänet Damaskokseen kädestä taluttaen. 9 Kolmeen päivään hän ei nähnyt mitään, ei syönyt eikä juonut." http://raamattu.fi/1992/Apt.9.html

Eikö olisi parempi kärsiä rangaistusta jo eläessään, ettei tarvitsisi joutua kovemmalle tuomiolle myöhemmin? Ja tarkoitushan on että ihminen tekisi parannuksen, kun on niin jääräpäinen ettei ilman rangaistusta usko.

Sakarias ja Paavali eivät kuitenkaan olleet tavallisia syntisiä vaan valittuja, joilla oli tärkeä osa Jumalan suunnitelmassa ja jotka piti ohjata oikealle tielle, pistää kovalla kädellä ruotuun. Paavali etenkin. En osaa vaikka nyt itseäni verrata heihin.

Tuntuu että myös läheiseni ovat saaneet osansa minulle kuuluvasta rangaistuksesta tässä elämässä. Heitä kurmootetaan aivan kohtuuttomasti. Siis näin minusta tuntuu, ja itseäni se lähinnä vain etäännyttää Jumalasta.

Oletteko joskus keskustelleet näistä aiheista papin tai vastaavan "asiantuntijan" kanssa? Mahtaako olla hukkaan heitettyä aikaa.