Jumalan rakkaus mietityttää

Minä olen aina uskonut Jumalaan ja rukoillut pienestä pitäen. En ole koskaan tuntenut Jumalan läsnäoloa tai että hän olisi rukouksiin vastannut. Mitä teen väärin? Miksi minut on hylätty?

En ymmärrä miten niin moni ihminen maailmassa voi aukottomasti uskoa johonkin jumalaan ja kuulua johonkin uskontoon. Eikö koskaan epäilytä? Sehän olisi täysin luonnollista. En itsekään voi tietenkään aukottomasti uskoa Jumalan tai jumalien olemattomuuteen.

Mielestäni Jumalalla ei ole oikeutta tuomita ketään ikuiseen helvetinpiinaan pelkästään sillä perusteella, ettei ihminen usko. Aina ei voi valita, uskooko vai ei. Uskohan tulee teidän mukaanne itseltään Jumalalta. Millä logiikalla on mahdollista, että ihminen ei voi pelastaa itse itseään (Jumala pelastaa) mutta jos ei usko niin se on oma valinta ja uskoton itse tuomitsee itsensä helvettiin? Ettekö näe tässä mitään ristiriitaa?

Ja mitä iloa on vapaasta tahdosta, jos se johtaa ikuiseen helvetinpiinaan? Jumala olisi halutessaan voinut tuhota perisynnin ja pelastaa kaikki ihmiset, mutta ei sitä jostain syystä ole tehnyt. Ainakin omassa mielessäni tämä herättää vahvoja epäilyksiä Jumalan "hyvyydestä".

En usko ikuiseen kidutukseen. Raamatussa nimenomaan sanotaan, että kaikki saavat ansionsa mukaan ja synnin palkka on kuolema. Jumala on oikeudenmukainen, ei julma.

Saatana oli alun perin enkeli, Lucifer. Ja oon totta, että Jumala loi hänet. Myös enkeleillä, kuten ihmisillä, on vapaa tahto. Luciferin tarinahan on se, että hän halusi valtaa enemmän kuin Jumala ja aloitti kapinan. Jumalan oikeudenmukaisuus toteutuu vain, jos ihmisillä on oikeus valita itse olla Hänen puolellaan. Jumala itse on valmis ottamaan vastaan kenet tahansa, joka Häntä kaikessa sydämessään nöyrästi etsii. Jumalan rakkaudesta osoituksena on Jeesuksen ristinkuolema, jolla on sovittanut sinun syntisi.

Sori, en ehdi kirjoitella enempää, palaan aiheeseen huomenna, jos halukkaita keskustelijoita on. :)

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni Jumalalla ei ole oikeutta tuomita ketään ikuiseen helvetinpiinaan pelkästään sillä perusteella, ettei ihminen usko. Aina ei voi valita, uskooko vai ei. Uskohan tulee teidän mukaanne itseltään Jumalalta. Millä logiikalla on mahdollista, että ihminen ei voi pelastaa itse itseään (Jumala pelastaa) mutta jos ei usko niin se on oma valinta ja uskoton itse tuomitsee itsensä helvettiin? Ettekö näe tässä mitään ristiriitaa?

Ja mitä iloa on vapaasta tahdosta, jos se johtaa ikuiseen helvetinpiinaan? Jumala olisi halutessaan voinut tuhota perisynnin ja pelastaa kaikki ihmiset, mutta ei sitä jostain syystä ole tehnyt. Ainakin omassa mielessäni tämä herättää vahvoja epäilyksiä Jumalan "hyvyydestä".

Etkö sinä sitten voi valita?

Minusta tuntuu ihme saivartelulta väittää, että tässä uskomisessa ja pelastuksessa on joku ristiriita. Joka uskoo pelastuu, joka ei usko on kadotettu. Tämä on Jumalan "päätös" ja Hän tosiaan armahtaa kenet armahtaa ja tuomitsee kenet tuomitsee.

Kuvasin ekassa kommentissani kaiken mitä tiedän uskoontulostani. Kuka sen nyt purkaisi osiin ja erottelisi mikä tuli ensin, kenen usko ja kenen valinta? Hän on kuitenkin luvannut sen saman kaikille, se ei ole epäreilua.

Olen samaa mieltä: vapaasta tahdosta ei ole mitään iloa sille, joka kadottaa sielunsa. Ei se kuitenkaan toisinkaan voisi olla.

Mitä tulee siihen, että taivaaseen menee liian vähän ihmisiä, niin saamen huomauttaa, että sinne olisi mahtunut enemmänkin. Laadusta tässä nyt ei kuitenkaan tingitä, koska siellä on tarkoitus viihtyä iankaikkisesti. Tämä maailma ei sellainen paikka ole ja tämä on ihmisten.

Vierailija kirjoitti:

En usko ikuiseen kidutukseen. Raamatussa nimenomaan sanotaan, että kaikki saavat ansionsa mukaan ja synnin palkka on kuolema. Jumala on oikeudenmukainen, ei julma.

)

Kuolema ei ole mikään Vapauttaja, joka saapuu, kun vain sitkeästi odottaa.

Kaikki hyvyys on vain yksin Jumalan. Jos olet iankaikkisesti kadotettu Jumalan luota, niin kyllä mä luulen että se aika kiduttavaa on. Se on julmaa olla ilman Jumalaa.

Tiedän, että sinunkin Raamatussasi lukee, että Jumalan tuomio on iankaikkinen tuomio, siitä sanotaan että se on uskon alkeita.

Jumala on täydellinen! Siksi tässä on kysymys vastakohdista eikä mistään liukuvärjäyksestä.

Kadotus on erillisyyttä Jumalasta. Ei muuta.

Käyttäjä3133 kirjoitti:

Kadotus on erillisyyttä Jumalasta. Ei muuta.

http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Matt.+13%3A…

"40 Niin kuin rikkavilja kootaan ja hävitetään polttamalla, niin tapahtuu maailman lopussa.

41 Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka viettelevät pahaan ja harjoittavat vääryyttä."

Pahat hävitetään lopussa, näin raamatussa sanotaan.

Täällä on niin paljon höpöhöpö vastauksia että pakko on kommentoida.

1) Helvettiä ei ole olemassakaan.Raamatussa ei missään kohtaa puhuta helvetistä.Olen todella monta kertaa lukenut raamatun läpi eikä kyseisestä asiaa mainita missään.Jumala on rakkaus eikä siksi todellakaan halua kiduttaa ketään.

2) Jumala antoi poikansa lunastusuhriksi jotta meillä kaikilla voisi olla tulevaisuudentoivo.Äärimmäinen rakkaudenosoitus joka oli todella tuskallinen sekä Jeesukselle että Jumalalle, mutta mahdollisti sen jotta ei vaan elettäis ja kuoltais pois vaan meillä olisi myös tulevaisuus.

3) Tahdonvapaus.Meillä on tahdonvapaus jotta ei elettäis täällä kuin robotit vaan voidaan omasta tahdostamme tehdä valintoja.Meillä on myös valinta palvoa Jumalaa tai ei palvoa häntä.Sekin on osoitus rakkaudesta.

4) Saatana. Saatana tehtiin täydelliseksi enkeliksi( jonka alkuperäistä nimeä raamattu ei kerro )oli myös vapaa tahto. Hän kehitti itsessään itsekkyyttä haluamalla lisää valtaa myös vallan Jumalalta.Siksi Saatana vietteli Adamin ja Evan. Adam ja Eva olivat täydellisiä joten he ymmmärsivät täysin mihin tottelemattomuus johtaa sekä heidän että heidän jälkeläistensä kohdalla. Synnin palkka on kuolema. Tämän takia Jumala järjesti lunastusuhrin jottta heidän jälkeläisillään jotka olivat syyttömiä tapahtumiin voisi olla toivoa.

Jumala antoi Saatanalle mahdollisuuden näyttää mihin hänen hallintansa johtaisi rajallisen ajan koska tätä todistamassa olivat myös muut enkelit.Siksi on niin paljon kärsimyksiä nykyään mutta aika on todella rajallinen ja tulee pian loppuunsa.

Jälleensyntymisern uskovat perustelevat omaa uskoaan sillä, että Jumala ei voi olla niin epäoikeudenmukainen, että antaisi ihmiselle vain yhden elämän viskaten toiset syntymään köyhyyteen ja kurjuuteen ja toiset onneen ja rikkauksiin...ja että sen yhden ja ainoan elämän aikana pitäisi ehtiä oppimaan viisautta ja oikeudenmukaisuutta.

Kiva että joitain ajatuksia on herännyt. Hyviä kommentteja Käyttäjä3875 ja Mammanpoika, kiitos!

Täsmennän kuitenkin hieman.

Käyttäjä3875 kirjoitti:

1) Helvettiä ei ole olemassakaan.Raamatussa ei missään kohtaa puhuta helvetistä.Olen todella monta kertaa lukenut raamatun läpi eikä kyseisestä asiaa mainita missään.Jumala on rakkaus eikä siksi todellakaan halua kiduttaa ketään.

Sana helvetti mainitaan omassa 1992 vuoden käännöksessäni nopean haun perusteella ainakin 10 kertaa (Matt. 5:22; Matt. 5:29-30; Matt. 10:28; Matt. 18:9; Matt. 23:15; Mark. 9:45; Mark. 9:47; Luuk. 12:5; Jaak. 3:6). Näiden kohdalla puhutaan mm. helvettiin joutumisesta ja helvetin tulesta, ei kuitenkaan ikuisesta kiduttamisesta. Myös muita kiertoilmauksia käytetään, kuten "ikuinen tuli". En menisi niin pitkälle, että väittäisin helvetin olevan kokonaan kirkkojen keksimä pelote vailla raamatullisia perusteita.

Tsirp kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko ikuiseen kidutukseen. Raamatussa nimenomaan sanotaan, että kaikki saavat ansionsa mukaan ja synnin palkka on kuolema. Jumala on oikeudenmukainen, ei julma.

)

Kuolema ei ole mikään Vapauttaja, joka saapuu, kun vain sitkeästi odottaa.

Kaikki hyvyys on vain yksin Jumalan. Jos olet iankaikkisesti kadotettu Jumalan luota, niin kyllä mä luulen että se aika kiduttavaa on. Se on julmaa olla ilman Jumalaa.

Tiedän, että sinunkin Raamatussasi lukee, että Jumalan tuomio on iankaikkinen tuomio, siitä sanotaan että se on uskon alkeita.

Jumala on täydellinen! Siksi tässä on kysymys vastakohdista eikä mistään liukuvärjäyksestä.

Uskon kyllä ikuiseen kadotukseen, siitä puhutaan Raamatussa monessa kohtaa. Kadotus tarkoittaa minulle yksinkertaisesti katoamista, olemassa olemattomuutta, lopullista kuolemaa. Eikö kuolema, jos jokin, ole ikuinen, lopullinen tuomio? Eikö se ole tarpeeksi suuri vastakohta ikuiselle elämälle Jumalan läheisyydessä?

Löysin muuten tällaisen pohdinnan aiheesta raamatunkohtineen: http://www.kolumbus.fi/~w462389/oppi/helvetti.pdf (Kadotus Uuden testamentin Kreikassa ja Raamatun oppi iankaikkisesta tuomiosta. Kirj. Petteri Haipola, 2011). Mielestäni sisältää kattavasti hyviä pointteja, mutta itse uskon vähän kirjallisempaan tulkintaan, mm. "ikuisen tulen" olevan kirjaimellisesti ikuinen tuli, vaikka ihmisen kärsimys siellä ei ole ikuista ja päättyy kuolemaan.* Kannattaa lukea, jos yhtään aihe kiinnostaa. Ja kuten aina, koetelkaa tämäkin teksti Raamatun sanalla.

*Ikuinen tuli on tarkoitettu Saatanalle, jota kidutetaan siellä "aina ja ikuisesti" (Matt. 25:41; Ilm. 20:10). Ja kun kaikille kerran on luvattu maksaa tekojensa mukaan (Matt. 16:27; Room. 2:6; 2. Tim. 4:14; 1. Piet. 1:17; Ilm. 2:23; Ilm. 20:12-13; Ilm. 22:12), tuskin kukaan ihminen olisi ansainnut yhtä pahaa ja pitkäkestoista rangaistusta, kuin itse Paholainen, joka ihmiset on alun alkaen johtanut harhaan.

Tällaisia ajatuksia nyt aamusta. :D

Siunausta päiväänne.

t. 24

Sinä et sitten ole kokenut Jumalan rakkautta elämässäsi ilmeisestikään. Minä olen. Tulin uskoon teininä, siis ymmärsin Jeesuksen merkityksen Jumalan suunnitelmissa kohdallani. Lapsesta asti olen uskonut Jumalaan, taivaan ja maan luojaan, se on ollut minulle itsestään selvyys, vaikka asiaa ei meillä kotona erityisesti tuputettu. Mitä Jumalan rakkaus minun elämässäni merkitsee? Tiivistettynä varmaan sitä, että Jumala on. Elämässäni on ollut paljon vaikeuksia, mutta Jumala on auttanut minua aina jaksamaan eteenpäin, tulevaisuus on välillä ollut pimeä, mutta aina oikeaan aikaan on valoa näkynyt tunnelin päässä.

Kerron yhden esimerkin, miten Jumala pitää huolta, kuulee rukoukset, rakastaa ja ymmärtää, jotka Häneen uskovat ja Häneltä apua pyytävät. Vastaukset tulivat tuolla kertaa n. kolmevuotiaan tyttären kautta.

Olin pikkulasteni kanssa kotona muutaman vuoden. Eräässä vaiheessa minua alkoi masentamaan ajatus siitä, että miksi elämäni junnaa paikoillaan, miksi en pääse käyttämään lahjojani Ja toteuttamaan visioitani. Pohdiskelin näitä asioita ajatuksissani murheellisena eräänä päivänä ja huokailin Jumalan puoleen ajatuksissani. Pikkutyttö tuli luokseni ja sanoi, äiti sinä olet ruoho, joka pysyy paikoillaan, me olemme kukkasia ruohossa ja Jumala on aurinko.

Toisen kerran olin erään muun asian takia todella surullinen, istuin tietokoneen ääressä ja löysin yhden uskovaisen ihmisen kotisivut, jossa oli todella lohduttava kirjoitus. Kiitin häntä sähköpostitse ja hän vastasi juuri minulle sopivalla Raamatun jakeella. Koin tulleeni lohdutetuksi tuon ihmisen kautta ja kiitin Jumalaa mielessäni tästä. Silloin Kolmevuotiaani tuli toisesta huoneesta leikkiensä keskeltä luokseni ja sanoi Äiti, Jumala vastasi, Jumalaan voi luottaa ja samantien tyttö juoksi taas leikkiensä pariin.

Tällä tavalla konkreettisesti Jumala on minulle ainakin huolehtiva ja rakastava Isä, joka puhuu vaikka lapsen suulla, jos itse en ns. Hoksaa. Minä uskon, että Jumala vetää jokaista ihmistä luoksensa, että jokainen ihminen oppisi tuntemaan Hänet, elävän Jumalan ja voisi kokea elämässään Jumalan rakkauden. Ihmisellä on kuitenkin vapaa tahto tehdä valinta, uskoako vai ei evankeliumiin.

Mua mietityttää kans helvetti kristinuskossa, että minkä perusteiden pohjalle helvetti-usko on kehittynyt. (jos joku tietää niin olis kiva kuulla.) Kuuntelin vähän aikaa sitten radio-ohjelmaa, jossa näytelmäkirjailija/ohjaaja Juha Jokela mainitti kuulleensa joltain nuoruusaikojensa teologianopiskelija-tutulta tms, että vanhassa testamentissa ei vielä mainittaiskaan helvettiä, vaan että helvetti tulis kuvioihin mukaan vasta uudessa testamentissa. Ja että on tulkintoja, että Raamattuun tulleet helvetti-kuvaukset olis olleet uskonsa takia vainottujen kristittyjen eräänlaisia kosto-fantasioita, että heitä vainoovat Jeesukseen uskomattomat ihmiset kuoleman jälkeen näin saisivat rangaistuksen helvetissä. Eli inhimillinen fantasia ajalta jolloin kristittyjä vainottiin aktiivisesti. (jos joku tietää tästä lisää tai on näkemystä, niin olis mielenkiintoista kuulla!)

Jumalan sanotaan olevan kaikkivaltias ja kaikkihyvä.

Maaillmassa on kuitenkin pahuutta, jota Jumala ei poista. Syynä siihen on joko se, että Jumala sallii pahuuden olemassaolon, jolloin Jumala ei voikaan olla kaikkihyvä. Jos taas Jumala haluaisi poistaa kaiken pahuuden, ei Jumala taas voikaan olla kaikkivaltias.

Jumala ei siis voi olla sekä kaikkihyvä että kaikkivaltias, ei ainakaan kaikkihyvä.

En usko raamattuun. Uskon kuitenkin johonkin "korkeampaan voimaan", sanon sitä jumalaksi. Raamattu on mielestäni vain tarinakokoelma. Raamatussa on paljon viisautta, mutta mikään ohjekirja elämään se ei kuitenkaan ole. Maailma olisi paljon parempi paikka, jollei osa ihmisistä käyttäisi elämäänsä oman ikuisen pelastumisensa varmistamiseen, koska se useimmiten johtaa huonoon käyttäytymiseen, paradoksaalista kyllä. Tulen itse vl-yhteisöstä. Tuossa yhteisössä juuri oma pelastuminen tuntuu olevan elämän keskiössä. Sellainen ei tee hyvää ihmisen persoonalle. 

Liiiis kirjoitti:

Mua mietityttää kans helvetti kristinuskossa, että minkä perusteiden pohjalle helvetti-usko on kehittynyt. (jos joku tietää niin olis kiva kuulla.) Kuuntelin vähän aikaa sitten radio-ohjelmaa, jossa näytelmäkirjailija/ohjaaja Juha Jokela mainitti kuulleensa joltain nuoruusaikojensa teologianopiskelija-tutulta tms, että vanhassa testamentissa ei vielä mainittaiskaan helvettiä, vaan että helvetti tulis kuvioihin mukaan vasta uudessa testamentissa. Ja että on tulkintoja, että Raamattuun tulleet helvetti-kuvaukset olis olleet uskonsa takia vainottujen kristittyjen eräänlaisia kosto-fantasioita, että heitä vainoovat Jeesukseen uskomattomat ihmiset kuoleman jälkeen näin saisivat rangaistuksen helvetissä. Eli inhimillinen fantasia ajalta jolloin kristittyjä vainottiin aktiivisesti. (jos joku tietää tästä lisää tai on näkemystä, niin olis mielenkiintoista kuulla!)

Suuni kääntyi vinoon hymyyn, kun luin tämän:

>Kuuntelin vähän aikaa sitten radio-ohjelmaa, jossa näytelmäkirjailija/ohjaaja Juha Jokela mainitti kuulleensa joltain nuoruusaikojensa teologianopiskelija-tutulta tms>

- Keksitkö miksi? :))

Vastaus: voit ITSE lukea Raamatusta, mitä siellä sanotaan.

Perustuuko muukin "tietosi" siskon kummin kaiman veljenpojan kissalta peräisin olevaan lähteeseen?? :D

Itse asiaan voin vahvistaa, että muinaisessa juutalaisuudessa ei tunneta ns. helvettiä. Koko Vanha Testamenttihan on juutalaisia kirjoituksia. Jossain vaiheessa siellä silti mainitaan sheol, joka on tulkittu vaivan paikaksi. Tulijärvi-helvetti, jossa liekit nuolevat jumalatonta, on ihan kristittyjen juttua.

Jumala on RAKKAUS.

Ainoa ja kaikki, mitä Hän edellyttää ihmiseltä, on pyrkimys elää ja toimia rakastaen - ja tehdä parannus aina, kun tämä ei toteudu. Rakastava asenne on A&O. Käänteisesti: rakkaudettomuus on syntiä. Itse asiassa pohjimmiltaan rakkauden puute on ihmisen AINOA synti; siitä johtuu kaikki muu synnin tekeminen eli maalin missaaminen.

Yksinkertaista? KYLLÄ! Helppoa? Ei aluksi, mutta rakastamiseen harjaantuu. Ja meillä on hyvä opettaja, joka muistuttaa: Pyhä Henki.

Pyydä Jumalalta Pyhää Henkeä oppaaksesi. Hän ei evää mitään vilpittömältä anojalta.

Oletteko te hetkeäkään miettineet miten raamattu (jonka teksteihin tuo AP:n pohdinta perustuu) on saanut alkunsa? Jos muistan oikein niin raamattu on koottu joskus 900 - 1100 luvuilla muutaman harvan miehen toimesta. Keitä he olivat valitsemaan juuri raamatusta löytyvät tekstit oikeaksi tulkinnaksi tapahtumista. Mikäli nykytutkimus pitää paikkansa raamatusta on jätetty tarkoituksella nykyuskonkäsityksen kannalta merkityksellisiä kertomuksia. Siis miehet jotka elivät noin 1000 jälkeen olennaisten tapahtumien saivat päättää mitkä tulkinnat olivat relevantteja.

Itse en henkilökohtaisesti usko raamattuu kirjaimellisesti vaan sen keskeiseen teemaan eli anteeksi antoon. En vaan pysty oman järkeni valossa uskomaan kaikkea raamatun sanomaa todeksi.

Jumala on antanut ihmisille vapaan tahdon. Jos Jumala olisi aina korjaamassa muiden ja sinun tekemien valintojen seurauksia, olisko ihmisillä silloin vapaata tahtoa? Ihmisillä on usein intressejä, jotka risteävät toisten ihmisten intressien kanssa. Miksi ihmisille on annettu vapaa tahto en osaa sanoa muuta kuin että se on testi, jolla ihminen voi opetella tuntemaan itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Kiva että joitain ajatuksia on herännyt. Hyviä kommentteja Käyttäjä3875 ja Mammanpoika, kiitos!

Täsmennän kuitenkin hieman.

Käyttäjä3875 kirjoitti:

1) Helvettiä ei ole olemassakaan.Raamatussa ei missään kohtaa puhuta helvetistä.Olen todella monta kertaa lukenut raamatun läpi eikä kyseisestä asiaa mainita missään.Jumala on rakkaus eikä siksi todellakaan halua kiduttaa ketään.

Sana helvetti mainitaan omassa 1992 vuoden käännöksessäni nopean haun perusteella ainakin 10 kertaa (Matt. 5:22; Matt. 5:29-30; Matt. 10:28; Matt. 18:9; Matt. 23:15; Mark. 9:45; Mark. 9:47; Luuk. 12:5; Jaak. 3:6). Näiden kohdalla puhutaan mm. helvettiin joutumisesta ja helvetin tulesta, ei kuitenkaan ikuisesta kiduttamisesta. Myös muita kiertoilmauksia käytetään, kuten "ikuinen tuli". En menisi niin pitkälle, että väittäisin helvetin olevan kokonaan kirkkojen keksimä pelote vailla raamatullisia perusteita.

Tsirp kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko ikuiseen kidutukseen. Raamatussa nimenomaan sanotaan, että kaikki saavat ansionsa mukaan ja synnin palkka on kuolema. Jumala on oikeudenmukainen, ei julma.

)

Kuolema ei ole mikään Vapauttaja, joka saapuu, kun vain sitkeästi odottaa.

Kaikki hyvyys on vain yksin Jumalan. Jos olet iankaikkisesti kadotettu Jumalan luota, niin kyllä mä luulen että se aika kiduttavaa on. Se on julmaa olla ilman Jumalaa.

Tiedän, että sinunkin Raamatussasi lukee, että Jumalan tuomio on iankaikkinen tuomio, siitä sanotaan että se on uskon alkeita.

Jumala on täydellinen! Siksi tässä on kysymys vastakohdista eikä mistään liukuvärjäyksestä.

Uskon kyllä ikuiseen kadotukseen, siitä puhutaan Raamatussa monessa kohtaa. Kadotus tarkoittaa minulle yksinkertaisesti katoamista, olemassa olemattomuutta, lopullista kuolemaa. Eikö kuolema, jos jokin, ole ikuinen, lopullinen tuomio? Eikö se ole tarpeeksi suuri vastakohta ikuiselle elämälle Jumalan läheisyydessä?

Löysin muuten tällaisen pohdinnan aiheesta raamatunkohtineen: http://www.kolumbus.fi/~w462389/oppi/helvetti.pdf (Kadotus Uuden testamentin Kreikassa ja Raamatun oppi iankaikkisesta tuomiosta. Kirj. Petteri Haipola, 2011). Mielestäni sisältää kattavasti hyviä pointteja, mutta itse uskon vähän kirjallisempaan tulkintaan, mm. "ikuisen tulen" olevan kirjaimellisesti ikuinen tuli, vaikka ihmisen kärsimys siellä ei ole ikuista ja päättyy kuolemaan.* Kannattaa lukea, jos yhtään aihe kiinnostaa. Ja kuten aina, koetelkaa tämäkin teksti Raamatun sanalla.

*Ikuinen tuli on tarkoitettu Saatanalle, jota kidutetaan siellä "aina ja ikuisesti" (Matt. 25:41; Ilm. 20:10). Ja kun kaikille kerran on luvattu maksaa tekojensa mukaan (Matt. 16:27; Room. 2:6; 2. Tim. 4:14; 1. Piet. 1:17; Ilm. 2:23; Ilm. 20:12-13; Ilm. 22:12), tuskin kukaan ihminen olisi ansainnut yhtä pahaa ja pitkäkestoista rangaistusta, kuin itse Paholainen, joka ihmiset on alun alkaen johtanut harhaan.

Tällaisia ajatuksia nyt aamusta. :D

Siunausta päiväänne.

t. 24

Kannattaa tosiaan lukea Raamatun valossa kaikki. Monenlaista eksytystä liikkeellä.

AP:Ensinnäkin, esität hyviä kysymyksiä ja asiallisesti, josta sinulle pointsit. Harvassa paikassa (varsinkaan foorumeilla) näistä asioista voidaan pohdiskellen ja argumentoiden keskustella. Seuraavassa kirjoittelen omia ajatuksiani kristittynä.

Ensinnäkin Jumalan kaikkivaltiuteen liittyy paljon kysmyksiä, joihin on täysin mahdoton ihmisjärjellä ja ymmärryksellä vastata. Jumala on luonut maailman itsensä ulkopuolelle ja ihminen ei voi viisaudellaan ja järjellään yltää kaikkivaltiuden tasolle. On paljon kysmyksiä, joihin ei voi vastata. Miksi Jumala salli Saatanan langeta ja miksi ihmisellä on vapaa tahto. Siihen on mahdotonta tyhjentävästi vastata. 

Raamatussa Jumala kuitenkin ilmoittaa meille asioita itsestään ja olemuksestaan. Jumala haluaa, että kaikki pelastuvat ja tarjoaa armonsa kaikille, mutta ei pakota siihen. Ihminen siis saa valita myös osattomuuden Jumalan armosta hyvyydestä ja iänkaikkisesta elämästä.  Ehkä tässä painottaisin nimenomaan ihmisen pahuutta, sinun, minun ja kaikkien meidän pahuutta. Ihminen ei ole hyvä eikä moraalinen. Lisäksi ihmisen tieto ja kyky ymmärtää on niin rajoittunut, että näemme kaiken ensinnäkin lähinnä itsemme ja läheistemme silmillä, mutta vielä tärkeämmin, vain tämän elämän mittaisessa perspektiivissä, joka on alle +-100 vuotta, meillä kaikilla.  Jumala taas loi ihmisen ikuisuutta varten. Eli Jumalan silmissä, myöhemmin, myös meidän silmissä, tämä elämän mittainen aika, se aika, kun armo on tarjolla on varsin lyhyt. Synnin palkka, joka perisyntisyytemme tähden tule kantaa ja jonka viimeinen vitsaus on kuolema, koskee vain tätä lyhyttä elämänaikaa. Jumala antoi lakinsa ihmisen parhaaksi. Jos mietimme nyt vaikka kymmentä käskyä, niin ne ovat elämän, itsemme ja lähimmäisemme suojelua varten.  Koska olemme kuitenkin kaikki sisimmältämme syntiinlankeemuksen tähden Jumalan vihamiehiä, emme kykene hyvään.  Nyt voi ajatella, että kyllä minä olen ihan hyvä ihminen ja tunnen monia tosi hyviä ihmisiä jne.... No...olemmeko koskaan puhuneet kenestäkään pahaa? Olemmeko ajatelleet pahaa toisesta ihmisestä? Koskaan valehdellut? Koskaan särkenyt kenenkään sydäntä? Pettänyt tai ajatellut sitä?  Ajanut omaa etuamme röyhkeydellä? Kaikki tämä on sitä meissä asuvaa pimeyttä, jonka Jumala kyllä tuntee. Tämän vuoksi Kristus otti kuollessaan kantaakseen maailman synnin, jotta me saisimme osaksemme vahnurskauden yksin Kristuksen tähden. (Jumala lukee Kristuksen synnittömyyden ja hyvät työt meidän eduksemme.)