Jumalan rakkaus mietityttää

Tämän saa joko ottaa tai jättää. Se on valmiina jokaiselle. En tiedä, onko kysmys Jumlan kunnioituksesta luotuaan kohtaan vai mistä, mutta valinta on vapaa. Jumala ei ketään kiusaa, eikä ketään pakota.

Miksi pahoja asioita tapahtuu hyville ihmisille? Se tapahtui vain kerran maailmanhistoriassa. Ainoa hyvä ihminen on ollut Jeesus Nasaretilainen, joka jumalallisen luontonsa vuoksi on kokonaan ihminen, että kokonaan Jumala. Noin muutoin kärsimys on monesti kärsimystä synnistä, eli omasta pahuudesta ja kurittomuudesta Jumalalle, jonka tahto on yksin hyvä. On myös "kärsimystä", joka Jumalan käsissä on kuitenkin siunausta. Me ajattelemme jotakin asiaa tai kohtaloa kärsimyksenä, mutta Jumala tietää sen olevan meidän iänkaikkiseksi parhaaksi. 

Taivaassa ei ole murhetta. Ei edes helvettiin joutuneiden puolesta. Nyt täytyy muistaa, että Jumala on rakkaus, ei ihminen. Jumala rakastaa meidän lapsiamme, vanhempiamme, puolisoitamme enemmän kuin me. Meidän rakkaus ja kyky huolehtia ei ole mitään Jumalaan verrattuna. Hän kantaa, hän etsii ja hän pelastaa. Paras, tärkein ja suurin asia mitä voimme rakkaidemme eteen tehdä on rukoilla heidän puolestaan ja sen puolesta, että Jumala lahjoittaa heille uskon, jotta kerran kaikki olemme yhdessä iänkaikkisessa kirkkaudessa riemuitsemassa siitä, kuka Hän todella on :)

Vierailija kirjoitti:

 Uskon kyllä ikuiseen kadotukseen, siitä puhutaan Raamatussa monessa kohtaa. Kadotus tarkoittaa minulle yksinkertaisesti katoamista, olemassa olemattomuutta, lopullista kuolemaa. Eikö kuolema, jos jokin, ole ikuinen, lopullinen tuomio? Eikö se ole tarpeeksi suuri vastakohta ikuiselle elämälle Jumalan läheisyydessä?

Löysin muuten tällaisen pohdinnan aiheesta raamatunkohtineen: http://www.kolumbus.fi/~w462389/oppi/helvetti.pdf (Kadotus Uuden testamentin Kreikassa ja Raamatun oppi iankaikkisesta tuomiosta. Kirj. Petteri Haipola, 2011). Mielestäni sisältää kattavasti hyviä pointteja, mutta itse uskon vähän kirjallisempaan tulkintaan, mm. "ikuisen tulen" olevan kirjaimellisesti ikuinen tuli, vaikka ihmisen kärsimys siellä ei ole ikuista ja päättyy kuolemaan.* Kannattaa lukea, jos yhtään aihe kiinnostaa. Ja kuten aina, koetelkaa tämäkin teksti Raamatun sanalla.

*Ikuinen tuli on tarkoitettu Saatanalle, jota kidutetaan siellä "aina ja ikuisesti" (Matt. 25:41; Ilm. 20:10). Ja kun kaikille kerran on luvattu maksaa tekojensa mukaan (Matt. 16:27; Room. 2:6; 2. Tim. 4:14; 1. Piet. 1:17; Ilm. 2:23; Ilm. 20:12-13; Ilm. 22:12), tuskin kukaan ihminen olisi ansainnut yhtä pahaa ja pitkäkestoista rangaistusta, kuin itse Paholainen, joka ihmiset on alun alkaen johtanut harhaan.

Tällaisia ajatuksia nyt aamusta. :D

Siunausta päiväänne.

t. 24

En tahdo pelotella ketään tai mitään muutakaan, mutta mielelläni kommentoisin vielä vähän, koska olen viime aikoina paljon keskustellut Jehovan todistajien kanssa, jotka myös väittävät, että ikuista "kidutusta" ei ole. Itse en tosin ole käyttänyt sanaa kidutus, mutta olen eri mieltä kadotuksen luonteesta kuin he tai nyt vaikka sitten sinä. 

Minusta ikuisessa tulessa oleminen tarkoittaa muutakin kuin sitä, että se tuli yksinään siellä roihuaa. Sitäpaitsi iankaikkisuudessa ei ole aikaa, joten on siltäkin kantilta mahdotonta ajatella, että jollekin asialle olisi kestonsa siellä. 

Iankaikkinen kadotus Herran kasvoista, sanoo Raamattu ja sanoo myös ettei kukaan voi Herran kädestä vapauttaa tai peruuttaa hänen tuomioitaan. Jos kuolema olisi vapauttaja ja pelastaja kadotetuille sieluille, hän olisi Jumalan veroinen ja voisi aivan hyvin riittää toivoksi sille, joka vihaa Jumalaa. 

Minusta tällainen puhe kuolemasta kadotettujen toivona ei ole hyvä, vaan todellisuuden peittelemistä ja lieventämistä.

En minä saarnaa kadotuksesta sen takia, että toivoisin jonkun joutuvan sinne.

Saatana ei ole syyllinen syntiinlankeemuksessa eikä ihmisten synnille tänäkään päivänä. Hän voi olla ja onkin houkuttelija, mutta ihmisellä on kaikki kyky ja voima vastustaa häntä. Minusta hänelle annetaan liian suuri rooli tai ehkä pitäisi sanoa, että synnin pahuutta ei ymmärretä tai tunnusteta. 

Rangaistuksen suuruudessa saattaa ollakin jotakin variaatioita, muistaakseni Raamatussa on siihen viittaavia kohtia, mutta rangaistuksen pitkäkestoisuus on nähdäkseni vakio eli iankaikkisuus. 

Miten usein kärsimys tässä elämässä johtuu omista synneistä? Joutuuko ihminen jo elämänsä aikana tällä tavoin maksamaan pahoista teoistaan, ja jos näin tapahtuu, niin miksei niin käy kaikille? Olen miettinyt tätä asiaa oman kokemuksen pohjalta viime aikoina. Jos teillä on tästä joku näkemys niin kuulisin mielelläni.

Miksi Jumala rankaisisi synneistä jo maanpäällisen elämän aikana, eikö kadotukseen/helvettiin joutuminen riitä rangaistukseksi?

Jeesus oli jumalan ilmentymä

Jumala tiesi mitä Jeesukselle tulee tapahtumaan

Jumala tiesi että jos jeesus tapetaan, hän tulee taivaaseen

Millä tavoin jumala "antoi ainoan poikansa" kun kerran tiesi että se tulee taivaaseen tuossa tuokiossa? Mitä jeesus sovitti sillä että kävi pistäytymässä? Miten jeesus on voinut sovittaa jotakin mikä on hänen kuoleman jälkeensä tapahtunut?  Onko kuoleminen hyvä tapa sovittaa asioita? 

Vierailija kirjoitti:

Jumala on antanut ihmisille vapaan tahdon. Jos Jumala olisi aina korjaamassa muiden ja sinun tekemien valintojen seurauksia, olisko ihmisillä silloin vapaata tahtoa? Ihmisillä on usein intressejä, jotka risteävät toisten ihmisten intressien kanssa. Miksi ihmisille on annettu vapaa tahto en osaa sanoa muuta kuin että se on testi, jolla ihminen voi opetella tuntemaan itsensä.

Uskovaisilla on usein tapana pitää moraalia jumalan antamana. Onko moraali ristiriidassa vapaan tahdon kanssa?

Hei AP!

Nämä ovat USKON asioita, joita järki ja logiikka ovat kaukana.

Joko päätä uskoa, etkä vaivaa suotta päätäsi yksityiskohdilla tai et usko, etkä vaivaa suotta päätäsi yksityiskohdilla.

Raamattu on ihmisten kirjoittama ja moneen kertaan käännetty, joten siitä on ihan turha ottaa liian vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumala on antanut ihmisille vapaan tahdon. Jos Jumala olisi aina korjaamassa muiden ja sinun tekemien valintojen seurauksia, olisko ihmisillä silloin vapaata tahtoa? Ihmisillä on usein intressejä, jotka risteävät toisten ihmisten intressien kanssa. Miksi ihmisille on annettu vapaa tahto en osaa sanoa muuta kuin että se on testi, jolla ihminen voi opetella tuntemaan itsensä.

Uskovaisilla on usein tapana pitää moraalia jumalan antamana. Onko moraali ristiriidassa vapaan tahdon kanssa?

Ei koska hyvän moraalinkin omaavat ihmiset voivat valita väärin ja he tietävät jo valintaa tehdessään asian olevan väärin. Eli moraali on vain ohjenuora taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki uskovaiset palstalla! Olen aina ollut kiinnostunut uskonasioista ja mielessäni on muutamia kysymyksiä aiheeseen liittyen, viitisisittekö vastata näihin? Ja please, ei millään ulkoaopituilla raamatunlauseilla vaan ihan omin sanoin.

Olen yrittänyt, mutta en millään pysty ymmärtämään seuraavaa: Miten perustelette sen, että Jumala on hyvä ja oikeudenmukainen, jos suurin osa ihmiskunnasta joutuu ikuiseen kidutukseen? Eli "vääräuskoiset" ja uskottomat. Jos tämä on mielestänne oikeudenmukaista, olisitteko itse valmiit lähettämään omat lapsenne ikuisesti kidutettavaksi, jos nämä kieltäytyvät tottelemasta teitä?

Mielestäni koko tässä systeemissä ei ole mitään järkeä, jos suurin osa ihmiskunnasta todella joutuu kadotukseen. Jumala ei voi olla hyvä, mikäli sallii tämän tapahtua. Millä perusteilla kristinuskon Jumala on mielestänne hyvä? Koska antoi Jeesuksen kuolla syntien puolesta ristillä?

Koko "pahan" ongelmaa ei olisi, jos Jumala olisi jättänyt vapaan tahdon antamatta ja tehnyt ihmisistä hyviä! Kaikki pelastuisivat. Miksi Jumala ylipäätään antoi vapaan tahdon jos tiesi, mitä siitä seuraa? Miten tällainen toiminta voi olla hyvyyttä?

Moni perustelee pahuuden Saatanalla. Mutta Jumala itse loi Saatanan! Eikö kärsimyksen perussyy silloin ole Jumala eikä Saatana? Eikö teitä uskovaisia ahdista ajatus siitä, että vaikka itse pääsisitte taivaan iloihin niin suurinta osaa ihmisistä kidutetaan samaan aikaan ikuisesti helvetissä?

No niin, vastataan. Nämä ovat hieman perinteisestä poikkeava näkemyksiä, mutta luen kyllä itseni kristityksi. Taustani on lestadiolainen, mutta lähdin siitä liikkeestä vuosia sitten. Näkemykseni perustuvat lukemisiini ja tuntemuksiini siitä, mikä tuntuu sydämessä oikealta.

Ikuista kadotusta ei ole olemassakaan, vaan se on vertauskuva tälle aikaan sidotulle kärsimykselle ja Jumalasta erossa ololle, mitä koemme maan päällä ollessamme. Kun vapautuu ajasta, vapautuu myös kärsimyksestä: Jokainen on siihen oikeutettu ja jokaiselle tämä pelastus tulee ennemmin tai myöhemmin.

Jeesuksen tarina itsessään on yksi ikävimmistä uskontojen väärinkäsityksistä. Jeesus yritti opettaa meille rakkautta, anteeksiantoa ja todellista pyhää yhteyttä Jumalaan. Jeesus opetti, että pahinkin "syntinen" on ansainnut tuon yhteyden ja että Jumala antaa kaiken anteeksi, koska maan päällä suurin osa ihmisistä on "sokeita" ja siten syyntakeettomia tehdessään pahaa.

Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon maan päällä, koska tiesi, että lopulta kaikki palaavat kotiin. Kaikki. Ei ole olemassa pahaa, on vain rakkaudettomuutta. Esimerkiksi psykopaatit nykytietämyksen mukaan ovat jo syntyessään aivorakenteiltaan poikkeavia, joten miten Jumala voisi rangaista sellaisesta, mille ihminen ilman Jumalan ihmettä ei mahda itse mitään?

Helvettiä ei ole olemassakaan, ellei tätä maanpäällistä elämää ja joitain muita harhaisia todellisuuksia sellaiseksi lasketa. Minä suren kyllä läheisteni puolesta, kun näen heidän kärsivän, mutta sydämeni iloitsee, koska tiedän vapauden odottavan heitäkin.

Täytyy vielä sanoa, että sinulla on hyviä kysymyksiä ja olet aivan oikealla tiellä, kun pohdiskelet Jumalan hyvyyttä. Kaikkea kaunista sinulle jatkoon!

Ei ole vapaata tahtoa jos päähän on ohjelmoitu mikä on oikein ja väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki uskovaiset palstalla! Olen aina ollut kiinnostunut uskonasioista ja mielessäni on muutamia kysymyksiä aiheeseen liittyen, viitisisittekö vastata näihin? Ja please, ei millään ulkoaopituilla raamatunlauseilla vaan ihan omin sanoin.

Olen yrittänyt, mutta en millään pysty ymmärtämään seuraavaa: Miten perustelette sen, että Jumala on hyvä ja oikeudenmukainen, jos suurin osa ihmiskunnasta joutuu ikuiseen kidutukseen? Eli "vääräuskoiset" ja uskottomat. Jos tämä on mielestänne oikeudenmukaista, olisitteko itse valmiit lähettämään omat lapsenne ikuisesti kidutettavaksi, jos nämä kieltäytyvät tottelemasta teitä?

Mielestäni koko tässä systeemissä ei ole mitään järkeä, jos suurin osa ihmiskunnasta todella joutuu kadotukseen. Jumala ei voi olla hyvä, mikäli sallii tämän tapahtua. Millä perusteilla kristinuskon Jumala on mielestänne hyvä? Koska antoi Jeesuksen kuolla syntien puolesta ristillä?

Koko "pahan" ongelmaa ei olisi, jos Jumala olisi jättänyt vapaan tahdon antamatta ja tehnyt ihmisistä hyviä! Kaikki pelastuisivat. Miksi Jumala ylipäätään antoi vapaan tahdon jos tiesi, mitä siitä seuraa? Miten tällainen toiminta voi olla hyvyyttä?

Moni perustelee pahuuden Saatanalla. Mutta Jumala itse loi Saatanan! Eikö kärsimyksen perussyy silloin ole Jumala eikä Saatana? Eikö teitä uskovaisia ahdista ajatus siitä, että vaikka itse pääsisitte taivaan iloihin niin suurinta osaa ihmisistä kidutetaan samaan aikaan ikuisesti helvetissä?

No niin, vastataan. Nämä ovat hieman perinteisestä poikkeava näkemyksiä, mutta luen kyllä itseni kristityksi. Taustani on lestadiolainen, mutta lähdin siitä liikkeestä vuosia sitten. Näkemykseni perustuvat lukemisiini ja tuntemuksiini siitä, mikä tuntuu sydämessä oikealta.

Ikuista kadotusta ei ole olemassakaan, vaan se on vertauskuva tälle aikaan sidotulle kärsimykselle ja Jumalasta erossa ololle, mitä koemme maan päällä ollessamme. Kun vapautuu ajasta, vapautuu myös kärsimyksestä: Jokainen on siihen oikeutettu ja jokaiselle tämä pelastus tulee ennemmin tai myöhemmin.

Jeesuksen tarina itsessään on yksi ikävimmistä uskontojen väärinkäsityksistä. Jeesus yritti opettaa meille rakkautta, anteeksiantoa ja todellista pyhää yhteyttä Jumalaan. Jeesus opetti, että pahinkin "syntinen" on ansainnut tuon yhteyden ja että Jumala antaa kaiken anteeksi, koska maan päällä suurin osa ihmisistä on "sokeita" ja siten syyntakeettomia tehdessään pahaa.

Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon maan päällä, koska tiesi, että lopulta kaikki palaavat kotiin. Kaikki. Ei ole olemassa pahaa, on vain rakkaudettomuutta. Esimerkiksi psykopaatit nykytietämyksen mukaan ovat jo syntyessään aivorakenteiltaan poikkeavia, joten miten Jumala voisi rangaista sellaisesta, mille ihminen ilman Jumalan ihmettä ei mahda itse mitään?

Helvettiä ei ole olemassakaan, ellei tätä maanpäällistä elämää ja joitain muita harhaisia todellisuuksia sellaiseksi lasketa. Minä suren kyllä läheisteni puolesta, kun näen heidän kärsivän, mutta sydämeni iloitsee, koska tiedän vapauden odottavan heitäkin.

Täytyy vielä sanoa, että sinulla on hyviä kysymyksiä ja olet aivan oikealla tiellä, kun pohdiskelet Jumalan hyvyyttä. Kaikkea kaunista sinulle jatkoon! <3

Keksitkö ihan itse nämä jutut vai kuinka? Jos et usko Raamattuun niin, mistä olet edes kuullut Jeesuksesta?

Tämän takia Raamattukin varmaan sanoo, että "ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa." Ihmiset kun opettaa ihan mitä tahansa. Mustakin olis ollut kiva lapsena, jos kaikki päivät olis ollut karkkipäiviä. Ikuinen karkkipäivä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vapaata tahtoa jos päähän on ohjelmoitu mikä on oikein ja väärin.

En käyttäisi sanaa ohjelmoitu. Siitä on kyllä tieto. Mutta meillä ainakin joudutaan kyllä opettamaan lapsille oikea ja väärä. Ja joissain kulttuureissa painotetaan enemmän kunnia-häpeä valintaa, mikä sekin on ihan mielenkiintoinen lähestymistapa. 

Vapaa tahto on. 

tsirp vieraana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Uskon kyllä ikuiseen kadotukseen, siitä puhutaan Raamatussa monessa kohtaa. Kadotus tarkoittaa minulle yksinkertaisesti katoamista, olemassa olemattomuutta, lopullista kuolemaa. Eikö kuolema, jos jokin, ole ikuinen, lopullinen tuomio? Eikö se ole tarpeeksi suuri vastakohta ikuiselle elämälle Jumalan läheisyydessä?

Löysin muuten tällaisen pohdinnan aiheesta raamatunkohtineen: http://www.kolumbus.fi/~w462389/oppi/helvetti.pdf (Kadotus Uuden testamentin Kreikassa ja Raamatun oppi iankaikkisesta tuomiosta. Kirj. Petteri Haipola, 2011). Mielestäni sisältää kattavasti hyviä pointteja, mutta itse uskon vähän kirjallisempaan tulkintaan, mm. "ikuisen tulen" olevan kirjaimellisesti ikuinen tuli, vaikka ihmisen kärsimys siellä ei ole ikuista ja päättyy kuolemaan.* Kannattaa lukea, jos yhtään aihe kiinnostaa. Ja kuten aina, koetelkaa tämäkin teksti Raamatun sanalla.

*Ikuinen tuli on tarkoitettu Saatanalle, jota kidutetaan siellä "aina ja ikuisesti" (Matt. 25:41; Ilm. 20:10). Ja kun kaikille kerran on luvattu maksaa tekojensa mukaan (Matt. 16:27; Room. 2:6; 2. Tim. 4:14; 1. Piet. 1:17; Ilm. 2:23; Ilm. 20:12-13; Ilm. 22:12), tuskin kukaan ihminen olisi ansainnut yhtä pahaa ja pitkäkestoista rangaistusta, kuin itse Paholainen, joka ihmiset on alun alkaen johtanut harhaan.

Tällaisia ajatuksia nyt aamusta. :D

Siunausta päiväänne.

t. 24

En tahdo pelotella ketään tai mitään muutakaan, mutta mielelläni kommentoisin vielä vähän, koska olen viime aikoina paljon keskustellut Jehovan todistajien kanssa, jotka myös väittävät, että ikuista "kidutusta" ei ole. Itse en tosin ole käyttänyt sanaa kidutus, mutta olen eri mieltä kadotuksen luonteesta kuin he tai nyt vaikka sitten sinä. 

Minusta ikuisessa tulessa oleminen tarkoittaa muutakin kuin sitä, että se tuli yksinään siellä roihuaa. Sitäpaitsi iankaikkisuudessa ei ole aikaa, joten on siltäkin kantilta mahdotonta ajatella, että jollekin asialle olisi kestonsa siellä. 

Iankaikkinen kadotus Herran kasvoista, sanoo Raamattu ja sanoo myös ettei kukaan voi Herran kädestä vapauttaa tai peruuttaa hänen tuomioitaan. Jos kuolema olisi vapauttaja ja pelastaja kadotetuille sieluille, hän olisi Jumalan veroinen ja voisi aivan hyvin riittää toivoksi sille, joka vihaa Jumalaa. 

Minusta tällainen puhe kuolemasta kadotettujen toivona ei ole hyvä, vaan todellisuuden peittelemistä ja lieventämistä.

En minä saarnaa kadotuksesta sen takia, että toivoisin jonkun joutuvan sinne.

Saatana ei ole syyllinen syntiinlankeemuksessa eikä ihmisten synnille tänäkään päivänä. Hän voi olla ja onkin houkuttelija, mutta ihmisellä on kaikki kyky ja voima vastustaa häntä. Minusta hänelle annetaan liian suuri rooli tai ehkä pitäisi sanoa, että synnin pahuutta ei ymmärretä tai tunnusteta. 

Rangaistuksen suuruudessa saattaa ollakin jotakin variaatioita, muistaakseni Raamatussa on siihen viittaavia kohtia, mutta rangaistuksen pitkäkestoisuus on nähdäkseni vakio eli iankaikkisuus. 

Kiitos vastakommentista. Uskon, että rangaistus voi olla tarpeeksi tuntuva, vaikka se johtaisikin lopulta kuolemaan. Ikuinen palaminen tulessa esim. vain heikon uskon takia ei kuulosta oikeudenmukaiselta eikä moraaliselta, eikä käy järkeeni sekään, että Raamatussa puhuttaisiin toistuvasti kuolemasta, jos todella tarkoitetaan erottamista Jumalasta ja elämistä helvetissä. Onneksi tämä ei ole pelastuskysymys, vaan voimme rauhassa pohtia asiaa eri kanteilta ja olla siitä halutessamme eri mieltäkin. Jumala yksin tietää, kuinka sana tarkalleen tulee toteutumaan ja mikä on sopiva rangaistus kullekin. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva että joitain ajatuksia on herännyt. Hyviä kommentteja Käyttäjä3875 ja Mammanpoika, kiitos!

Täsmennän kuitenkin hieman.

Käyttäjä3875 kirjoitti:

1) Helvettiä ei ole olemassakaan.Raamatussa ei missään kohtaa puhuta helvetistä.Olen todella monta kertaa lukenut raamatun läpi eikä kyseisestä asiaa mainita missään.Jumala on rakkaus eikä siksi todellakaan halua kiduttaa ketään.

Sana helvetti mainitaan omassa 1992 vuoden käännöksessäni nopean haun perusteella ainakin 10 kertaa (Matt. 5:22; Matt. 5:29-30; Matt. 10:28; Matt. 18:9; Matt. 23:15; Mark. 9:45; Mark. 9:47; Luuk. 12:5; Jaak. 3:6). Näiden kohdalla puhutaan mm. helvettiin joutumisesta ja helvetin tulesta, ei kuitenkaan ikuisesta kiduttamisesta. Myös muita kiertoilmauksia käytetään, kuten "ikuinen tuli". En menisi niin pitkälle, että väittäisin helvetin olevan kokonaan kirkkojen keksimä pelote vailla raamatullisia perusteita.

Tsirp kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko ikuiseen kidutukseen. Raamatussa nimenomaan sanotaan, että kaikki saavat ansionsa mukaan ja synnin palkka on kuolema. Jumala on oikeudenmukainen, ei julma.

)

Kuolema ei ole mikään Vapauttaja, joka saapuu, kun vain sitkeästi odottaa.

Kaikki hyvyys on vain yksin Jumalan. Jos olet iankaikkisesti kadotettu Jumalan luota, niin kyllä mä luulen että se aika kiduttavaa on. Se on julmaa olla ilman Jumalaa.

Tiedän, että sinunkin Raamatussasi lukee, että Jumalan tuomio on iankaikkinen tuomio, siitä sanotaan että se on uskon alkeita.

Jumala on täydellinen! Siksi tässä on kysymys vastakohdista eikä mistään liukuvärjäyksestä.

Uskon kyllä ikuiseen kadotukseen, siitä puhutaan Raamatussa monessa kohtaa. Kadotus tarkoittaa minulle yksinkertaisesti katoamista, olemassa olemattomuutta, lopullista kuolemaa. Eikö kuolema, jos jokin, ole ikuinen, lopullinen tuomio? Eikö se ole tarpeeksi suuri vastakohta ikuiselle elämälle Jumalan läheisyydessä?

Löysin muuten tällaisen pohdinnan aiheesta raamatunkohtineen: http://www.kolumbus.fi/~w462389/oppi/helvetti.pdf (Kadotus Uuden testamentin Kreikassa ja Raamatun oppi iankaikkisesta tuomiosta. Kirj. Petteri Haipola, 2011). Mielestäni sisältää kattavasti hyviä pointteja, mutta itse uskon vähän kirjallisempaan tulkintaan, mm. "ikuisen tulen" olevan kirjaimellisesti ikuinen tuli, vaikka ihmisen kärsimys siellä ei ole ikuista ja päättyy kuolemaan.* Kannattaa lukea, jos yhtään aihe kiinnostaa. Ja kuten aina, koetelkaa tämäkin teksti Raamatun sanalla.

*Ikuinen tuli on tarkoitettu Saatanalle, jota kidutetaan siellä "aina ja ikuisesti" (Matt. 25:41; Ilm. 20:10). Ja kun kaikille kerran on luvattu maksaa tekojensa mukaan (Matt. 16:27; Room. 2:6; 2. Tim. 4:14; 1. Piet. 1:17; Ilm. 2:23; Ilm. 20:12-13; Ilm. 22:12), tuskin kukaan ihminen olisi ansainnut yhtä pahaa ja pitkäkestoista rangaistusta, kuin itse Paholainen, joka ihmiset on alun alkaen johtanut harhaan.

Tällaisia ajatuksia nyt aamusta. :D

Siunausta päiväänne.

t. 24

Kannattaa tosiaan lukea Raamatun valossa kaikki. Monenlaista eksytystä liikkeellä.

Olen todella samaa mieltä! Toivottavasti et kuitenkaan tarkoittanut, että minun tekstissäni olisi ollut eksytystä. Jos näin on, toivon sinun osoittavan kohdat minulle. :)

t. 24

tsirp vieraana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki uskovaiset palstalla! Olen aina ollut kiinnostunut uskonasioista ja mielessäni on muutamia kysymyksiä aiheeseen liittyen, viitisisittekö vastata näihin? Ja please, ei millään ulkoaopituilla raamatunlauseilla vaan ihan omin sanoin.

Olen yrittänyt, mutta en millään pysty ymmärtämään seuraavaa: Miten perustelette sen, että Jumala on hyvä ja oikeudenmukainen, jos suurin osa ihmiskunnasta joutuu ikuiseen kidutukseen? Eli "vääräuskoiset" ja uskottomat. Jos tämä on mielestänne oikeudenmukaista, olisitteko itse valmiit lähettämään omat lapsenne ikuisesti kidutettavaksi, jos nämä kieltäytyvät tottelemasta teitä?

Mielestäni koko tässä systeemissä ei ole mitään järkeä, jos suurin osa ihmiskunnasta todella joutuu kadotukseen. Jumala ei voi olla hyvä, mikäli sallii tämän tapahtua. Millä perusteilla kristinuskon Jumala on mielestänne hyvä? Koska antoi Jeesuksen kuolla syntien puolesta ristillä?

Koko "pahan" ongelmaa ei olisi, jos Jumala olisi jättänyt vapaan tahdon antamatta ja tehnyt ihmisistä hyviä! Kaikki pelastuisivat. Miksi Jumala ylipäätään antoi vapaan tahdon jos tiesi, mitä siitä seuraa? Miten tällainen toiminta voi olla hyvyyttä?

Moni perustelee pahuuden Saatanalla. Mutta Jumala itse loi Saatanan! Eikö kärsimyksen perussyy silloin ole Jumala eikä Saatana? Eikö teitä uskovaisia ahdista ajatus siitä, että vaikka itse pääsisitte taivaan iloihin niin suurinta osaa ihmisistä kidutetaan samaan aikaan ikuisesti helvetissä?

No niin, vastataan. Nämä ovat hieman perinteisestä poikkeava näkemyksiä, mutta luen kyllä itseni kristityksi. Taustani on lestadiolainen, mutta lähdin siitä liikkeestä vuosia sitten. Näkemykseni perustuvat lukemisiini ja tuntemuksiini siitä, mikä tuntuu sydämessä oikealta.

Ikuista kadotusta ei ole olemassakaan, vaan se on vertauskuva tälle aikaan sidotulle kärsimykselle ja Jumalasta erossa ololle, mitä koemme maan päällä ollessamme. Kun vapautuu ajasta, vapautuu myös kärsimyksestä: Jokainen on siihen oikeutettu ja jokaiselle tämä pelastus tulee ennemmin tai myöhemmin.

Jeesuksen tarina itsessään on yksi ikävimmistä uskontojen väärinkäsityksistä. Jeesus yritti opettaa meille rakkautta, anteeksiantoa ja todellista pyhää yhteyttä Jumalaan. Jeesus opetti, että pahinkin "syntinen" on ansainnut tuon yhteyden ja että Jumala antaa kaiken anteeksi, koska maan päällä suurin osa ihmisistä on "sokeita" ja siten syyntakeettomia tehdessään pahaa.

Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon maan päällä, koska tiesi, että lopulta kaikki palaavat kotiin. Kaikki. Ei ole olemassa pahaa, on vain rakkaudettomuutta. Esimerkiksi psykopaatit nykytietämyksen mukaan ovat jo syntyessään aivorakenteiltaan poikkeavia, joten miten Jumala voisi rangaista sellaisesta, mille ihminen ilman Jumalan ihmettä ei mahda itse mitään?

Helvettiä ei ole olemassakaan, ellei tätä maanpäällistä elämää ja joitain muita harhaisia todellisuuksia sellaiseksi lasketa. Minä suren kyllä läheisteni puolesta, kun näen heidän kärsivän, mutta sydämeni iloitsee, koska tiedän vapauden odottavan heitäkin.

Täytyy vielä sanoa, että sinulla on hyviä kysymyksiä ja olet aivan oikealla tiellä, kun pohdiskelet Jumalan hyvyyttä. Kaikkea kaunista sinulle jatkoon! <3

Keksitkö ihan itse nämä jutut vai kuinka? Jos et usko Raamattuun niin, mistä olet edes kuullut Jeesuksesta?

Tämän takia Raamattukin varmaan sanoo, että "ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa." Ihmiset kun opettaa ihan mitä tahansa. Mustakin olis ollut kiva lapsena, jos kaikki päivät olis ollut karkkipäiviä. Ikuinen karkkipäivä. 

Ajatukseni ovat kokemusteni, sydämeni tuntemusten ja lukemani tiedon summa. En uskokaan olevani täysin oikeassa eikä minulla ole tarvetta hahmottaa kaikkea täysin näillä vajavaisilla ihmisaivoillani. Ymmärrän rajallisuuteni ihmismuodossa, ja toisaalta Jumalan rajattomuuden. Olen saanut hetkittäin kokea käsittämättömiä ihmeitä, joten Jumalan rakkauden suhteen minulla ei ole epäilyksiä. Kaikki muu on oikeastaan lopulta yhdentekevää.

Raamattu on lestadiolaistaustastani johtuen erittäin tuttu teos minulle. Ongelma on seuraava: Se on kuitenkin lopulta ihmisten kirjoittama ja kirjaimellisesti luettuna sisältää lukuisia ristiriitoja. Huomasin tämän ongelman teini-iässä ja tenttasin asiasta vl-porukoissa saamatta tyydyttäviä vastauksia. Päädyin ajattelemaan, että nämä ovat ihmisten tekemiä virheitä, ei Jumalan. Raamatusta voi halutessaan löytää tukea toisistaan hyvinkin poikkeaville näkemyksille, joten en voi itse ottaa sitä niin kirjaimellisesti kuin mihin minut vl-yhteisössä opetettiin. Muut ovat täysin vapaita uskomaan mitä haluavat, minä nyt vain toin tämän oman näkemykseni esille, kun Ap sellaisia pyysi. :)

Hyviä on uskovaiset selittelemään uskoaan. Tiedän, koska itsekin olin uskovaisena sellainen. Nyt kun en ole enää vuosiin uskonut kuten kristinusko opettaa, nuo selitykset tuntuvat absurdeilta. 

Itse mietin näitä usein sen kautta, että mitä sanottaisiin ihmisestä, joka toimisi kuten Jumala Raamatun mukaan. Aika monessa tapauksessa häntä sanottaisiin mielenterveysongelmaiseksi lähinnä, ei suinkaan pyhäksi ja hyväksi. 

Esim. tämä vapaa tahto tehdä syntiä on aika lailla sama kuin jos olisin parivuotiaan äiti, ja jättäisin sen yksin huoneeseen jossa on myrkyllistä syötävää, teräviä esineitä ja kuumia keittolevyjä lapsen ulottuvuilla. No, lapsi yllätys yllätys satuttaisi jotenkin itsensä, utelias kun luonteensa mukaan on, ja sitten mentäisiin ensiapuun. Siellä selittäisin, että enhän voi estää lasta vaikka syömästä myrkkyä, koska hänellä pitää olla vapaa tahto, ja jos en tätä vapaata tahtoa hänelle sallisi, niin sittenhän hänen rakkautensakaan minuun ei olisi aitoa... Umpipimeältähän tällainen ihminen kuulostaisi. Mutta kun tätä tekee Jumala, niin se on ilmeisesti ihan ok, jättää erehtyväiset ja rajallisin kyvyin varustetut luomuksensa pärjäilemään täysin yksin ilman minkäänlaista johdatusta, ja sitten vielä viskoa elämän päätteeksi helvettiin ne, jotka eivät uskoneet oikein (koska esim. syntyivät kulttuuriin jonka uskonto on väärä).

Vierailija kirjoitti:

tsirp vieraana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki uskovaiset palstalla! Olen aina ollut kiinnostunut uskonasioista ja mielessäni on muutamia kysymyksiä aiheeseen liittyen, viitisisittekö vastata näihin? Ja please, ei millään ulkoaopituilla raamatunlauseilla vaan ihan omin sanoin.

Olen yrittänyt, mutta en millään pysty ymmärtämään seuraavaa: Miten perustelette sen, että Jumala on hyvä ja oikeudenmukainen, jos suurin osa ihmiskunnasta joutuu ikuiseen kidutukseen? Eli "vääräuskoiset" ja uskottomat. Jos tämä on mielestänne oikeudenmukaista, olisitteko itse valmiit lähettämään omat lapsenne ikuisesti kidutettavaksi, jos nämä kieltäytyvät tottelemasta teitä?

Mielestäni koko tässä systeemissä ei ole mitään järkeä, jos suurin osa ihmiskunnasta todella joutuu kadotukseen. Jumala ei voi olla hyvä, mikäli sallii tämän tapahtua. Millä perusteilla kristinuskon Jumala on mielestänne hyvä? Koska antoi Jeesuksen kuolla syntien puolesta ristillä?

Koko "pahan" ongelmaa ei olisi, jos Jumala olisi jättänyt vapaan tahdon antamatta ja tehnyt ihmisistä hyviä! Kaikki pelastuisivat. Miksi Jumala ylipäätään antoi vapaan tahdon jos tiesi, mitä siitä seuraa? Miten tällainen toiminta voi olla hyvyyttä?

Moni perustelee pahuuden Saatanalla. Mutta Jumala itse loi Saatanan! Eikö kärsimyksen perussyy silloin ole Jumala eikä Saatana? Eikö teitä uskovaisia ahdista ajatus siitä, että vaikka itse pääsisitte taivaan iloihin niin suurinta osaa ihmisistä kidutetaan samaan aikaan ikuisesti helvetissä?

No niin, vastataan. Nämä ovat hieman perinteisestä poikkeava näkemyksiä, mutta luen kyllä itseni kristityksi. Taustani on lestadiolainen, mutta lähdin siitä liikkeestä vuosia sitten. Näkemykseni perustuvat lukemisiini ja tuntemuksiini siitä, mikä tuntuu sydämessä oikealta.

Ikuista kadotusta ei ole olemassakaan, vaan se on vertauskuva tälle aikaan sidotulle kärsimykselle ja Jumalasta erossa ololle, mitä koemme maan päällä ollessamme. Kun vapautuu ajasta, vapautuu myös kärsimyksestä: Jokainen on siihen oikeutettu ja jokaiselle tämä pelastus tulee ennemmin tai myöhemmin.

Jeesuksen tarina itsessään on yksi ikävimmistä uskontojen väärinkäsityksistä. Jeesus yritti opettaa meille rakkautta, anteeksiantoa ja todellista pyhää yhteyttä Jumalaan. Jeesus opetti, että pahinkin "syntinen" on ansainnut tuon yhteyden ja että Jumala antaa kaiken anteeksi, koska maan päällä suurin osa ihmisistä on "sokeita" ja siten syyntakeettomia tehdessään pahaa.

Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon maan päällä, koska tiesi, että lopulta kaikki palaavat kotiin. Kaikki. Ei ole olemassa pahaa, on vain rakkaudettomuutta. Esimerkiksi psykopaatit nykytietämyksen mukaan ovat jo syntyessään aivorakenteiltaan poikkeavia, joten miten Jumala voisi rangaista sellaisesta, mille ihminen ilman Jumalan ihmettä ei mahda itse mitään?

Helvettiä ei ole olemassakaan, ellei tätä maanpäällistä elämää ja joitain muita harhaisia todellisuuksia sellaiseksi lasketa. Minä suren kyllä läheisteni puolesta, kun näen heidän kärsivän, mutta sydämeni iloitsee, koska tiedän vapauden odottavan heitäkin.

Täytyy vielä sanoa, että sinulla on hyviä kysymyksiä ja olet aivan oikealla tiellä, kun pohdiskelet Jumalan hyvyyttä. Kaikkea kaunista sinulle jatkoon! <3

Keksitkö ihan itse nämä jutut vai kuinka? Jos et usko Raamattuun niin, mistä olet edes kuullut Jeesuksesta?

Tämän takia Raamattukin varmaan sanoo, että "ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa." Ihmiset kun opettaa ihan mitä tahansa. Mustakin olis ollut kiva lapsena, jos kaikki päivät olis ollut karkkipäiviä. Ikuinen karkkipäivä. 

Ajatukseni ovat kokemusteni, sydämeni tuntemusten ja lukemani tiedon summa. En uskokaan olevani täysin oikeassa eikä minulla ole tarvetta hahmottaa kaikkea täysin näillä vajavaisilla ihmisaivoillani. Ymmärrän rajallisuuteni ihmismuodossa, ja toisaalta Jumalan rajattomuuden. Olen saanut hetkittäin kokea käsittämättömiä ihmeitä, joten Jumalan rakkauden suhteen minulla ei ole epäilyksiä. Kaikki muu on oikeastaan lopulta yhdentekevää.

Raamattu on lestadiolaistaustastani johtuen erittäin tuttu teos minulle. Ongelma on seuraava: Se on kuitenkin lopulta ihmisten kirjoittama ja kirjaimellisesti luettuna sisältää lukuisia ristiriitoja. Huomasin tämän ongelman teini-iässä ja tenttasin asiasta vl-porukoissa saamatta tyydyttäviä vastauksia. Päädyin ajattelemaan, että nämä ovat ihmisten tekemiä virheitä, ei Jumalan. Raamatusta voi halutessaan löytää tukea toisistaan hyvinkin poikkeaville näkemyksille, joten en voi itse ottaa sitä niin kirjaimellisesti kuin mihin minut vl-yhteisössä opetettiin. Muut ovat täysin vapaita uskomaan mitä haluavat, minä nyt vain toin tämän oman näkemykseni esille, kun Ap sellaisia pyysi. :)

Haluaisitko avata niitä syitä ja ristiriitoja, jotka saivat sinut luopumaan Raamatun Jumalasta? :)

t. 24

Minä uskon myös, että mitään ikuista kidutusta ei ole, vain ikuinen ero Jumalasta, lopullinen kuolema.

Jumala on maapallon luodessaan tiennyt miten käy, syntiinlankeemus, sodat, surut, tragediat.. hän halusi kuitenkin luoda tämän kaiken ja antaa mahdollisimman monille mahdollisuus pelastua. Sillä me emme olisi voineet syntyä muualle! Jos Jumala olisi päättänyt tehdä uuden täydellisen maailman, sinne syntyvät eivät olisi olleet meitä. Minäkään en olisi voinut syntyä toiseen perheeseen, sillä minun sieluni on tämä ruumis+Jumalan henkäys. Ja täten kuollessani, Jumalan minuun puhaltama henki palautuu Jumalalle ja ruumiini maatuu.. Minua siis ei enää ole, kunnes Hän herättää minut. Näin siis itse uskon 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tsirp vieraana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki uskovaiset palstalla! Olen aina ollut kiinnostunut uskonasioista ja mielessäni on muutamia kysymyksiä aiheeseen liittyen, viitisisittekö vastata näihin? Ja please, ei millään ulkoaopituilla raamatunlauseilla vaan ihan omin sanoin.

Olen yrittänyt, mutta en millään pysty ymmärtämään seuraavaa: Miten perustelette sen, että Jumala on hyvä ja oikeudenmukainen, jos suurin osa ihmiskunnasta joutuu ikuiseen kidutukseen? Eli "vääräuskoiset" ja uskottomat. Jos tämä on mielestänne oikeudenmukaista, olisitteko itse valmiit lähettämään omat lapsenne ikuisesti kidutettavaksi, jos nämä kieltäytyvät tottelemasta teitä?

Mielestäni koko tässä systeemissä ei ole mitään järkeä, jos suurin osa ihmiskunnasta todella joutuu kadotukseen. Jumala ei voi olla hyvä, mikäli sallii tämän tapahtua. Millä perusteilla kristinuskon Jumala on mielestänne hyvä? Koska antoi Jeesuksen kuolla syntien puolesta ristillä?

Koko "pahan" ongelmaa ei olisi, jos Jumala olisi jättänyt vapaan tahdon antamatta ja tehnyt ihmisistä hyviä! Kaikki pelastuisivat. Miksi Jumala ylipäätään antoi vapaan tahdon jos tiesi, mitä siitä seuraa? Miten tällainen toiminta voi olla hyvyyttä?

Moni perustelee pahuuden Saatanalla. Mutta Jumala itse loi Saatanan! Eikö kärsimyksen perussyy silloin ole Jumala eikä Saatana? Eikö teitä uskovaisia ahdista ajatus siitä, että vaikka itse pääsisitte taivaan iloihin niin suurinta osaa ihmisistä kidutetaan samaan aikaan ikuisesti helvetissä?

No niin, vastataan. Nämä ovat hieman perinteisestä poikkeava näkemyksiä, mutta luen kyllä itseni kristityksi. Taustani on lestadiolainen, mutta lähdin siitä liikkeestä vuosia sitten. Näkemykseni perustuvat lukemisiini ja tuntemuksiini siitä, mikä tuntuu sydämessä oikealta.

Ikuista kadotusta ei ole olemassakaan, vaan se on vertauskuva tälle aikaan sidotulle kärsimykselle ja Jumalasta erossa ololle, mitä koemme maan päällä ollessamme. Kun vapautuu ajasta, vapautuu myös kärsimyksestä: Jokainen on siihen oikeutettu ja jokaiselle tämä pelastus tulee ennemmin tai myöhemmin.

Jeesuksen tarina itsessään on yksi ikävimmistä uskontojen väärinkäsityksistä. Jeesus yritti opettaa meille rakkautta, anteeksiantoa ja todellista pyhää yhteyttä Jumalaan. Jeesus opetti, että pahinkin "syntinen" on ansainnut tuon yhteyden ja että Jumala antaa kaiken anteeksi, koska maan päällä suurin osa ihmisistä on "sokeita" ja siten syyntakeettomia tehdessään pahaa.

Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon maan päällä, koska tiesi, että lopulta kaikki palaavat kotiin. Kaikki. Ei ole olemassa pahaa, on vain rakkaudettomuutta. Esimerkiksi psykopaatit nykytietämyksen mukaan ovat jo syntyessään aivorakenteiltaan poikkeavia, joten miten Jumala voisi rangaista sellaisesta, mille ihminen ilman Jumalan ihmettä ei mahda itse mitään?

Helvettiä ei ole olemassakaan, ellei tätä maanpäällistä elämää ja joitain muita harhaisia todellisuuksia sellaiseksi lasketa. Minä suren kyllä läheisteni puolesta, kun näen heidän kärsivän, mutta sydämeni iloitsee, koska tiedän vapauden odottavan heitäkin.

Täytyy vielä sanoa, että sinulla on hyviä kysymyksiä ja olet aivan oikealla tiellä, kun pohdiskelet Jumalan hyvyyttä. Kaikkea kaunista sinulle jatkoon! <3

Keksitkö ihan itse nämä jutut vai kuinka? Jos et usko Raamattuun niin, mistä olet edes kuullut Jeesuksesta?

Tämän takia Raamattukin varmaan sanoo, että "ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa." Ihmiset kun opettaa ihan mitä tahansa. Mustakin olis ollut kiva lapsena, jos kaikki päivät olis ollut karkkipäiviä. Ikuinen karkkipäivä. 

Ajatukseni ovat kokemusteni, sydämeni tuntemusten ja lukemani tiedon summa. En uskokaan olevani täysin oikeassa eikä minulla ole tarvetta hahmottaa kaikkea täysin näillä vajavaisilla ihmisaivoillani. Ymmärrän rajallisuuteni ihmismuodossa, ja toisaalta Jumalan rajattomuuden. Olen saanut hetkittäin kokea käsittämättömiä ihmeitä, joten Jumalan rakkauden suhteen minulla ei ole epäilyksiä. Kaikki muu on oikeastaan lopulta yhdentekevää.

Raamattu on lestadiolaistaustastani johtuen erittäin tuttu teos minulle. Ongelma on seuraava: Se on kuitenkin lopulta ihmisten kirjoittama ja kirjaimellisesti luettuna sisältää lukuisia ristiriitoja. Huomasin tämän ongelman teini-iässä ja tenttasin asiasta vl-porukoissa saamatta tyydyttäviä vastauksia. Päädyin ajattelemaan, että nämä ovat ihmisten tekemiä virheitä, ei Jumalan. Raamatusta voi halutessaan löytää tukea toisistaan hyvinkin poikkeaville näkemyksille, joten en voi itse ottaa sitä niin kirjaimellisesti kuin mihin minut vl-yhteisössä opetettiin. Muut ovat täysin vapaita uskomaan mitä haluavat, minä nyt vain toin tämän oman näkemykseni esille, kun Ap sellaisia pyysi. :)

Haluaisitko avata niitä syitä ja ristiriitoja, jotka saivat sinut luopumaan Raamatun Jumalasta? :)

t. 24

Tämä on jo itsessään vähän johdatteleva kysymys, mutta vastaan silti. Kuten joku muukin täällä oli huomannut, suurimmat ristiriidat ovat nähdäkseni siinä, miten Jumala suhtautuu "syntisiin": varsinkin Vanhassa Testamentissa korostetaan rangaistusta ja kauheaa hävitystä, kun taas Uudessa Testamentissa anteeksianto on tärkeimmässä asemassa. Minun lempikohtia Raamatussa ovat kertomukset Jeesuksesta ja hänen opetuksistaan, joten arvannet varmaan, kumpaan lopulta kallistuin: rangaistukseen vai anteeksiantoon.

Erityisesti tämä kohta Raamatusta on syöpynyt mieleeni: "Mutta Jeesus sanoi: 'Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.'" Luuk. 23:34.

Jeesus siis pyysi Jumalalta anteeksiantoa jopa omille pahantekijöilleen, sillä hän tiesi, että nämä ihmiset olivat "sokeita" ja siten syyntakeettomia. Tähän kohtaan minä olen koettanut uskoni ja elämäni perustaa, ja voin sanoa, että mielenrauha on nykyään paljon suurempi kuin taannoisen lestadiolaisen tuomitsevan Jumalan ohjauksessa. :)

tsirp kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tottelevaisuus ei ole vapaaehtoista, onko se aitoa?

Se on vapaaehtoista.

Kun lapsi on ryntäämässä uima-altaaseen uimataidottomana ja sinä kiellät eikä lapsi sittenkään tottele, jolloin nappaat häntä kädestä ja estät sinne veteen hukuttautumisen, onko tottelevaisuutta silloin ollenkaan, onko se vapaaehtoista vai pakotettua, onko tottelevaisuus pakotettuna hyväksi lapselle vai ei?

Seuraavalla kerralla lapsi on sitten käynyt jo uimakoulun, ymmärtää mitä piti oppia, että pääsee veteen polskimaan ja kiittää ymmärryksen lisääntyessä vanhempia, etteivät antaneet hänen toimia niinkuin hän itse olisi halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tsirp vieraana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki uskovaiset palstalla! Olen aina ollut kiinnostunut uskonasioista ja mielessäni on muutamia kysymyksiä aiheeseen liittyen, viitisisittekö vastata näihin? Ja please, ei millään ulkoaopituilla raamatunlauseilla vaan ihan omin sanoin.

Olen yrittänyt, mutta en millään pysty ymmärtämään seuraavaa: Miten perustelette sen, että Jumala on hyvä ja oikeudenmukainen, jos suurin osa ihmiskunnasta joutuu ikuiseen kidutukseen? Eli "vääräuskoiset" ja uskottomat. Jos tämä on mielestänne oikeudenmukaista, olisitteko itse valmiit lähettämään omat lapsenne ikuisesti kidutettavaksi, jos nämä kieltäytyvät tottelemasta teitä?

Mielestäni koko tässä systeemissä ei ole mitään järkeä, jos suurin osa ihmiskunnasta todella joutuu kadotukseen. Jumala ei voi olla hyvä, mikäli sallii tämän tapahtua. Millä perusteilla kristinuskon Jumala on mielestänne hyvä? Koska antoi Jeesuksen kuolla syntien puolesta ristillä?

Koko "pahan" ongelmaa ei olisi, jos Jumala olisi jättänyt vapaan tahdon antamatta ja tehnyt ihmisistä hyviä! Kaikki pelastuisivat. Miksi Jumala ylipäätään antoi vapaan tahdon jos tiesi, mitä siitä seuraa? Miten tällainen toiminta voi olla hyvyyttä?

Moni perustelee pahuuden Saatanalla. Mutta Jumala itse loi Saatanan! Eikö kärsimyksen perussyy silloin ole Jumala eikä Saatana? Eikö teitä uskovaisia ahdista ajatus siitä, että vaikka itse pääsisitte taivaan iloihin niin suurinta osaa ihmisistä kidutetaan samaan aikaan ikuisesti helvetissä?

No niin, vastataan. Nämä ovat hieman perinteisestä poikkeava näkemyksiä, mutta luen kyllä itseni kristityksi. Taustani on lestadiolainen, mutta lähdin siitä liikkeestä vuosia sitten. Näkemykseni perustuvat lukemisiini ja tuntemuksiini siitä, mikä tuntuu sydämessä oikealta.

Ikuista kadotusta ei ole olemassakaan, vaan se on vertauskuva tälle aikaan sidotulle kärsimykselle ja Jumalasta erossa ololle, mitä koemme maan päällä ollessamme. Kun vapautuu ajasta, vapautuu myös kärsimyksestä: Jokainen on siihen oikeutettu ja jokaiselle tämä pelastus tulee ennemmin tai myöhemmin.

Jeesuksen tarina itsessään on yksi ikävimmistä uskontojen väärinkäsityksistä. Jeesus yritti opettaa meille rakkautta, anteeksiantoa ja todellista pyhää yhteyttä Jumalaan. Jeesus opetti, että pahinkin "syntinen" on ansainnut tuon yhteyden ja että Jumala antaa kaiken anteeksi, koska maan päällä suurin osa ihmisistä on "sokeita" ja siten syyntakeettomia tehdessään pahaa.

Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon maan päällä, koska tiesi, että lopulta kaikki palaavat kotiin. Kaikki. Ei ole olemassa pahaa, on vain rakkaudettomuutta. Esimerkiksi psykopaatit nykytietämyksen mukaan ovat jo syntyessään aivorakenteiltaan poikkeavia, joten miten Jumala voisi rangaista sellaisesta, mille ihminen ilman Jumalan ihmettä ei mahda itse mitään?

Helvettiä ei ole olemassakaan, ellei tätä maanpäällistä elämää ja joitain muita harhaisia todellisuuksia sellaiseksi lasketa. Minä suren kyllä läheisteni puolesta, kun näen heidän kärsivän, mutta sydämeni iloitsee, koska tiedän vapauden odottavan heitäkin.

Täytyy vielä sanoa, että sinulla on hyviä kysymyksiä ja olet aivan oikealla tiellä, kun pohdiskelet Jumalan hyvyyttä. Kaikkea kaunista sinulle jatkoon! <3

Keksitkö ihan itse nämä jutut vai kuinka? Jos et usko Raamattuun niin, mistä olet edes kuullut Jeesuksesta?

Tämän takia Raamattukin varmaan sanoo, että "ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa." Ihmiset kun opettaa ihan mitä tahansa. Mustakin olis ollut kiva lapsena, jos kaikki päivät olis ollut karkkipäiviä. Ikuinen karkkipäivä. 

Ajatukseni ovat kokemusteni, sydämeni tuntemusten ja lukemani tiedon summa. En uskokaan olevani täysin oikeassa eikä minulla ole tarvetta hahmottaa kaikkea täysin näillä vajavaisilla ihmisaivoillani. Ymmärrän rajallisuuteni ihmismuodossa, ja toisaalta Jumalan rajattomuuden. Olen saanut hetkittäin kokea käsittämättömiä ihmeitä, joten Jumalan rakkauden suhteen minulla ei ole epäilyksiä. Kaikki muu on oikeastaan lopulta yhdentekevää.

Raamattu on lestadiolaistaustastani johtuen erittäin tuttu teos minulle. Ongelma on seuraava: Se on kuitenkin lopulta ihmisten kirjoittama ja kirjaimellisesti luettuna sisältää lukuisia ristiriitoja. Huomasin tämän ongelman teini-iässä ja tenttasin asiasta vl-porukoissa saamatta tyydyttäviä vastauksia. Päädyin ajattelemaan, että nämä ovat ihmisten tekemiä virheitä, ei Jumalan. Raamatusta voi halutessaan löytää tukea toisistaan hyvinkin poikkeaville näkemyksille, joten en voi itse ottaa sitä niin kirjaimellisesti kuin mihin minut vl-yhteisössä opetettiin. Muut ovat täysin vapaita uskomaan mitä haluavat, minä nyt vain toin tämän oman näkemykseni esille, kun Ap sellaisia pyysi. :)

Haluaisitko avata niitä syitä ja ristiriitoja, jotka saivat sinut luopumaan Raamatun Jumalasta? :)

t. 24

Tämä on jo itsessään vähän johdatteleva kysymys, mutta vastaan silti. Kuten joku muukin täällä oli huomannut, suurimmat ristiriidat ovat nähdäkseni siinä, miten Jumala suhtautuu "syntisiin": varsinkin Vanhassa Testamentissa korostetaan rangaistusta ja kauheaa hävitystä, kun taas Uudessa Testamentissa anteeksianto on tärkeimmässä asemassa. Minun lempikohtia Raamatussa ovat kertomukset Jeesuksesta ja hänen opetuksistaan, joten arvannet varmaan, kumpaan lopulta kallistuin: rangaistukseen vai anteeksiantoon.

Erityisesti tämä kohta Raamatusta on syöpynyt mieleeni: "Mutta Jeesus sanoi: 'Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.'" Luuk. 23:34.

Jeesus siis pyysi Jumalalta anteeksiantoa jopa omille pahantekijöilleen, sillä hän tiesi, että nämä ihmiset olivat "sokeita" ja siten syyntakeettomia. Tähän kohtaan minä olen koettanut uskoni ja elämäni perustaa, ja voin sanoa, että mielenrauha on nykyään paljon suurempi kuin taannoisen lestadiolaisen tuomitsevan Jumalan ohjauksessa. :)

Olen pitkälti samoilla linjoilla. Joku kysyi, oletko itse keksinyt tällaisen "opin". Hah, tuohan on lähes se, mitä Jeesus opetti. Pappien raamatuntulkinnat ovat yleensä jotain ihan muuta.

Jeesuksen mukaan ihminen ei tarvitse muuta opettajaa kuin Pyhän Hengen.

Minulle PH on paljastanut Jumalan salaisuuksia, antanut sisäisen näkemyksen Hänestä ja siitä, mitä usko on.

Etkö sinä tohdi sanoa, että uskosi on Pyhän Hengen tuotosta?

Et vastannut kysymyksiini vaan väistit ne ja syytät minua saivartelusta ☹ Monet uskovaiset hermostuvat kun eivät pysty antamaan loogisia vasta-argumentteja...