Jumalan rakkaus mietityttää
Kaikki uskovaiset palstalla! Olen aina ollut kiinnostunut uskonasioista ja mielessäni on muutamia kysymyksiä aiheeseen liittyen, viitisisittekö vastata näihin? Ja please, ei millään ulkoaopituilla raamatunlauseilla vaan ihan omin sanoin.
Olen yrittänyt, mutta en millään pysty ymmärtämään seuraavaa: Miten perustelette sen, että Jumala on hyvä ja oikeudenmukainen, jos suurin osa ihmiskunnasta joutuu ikuiseen kidutukseen? Eli "vääräuskoiset" ja uskottomat. Jos tämä on mielestänne oikeudenmukaista, olisitteko itse valmiit lähettämään omat lapsenne ikuisesti kidutettavaksi, jos nämä kieltäytyvät tottelemasta teitä?
Mielestäni koko tässä systeemissä ei ole mitään järkeä, jos suurin osa ihmiskunnasta todella joutuu kadotukseen. Jumala ei voi olla hyvä, mikäli sallii tämän tapahtua. Millä perusteilla kristinuskon Jumala on mielestänne hyvä? Koska antoi Jeesuksen kuolla syntien puolesta ristillä?
Koko "pahan" ongelmaa ei olisi, jos Jumala olisi jättänyt vapaan tahdon antamatta ja tehnyt ihmisistä hyviä! Kaikki pelastuisivat. Miksi Jumala ylipäätään antoi vapaan tahdon jos tiesi, mitä siitä seuraa? Miten tällainen toiminta voi olla hyvyyttä?
Moni perustelee pahuuden Saatanalla. Mutta Jumala itse loi Saatanan! Eikö kärsimyksen perussyy silloin ole Jumala eikä Saatana? Eikö teitä uskovaisia ahdista ajatus siitä, että vaikka itse pääsisitte taivaan iloihin niin suurinta osaa ihmisistä kidutetaan samaan aikaan ikuisesti helvetissä?
Kommentit (81)
Sinua Rohkaisen menemään Rauhanyhdistykselle seuroihin. Uskon, että saat sieltä vastauksen kysymyksiisi.
Netistä voi millon vaan kuunnella seuroja. Googlettaa Nettiseurat.
Sieltä löytyy arkistoituja seurapuheita ja lisäksi myös suoria lähetyksiä seuroista.
Kaikkea hyvää Sinulle!
Ajattelet liian kirjaimellisesti. Itse en usko Jumalaan, mutta ymmärrän hyvin mitä sillä tarkoitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelet liian kirjaimellisesti. Itse en usko Jumalaan, mutta ymmärrän hyvin mitä sillä tarkoitetaan.
Mutta juuri sitä kirjaimellista oppia uskovaiset opettaa ja vaativat helvetin uhalla muitakin uskomaan...
Toki on paljon Jumalaan tai johonkin korkeampaan voimaan uskovia ihmisiä, joiden kuva Jumalasta ei ole tuollainen veriuhreja (oman poikansa) vaativa helvettiin heittäjä. Mutta eniten ääntä uskonasioista pitävät ne, joiden oppi on juuri sellainen.
Kadotustuomion syynä on Jumalan absoluuttinen pyhyys ja ihmisen perisyntisyys. Se, että kadotustuomio "tavallisille" ihmisille tuntuu kohtuuttomalta, kertoo vain ihmisen oman, perisynnin tahriman käsityskyvyn rajallisuudesta. Jumala näkee asian laajemmin, täydellisestä pyhyydestä käsin.
Tosin en ole varma siitä, onko helvetti ikuista tietoista kärsimystä. Raamatun kadotuskohdat jättävät avoimeksi mahdollisuuden, että kadotettujen tietoisuus jossain vaiheessa sammuu.
Jos Jumala ei olisi luonut ihmiselle vapaata tahtoa, ei ihmisen tottelevaisuudella ja rakkaudella Luojaansa kohtaan olisi mitään arvoa - sehän olisi "ennalta ohjelmoitu".
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt, mutta en millään pysty ymmärtämään seuraavaa:
Ei tarvitse ymmärtää, mieluumminkin jättää avoimeksi. Mutta nyt sulla on joku muu selitys mihin uskot ja se on este, sille toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Miten perustelette sen, että Jumala on hyvä ja oikeudenmukainen, ...
Perustelen sen sillä, että tunnen hänet. Uskon, että hän on hyvä ja oikeudenmukainen ja tiedän sen koska tunnen hänet.
Vierailija kirjoitti:
...jos suurin osa ihmiskunnasta joutuu ikuiseen kidutukseen? Eli "vääräuskoiset" ja uskottomat. Jos tämä on mielestänne oikeudenmukaista, olisitteko itse valmiit lähettämään omat lapsenne ikuisesti kidutettavaksi, jos nämä kieltäytyvät tottelemasta teitä?
Mielestäni koko tässä systeemissä ei ole mitään järkeä, jos suurin osa ihmiskunnasta todella joutuu kadotukseen. Jumala ei voi olla hyvä, mikäli sallii tämän tapahtua. Millä perusteilla kristinuskon Jumala on mielestänne hyvä? Koska antoi Jeesuksen kuolla syntien puolesta ristillä?
Koko "pahan" ongelmaa ei olisi, jos Jumala olisi jättänyt vapaan tahdon antamatta ja tehnyt ihmisistä hyviä! Kaikki pelastuisivat. Miksi Jumala ylipäätään antoi vapaan tahdon jos tiesi, mitä siitä seuraa? Miten tällainen toiminta voi olla hyvyyttä?
Minusta se, että saa itse valita on tärkeämpää. Mitä merkitystä olisi elämällä, jossa joku muu tekisi valinnat? Mitä merkitystä uskolla, joka ei ole omaa?
Et taida ymmärtää, mikä se "ikuinen kidutus" Raamatun mukaan on?
Se on kadotus Jumalasta. Olla ikuisesti ilman Jumalaa, voimatta enää päästä hänen luokseen.
Minulla on kuusi lasta, jos he hylkäävät minut (aikuisina, ei kadotukseen lapsia joudu), sitten he ovat ilman minua. Ei heitä silloin tarvitse lähettää pois, ellei satu olemaan Jumala, jonka sallimatta ei kukaan ota askeltakaan. Hän joutuu osallistumaan, hän on vastuullinen kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Moni perustelee pahuuden Saatanalla. Mutta Jumala itse loi Saatanan! Eikö kärsimyksen perussyy silloin ole Jumala eikä Saatana? Eikö teitä uskovaisia ahdista ajatus siitä, että vaikka itse pääsisitte taivaan iloihin niin suurinta osaa ihmisistä kidutetaan samaan aikaan ikuisesti helvetissä?
Jumala loi Saatanan hyväksi. Jumala loi pelkkää hyvää. Saatana luopui Jumalasta ja luopui hyvyydestä. Jumalattomuus on pahuutta.
Ei mua ahdista. Mä tiedän, että Jumala on hyvä.
Jos sua ahdistaa, niin tee sille jotain. Joko ahdistukselle tai sille ahdistuksen aiheelle.
Kommentoi vaan vapaasti, koska sulla oli niin syvällinen kysymys ja meikä ei tässä kauheesti aikaa ainakaan käyttänyt. Toisaalta mä en ite oo kauheen syvällinen enkä tunteellinen, että en tiedä päästäänkö edes samalle aallonpituudelle lainkaan.
Ovatko Vanhan ja Uuden Testamentin Jumala todella sama Jumala? Vanhassa Testamentissa Jumala tuhoaa aika kylmästi kaupunkeja ja kiduttaa Jobia. Sitten yhtäkkiä Uudessa Testamentissa Jumala onkin äärimmäisen rakastava. Jumala kuulostaa psykopaatilta tai lapselta, joka leikkii muurahaisilla.
Vierailija kirjoitti:
Kadotustuomion syynä on Jumalan absoluuttinen pyhyys ja ihmisen perisyntisyys.
Kaikki ihmiset on tehnyt syntiä. Kerran erään syvällisemmän kanssa keskustellessa tuli mullekin sellanen näkymä niihin omiin synteihin, ettei ne niin anteeksannettavia oo ollutkaan.
Jos helvetin kauheus tuntuu suhteettomalta synteihin nähden, niin ajattelen että ne omat ja muiden synnit taitavat näyttäytyä yhdentekevämpinä kuin ovatkaan. Jumala on kuitenkin mitannut nää samanveroisiksi asioiksi.
Me ei ehkä tiedetä, miten paljon me ollaan menetetty syntiemme ja muiden syntien tähden. Eikä me ehkä ymmärretä miten paljon ja miten syvästi me rikotaan Jumalaa ja muita ihmisiä vastaan kun me eletään synnin vallassa, hyväksyen muiden syntejä ja tehden itse samoja.
Eikö teillä ole omaa pslataa jossa voitte hihhuloida niin voisitte jättää meidät muut rauhaan? Toi jumalahöpinä rikkoon MINUN uskonrauhaani, kele!
En tiedä onko tämä ap:n kysymys, mutta lyhyesti vastaan, että on sama Jumala.
Ap, toivottavasti pysyt kuitenkin siinä aiheessa minkä valitsit. Inhoan keskusteluja, jotka lähtee vyöryy vaan eteenpäin välittämättä mitä kukin edes sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Jos Jumala ei olisi luonut ihmiselle vapaata tahtoa, ei ihmisen tottelevaisuudella ja rakkaudella Luojaansa kohtaan olisi mitään arvoa - sehän olisi "ennalta ohjelmoitu".
Hmm. Kuitenkin sitten kristillisen elämän ihanne on että "lihan mieli" eli luonnollinen ihminen kuolisi pois ja olisi niin että "ei elä enää minä, vaan Kristus elää minussa". Eikö sillä sitten olekaan mitään arvoa, vaan vain egon vallassa olevan ihmisen tottelevaisuus ja rakkaus on merkityksellistä?
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ole omaa pslataa jossa voitte hihhuloida niin voisitte jättää meidät muut rauhaan?
Aihe vapaa, eli uskonasioitakin voidaan käsitellä. Älä klikkaa hengellisiä otsikoita, jos noin häiritsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Jumala ei olisi luonut ihmiselle vapaata tahtoa, ei ihmisen tottelevaisuudella ja rakkaudella Luojaansa kohtaan olisi mitään arvoa - sehän olisi "ennalta ohjelmoitu".
Hmm. Kuitenkin sitten kristillisen elämän ihanne on että "lihan mieli" eli luonnollinen ihminen kuolisi pois ja olisi niin että "ei elä enää minä, vaan Kristus elää minussa". Eikö sillä sitten olekaan mitään arvoa, vaan vain egon vallassa olevan ihmisen tottelevaisuus ja rakkaus on merkityksellistä?
Jos tottelevaisuus ei ole vapaaehtoista, onko se aitoa?
Ei Jumalaan hyvyyteen tarvitse uskoa ilman uskoa. Minä ainakin olen ihan itse saanut "maistaa" Jumalan hyvyyttä. Jumalaa voi ihan hyvin koetella, hän kestää sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Jumala ei olisi luonut ihmiselle vapaata tahtoa, ei ihmisen tottelevaisuudella ja rakkaudella Luojaansa kohtaan olisi mitään arvoa - sehän olisi "ennalta ohjelmoitu".
Hmm. Kuitenkin sitten kristillisen elämän ihanne on että "lihan mieli" eli luonnollinen ihminen kuolisi pois ja olisi niin että "ei elä enää minä, vaan Kristus elää minussa". Eikö sillä sitten olekaan mitään arvoa, vaan vain egon vallassa olevan ihmisen tottelevaisuus ja rakkaus on merkityksellistä?
Lihan mieli ei ole ainut mitä ihmisessä alunperin on. Kuka sen kuolettaisi, jos sen itse pitäisi itsensä kuolettaa?
Sielullasi sinä operoit. Se on joko lihan vallassa tai hengen. Kukaan ei ole Jumalan kanssa tahtomattaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos tottelevaisuus ei ole vapaaehtoista, onko se aitoa?
Se on vapaaehtoista.
Jumala ei salli luokseen pääsevän mitään pahaa, kuten eivät maalliset isätkään tahdo niin lapsilleen.
Kadotus ei ole mikään erillinen todellisuus, vaan luonnollinen jatkumo sille tielle minkä ihminen eläessään valitsee, sen tien pää. Kuolema vain ikäänkuin sinetöi kaiken ja ihminen joutuu viimeistään silloin katsomaan totuutta silmiin. Uskovat kohtaavat oman syntisen todellisuutensa jo tässä ajassa, ja silloin Jumala tarjoaa vielä ratkaisua. Mitä ihminen kylvää sitä hän myös niittää, ei enempää eikä vähempää. Jokainen tuomitaan tekojensa mukaan. Mikä tätä asiaa pohtiessa on Raamatun sanan mukaista, mikä vain oman vääristyneen ja värittyneen mielen tuotosta, mikä eri kirkkokuntien luomaa kuvaa, sitä olisi hyvä miettiä. Tai mikä on Raamatun käsitys rakkaudesta ja mikä meidän kulttuurimme muovaama käsitys siitä, ja onko se edes rakkautta? Meillä voi olla monenlaisia juurtuneita ajatusmalleja, jotka voivat estää meitä näkemästä asioita.
Miksi ateisti tai "vääräuskoinen" olisi "paha"? Miksi Jumala ylipäätään loi ihmisen, jos vihaa meitä niin paljon, että antaa suurimman osan ihmiskuntaa joutua ikuiseen helvettiin vain, koska eivät välttämättä usko häneen? Eikö se tee Jumalasta narsistisen ylpeää? "Uskokaa minuun tai joudutte kaikki helvettiin!" Miksei Jumala vain tuhonnut Aatamia ja Eevaa syntiinlankeemuksen jälkeen ja luonut tilalle synnitöntä ihmistä? En vaan ymmärrä Jumalaa enkä teidän uskovaisten argumentteja Jumalan hyvyydestä. Minun moraalikäsitykseeni ei kertakaikkiaan mahdu ikuinen helvetinpiina. Mielestäni Jumala, joka sellaisen sallii, tuntuu julmalta ja moraalittomalta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ateisti tai "vääräuskoinen" olisi "paha"? Miksi Jumala ylipäätään loi ihmisen, jos vihaa meitä niin paljon, että antaa suurimman osan ihmiskuntaa joutua ikuiseen helvettiin vain, koska eivät välttämättä usko häneen? Eikö se tee Jumalasta narsistisen ylpeää? "Uskokaa minuun tai joudutte kaikki helvettiin!" Miksei Jumala vain tuhonnut Aatamia ja Eevaa syntiinlankeemuksen jälkeen ja luonut tilalle synnitöntä ihmistä? En vaan ymmärrä Jumalaa enkä teidän uskovaisten argumentteja Jumalan hyvyydestä. Minun moraalikäsitykseeni ei kertakaikkiaan mahdu ikuinen helvetinpiina. Mielestäni Jumala, joka sellaisen sallii, tuntuu julmalta ja moraalittomalta.
Minulle Jumala on ollut pelkästään hyvä, vaikka itse olen kyllä ollut paha.
Ihmiset, jotka väittävät olevansa hyviä eivätkä tarvitse Jumalaa ovat minusta yksiselitteisesti väärässä. He vain vertailevat ihmisiä toisiinsa ja jakavat hyviin ja pahoihin milloin milläkin perusteella. Ikään kuin vähemmän paha olisi hyvä. Niin minäkin tein joskus, mutta kun tuntee Jeesuksen, niin ymmärtää mitä on täydellinen hyvyys.
Jumala on luonut meidät ihan iloksi itselleen. Hän tarjoaa isyyttään jokaiselle. Jos se ei kelpaa ihmiselle, niin missä syy?
Ja synnitön ihminen?! Miksi kysyt sitä uudestaan? Onko vapaus sulle noin yhdentekevä asia?
Voin kyllä vastaillakin sulle, mutta en ymmärrä miksi tekisin niin, jos et usko Jumalaan. Ei sillä että se totuuteen mitenkään vaikuttaisi, mutta mitä sillä tiedolla tekisit? Et mitään.
Kun mä kerran yli parikymppisenä juttelin uskovaisen ihmisen kanssa, hän sanoi mulle, että Jumala on hyvä. Ymmärsin heti, että niinhän se on ja sitten sainkin todistaa sitä, sillä tulin uskoon ihan juuri silloin ja opin tuntemaan hänet itse.
En ollut mitenkään hakeutunut siihen tilanteeseen vaan olin siinä aivan muista syistä (jopa vähän vastenmielisesti). Mutta koska olin hyvin yritteliäästi yrittänyt jo löytää onnen kaikista muista paikoista, tiesin heti, että minun kannattaa nyt olla tarkkana tässä asiassa.