Pelkään todella pahoin, että tyttäreni käyttää huumeita
Voi kuinka toivoisinkin olevani väärässä tai provo. Kaipaan kovasti apua,vertaistukea, neuvoa, jotakin.
Aikuinen, päälle parikymppinen tyttäreni on alkanut käyttäytymään eri tavalla. Vaikea selittää, mutta yritän nyt parhaani. Hän on kaikinpuolin ollut aina todella helppo ja ihana lapsi. Toi ysejä ja kymppejä, paljon ystäviä ympärillä, ei koskaan ryypiskellyt tai riehunut ulkona tai juhlissa. Oli omistautunut liikuntaharrastukselleen. Olimme hyvin läheisiä.
Yliopiston aloittamisen myötä hän muutti lähellä olevaan suureen kaupunkiin. Syksyllä hän ei tullut paljoa käymään kotona ja ymmärsin, koska opisto ja uudet kaverit veivät paljon aikaa. Nyt viime aikoina, varsinkin lomalla, hän on pyörähtänyt kotona pariin kertaan ja hän on kuin eri ihminen. Olen pistänyt muutamia asioita ylös:
-hän on muuttunut iloisesta ja positiivisesta kärttyisäksi ja äkäiseksi. Ärähtää pienimmistäin asioista ja tuntuu olevan todella “räjähdysherkkä”
-ei kerro uusista ystävistään mitään
-laihtunut huomattavasti
-on välillä jopa viikon tavoittamattomissa:sosiaalisessa mediassa välillä useampia päiviä poissa. Whatsappissa ei ollut käynyt kuuteen päivään, puhelin poissa päältä
-lokakuussa en saanut häneen 3 viikkoon minkäänlaista yhteyttä
-yleinen olemus todella homssuinen : käyttää isoja ja väljiä tummia vaatteita, on väsynyt, tuoksuu oudolle, kasvot näyttävät ihan erilaisilta
-on oudon passiivinen, nukkui 17 tuntia kun tuli kotiin
-ei ole enää kiinnostunut asioista, joista oli ennen kiinnostunut
-salailee paljon asioita. Ei suostu kertomaan esimerkiksi ystävistään mitään tai että mitä hän on koulun lisäksi puuhaillut
-ei ole koskaan kahta päivää pidempään kotona. Täytyy päästä aina käymään opiskelupaikkakunnallaan, vaikka loma on todella pitkä. Ennen koulunalkua, kun hän asui omillaan ja kävi töissä, hän tuli käymään kotona pitkiäkin aikoja kerrallaan.
-unohtelee asioita: ei muista, mitä olen pyytänyt häntä tekemään; ei muista, mihin on jättänyt tavaran. Yleisesti todella hajamielinen.
Tässä muutama. Epäilin masennusta, mutta tyttö kiistää kaiken. Toisella kertaa kysyin suoraan huumeista, tyttö suuttui todella pahasti, ärähti ja huusi.
Olen kysynyt pojaltani että mistä kiikastaa, tietääkö hän mitään. Poika tuntuu olevan vähintään yhtä salamyhkäinen, kiistää tietävänsä mistään mitään. Tilanne kärjistyi niin pahaksi että tutkin tyttäreni laukut läpi mutten löytänyt huumeisiin viittaavaa, löysin vain tupakka-askin.
Tähän voisin vielä sanoa että tyttö on aina ollut naisellinen ja nätti, tykkää laittautua, meikata, pukeutua tyylikkäästi. Perusluonteeltaan erittäin optimistinen, iloinen ja puhelias. Erittäin fiksu, älykäs, ja kiinnostunut aina monista asioista.
En saa tyttäreeni minkäänlaista yhteyttä, vaikka kuinka yritän puhua ja jutella. Saan vastaukseksi vain äkäisiä ärähdyksiä ja murahduksia.
Mieheni luulee tämän olevan jotain masennukseen viittaavaa eikä niinkään huumeisiin, minun mielestäni tämä on taas huumeongelma. Lisäksi luulen että poikani tietää jotakin, sillä kaksikko on hyvin läheinen. En saa pojastani mitään irti. Tämä asia alkaa viedä yöuneni ja ahdistus on näin äitinä erittäin kova. Mieheni on sitä mieltä että ylireagoin ja katsellaan tilannetta jatkossa lisää. Minä taas en voi istua ja odottaa että jotakin peruuttamatonta tapahtuu. Mitä minä voin oikein tehdä?
Kommentit (550)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Trump arvioi rakentamisen kustannuksiksi 12 miljardia dollaria. Hän aikoo pakottaa Meksikon maksamaan muurin."
Jännä ajatella, että Suomessa vuoden aikana alkoholihuumeen haittoihin menevillä rahoilla voisi rakentaa Meksikon muurin. Isoja rahoja.
Suomea ryöstetään ennennäkemätöntä vauhtia alkoholihuumeella ja vauhti vain kiihtyy, kun eniten väkivaltaa ja kuolemaa aiheuttavan huumeen saatavuutta ollaan taas parantamassa, vaikka sitä jo nytkin saa heti aamusta iltaan asti.
Jokainen joka lukee näitä rivejä, ei voi ajatella, että nämä asiat eivät koske minua tai lapsiani.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201701242200058826_uu.shtml
Uusi alkoholilaki uhkaa tehdä poliisista voimattoman: "Poliisi ei selviydy"
Vierailija kirjoitti:
Miksi vähättelet kannabiksen vaaroja? Ja vertaat kahviin??
THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) tekee omilla sivuillaan samaa, vertaa mm. kannabista ja kahvia (muiden päihteiden ohella) ja saa kannabikselle ja kahville samat pisteet, kun verrataan aineita riippuvuuspotentiaalin mukaan :
https://www.thl.fi/fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/ehkaiseva-pa…
Kuningas alkoholi saa vertailun korkeimmat pisteet, 23 (kahvi ja kannabis 8 pistettä).
Aiheutuneiden haittojen vertailussa kannabis saa pienimmät pisteet (joskaan tässä ei ole kahvia/kofeiinia mukana).
Vierailija kirjoitti:
Haloo!!! Ihan yleisessä tiedossa on, että huumeet lisäävät merkittävästi psyykkisten sairauksien riskiä ym.
Kuten joistakin reaktioista näkyy, suurin kannabispsykoosin riski on ihmisillä, jotka eivät siitä mitään tiedä, ja eivät ole sitä koskaan kokeilleet.
Toivottavasti asia selviää (en ole lukenut vielä koko ketjua, pahoittelen jos olen missannut jotain).
Kannabiksen käyttö/kokeilut ei ole yleensä mikään "big deal", mutta siitä voi tehdä sellaisen ylireagoimalla. Päihteiden ongelmakäyttö (alkoholi/muut tajusteet) on usein enemmänkin oire muista ongelmista kuin syy.
Itselläni oli juuri samanlaisia oireita kun käytin subutexiä tai muita opioideja.
Varsinkin subutex tekee kärttyisäksi, ahdistuneeksi ja väsyneeksi kun on aineet loppu, nukuin joskus jopa 20 tuntia viikon subukuurin jälkeen. Se selittäisi että tulee vieroitusoireita kärsimään kotiinsa ja nukkumaan koska silloin ei halua olla ihmisten kanssa koska ahdistaa.
Tarkkaile tyttöäsi kun hän tulee kotiin, että näyttääkö hänen pupillinsa todella pieniltä, silmät väsyneeltä ja saattaa nuokahdella vaikka telkkaria katsoessa, sillä subu tekee tosi väsyneeksi myös silloin kun ainetta on vielä veressä. Saattaa myös puhua paljon ja subu tekee välillä kiukkuiseksi vaikka ei vieroitusoireet ole alkaneet.
3-4 päivää kotiintulon jälkeen tarkkaile että onko tyttösi levoton ja onko hänellä levottomat jalat, paleleeko, hikoileeko, onko raapimisjälkiä kehossa, huono ruokahalu, kasvojen iho punainen tai kuivunut, onko naamaan tullut punoittavia näppyjä tai jos on näppyjä ennestään niin punoittavatko ne entistä enemmän, jaksaako tehdä juuri mitään muuta kuin esim. katsoa televisiota ja naamioiko huonon olonsa kuumeen, pääkivun yms. piikkiin.
Nämä olivat yleisimpiä vieroitusoireita subutexistä, tai muista opiaateista minulla ja ystävilläni kun noita aineita käytettiin. Varsinki levottomat jalat huomaa helpoimmin ja onko tytön lakanat rytyssä tai potkittu sängystä pois koska vieroitusoireissa et pysty olemaan paikallasi nukkuessa tai istuessa.
Anna tytöllesi myötätuntoa ja seuraa koska hän kaipaa sitä.
Voi ei.... Ei tyttäresi ole huumeisiin sortunut, mutta... tätä on aina yhtä vaikea sanoa... Tyttärestäsi on tullut vihervasemmistolainen yliopisto-opiskelija. Kova paikka varmasti vanhemmille. Mutta jos hän sitoutuu hyvin, hänellä kuitenkin on tulevaisuus valtion rahoittamana kolmannensektorin työntekijänä.
Itse käyttäjänä suosittelen ottamaan tyttäresi kanssa kahden asian esille ja kerrot että pelkäät menettäväsi hänet koska vaikka olenkin jo vuosia käyttänyt nii arvostus ja rakkaus äitiä kohtaan maailman suurin vaikka en sitä osaakaan näyttää
Ei mulle tule ekana mieleen huumeet, ja olen niitä itse kokeillut. Ongelmaa ei ollut että ei sitä päältä päin nähnyt. Mutta kokeiluja joiden jälkeen saattoi nukkua pitkään.
Mutta masennus. Sitä oli. Uusi opiskelupaikkakunta, jossa olin aika yksinäinen. Huumeet oli vaan ajankulua ja ei oikeasti iso juttu, en ole niistä ollut kiinnostunut enää. Olin vaan utelias. Mutta masennus ja yksinäisyys saa tuollaiseksi. Mietin myös syömishäiriötä tai seksuaalista väkivaltaa. Jotain on tapahtunut.
Kannattaa siis hetkeksi unohtaa ne huumeet ja kysyä miten hänellä menee. Vaikka olisi huumeita niin ne on vain seuraus, ei ongelman syy.
Jokainen joka lukee näitä rivejä, ei voi ajatella, että nämä asiat eivät koske minua tai lapsiani.