Onko yleistä että masennuslääkitty ei enää pysty oikeasti rakastumaan?

On joo.

En tiedä onko yleistä, ei pidä paikkaansa mun kohdalla.

No voi rakastua. Minä ainakin rakastuin ihan oikeasti olin silloin sairaalassa. Ja mieskin oli siellä.

Jokainen on yksilö, ei voi yleistää. Tietyt masennuslääkkeet kuitenkin turruttavat tunnemaailmaa ainakin jonkin verran, joten ihminen ei ole esim. niin itkuherkkä kuin masentunut muuten olisi. Rakastuminen voi toisaalta auttaa parantavasti.

Tai ilman lääkitystä oleva.

Monella ihmisellä masennuslääkkeet "leikkaavat" voimakkaat tunteet pois. Siis kyvyn tuntea voimakkaita tunteita. Tunteet sinänsä kyllä jäävät, mutta typistettyinä ja latteampina. Tunne-elämä muuttuu kohti sellaista harmaata, ääripäät jää molemmista suunnista pois. EI toki kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on yksilö, ei voi yleistää. Tietyt masennuslääkkeet kuitenkin turruttavat tunnemaailmaa ainakin jonkin verran, joten ihminen ei ole esim. niin itkuherkkä kuin masentunut muuten olisi. Rakastuminen voi toisaalta auttaa parantavasti.

Niin totta tuo erilaisuus, masentuneena en edes itkenyt... Lääkityksen jälkeen onnistuu itkukin. Ja kyllä itse ainakin olen voinut rakastua...

Vierailija kirjoitti:

Monella ihmisellä masennuslääkkeet "leikkaavat" voimakkaat tunteet pois. Siis kyvyn tuntea voimakkaita tunteita. Tunteet sinänsä kyllä jäävät, mutta typistettyinä ja latteampina. Tunne-elämä muuttuu kohti sellaista harmaata, ääripäät jää molemmista suunnista pois. EI toki kaikilla.

Sama jatkaa. Tottakai monella ihan se masennus estää rakastumisen, koska ei kykene mihinkään voimakkaan positiivisiin tunteisiin sen masennuksen takia (on masennusoire).

Oen käyttänyt ties mitä lääkkeitä tässä n. 4:n vuoden aikana, minua on lääkäreiden toimesta käytetty koekaniinina. Tätä on monet ihan ääneen päivitelleet. No mitä olen sitten käyttänyt? Useita erilaisia anti-psykoottisia lääkkeitä -ja anti-depressantteja.

N. 2 vuotta sitten vielä tunsin kyllä voimakkaita ihastumisen tunteita, sen jälkeen en ole kyennyt enää niitä juurikaan tuntemaan. Sama koskee seksuaalisia toimintoja, seksihaluni ovat nykyään ihan minimissään. Viime Helmikuussa lopetin lääkkeiden käytön kokonaan, mutta Joulukuun alussa jouduin aloittamaan lääkkeen oton uudestaan koska mielialani laski rajusti, ja minulle tuli itsetuhoisia ajatuksia.

Tällä lääkkeettömällä ajanjaksollakaan en tuntenut mitään romanttisia -tai seksuaalisia tunteita. Nyt minulla menee Peratsin-nimistä lääkettä 4mg päivässä eli pienellä annoksella, se tasaa mielialaani mutta edelleenkään en kykene ihastumaan. Minua harmittaa tämä syvästi sillä olen aina ollut suhteellisen helposti ihastuvaa tyyppiä, ja olen luonteeltani romantikko.

En tiedä palaako kykyni ihastua enää koskaan, tämä nykyinen lääke, jota käytin joskus aiemminkin, ei tee minua elottomaksi zombieksi kuten ne aiemmin kokeilemani lääkkeet ; Abilify, Risperidon, Tsiprasidon (Zeldox) Jne. Kaikkia noita lääkkeitä en ehtinyt kauan käyttää, osaa käytin muutaman vuoden. Ketipinoria söin melkein kaksi vuotta, Voxraa hieman yli kaksi vuotta.

Kyllä tämä pelottaa ihan helvetisti, tuleeko minusta enää ehjää ihmistä? Tuntuu että persoonanikin on hieman muuttunut, minusta on tullut sellainen kummallinen, jotenkin pelottomampi kuin ennen ja myös se että ilmaisen joitakin tunteita paljon voimakkaammin -ja rohkeammin kuin ennen. Tiedä sitten että onko tuo nyt hyvä vai huono asia. Tunteiden latistuminen voi toki johtua sairaudestakin, minullahan on vaikea-asteinen masennus, ja hieman psykoottisia piirteitä.

Se on yksilöllistä ja riippuu myös mitä lääkkeitä syö. Itse söin ns. piristäviä lääkkeitä masennukseen. Niiden avulla pystyin taas tuntemaan iloa, surua, rakkautta ja onnellisuutta. Olin mennyt jonkinlaiseen tunnelukkoon eikä mikään asia tuntunut kivalta, en osainnut iloita, mikään ei tuntunut surulliselta enkä jaksanut mitään.

Mutta jos on taipumusta kaksisunntaiseen lääkitys on sellainen että olotila pysyisi mahdollisimma tasaisena niin silloin normaalit tunteet saattaa turtua. Ystävälläni on kaksisuuntainen (itse en ole hänellä manian oireita ikinä huomannut vaikka paljon vietämme aikaa yhdessä) ja hän kertonut kuinka tuntee itsensä zombiksi lääkityksen takia. Hän sai toisen lapsen n.vuosi sitten ja sanoi ettei oikein mitään tunteita ollut kun lapsi syntyi eikä hän tunne mitään kumpaakaan lasta kohtaan.

Kyllä mulla meni ihan tavallisen masennuslääkityksen (SSRI) myötä tuollaiset huipputunteet kuten rakastuminen pois. Samoin meni kyllä ne ikävätkin esim. häpeä, pelko, ahdistus jne. Oli vaan sellainen tasainen olo.

Älkää hullut syökö noita myrkkyjä. Lääkärit eivät tiedä näiden "lääkkeiden" pitkäaikaisvaikutuksista tai muistakaan vaikutuksista juuri enempää, kuin mitä monitorin ruudustaan pintapuolisesti lukevat.

Vierailija kirjoitti:

Se on yksilöllistä ja riippuu myös mitä lääkkeitä syö. Itse söin ns. piristäviä lääkkeitä masennukseen. Niiden avulla pystyin taas tuntemaan iloa, surua, rakkautta ja onnellisuutta. Olin mennyt jonkinlaiseen tunnelukkoon eikä mikään asia tuntunut kivalta, en osainnut iloita, mikään ei tuntunut surulliselta enkä jaksanut mitään.

Mitä lääkkeitä siis söit? Ensi viikolla lääkäriin menossa, jossa etsitään mulle toimivampaa lääkettä, mitä nyt käytän. Ja tosiaan piristyminen olisi erittäin mukavaa.

Masennuslääkkeistä voi tulla myös seksi ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Monella ihmisellä masennuslääkkeet "leikkaavat" voimakkaat tunteet pois. Siis kyvyn tuntea voimakkaita tunteita. Tunteet sinänsä kyllä jäävät, mutta typistettyinä ja latteampina. Tunne-elämä muuttuu kohti sellaista harmaata, ääripäät jää molemmista suunnista pois. EI toki kaikilla.

Kuulostaa masentavalta.

Juu olen käyttänyt lääkettä 10 vuotta ja myöhemmässä vaiheessa en ole pystynyt enää ihastumaan ja tuntemaan tunteita kuten ennen. Se on pahentunut vuosien mittaan, sitä ei ollut alussa. Orgasmista hävisi jossain vaiheessa nautinto, se on vaimeampi ja en ole saanut iloa seksistä. Se alkoi vaikuttamaan yhä enemmän parisuhde-elämääni, kun olin tunteettomampi tapailuvaiheessa. Pelästyin yhdessä vaiheessa koska tuntui että olin muuttumassa zombiksi vuosi vuodelta. Tiedän sen johtuvan lääkkeestä sillä joskus alkuvaiheessa, kun olin ilman lääkettä, seksuaaliset kykyni palautui mutta jatkoin valitettavasti lääkkeen syöntiä. Vaikka toisaalta lääke on auttanut sosiaalisessa ahdistuksessa lamaamalla ahdistuksen ja häpeän tunteita, se myös samalla vei minua kauemmas siitä kuka todella olin ja mitkä ongelmani oli, jotta olisin ikinä käsitellyt niitä.. Toisaalta pystyin tekemään asioita ilman ahdistusta. Jos näitä lääkkeitä käyttää, ei kannata käyttää niitä kuin aluksi terapian tukena(kunpa olisin tehnyt niin). Joskus pelottaa kun miettii kuinka paljon lääke on muokannut minua emotionaalisella tasolla, koska ennen olin herkkä ja tunsin enemmän, nykyään jotenkin välinpitämättömämpi ja tunnekylmempi. Yhdessä vaiheessa käytin lääkkeen isompaa annostusta, joka teki minusta aloitekyvyttömämmän ja apaattisen, mutta huomasin vähennyksen auttavan. En ole ollut lääkkeessä masentunut mutta hinta on ollut siinä että myös tunteet on leikkautuneet.

Päädyin lopettamaan jonkin aikaa sitten. Kun lopetin hissukseen, elämästäni tuli kamalaa. Tunnetilat heitteli, tuli kiukunpuuskia, ahdistusta mitä en ollut ikinä kokenut siinä mittakaavassa, stressinsietokykyni aleni ja uniongelmia. Se meni niin hirveäksi että jouduin palaamaan lääkkeelle ja lääkäri määräsi vielä rauhoittavia alkuun säilyttääkseni toimintakykyni arjessa. En todellakaan ole ollut noin hermoheikko ennen lääkettä.

Kai minun on vaan hyväksyttävä että käytän lääkettä ja yritän laskea vielä vähän pienempään annokseen. Olen nykyään kokemuksieni jälkeen hyvin lääkekielteinen ja tuntuu että näistä lääkkeistä ei tiedetä mitä ne oikeasti ihmisille tekee.

Haluaisin lopettaa lääkkeen mutta en uskalla.

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkkeistä voi tulla myös seksi ongelmia.

Monille ne ovat aiheuttaneetkin, jopa pysyviä seksuaalisten toimintojen häiriöitä, mutta aiheenahan tämä on täysin tabu koska lääkkeitä vain hehkutetaan joka suunnasta mutta niiden haittapuolista ei keskustella avoimesti. Varmasti juuri siitä syystä että jos ihmiset olisivat niistä riskeistä tietoisia, eivät he tällaisia lääkkeitä käyttäisi ollenkaan.

Täytyy sitten olla onnekas, kun pitkäaikaisesta lääkityksestä huolimatta olen voinut tuntea tunteita normaalisti, rakastua ja orgasmitkin on kohdillaan.

On vaan helpottanut kovasti elämää, että voi elää normaalia arkea pelkäämättä pöydän alla että lattia hajoaa alta tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkkeistä voi tulla myös seksi ongelmia.

Monille ne ovat aiheuttaneetkin, jopa pysyviä seksuaalisten toimintojen häiriöitä, mutta aiheenahan tämä on täysin tabu koska lääkkeitä vain hehkutetaan joka suunnasta mutta niiden haittapuolista ei keskustella avoimesti. Varmasti juuri siitä syystä että jos ihmiset olisivat niistä riskeistä tietoisia, eivät he tällaisia lääkkeitä käyttäisi ollenkaan.

Muutamista pienistä haittavaikutuksista huolimatta, suurin hyöty on ollut että voin elää tavallista, normaalia elämää.

Terapiasta, ravinnosta, unesta, liikunnasta huolimatta välittäjäaineet eivät ole aivoissa kohdillaan ja normaali elämä on aika mahdotonta. Sukuvika tämä ongelma, mutta voisihan se olka vaikka jokin pahempi, kuten perinnöllinen lihasrappeumasairaus tms.

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkkeistä voi tulla myös seksi ongelmia.

Monille ne ovat aiheuttaneetkin, jopa pysyviä seksuaalisten toimintojen häiriöitä, mutta aiheenahan tämä on täysin tabu koska lääkkeitä vain hehkutetaan joka suunnasta mutta niiden haittapuolista ei keskustella avoimesti. Varmasti juuri siitä syystä että jos ihmiset olisivat niistä riskeistä tietoisia, eivät he tällaisia lääkkeitä käyttäisi ollenkaan.