Onko yleistä että masennuslääkitty ei enää pysty oikeasti rakastumaan?

Itselläni ssr-lääkitys on vienyt kaikki seksuaaliset tunteet täysin. Itseäni se ei haittaa, elämä on tasaista ilman ylä-ja alamäkiä. Tämä tilanne sopii itselleni, mutta olen samaa mieltä siitä että asiasta ei puhuta riittävästi. Kannattaa olla varovainen näiden lääkkeiden kanssa, jos haluaa tuntea aitoja tunteita.

Lääkityksen lopettaminen voi olla vaikeaa lopetusoireiden takia. Sen takia se on tehtävä valvotusti ja erittäin kontrolloidusti. Kannattaa hankkia sellainen lääkäri, joka suhtautuu myönteisesti lopetukseen ja tarkkailla myös omaa olotilaansa itse ja läheisten avulla, että esim itsetuhoisuus ei lisäänny liikaa. Itse lopetin puolitoista vuotta sitten erään masennuslääkkeen ja se oli aivan kamalaa se lopetus. Olin ystäväni luona ja itketti, oli  huono olo mutta samalla alkoi myös panettamaan järjettömästi :D

Itsellä ainakin masennuslääke toi ikäviä piirteitä omaan persoonaan. Nythän on tullut se kirja Tappava psykiatria ja lääkinnän harha. Suosittelen lukemaan, mutta EN suosittele lopettamaan lääkkeitä seinään tai ilman lääkärin apua. Tästä voi olla vahinkoa.

Onkohan tuo seksihaluihin vaikuttaminen kuinka pitkäkestoista? Itsellä kokeiltu pienellä määrällä lyhyen aikaa lääkitystä kauan sitten, ei varmaan pitäisi enää vaikuttaa?

nosto

Vierailija kirjoitti:

Oen käyttänyt ties mitä lääkkeitä tässä n. 4:n vuoden aikana, minua on lääkäreiden toimesta käytetty koekaniinina. Tätä on monet ihan ääneen päivitelleet. No mitä olen sitten käyttänyt? Useita erilaisia anti-psykoottisia lääkkeitä -ja anti-depressantteja.

N. 2 vuotta sitten vielä tunsin kyllä voimakkaita ihastumisen tunteita, sen jälkeen en ole kyennyt enää niitä juurikaan tuntemaan. Sama koskee seksuaalisia toimintoja, seksihaluni ovat nykyään ihan minimissään. Viime Helmikuussa lopetin lääkkeiden käytön kokonaan, mutta Joulukuun alussa jouduin aloittamaan lääkkeen oton uudestaan koska mielialani laski rajusti, ja minulle tuli itsetuhoisia ajatuksia.

Tällä lääkkeettömällä ajanjaksollakaan en tuntenut mitään romanttisia -tai seksuaalisia tunteita. Nyt minulla menee Peratsin-nimistä lääkettä 4mg päivässä eli pienellä annoksella, se tasaa mielialaani mutta edelleenkään en kykene ihastumaan. Minua harmittaa tämä syvästi sillä olen aina ollut suhteellisen helposti ihastuvaa tyyppiä, ja olen luonteeltani romantikko.

En tiedä palaako kykyni ihastua enää koskaan, tämä nykyinen lääke, jota käytin joskus aiemminkin, ei tee minua elottomaksi zombieksi kuten ne aiemmin kokeilemani lääkkeet ; Abilify, Risperidon, Tsiprasidon (Zeldox) Jne. Kaikkia noita lääkkeitä en ehtinyt kauan käyttää, osaa käytin muutaman vuoden. Ketipinoria söin melkein kaksi vuotta, Voxraa hieman yli kaksi vuotta.

Kyllä tämä pelottaa ihan helvetisti, tuleeko minusta enää ehjää ihmistä? Tuntuu että persoonanikin on hieman muuttunut, minusta on tullut sellainen kummallinen, jotenkin pelottomampi kuin ennen ja myös se että ilmaisen joitakin tunteita paljon voimakkaammin -ja rohkeammin kuin ennen. Tiedä sitten että onko tuo nyt hyvä vai huono asia. Tunteiden latistuminen voi toki johtua sairaudestakin, minullahan on vaikea-asteinen masennus, ja hieman psykoottisia piirteitä.

Tunne-elämän latistuminen on hyvin tyypillistä psykoosisairauksissa. Psykoosilääkkeillä saadaan pois positiiviset oireet, eli harhat, mutta negatiiviset jäävät, kuten latistunut tunne-elämä.