Lue keskustelun säännöt.
4-vuotias kiroilee
09.01.2017 |
Onko muilla ollut samaa? Missä vaiheessa lapset usein ensimmäisen kerran kiroilevat? Meillä ei kiroilla, vaan lapsi oppinut sanoja päiväkodissa. Hävettää tajuttomasti, kun lapsi uhmatessaan huutaa kirosanoja. Olisi alunperin pitänyt olla noteeraamatta ko. sanoja, jolloin lapsi ei olisi ymmärtänyt niiden olevan voimasanoja. Nyt tietty rankaisen ja oikeaan suuntaan ollaan menossa, mutta säännöllisin väliajoin suuttuessaan koittaa rajoja ja sanoo jonkun voimasanan. Tosi järkyttävää pienen suusta. :/
Kommentit (17)
Niin, ja lapsi ei tietty ymmärrä sanojen merkitystä, mutta ymmärtää niiden olevan pahoja sanoja, joilla saa reaktioita aikaan..ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä äiti edellä, sitä lapsi perässä!
Meillä ei kiroilla kuin ehkä 1-2 krt vuodessa. Tiedän varsin hyvin, että tarhasta oppinut. Ap
Up. Onko muilla ollut tällaista? ap
Mun 6v poika kutsuu mua päivittäin vitun lehmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ja lapsi ei tietty ymmärrä sanojen merkitystä, mutta ymmärtää niiden olevan pahoja sanoja, joilla saa reaktioita aikaan..ap
ei mikään ihme jos kyseessä on sun lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun 6v poika kutsuu mua päivittäin vitun lehmäksi.
Hymyilet lammasmaisesti ja toteat pojan olevan siinä tapauksessa vitun lehmän vasikka. Jos avioton niin sitten vitun lehmän äpärävasikka, lyhennettynä ihan vain äpärävasikka. Älynnee siivota suunsa.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ja lapsi ei tietty ymmärrä sanojen merkitystä, mutta ymmärtää niiden olevan pahoja sanoja, joilla saa reaktioita aikaan..ap
Mikä sussa on vikana jos et ton vertaa osaa pokkaa pitää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä varmasti kotoa lapset oppii. Turhaa syyttää päiväkotia.
Meillä oppi 1,5-vuotiaana v-sanan, bussissa ohikulkija opetti meinatessaan kaatua.
Siinä sitten kirkkaalla lapsen äänellä toisteli sitä jonkun aikaa.
Ei se käyttöön päätynyt, kun en saanut aiheesta mitään sekopäistä kohtausta että olisi ollut lapselle liian viihdyttävää. Meillä puhutaan muutenkin ystävällisesti ja kunnioittavasti kaikille perheenjäsenille, ei tarvi mitään rangaistuksia tai muuta epäkunnioittavaa harjoittaa, mutta kaikki tyylillään. Toiset tyylit vaan on parempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä äiti edellä, sitä lapsi perässä!
Meillä ei kiroilla kuin ehkä 1-2 krt vuodessa. Tiedän varsin hyvin, että tarhasta oppinut. Ap
Siis 4-vuotias kiroilee säännöllisin väliajoin 1-2 kertaa vuodessa, ja nyt onneksi vähentänyt? Minäkin haluaisin tietää, miten pienenä hänen on pitänyt aloittaa ehtiäkseen kiroilla yhteensä edes puolen tusinan kertaa.
Ja juu, ei ole meidän päiväkoti-ikäiset lapset koskaan kiroilleet. Mutta päivittäin koettelevat rajojaan muilla tavoin. Mieluummin ottaisin sen kirosanan kerran vuoteen :D
Nämä neuvot eivät nyt ihan vastanneet sitä, mitä hain. Näköjään aikuisten täälläkin jotenkin vaikea suhtautua asiaan. Onko muita, joilla kokemuksia lapsen kiroilusta? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oppi 1,5-vuotiaana v-sanan, bussissa ohikulkija opetti meinatessaan kaatua.
Siinä sitten kirkkaalla lapsen äänellä toisteli sitä jonkun aikaa.
Ei se käyttöön päätynyt, kun en saanut aiheesta mitään sekopäistä kohtausta että olisi ollut lapselle liian viihdyttävää. Meillä puhutaan muutenkin ystävällisesti ja kunnioittavasti kaikille perheenjäsenille, ei tarvi mitään rangaistuksia tai muuta epäkunnioittavaa harjoittaa, mutta kaikki tyylillään. Toiset tyylit vaan on parempia.
Niin puhutaan meilläkin. Kyse ei ole mistään kodin puhetyylistä. Totta kai rankaisen kiroilusta. Varmasti tulee sinullakin ennen pitkää raja sen kanssa vastaan, kun ne lapset eivät ihan nätisti selittämällä asia ymmärrä ja toimi kuin aikuinen toivoisi. Ap
Mun aikaisin puhumaan oppinut lapsi kiroli jo 1,5 vuotiaana, mm. ruokakaupassa suureen ääneen.
Kyllä hävetti, mutta iän karttuesa kiroilu jäi ja kotona lapsi oppi kiroilemaan, isänsä suu suolsi kirosanoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lapsi käyttää noita sanoja, jotta saa reaktiota ja huomiota. Rangaistuskin voi olla huomiota. Lapsi siis kokeilee rajoja. Itse yrittäisin ensin sitä, että huonolla käytöksellä ei saa mitään tulosta. Eli en olisi huomaavinaankaan eikä ilmekään värähtäisi. Jos ei auta, niin konkreettinen rankaisu. Eli kun suusta tuli rumaa, niin pitää pestä se. En nyt saippualla niin kuin ennen vanhaa, mutta vedellä. Ja vanhempien nyt kannattaa molempien lopettaa se 1-2 krt vuodessakin kiroilu. Ei lapsi tajua, että joskus saa puhua rumia, mutta ei usein, vain joku tietty määrä vuodessa.
Meillä kiroilu loppui aikoinaan kun selitti että ne sanat on suusta tulevaa kakkaa ja vaan vessanpönttöön sopivia. Ei kauaa jaksanut pönttöön huudella :)
Olen itse ollut 3 -4 vuotiaana tuollainen kiroilija. Opin tavan meillä vuokralla asuneilta tukkijätkiltä. Muistan kuinka kiroilemalla sai huomiota. Oma poikani kiroili kovasti hetken aikaa ollessaan saman ikäinen. En reagoinut kiroiluun mitenkään joten aika pian lopetti koko touhun. Tänä päivänä emme kumpikaan harrasta voimasanojen käyttöä kuin valikoidusti.
Mitä äiti edellä, sitä lapsi perässä!