Kumoa tähän ketjuun " yleinen totuus" tai myytti, joka ei mielestäsi pidä paikkaansa

"Elämä kantaa." Enkä usko itse siihen.



Olen myös miettinyt tuota aiemmin mainittua tulevasta lapsesta sanottua: "Pääasia että on terve." Ehkä olen tuota itsekin käyttänyt. Mikä pääasia? Itse synnytin lapsen, joka ei ole ihan terve. Mitä nyt, jos terveys oli "pääasia"?

Esikoiseen käytetään kaikki liikenevä aika. Näin ollen kun lapsia tulee lisää, ei niihin mene yhtään sen enempää aikaa kuin siihen ainokaiseenkaan, eli summa summarum, kaikki käytettävissä menevä aika menee edelleen, oli lapsia yksi tai kaksi tai viisi.

Ja helvetti sentään näitä varmenteita. Ei samaa viestiä uudestaan ja minimi lähetysväli on 10 sekunttia.

Että 3 lasta menee siinä missä 2 lasta !Ei tod. pidä paikkaansa.

Just joo. Nythän sekin on todistettu ettei se tuhka niin vaan sinne tuuleen häviä.

Ainoa kotimainen avainlipputuote lasten ulkovaatteissa on Rasavil.

Eipäs ole sekään enää.

että flunssa tulee, jos kastuu/palelee ulkoillessa. Tätähän vanha kansa paasaa. Kun se flunssa tulee viruksen aiheuttamana! Mies uskoo tähän vilustumisteoriaan, ja kinaamme siitä aina, kun tulee esille.

Kautta vuosituhansien on lapset olleet keskenään, enemmän tai vähemmän. Tämä yhdessä olo on nimenomaan estänyt liiallisen erottumisen yhteisöstä (= häirikkö ei ole saanut kaipaamaansa huomiota "normaalien" joukossa). Koulun on sosiaalisenä ympäristönä vallitsevan yhteisön kuva.

Nykypäivän ongelma on, että näitä häirikkölapsia on jo niin paljon, että he saavat luokassa häirittyä toisiaan, ja innostettua toisensa pahantekoon. "Normaaleja" pidetään outoina, koska eivät ole koko aikaa uhmaamassa ja tekemässä omiaan.

Ongelma on siis sosiaalisten taitojen oppimisessa ennen kouluikää. Jos nuorella on pahoja sosiaalisen käytöksen ongelmia tullessaan yläkouluun, eivät hänen ongelmansa pienene. Tämä on yksi syy, miksi päivähoidon ja erityisesti alakoulun puolella on hyvin jämäkästi ja varhaisessa vaiheessa puututtava sosiaalisen käytöksen ongelmiin. Tässä, ikävä kyllä, monet vanhemmat tekevät lapselleen karhunpalveluksen, kun eivät anna lapselleen mahdollisuutta oppia sosiaalisia taitoja.

Koulu sosiaalisena ympäristönä on ainutlaatuinen, kummallinen ja keinotekoinen. Missään muualla ihmisten ei odoteta sosialisoivan suuressa ryhmässä vain itsensä ikäisiä ihmisiä (jotka ovat valikoituneet yhteen yleensä vain asuinpaikkansa takia), yhden auktoriteetin (jota ei saa kyseenalaistaa) johdolla. Tällainen teennäinen asetelma luo sukupolvien välisen kuilun.

Opiskelen oikeustiedettä.

Kai se nyt on selvää työnantajalle, että kesätöitä hakevat opiskelijat, jotka tuskin jäävät sinne kaupankassalle tai siivoamaan loppuelämäkseen. Kyllä minä ihan oikeasti haluan siivojaksi töihin, mutta vain kesäksi. Enkö ole siis ansainnut kesätöitä tämän mielipiteeni vuoksi?





t. 39/41

Ja pah!



Kaverini jaksoi yhdessä vaiheessa paasata kuinka epäsosiaalinen lapsestani tulee kotihoidossa kun ei juuri käyty missään kyläilemässä saati sitten jossain kerhoissa tms. Ja voin rehellisesti sanoa että ei voisi kaveeri olla enempää väärässä. Sosiaalinen tuo lapsi on ja muut huomioonottava, mistä olen erittäin iloinen.



Mun mielestä lapsen sosiaalisuus ei ole siitä kiinni onko hän päivähoidossa vai kotihoidossa, eikä siitä käykö lapsi kaikenmaailman vauvajumpissa, muskareissa, kerhoissa jne. Et eiköhän tuo sosiaalisuus ole synnynnäinen luonteenpiirre, eikä " opittu" .

Jos sinä olet aina saanut töitä, se ei tosiaankaan tarkoita, että " aina tekevälle töitä löytyy" . On paljon paikkakuntia, joissa esim. työttömyysprosentti on niin korkea, ettei kaikille mitenkään riitä töitä. Voi olla myös jotenkin niin " huono" työntekijä, etteivät työnantajat palkkaa, esim. mielenterveysongelmia vieroksutaan. Tiedän työttömiä, jotka ovat valmiita tekemään töitä, mutta eivät todellakaan niitä mistään löydä.

Automaattisestiko mies (tai nainen) tietää, miten rakastellaan ja kaikki siihen liittyvät asiat? Jos ajatellaan, ettei ole mistään kuullut tai nähnyt, tai ennen kaikkea, jos ei ole saanut asiallista tietoa. Kyllä se täytyy vain jotenkin opettaa ja oppia.

Vierailija:

Mulla ei ole mitään, ei mitään koulutusta, ja olen tehnyt naisten matalapalkkatöitä aina. Mutta töitä on riittänyt, niin vuosien kotihoidintuella olemisen kuin pienten työttömyyspätkienkin jälkeen.

Olen ollut työelämässä 20 vuotta, josta 5v välillä kotona. Eri työpaikkojen välillä on ollut välillä 2-3kk työttömyyttä, mutta aina olen löytänyt uuden työn, ja vielä valikoiden sellaisen, johon olen todella halunnut. Pidän lomaa pari kk, lähetän muutaman työhakemuksen, ja aina mut on otettu viimeistään toisesta työhaastattelusta töihin.

Siivousta tms. en tee, joten kyseessä ovat vain " siistit sisätyöt" .

Ne, jotka valittavat etteivät suurehkossa kaupungissa saa töitä (maaseutu ja pikkupaikkakunnat ovat erikseen), eivät minusta edes hae niitä reippaalla otteella. Toki suurissa kaupungeissa on enemmän työpaikkoja, mutta myös hakijoita on enemmän.

No niin just.

Huoh.

Mutta jos olisitkin maisteri, niin et saisi niitä töitä. Meillä on niin saakelisti jo korkeakoulutettua porukkaa, joita ei oteta töihin koska " et sä viihtyis täällä kuitenkaan ku olet noin pätevä" ja " oot ylikoulutettu tähän hommaan, lähdet heti ku löydät paremman paikan" . Ja tämä on fakta.

sitten niihin hölmöihin väitteisiin:

-kaikki äidit rakastaa lastaan

-omaa lasta ei ikinä tule katumaan

Mä en kanssa ymmärrä miksi lapsille selitetään, että isi on kiva, jos totuus on, että isä on täysi paska. Puhun ihan omasta elämästäni, mullekin kaikki maailman ihmiset varoivat sanomasta, että " hei isäsi on mulkku ja kohtelee sinua väärin" , vaikka se oli sitä ja kohteli mua paskasti. Olipa tosi kivaa nieleksiä kyyneleitä, ja miettiä, että olen varmana vaan itse ihan paska, kun musta tuntuu niin pahalta, vaikka iskä on oikeasti ihan kiva...

Vierailija:

En tajua, mihin tämä myytti siitä, että toista vanhempaa ei saa arvostella lapselle, perustuu. Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi elää jossakin kaunistellussa valheessa, kun kuitenkin, aina tässä elämässä totuus vapauttaa? En tajua, millä logiikalla Pietarsaaren lapsenmurhaaja-isän muille lapsille ei saisi kertoa totuutta, kun " lapsikin luulisi olevansa hullu kun isäkin on" . Hehän ovat erilliset persoonat ja henkilöt, minkä lapsikin tajuaa. Samalla logiikalla, jollakin kuvitellulla mystisellä yhteydellä, äidit tappavat lapsensa samalla kun tekevät itsemurhan. Mitään tällaista mystistä yhteyttä ja samuutta ei minusta ole lapsen ja vanhemman välillä, jos vanhempi tekee asioita, jotka eivät ole hyväksi lapselle.

Minä selitin pienelle lapselleni vuosia, että hänen kriminaali-isällään on niin paljon töitä, että ei ehdi tavata lasta. Lapsi kyseli asiasta tasaisin väliajoin ja syytti mielessään itseään siitä, että isä ei tapaa häntä, asia ahdisti häntä paljon.

Kun hän sitten oli riittävän vanha (yli 7v) , kerroin totuuden, tässä tiivistettynä: Isäsi on vähän niinkuin hullu. Jotkut ihmiset ovat sillätavalla sekaisin, että eivät välitä siitä, mitä muille tapahtuu, ja ajattelevat vain itseään. Sun isä ei osaa elää niinkuin muut ihmiset, eikä tajua, että lastaan kuuluu tavata ja rakastaa. Jos ei tajua sitä, ja tekee mieluummin vain omia asioitaan, on päässä vikaa, eikä se varmaan sille mitään voi. Mutta se ei ole sun vika eikä kenenkään muun kuin isäsi vika, eikä meidän tarvitse välittää siitä.

Kaikki kyselemiset ja vatvomiset loppuivat tuohon. En olisi ikinä halunnut antaa lapselle kuvaa, että isän sekoilut ja itsekkyys ovat normaaleja asioita, ja kerroin suoraan miten asiat ovat. Ja tottahan se on, vain hullu jättää olematta isä noin ihanalle lapselle, ja sotkee elämänsä täysin. Tämä vapautti lapsen, ja aiheeseen palattiin vain kerran, kun lapsi sanoi, että hänestä ei voi sanoa, että joku on " oikea" isä, jos se ei tapaa lastaan. Että isänä oleminen on muutakin kuin se, että lapsi on saanut alkunsa siitä.

Olin samaa mieltä, erittäin hyvin ajateltu lapselta. Totuus vapauttaa, eikä lapsi ole vauvan murhasta vankilassa istuvan " isänsä" kanssa missään symbioosissa, vaan erillinen persoona, ja tässä Pietarsaaren tapauksessa se kannattaa tehdä lapsille hyvinkin selväksi. Toisesta vanhemmasta saa ja pitää kertoa totuus, nimenomaan siksi, jotta lapsi tajuaa olevansa erillinen yksilö, ja että aikuisen valinnat ja pahat teot eivät liity häneen mitenkään. Totuus ei useinkaan satuta, vaan vapauttaa. Kaikenlaisella hyssyttelyllä ja salailulla ja sillä, että lapselle kerrotaan kauniita valheita, saadaan lapsen pää sekaisin, ja voidaan hienosti jatkaa tätä " isien pahat teot periytyvät kolmanteen ja neljänteen polveen" sanontaa. Minusta lapselle pitää tehdä selväksi oikea ja väärä, ja ottaa vastuu pois häneltä, vaikka se vaatisikin toisen vanhemman arvostelua rankastikin. Valheella ei saa kun pahaa ja uusia valheilta aikaan.

riitaan tarvitaan aina kaksi

Vierailija:

riitaan tarvitaan aina kaksi

Riidassa on aina vähintään kaksi osapuolta.

eipä ole täydellisiä suhteita, aina joskus joka suhteessa on viileämpiä kausia tai jopa vaikeuksia. siihen rakoon on helppo sen kolmannen päästä. Ja kun uusi ihastus on kuvioissa, niin eipä ole edes halua parantaa omaa suhdetta tai odotella että omat tai puolison " kasvukriisit" menee ohi.



Eroon liittyen myös: " kyllä lapsi kärsii jos äiti/isä ei ole onnellinen" tällä selityksellä oikeutetaan ero, sillä sehän tapahtuu loppujen lopuksi " lapsen parhaaksi" .

Ja nyt en todellakaan tarkoita eroja, jotka tapahtuu alkoholismin, väkivällan yms takia. Vaan näitä eroja joissa " puoliso on ihan ok, mutta kun jotain puuttuu tai kun työkaveri i on niin ihana ja nyt vasta tiedän mitä on oikea rakkaus...."



Erossa on aina vikaa molemmissa yhtäpaljon. Ja paskat on! Kukaan ei toki ole täydellinen, mutta kun puoliso lähtee ilman ennakkovaroituksia etsimään uutta onnea, kun arki alkaa tuntua harmaalta. Eikä edes anneta mitään mahdollisuutta korjata suhdetta kuntoon. Onnistuu se sitten tai ei, mutta ainakin ensin yritetään.

Tai jos puoliso on kroonisesti uskoton.



myönnetään, olen itse jätetty akka.

Ihmiset eroaa turhan helposti, ja menee naimisiin vielä useammin turhaan. Jos ei arkea kestä, ei kannata haaveilla perheen perustamisesta. Kyllä se arki tulee eteen sen uudenkin ihastuksen kanssa.

AI mutta kun tätä ketjua lukee niin täähän kyllä pitää paikkansa!

Tämä on aivan kukkua. Miehillä ja naisilla on aivan eri asema työmarkkinoilla, kun tätä palstaa lukee, saa usein sen kuvan, että tytöt edelleen kasvatetaan eri lailla kuin pojat.

Aika jännä palstatotuus tullut tästäkin...



Toki niin yksinhuoltajissa, sinkuissa kuin varatuissakin on tätä ryhmää aivan varmasti, mutta on aika säälittävää sälyttää koko ps**ka vain yksinhuoltajanaisten niskaan.