Kumoa tähän ketjuun " yleinen totuus" tai myytti, joka ei mielestäsi pidä paikkaansa

Myyttiä/sanontaa/viisautta ei voi todeta vääräksi/valheeksi pelkästään omien kokemuksia perusteella. Olisi hyvä katsella hieman isompaa otosta.



Esim:

Tupakka tappaa -- tuttuni on polttanut kauan ja elää yhä. Tiedän myös monia tupakoitsijoita, jotka ovat eläneet pitkään.

Meinaan aina kuolla nauruun kun kuulen nuo vitsit

Kansanäänestykset saisi poistaa kokonaa, sillä ei sellaisia päätöksiä saisi tehdä mutu-tuntumalla tai sen perusteella mitä mieltä iltalehti on asiasta. Ja todella harva jaksaa oikeasti perehtyä asioihin niin hyvin, että niiden pohjalta saisi oikeasti muodostaa mielipiteen.



Mutta tuo sanonta " köyhän ei ole vara ostaa halpaa" pitää joissain tapauksissa kyllä paikkansa. Halpa tavarahan tulee usein kalliimmaksi kuin kallis, sillä se ei kestä niin kauaa ehjänä. Niinpä köyhän ihmisen kannattaa säästää ja ostaa kunnollinen tavara, joka kestää käyttökelpoisena kauan. Rikkaat ihmiset voi ostella näitä kertakäyttötavaroita, koska he voivat aina ostaa uuden.

kauemmin kuin jollain parilla leivällä.

raskaudenaikainen " hormoonikiukuttelu" on omasta mielestäni kyllä useimmiten liioiteltua.



Tekosyy kiukutella miehelle/hakea huomiota...



Siis tarkoitan näitä kenen on ihan pakko saada jotain ja mieshän hakee kaupasta vaikka ulkona riehuisi myrsky, ettei vaan vaimokulta saa raivaria..

Olen tänäkin vuonna lähettänyt n. 50 kesätyöhakemusta, mutta eipä ole ainakana vielä mitään irronnut. Hakemukseni ovat saaneet kyllä hyvää palautetta, sillä olen ne tarkasti ja huolellisesti laatinut.



Ja sama juttu kahtena edellisenä kesänä..

Ehkäpä ette ole tarpeeksi lahjakkaita työelämään. Onneksi vaihtoehtona on myös kotiäitiys.

Olipa sinulta melko naurettava provosoiva väite.



Kotiäitiyttäkin aion vielä harrastaa, mutta kyllä sitä ennen pitää töissä olla.

Se se vaan on, että kun ei ole kokemusta eikä suhteita, niin niitä kesätöitä on melko hankala saada.

Koulu sosiaalisena ympäristönä on ainutlaatuinen, kummallinen ja keinotekoinen. Missään muualla ihmisten ei odoteta sosialisoivan suuressa ryhmässä vain itsensä ikäisiä ihmisiä (jotka ovat valikoituneet yhteen yleensä vain asuinpaikkansa takia), yhden auktoriteetin (jota ei saa kyseenalaistaa) johdolla. Tällainen teennäinen asetelma luo sukupolvien välisen kuilun. Koulu opettaa lapset riippuvaisiksi ikätovereittensa mielipiteistä ja hyväksynnästä - paras paikka kasvaa laumasieluksi - sekä heidän seurastaan. Koulussa lapsi on joukossa ihmisiä, joista kukaan ei vielä ole oppinut yhteiskunnan sosiaalisia sääntöjä. Oletetaan, että lapset oppivat

toisiltaan

ja keskenään, kuinka asianmukaisesti olla ja elää toisten ihmisten kanssa, mikä on todellinen sokeat johtavat sokeita -tilanne.

En ole ihmisenä yhtään parempi vaikka aikamoista kriisiä on elämässäni ollut.

Tiedän myös naisen jonka mies jätti nuoremman takia, mutta ei mennyt kuin vuosi niin oli itse valmis rikkomaan perheen.

Miten niin pääasia? Minun mielestäni pääasia on, että lapsi jää henkiin synnytyksessä. Tottakai jokainen toivoo, että lapsi olisi myös terve, mutta ei kai se ole PÄÄasia.



Jokaiselle meille tulee sairauksia elämämme aikana, eli jokainen meistä on jossain vaiheessa EI-terve.



Ihan niin kuin lapsi olisi jotenkin huonompi, jos se ei ole terve syntyessään.

Miten niin pääasia? Minun mielestäni pääasia on, että lapsi jää henkiin synnytyksessä. Tottakai jokainen toivoo, että lapsi olisi myös terve, mutta ei kai se ole PÄÄasia.

Me kaikki myös kuolemme jossakin vaiheessa elämäämme. Syrjitkö nyt niitä vanhempia, joiden lapsi on kuollut? Tekeekö lapsen kuolema lapsesta huonomman ja vähempi arvoisen? Eikö vanhempi rakasta lasta, joka sitten kuoleekin?

Ja joo, jaarittelen, mutta inhoan tästä aiheesta jaarittelua.

Vierailija:

Olipa sinulta melko naurettava provosoiva väite.

Kotiäitiyttäkin aion vielä harrastaa, mutta kyllä sitä ennen pitää töissä olla.

Se se vaan on, että kun ei ole kokemusta eikä suhteita, niin niitä kesätöitä on melko hankala saada.

Itse olen ollut ainakin rehellinen itselleni, jos en ole jotain työpaikkaa saanut. Syitä ovat luultavasti olleet mm. nämä:

- arvosanat keskinkertaisia

- intohimo ja harrastuneisuus alalle puuttuu

- en ole tuntenut yritykseen alaa tarpeeksi hyvin ja vakuuttanut siksi haastattelussa

- olen vähätellyt omaa osaamistani

- en ole päivittänyt cv:tä tarpeeksi usein ja esim. tietoteknisten välineiden lista on ollut puutteellinen

- arvioin oman kielitaitoni huonommaksi kuin muut

En tajua, mihin tämä myytti siitä, että toista vanhempaa ei saa arvostella lapselle, perustuu. Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi elää jossakin kaunistellussa valheessa, kun kuitenkin, aina tässä elämässä totuus vapauttaa? En tajua, millä logiikalla Pietarsaaren lapsenmurhaaja-isän muille lapsille ei saisi kertoa totuutta, kun " lapsikin luulisi olevansa hullu kun isäkin on" . Hehän ovat erilliset persoonat ja henkilöt, minkä lapsikin tajuaa. Samalla logiikalla, jollakin kuvitellulla mystisellä yhteydellä, äidit tappavat lapsensa samalla kun tekevät itsemurhan. Mitään tällaista mystistä yhteyttä ja samuutta ei minusta ole lapsen ja vanhemman välillä, jos vanhempi tekee asioita, jotka eivät ole hyväksi lapselle.



Minä selitin pienelle lapselleni vuosia, että hänen kriminaali-isällään on niin paljon töitä, että ei ehdi tavata lasta. Lapsi kyseli asiasta tasaisin väliajoin ja syytti mielessään itseään siitä, että isä ei tapaa häntä, asia ahdisti häntä paljon.



Kun hän sitten oli riittävän vanha (yli 7v) , kerroin totuuden, tässä tiivistettynä: Isäsi on vähän niinkuin hullu. Jotkut ihmiset ovat sillätavalla sekaisin, että eivät välitä siitä, mitä muille tapahtuu, ja ajattelevat vain itseään. Sun isä ei osaa elää niinkuin muut ihmiset, eikä tajua, että lastaan kuuluu tavata ja rakastaa. Jos ei tajua sitä, ja tekee mieluummin vain omia asioitaan, on päässä vikaa, eikä se varmaan sille mitään voi. Mutta se ei ole sun vika eikä kenenkään muun kuin isäsi vika, eikä meidän tarvitse välittää siitä.



Kaikki kyselemiset ja vatvomiset loppuivat tuohon. En olisi ikinä halunnut antaa lapselle kuvaa, että isän sekoilut ja itsekkyys ovat normaaleja asioita, ja kerroin suoraan miten asiat ovat. Ja tottahan se on, vain hullu jättää olematta isä noin ihanalle lapselle, ja sotkee elämänsä täysin. Tämä vapautti lapsen, ja aiheeseen palattiin vain kerran, kun lapsi sanoi, että hänestä ei voi sanoa, että joku on " oikea" isä, jos se ei tapaa lastaan. Että isänä oleminen on muutakin kuin se, että lapsi on saanut alkunsa siitä.



Olin samaa mieltä, erittäin hyvin ajateltu lapselta. Totuus vapauttaa, eikä lapsi ole vauvan murhasta vankilassa istuvan " isänsä" kanssa missään symbioosissa, vaan erillinen persoona, ja tässä Pietarsaaren tapauksessa se kannattaa tehdä lapsille hyvinkin selväksi. Toisesta vanhemmasta saa ja pitää kertoa totuus, nimenomaan siksi, jotta lapsi tajuaa olevansa erillinen yksilö, ja että aikuisen valinnat ja pahat teot eivät liity häneen mitenkään. Totuus ei useinkaan satuta, vaan vapauttaa. Kaikenlaisella hyssyttelyllä ja salailulla ja sillä, että lapselle kerrotaan kauniita valheita, saadaan lapsen pää sekaisin, ja voidaan hienosti jatkaa tätä " isien pahat teot periytyvät kolmanteen ja neljänteen polveen" sanontaa. Minusta lapselle pitää tehdä selväksi oikea ja väärä, ja ottaa vastuu pois häneltä, vaikka se vaatisikin toisen vanhemman arvostelua rankastikin. Valheella ei saa kun pahaa ja uusia valheilta aikaan.

i]



Itse olen ollut ainakin rehellinen itselleni, jos en ole jotain työpaikkaa saanut. Syitä ovat luultavasti olleet mm. nämä:

- arvosanat keskinkertaisia

- intohimo ja harrastuneisuus alalle puuttuu

- en ole tuntenut yritykseen alaa tarpeeksi hyvin ja vakuuttanut siksi haastattelussa

- olen vähätellyt omaa osaamistani

- en ole päivittänyt cv:tä tarpeeksi usein ja esim. tietoteknisten välineiden lista on ollut puutteellinen

- arvioin oman kielitaitoni huonommaksi kuin muut

[/quote]

Nyt puhutaan KESÄTÖISTÄ. Jos vaikka haen siivoamaan, niin siinä ei juuri YO-todistuksen arvosanoja kysellä. Ja tuskin kukaan kesätöihin siivoojaksi hakeva kokee alan jotenkin intohimoisesti. Haastatteluihin en ole päässyt, joten en ole päässyt ketään vakuuttamaan. En vähättele omaa osaamistani, vaan päinvastoin koitan keksiä kaiken mahdollisen kokemani, mistä voisi olla hyötyä kyseissä työssä. Päivitän CV:n aina sen lähettäessäni. Siivojaksi kun haetaan, niin ei tarvi kielitaidosta huolehtia.



Kyllä kesätöistä tapellessa eniten merkitystä on aiemmilla työkokemuksilla ja suhteilla. Ja kun hakijoita on itsensä lisäksi parikymmentä ja vain yksi paikka täytetään, niin eivät mahdollisuudet maailman parhaat ole, jos ei löydy kokemusta eikä niitä suhteita.



t. 39/41

Mulla ei ole mitään, ei mitään koulutusta, ja olen tehnyt naisten matalapalkkatöitä aina. Mutta töitä on riittänyt, niin vuosien kotihoidintuella olemisen kuin pienten työttömyyspätkienkin jälkeen.

Olen ollut työelämässä 20 vuotta, josta 5v välillä kotona. Eri työpaikkojen välillä on ollut välillä 2-3kk työttömyyttä, mutta aina olen löytänyt uuden työn, ja vielä valikoiden sellaisen, johon olen todella halunnut. Pidän lomaa pari kk, lähetän muutaman työhakemuksen, ja aina mut on otettu viimeistään toisesta työhaastattelusta töihin.

Siivousta tms. en tee, joten kyseessä ovat vain " siistit sisätyöt" .

Ne, jotka valittavat etteivät suurehkossa kaupungissa saa töitä (maaseutu ja pikkupaikkakunnat ovat erikseen), eivät minusta edes hae niitä reippaalla otteella. Toki suurissa kaupungeissa on enemmän työpaikkoja, mutta myös hakijoita on enemmän.

Olen kai sitten vieraantunut luonnosta, kun musta se oli omituinen ja kiusallinen olotila. Enkä yhtään kaipaa toista raskautta saati synnytystä. Ei edes tarvittu mitään erityisiä kremppoja ja vaivoja, mutta kyllä se niin omituiselta tuntui kantaa toista elävää olentoa sisällään. Etenkin se potkiminen oli alussa tosi kummallista. Siihen tottui ja olihan se söpöä, mutta joskus myös suorastaan teki kipeää.

Vierailija:

Nyt puhutaan KESÄTÖISTÄ. Jos vaikka haen siivoamaan, niin siinä ei juuri YO-todistuksen arvosanoja kysellä. Ja tuskin kukaan kesätöihin siivoojaksi hakeva kokee alan jotenkin intohimoisesti. Haastatteluihin en ole päässyt, joten en ole päässyt ketään vakuuttamaan. En vähättele omaa osaamistani, vaan päinvastoin koitan keksiä kaiken mahdollisen kokemani, mistä voisi olla hyötyä kyseissä työssä. Päivitän CV:n aina sen lähettäessäni. Siivojaksi kun haetaan, niin ei tarvi kielitaidosta huolehtia.

Kyllä kesätöistä tapellessa eniten merkitystä on aiemmilla työkokemuksilla ja suhteilla. Ja kun hakijoita on itsensä lisäksi parikymmentä ja vain yksi paikka täytetään, niin eivät mahdollisuudet maailman parhaat ole, jos ei löydy kokemusta eikä niitä suhteita.

t. 39/41

Eikai kukaan ota sinua siivoamaan, jos et ole siitä kiinnostunut?

Toisaalta voit mennä yli rajan ja olla liian hyvä hakija. Tietävät, ettet sitoudu siivoushommaan, joten olet huono rekrytointikohde. Monet kesätyöntekijöitä rekrytoivat kuitenkin ajattelevat kauaskantoisemminkin.

Mitä alaa muuten opiskelet? Ainakin pääkaupunkiseudulla on helpohkoa saada töitä. Jossain pikku paikkakunnalla voi tietysti olla vaikeampaa.

Kukkua. Olen ollut koko ikäni aika liikunnallinen ja normaalaipainoinen. Eka lapsi syntyi keskosena, joten imetystä/pumppausta ei kestänyt kuin 2kk, laihduin heti sen jälkeen normaalimittoihini. Toista lasta imetin 9kk, ja grammaakaan ei pudonnut sairaalasta lähtöpainostani, päinvastoin taisi tulla pari kiloa lisääkin, vaikken todellakaan herkutellut vaan söin normaaliruokaa. Nälkä oli vain niin hirvittävä koko ajan, ettei puhettakaan laihtumisesta. Laihdututtamisen lopettettuani paino putosi itsekseen 3-4 kk aikana 8 kg eli normaalilukemiini.

Ja vitut!