Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lastenkasvatus kyylät hoi!
09.01.2017 |
Miksi, oi miksi koette olevanne oikeutettuja kertomaan: kuinka kamala ja vihainen äiti olen kun kun käskevällä äänellä komennan lastani nousemaan ylös ja kävelemään pois keskeltä autotietä. Tai kuvaamaan kun laitan lapsen pulkkaan sadannen kerran ja hieman jo ääntäni korottaen sanon hänelle ettei sieltä kieritä pois. Nostessani lapsen sitten kainaloon että pääsemme valoista hengissä yli tulet kertomaan kuinka lapsi ehkä ei viellä osaa istua kyydissä kun on pieni. Kyllä osaa, tämä on hänelle uusi leikki. Se leikki on kuitenkin autotien laidalla todella vaarallinen. Ei asiasta silloin lässytetä. Miksi pitää kytätä aina kotiovelta puistoon ja bussista uimahalliin jonkun oman elämänsä täydellisyyden jonka lehmänhermot ei ikinä mukamas petä. Miksi? Miksi lepertelet lapsesi kautta minulle kuinka äideilläkin tarvitsisi olla hanskat kädessä ja koskas sinun hiukset taas leikataan kun on silmillä taas vaikkei pennulla ole kuin haituva päässä. Päätän itse koska leikkaan lapseni hiukset vaiko jätänkö leikkaamatta. Mulkoillaan kun taapero ikäinen juo tuoremehua kesähelteellä ja pakkoko on nälvästä bussissa kuinka teidän tilda-tuutikki ei ikinä ole kuin maitoa juonut. Saa joka päivä pelätä lasua kun lapsi itkee kotona ja ei näy ulkona. Kukaan ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän että kipeänä lapsi itkee ja kuumeessa ei lähdetä pihalle. Miksi niinkin ihanasta metsäreissusta tulee pahamieli kun joku prkl mummo tulee ihmettelemään että voi voi kun nyt kastuu haalari lammikossa, yritätkö saada kuoleman tautia lapsellesi. Juu en vaan tutustuttaa ympäristöönsä vaikka sitten syömällä käpyjä ja leikkimällä lammikoissa. Välillä tekee mieli vaan jäädä kotiin kun aina joku kokee asiakseen ojentaa minua äitinä. Mitäpäs jos kokeilisit vaikka kysyä josko voisit auttaa tai kehuisit kuinka reipas ja kiltti lapseni on kun ihan rauhassa istui koko hiostavan bussimatkan. Oletpa hienosti harjoittanut hänen kärsivällisyyttään tai jotain. Se että lasta komentaa ei pitäisi aiheuttaa shokkitilaa julkisilla paikoilla. Anteeksi kirjoitusvirheet mutta olen edelleen tolaltani viime ulkoilulla saamistani kommenteista. Olen mielestäni hyvä äiti. Joskin väsynyt kun yksin olen lapseni hoitanut 2v. Yhden yön olen saanut nukkua ilman velvollisuutta täyttää hänen tarpeitaan. Lapseni ei syö energioitani vaan te jotka sormi ja kannykkä pitkällä vahtaatte seuraavaa virhettäni.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Mikä reppana minä sinulle olen? Ai sen vuoksi että sairastan kroonisesti ja käyn silti kaksi kolme kertaa päivässä ulkoilemassa ja pari kertaa viikossa uimaan/hoplop/kylään/sealife/askartelu/taiteilu/leipomine yms normaalin äidin toimintaa. Että puutostauti tekee minusta reppanan!!!! Juurikin tämä oli koko keskustelun ydin. Millä oikeudella latelet näitä ylenkatsovia mielipiteitäsi?? Luuletko että olen valinnut sairauteni? Tämä ei ole luulotauti. Silti pyrin olemaan paras äiti lapselleni. Harmiton kommentti sun suustas ja kamala loukkaus minulle. Mitä olen tehnyt asaitakseni tämän. Suurin osa ihmisitä on tässäkin keskustelussa päättänyt minun karjuvan lapselleni ja säälivänsä tätä. Ei pitäis tuntua missään mutta kyllä minä itken silti. Kiitos näistä muutamista kommenteista jossa pyrittiin hakemaan ongelman ydintä. Arvostan jokaista rakentavaa kommenttia.
Rauha!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kirjoituksesi tosi hyvin! Asun hipsterialueella Helsingissä,jossa ei varmaan kukaan muu kuin minä juota lapselleen Trippimehuja. Minuakin on katsottu puistoissa,mutta en välitä.
Joskus ajattelen,että naapurit soittaa kohta lastensuojeluun uhmaikäisen täällä karjuessa "Apua,apua,auttakaa" Syy;ei saanut keksiä ennen ruokailua ja heittäytyi keittiön lattialle sitä sitten itkemään.
Mutta ajattelen,että kai lastensuojelullakin on järki päässä. Olen YH,mutta lapseni on aina siististi puettu,hänessä ei ole ulkoisen väkivallan merkkejä eikä kukaan esim.päiväkodissa ole ilmaissut huolta lapseni hyvinvoinnista.
Suomi nyt vaan on maa,jossa rakastetaan kytätä ja paheksua toinen toisia. Sen asian kanssa on tultava sinuiksi tai muutettava etelään.
En siis enää välitä näistä katseista,tuhahduksista busseissa tai siitä yhdestä mummosta,joka viime talvena tuli pysäkillä minua neuvomaan miten lapseni tulisi talvella pukea. Älä sinäkään AP ota liikaa itseesi. Luota siihen,että olet hyvä äiti ja lapsesikin on onnellinen. Viis jonkun ohikulkijan mielipiteestä. Minustakin saa ihan erilaisen kuvan silloin kun lapseni on rauhallinen tai käytttäytyy julkisella paikalla erityisen hyvin. Verrattuna niihin päiviin,kun hän heittäytyy museon lattialle kiljumaan,kun ei halua pukea ulkovaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Mikä reppana minä sinulle olen? Ai sen vuoksi että sairastan kroonisesti ja käyn silti kaksi kolme kertaa päivässä ulkoilemassa ja pari kertaa viikossa uimaan/hoplop/kylään/sealife/askartelu/taiteilu/leipomine yms normaalin äidin toimintaa. Että puutostauti tekee minusta reppanan!!!! Juurikin tämä oli koko keskustelun ydin. Millä oikeudella latelet näitä ylenkatsovia mielipiteitäsi?? Luuletko että olen valinnut sairauteni? Tämä ei ole luulotauti. Silti pyrin olemaan paras äiti lapselleni. Harmiton kommentti sun suustas ja kamala loukkaus minulle. Mitä olen tehnyt asaitakseni tämän. Suurin osa ihmisitä on tässäkin keskustelussa päättänyt minun karjuvan lapselleni ja säälivänsä tätä. Ei pitäis tuntua missään mutta kyllä minä itken silti. Kiitos näistä muutamista kommenteista jossa pyrittiin hakemaan ongelman ydintä. Arvostan jokaista rakentavaa kommenttia.
Otat asiat vähän liian herkästi itseesi?
Vierailija kirjoitti:
Kirpasee ajatella noin mutta olet oikeassa. Narkkariksi minut varmaan luokitellaan. Hyi saatana...
Äläkä nyt ystävä hyvä itke, se ei asiaa auta. Mutta, täytyyhän siihen syy olla jos noin silmätikuksi oot joutunut. Jos joku tulee vielä sulle valittaan jostain, niin hymyile nätisti ja jatka matkaa. Älä välitä inhottavista ihmisistä. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä reppana minä sinulle olen? Ai sen vuoksi että sairastan kroonisesti ja käyn silti kaksi kolme kertaa päivässä ulkoilemassa ja pari kertaa viikossa uimaan/hoplop/kylään/sealife/askartelu/taiteilu/leipomine yms normaalin äidin toimintaa. Että puutostauti tekee minusta reppanan!!!! Juurikin tämä oli koko keskustelun ydin. Millä oikeudella latelet näitä ylenkatsovia mielipiteitäsi?? Luuletko että olen valinnut sairauteni? Tämä ei ole luulotauti. Silti pyrin olemaan paras äiti lapselleni. Harmiton kommentti sun suustas ja kamala loukkaus minulle. Mitä olen tehnyt asaitakseni tämän. Suurin osa ihmisitä on tässäkin keskustelussa päättänyt minun karjuvan lapselleni ja säälivänsä tätä. Ei pitäis tuntua missään mutta kyllä minä itken silti. Kiitos näistä muutamista kommenteista jossa pyrittiin hakemaan ongelman ydintä. Arvostan jokaista rakentavaa kommenttia.
Ongelman ydin olet sinä itse. Kukaan meistä ei voi kirjoittaa elämäkerrassaan itsestään sitä sankari ja muista syypäitä ongelmiin.
Toi apua auttakaa! Koska keksi, sai mut nauramaan. Kiitos. Meillä ei viellä ole näin kärkkäästi lapsi ilmaissut itseään ja kauhulla moista odotankin. Lapsi on kiltti ja sosiaalinen. Uusissa tilanteissa turhankin vauhdikas ja energinen. Hän ei ole oikeastaan sellaista kunnon draamaa viellä kokeillutkaan ja mitähän silloin tapahtuu. Tiedän itseni että kyllä kannan vaikka kotiin asti kaupasta jos ei rauhoitu. Mutta silloin olisikin ensimmäinen kerta kun olisi 'aihetta' ulkopuolisen sanoakkin jotain menettelyistäni. En yleensä ota asioita itseeni mutta lapseni on minulle kaikki kaikessa. Ja kaikki kommentit syöpyvät syvälle koska se on niin tärkeä aihe minulle. Olla hyvä äiti. Suurin pelkoni on etten tästä suoriutuisi. Minulla ei ole vanhempia tai isovanhempia joten ehkäpä haenkin sitä kiitosta jostain alitajunnaisesti. Ja siksi ne menee henkilökohtaiseksi... Kiitos. Tästä oli apua. Seuraavalla kerralla nousen puolustamaan itseäni ja ilmoitan ettei asia kuulu heille pätkääkään. Ja puistossa katson sen pahiten mulkkaavan äipän ja kysyn tunteeko tämän nimistä sairautta ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräänä kesäaamuna mentiin lapsen (tuolloin n. 2v) kanssa puistoon. Laitettiin t-paidan päälle kumpikin pitkähihaiset, koska onhan kesälläkin usein viileää jos tuulee. Lapselle pitkät löysät housut suojaamaan auringolta.
No, päästyämme aurinkoon ulkona olikin odotettua lämpimämpi. Ajattelin, että riisutaan sitten puistossa (matkaa jotain 200m). Niin eikö tien toisella laidalla joku keski-ikäinen akka huudahtanut, että voivoi kun on pienellä takki päällä. Just sen verran kovaa, että mun oli tarkoitus kuulla se, mutta ilmeisesti ei pokka riittänyt tulla sanomaan päin naamaa. Se "takki" oli ohut neule ja ulkona oli asteita n. 20. Todella ärsyttävää, olisi edes tullut suoraan sanomaan että onkohan lapsella liikaa päällä.
Vierailija kirjoitti:
Toi apua auttakaa! Koska keksi, sai mut nauramaan. Kiitos. Meillä ei viellä ole näin kärkkäästi lapsi ilmaissut itseään ja kauhulla moista odotankin. Lapsi on kiltti ja sosiaalinen. Uusissa tilanteissa turhankin vauhdikas ja energinen. Hän ei ole oikeastaan sellaista kunnon draamaa viellä kokeillutkaan ja mitähän silloin tapahtuu. Tiedän itseni että kyllä kannan vaikka kotiin asti kaupasta jos ei rauhoitu. Mutta silloin olisikin ensimmäinen kerta kun olisi 'aihetta' ulkopuolisen sanoakkin jotain menettelyistäni. En yleensä ota asioita itseeni mutta lapseni on minulle kaikki kaikessa. Ja kaikki kommentit syöpyvät syvälle koska se on niin tärkeä aihe minulle. Olla hyvä äiti. Suurin pelkoni on etten tästä suoriutuisi. Minulla ei ole vanhempia tai isovanhempia joten ehkäpä haenkin sitä kiitosta jostain alitajunnaisesti. Ja siksi ne menee henkilökohtaiseksi... Kiitos. Tästä oli apua. Seuraavalla kerralla nousen puolustamaan itseäni ja ilmoitan ettei asia kuulu heille pätkääkään. Ja puistossa katson sen pahiten mulkkaavan äipän ja kysyn tunteeko tämän nimistä sairautta ollenkaan.
ARGH! Omien heikkouksien puolustaminen muille ei poista niitä peikkoja oman sänkysi alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi apua auttakaa! Koska keksi, sai mut nauramaan. Kiitos. Meillä ei viellä ole näin kärkkäästi lapsi ilmaissut itseään ja kauhulla moista odotankin. Lapsi on kiltti ja sosiaalinen. Uusissa tilanteissa turhankin vauhdikas ja energinen. Hän ei ole oikeastaan sellaista kunnon draamaa viellä kokeillutkaan ja mitähän silloin tapahtuu. Tiedän itseni että kyllä kannan vaikka kotiin asti kaupasta jos ei rauhoitu. Mutta silloin olisikin ensimmäinen kerta kun olisi 'aihetta' ulkopuolisen sanoakkin jotain menettelyistäni. En yleensä ota asioita itseeni mutta lapseni on minulle kaikki kaikessa. Ja kaikki kommentit syöpyvät syvälle koska se on niin tärkeä aihe minulle. Olla hyvä äiti. Suurin pelkoni on etten tästä suoriutuisi. Minulla ei ole vanhempia tai isovanhempia joten ehkäpä haenkin sitä kiitosta jostain alitajunnaisesti. Ja siksi ne menee henkilökohtaiseksi... Kiitos. Tästä oli apua. Seuraavalla kerralla nousen puolustamaan itseäni ja ilmoitan ettei asia kuulu heille pätkääkään. Ja puistossa katson sen pahiten mulkkaavan äipän ja kysyn tunteeko tämän nimistä sairautta ollenkaan.
Kannattaakin oikein kaivaa kyynärpäätä myöden sitä verta nenästä. :D Selittelemällä kaivat itsellesi vaan syvempää kuoppaa.
Lapselle riittää kyllin hyvä vanhempi. Hyvä äiti palkintoja ei ole jaossa.
Tosi ikäviä ja typeriä kommentteja täällä, älä ap ota näistä itseesi! On kyllä todella sairasta kun sairaudesta, yksinhuoltajuudesta ja ulkonäöstä syytellään! Ei kannata täällä kysellä, kysy vaikka neuvolasta että oisko sun asuinalueella jotain samanikäisten lasten vanhempien perhekerhoja joissa voisit vaihtaa kokemuksia ihan tervepäisten ihmisten kanssa. Tsemppiä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieleesi on hiipinyt epäilys siitä, oletko riittävän hyvä äiti lapsillesi ja nyt syytät siitä muita?
Vierailija kirjoitti:
Tosi ikäviä ja typeriä kommentteja täällä, älä ap ota näistä itseesi! On kyllä todella sairasta kun sairaudesta, yksinhuoltajuudesta ja ulkonäöstä syytellään! Ei kannata täällä kysellä, kysy vaikka neuvolasta että oisko sun asuinalueella jotain samanikäisten lasten vanhempien perhekerhoja joissa voisit vaihtaa kokemuksia ihan tervepäisten ihmisten kanssa. Tsemppiä! :)
Jos erilainen mielipide on uhka se kertoo vain siitä, että ei ole riittävän kypsä äidiksi.
Tsemppiä ap kasvusi ja kehityksesi tiellä! Siedä tulla opetetuksi, siedä ettei vanhemmudessa ei jaeta hyvä äiti palkintoja, eikä sympatia ja empatia tule säteilemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä asunko erityisen lempeällä paikkakunnalla, mutta mulla on 2-vuotias vilkas lapsi enkä muista kuin yhden kerran kun vanhempi rouva on tullut neuvomaan jossain. Yleensä joko rupatellaan lapselle kassajonossa (joka muuten pelastaa koko kassa-asiointini) tai naureskellaan että "kylläpäs sinä juoksutat äitiä". Onneksi näin!
niin tuttua! itse olen luultavasti goottityylini takia saanut niskaan kasapäin hyvää tarkoittavia mummoja ja lasulla uhkaajia! esim. kun vedin 2veen olkapäästä taaksepäin tämän koettaessa loikata ajotielle ja lapsi alkoi itkeä..tai kun kannoin itkevää vauvaa olkapäällä ja tultiin neuvomaan että sillä on varmaan nälkä tai vaippa märkä. no shit Sherlock...
Vierailija kirjoitti:
Tosi ikäviä ja typeriä kommentteja täällä, älä ap ota näistä itseesi! On kyllä todella sairasta kun sairaudesta, yksinhuoltajuudesta ja ulkonäöstä syytellään! Ei kannata täällä kysellä, kysy vaikka neuvolasta että oisko sun asuinalueella jotain samanikäisten lasten vanhempien perhekerhoja joissa voisit vaihtaa kokemuksia ihan tervepäisten ihmisten kanssa. Tsemppiä! :)
Pitääkö kaikki ottaa syyttelynä? Jos toteaa, että tietty olemus voi aiheuttaa tietyn asenteen niin ei pidä ottaa henkilökohtaisesti. Ap itsekin tämän ymmärtänee, että on juurtuneita asenteita esim. ulkonäköön liittyvissä asioissa.
Vierailija kirjoitti:
niin tuttua! itse olen luultavasti goottityylini takia saanut niskaan kasapäin hyvää tarkoittavia mummoja ja lasulla uhkaajia! esim. kun vedin 2veen olkapäästä taaksepäin tämän koettaessa loikata ajotielle ja lapsi alkoi itkeä..tai kun kannoin itkevää vauvaa olkapäällä ja tultiin neuvomaan että sillä on varmaan nälkä tai vaippa märkä. no shit Sherlock...
Ja illalla itkit itsesi uneen?
odotin miestä hakemaan tk:n pihassa ja kipeä 2v vähän itki oloaan rattaissa, joita siinä heijailin... äkkiä joku täti-ihminen tulee huutamaan että "ei voi pidempää katsoa sivusta" ja " enkö näe että lapsella on kuuma!" oli toukokuu ja lämmin , pojalla huppari & t-paita.. kun tiuskaisin että "pojalla on kuule kuumetta ja kylmä" niin alkoi sopertaa että no eihän hän voinut tietää ja kaikki kun eivät osaa pukea lapsiaan.. voi jumalauta :O
Vierailija kirjoitti:
niin tuttua! itse olen luultavasti goottityylini takia saanut niskaan kasapäin hyvää tarkoittavia mummoja ja lasulla uhkaajia! esim. kun vedin 2veen olkapäästä taaksepäin tämän koettaessa loikata ajotielle ja lapsi alkoi itkeä..tai kun kannoin itkevää vauvaa olkapäällä ja tultiin neuvomaan että sillä on varmaan nälkä tai vaippa märkä. no shit Sherlock...
Ja minä olen yksinhuoltaja ja saanut taistella tuulimyllyjä ja juurtuneita asenteita vastaan vuosia puistoissa, päiväkodissa, koulussa, jne. mutta en ole antanut sen vaikuttaa itseeni.
Alue: Aihe vapaa
Ap, ikävää, että olet joutunut kuuntelemaan tuollaista kommentointia. Kannattaa kitkeä tuollaiset heti alkuunsa ja kasvattaa paksumpi nahka.
Harjoittele vaikka peilin edessä. "Tämä asia ei kuulu sinulle millään tavalla, pidä huolta ihan kuule omista asioistasi!"
Totta kai lapsi otetaan tarvittaessa kainaloon sieltä keskeltä tietä. Ei siinä aleta lässyttää tai komennella, vaan nostetaan lapsi pulkkaan.
Se, että otat noin vakavasti sinulle ikävästi puhuvat kommentoijat, SE ei ole hyvä asia. Älä sinä sisko hae itsellesi kehuja ja tunnustusta muilta, koska sitä ei muilta tule kuulumaan, eikä sinun itsetuntosi kasvattajana saa olla sellaisista kommenteista riippuvainen!