Lastenkasvatus kyylät hoi!
Miksi, oi miksi koette olevanne oikeutettuja kertomaan: kuinka kamala ja vihainen äiti olen kun kun käskevällä äänellä komennan lastani nousemaan ylös ja kävelemään pois keskeltä autotietä. Tai kuvaamaan kun laitan lapsen pulkkaan sadannen kerran ja hieman jo ääntäni korottaen sanon hänelle ettei sieltä kieritä pois. Nostessani lapsen sitten kainaloon että pääsemme valoista hengissä yli tulet kertomaan kuinka lapsi ehkä ei viellä osaa istua kyydissä kun on pieni. Kyllä osaa, tämä on hänelle uusi leikki. Se leikki on kuitenkin autotien laidalla todella vaarallinen. Ei asiasta silloin lässytetä. Miksi pitää kytätä aina kotiovelta puistoon ja bussista uimahalliin jonkun oman elämänsä täydellisyyden jonka lehmänhermot ei ikinä mukamas petä. Miksi? Miksi lepertelet lapsesi kautta minulle kuinka äideilläkin tarvitsisi olla hanskat kädessä ja koskas sinun hiukset taas leikataan kun on silmillä taas vaikkei pennulla ole kuin haituva päässä. Päätän itse koska leikkaan lapseni hiukset vaiko jätänkö leikkaamatta. Mulkoillaan kun taapero ikäinen juo tuoremehua kesähelteellä ja pakkoko on nälvästä bussissa kuinka teidän tilda-tuutikki ei ikinä ole kuin maitoa juonut. Saa joka päivä pelätä lasua kun lapsi itkee kotona ja ei näy ulkona. Kukaan ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän että kipeänä lapsi itkee ja kuumeessa ei lähdetä pihalle. Miksi niinkin ihanasta metsäreissusta tulee pahamieli kun joku prkl mummo tulee ihmettelemään että voi voi kun nyt kastuu haalari lammikossa, yritätkö saada kuoleman tautia lapsellesi. Juu en vaan tutustuttaa ympäristöönsä vaikka sitten syömällä käpyjä ja leikkimällä lammikoissa. Välillä tekee mieli vaan jäädä kotiin kun aina joku kokee asiakseen ojentaa minua äitinä. Mitäpäs jos kokeilisit vaikka kysyä josko voisit auttaa tai kehuisit kuinka reipas ja kiltti lapseni on kun ihan rauhassa istui koko hiostavan bussimatkan. Oletpa hienosti harjoittanut hänen kärsivällisyyttään tai jotain. Se että lasta komentaa ei pitäisi aiheuttaa shokkitilaa julkisilla paikoilla. Anteeksi kirjoitusvirheet mutta olen edelleen tolaltani viime ulkoilulla saamistani kommenteista. Olen mielestäni hyvä äiti. Joskin väsynyt kun yksin olen lapseni hoitanut 2v. Yhden yön olen saanut nukkua ilman velvollisuutta täyttää hänen tarpeitaan. Lapseni ei syö energioitani vaan te jotka sormi ja kannykkä pitkällä vahtaatte seuraavaa virhettäni.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Sääli on oman egon nostamista, mutta silti säälin lastasi. :(
Sääli ei todellakaan ole oman egon nostamista; typerä ja lapsellinen väite.
Kuitenkin, mä säälin _sua. Kuinka kurja ja köyhä elämä sulla täytyykään olla kun koet aiheelliseksi kommentoida ap: lle noin ikävästi ja alentavasti ( yrityksenä saada oma sädekehä kiiltävämmäksi) joka muutenkin jo pahoilla mielin saamastaan kohtelusta.
Tuliko hyvä ja ylevä olo?
No juu näytän harmaalta ja rähjäiseltä. En meikkaa ja harjaan kyllä hiukset. Se ei auta koska sairastan vakavia puutostauteja kun kehoni ei osaa hyödytää vitamiineja, rautaa yms. Eli saatan näyttää ties miltä alkoholistilta jos ei sairautta osaa ajatella. Ja olen alle 25v
Vierailija kirjoitti:
No juu näytän harmaalta ja rähjäiseltä. En meikkaa ja harjaan kyllä hiukset. Se ei auta koska sairastan vakavia puutostauteja kun kehoni ei osaa hyödytää vitamiineja, rautaa yms. Eli saatan näyttää ties miltä alkoholistilta jos ei sairautta osaa ajatella. Ja olen alle 25v
Toi selittää paljon.
En juo tai polta. Pukeudun toppavaatteisiin niinkuin kaikki muutkin äidit täällä.
Vierailija kirjoitti:
Puhe ei ole karjumisesta vaan topakasta äänen korottamisesta että Nyt ylös sieltä, autotiellä istu kukaan. Ja siis hiljainen alue ei mikään keskustan hulina. Harjoittelimme siis tien ylitystä kyseisessä tilanteessa. Lapsi oli vieressäni kokoajan kyllä. Ja jatkoi myös matkaa tämän käskyn jälkeen. Tien toisella puolen oli nainen joka sanoi ettei tuon ikäiselle voi huutaa että eihän se ymmärrä muutoinkaan mitään sanoja. (Kyllä ymmärtää ja puhuukin paljon)
Lapsi on 2v ja vasta nyt opettelette kadun ylittämistä yhdessä? Miksi ihmeessä et pidä lasta kädestä? Ei siinä paljos istuskella, kun äiti menee eteenpäin ja käsi on äidin kädessä. Eikä edes tarvita mitään käskyjä ja äänen korottamista.
Sinua neuvotaan sen takia, että lapsi menee jonain päivävä päivähoitoon tai kouluun. Siellä hänen tulisi olla samalla tasolla kuin muutkin. Yksinäinen, huudolla kasvatettu ei valitettavasti ymmärrä, että muut tajuavat puheääntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääli on oman egon nostamista, mutta silti säälin lastasi. :(
Sääli ei todellakaan ole oman egon nostamista; typerä ja lapsellinen väite.
Kuitenkin, mä säälin _sua. Kuinka kurja ja köyhä elämä sulla täytyykään olla kun koet aiheelliseksi kommentoida ap: lle noin ikävästi ja alentavasti ( yrityksenä saada oma sädekehä kiiltävämmäksi) joka muutenkin jo pahoilla mielin saamastaan kohtelusta.
Tuliko hyvä ja ylevä olo?
Säälijänä pystyt kompensoimaan omia vikojasi sääliessäsi? Et tunnista itsessäsi asioita, jonkä näet tässä säälittävässä? Tunnet itsesi hyväksi, kun voi sääliä tuota toista? Kuinka kurja ja köyhä elämä sulla täytyykään olla kun koet aiheelliseksi mennä ohi aiheen henkilökohtaisuuksiin ( yrityksenä saada oma sädekehä kiiltävämmäksi)
Tuliko hyvä ja ylevä olo?
Itse en kyllä huuda lapselleni, paitsi jos on oikeasti aihetta (on kaukana ja ei kuule muuten), koska se todella opettaa lasta siihen, että huutamalla asiat hoituu, ja en todellakaan halua että tyttäreni alkaa huutamalla saamaan tahtonsa läpi sitten myöhemmin elämässä. Ja kyllä lapset tottelee, jos kunnioittaa vanhempiaan yhtään.
Vierailija kirjoitti:
No juu näytän harmaalta ja rähjäiseltä. En meikkaa ja harjaan kyllä hiukset. Se ei auta koska sairastan vakavia puutostauteja kun kehoni ei osaa hyödytää vitamiineja, rautaa yms. Eli saatan näyttää ties miltä alkoholistilta jos ei sairautta osaa ajatella. Ja olen alle 25v
Epäilinkin, että kyseessä oli vähän "reppana" eikä ihan tavallinen äiti.
No joo samaa mieltä kun ap paitsi itse en välitä pätkääkään mitä muut ajattelee tai mutisee jos itse tiedän tekeväni oikein.
Eli se voi olla vaan minun pärstäkerroin? Surullistahan tuo mutta nyt kun sen joku muu sanoo niin järkeähän siitä löytyy. Harrastan kuitenkin kestävyysurheilua ja rajua kontaktilajia joten kehoni ei ole nuiva ja heikko. Hiukset hapsottaa aina ja kasvot ovat harmaat, silmän aluset tummat. Joskus huuleni on halki vitamiinin puutoksesta. Käsissäni on krooninen ihottuma ollut lapsesta saakka. Pitääkö nykypäivänä todella meikata hiekkalaatikolle. Jos laitan pakkelit naamaan olen kaunis. Mutta mielestäni ehostus kuuluu erityistilanteisiin. Onko nykyään ulkoinen olemus oltava jatkuvasti huoliteltu jopa pienen lapsen äidillä? Ja kyllä hieman laiminlyön omaa hyvinvointiani että jaksan tehdä ja tarjota tarpeeksi virikettä taaperolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juu näytän harmaalta ja rähjäiseltä. En meikkaa ja harjaan kyllä hiukset. Se ei auta koska sairastan vakavia puutostauteja kun kehoni ei osaa hyödytää vitamiineja, rautaa yms. Eli saatan näyttää ties miltä alkoholistilta jos ei sairautta osaa ajatella. Ja olen alle 25v
Epäilinkin, että kyseessä oli vähän "reppana" eikä ihan tavallinen äiti.
Ja siihen lisätään vielä yksinhuoltajuus.
Vierailija kirjoitti:
Eli se voi olla vaan minun pärstäkerroin? Surullistahan tuo mutta nyt kun sen joku muu sanoo niin järkeähän siitä löytyy. Harrastan kuitenkin kestävyysurheilua ja rajua kontaktilajia joten kehoni ei ole nuiva ja heikko. Hiukset hapsottaa aina ja kasvot ovat harmaat, silmän aluset tummat. Joskus huuleni on halki vitamiinin puutoksesta. Käsissäni on krooninen ihottuma ollut lapsesta saakka. Pitääkö nykypäivänä todella meikata hiekkalaatikolle. Jos laitan pakkelit naamaan olen kaunis. Mutta mielestäni ehostus kuuluu erityistilanteisiin. Onko nykyään ulkoinen olemus oltava jatkuvasti huoliteltu jopa pienen lapsen äidillä? Ja kyllä hieman laiminlyön omaa hyvinvointiani että jaksan tehdä ja tarjota tarpeeksi virikettä taaperolle.
Millainen esimerkki haluat olla lapsellesi? Hyvä vanhempi huolehtii myös itsestään, eikä uhraa itseään ja elä vain lapsen kautta. Vanhemmalla pitää olla jotain omaakin ja hänen pitää olla myös itsekäs.
Mikä reppana minä sinulle olen? Ai sen vuoksi että sairastan kroonisesti ja käyn silti kaksi kolme kertaa päivässä ulkoilemassa ja pari kertaa viikossa uimaan/hoplop/kylään/sealife/askartelu/taiteilu/leipomine yms normaalin äidin toimintaa. Että puutostauti tekee minusta reppanan!!!! Juurikin tämä oli koko keskustelun ydin. Millä oikeudella latelet näitä ylenkatsovia mielipiteitäsi?? Luuletko että olen valinnut sairauteni? Tämä ei ole luulotauti. Silti pyrin olemaan paras äiti lapselleni. Harmiton kommentti sun suustas ja kamala loukkaus minulle. Mitä olen tehnyt asaitakseni tämän. Suurin osa ihmisitä on tässäkin keskustelussa päättänyt minun karjuvan lapselleni ja säälivänsä tätä. Ei pitäis tuntua missään mutta kyllä minä itken silti. Kiitos näistä muutamista kommenteista jossa pyrittiin hakemaan ongelman ydintä. Arvostan jokaista rakentavaa kommenttia.
Joku oli kyllä oikeassa ettei tuon ikäiselle tarvi vielä sen kummemmin tienylityksiä opettaa. Me ylitetään tie, mennään rappuset yms. yksinkertaisella pyynnöllä. Anna käsi. 2v antaa käden ja tie ylitetään. Isoveljet ovat ihan tuolla tavalla oppineet. Tosin joutuu välillä kertaamaan, muistuttamaan, tarvittaessa kyllä korotetulla äänelläkin jos menee häslingiksi tien vieressä. Iät 5v ja 6v
Vierailija kirjoitti:
Eli se voi olla vaan minun pärstäkerroin? Surullistahan tuo mutta nyt kun sen joku muu sanoo niin järkeähän siitä löytyy. Harrastan kuitenkin kestävyysurheilua ja rajua kontaktilajia joten kehoni ei ole nuiva ja heikko. Hiukset hapsottaa aina ja kasvot ovat harmaat, silmän aluset tummat. Joskus huuleni on halki vitamiinin puutoksesta. Käsissäni on krooninen ihottuma ollut lapsesta saakka. Pitääkö nykypäivänä todella meikata hiekkalaatikolle. Jos laitan pakkelit naamaan olen kaunis. Mutta mielestäni ehostus kuuluu erityistilanteisiin. Onko nykyään ulkoinen olemus oltava jatkuvasti huoliteltu jopa pienen lapsen äidillä? Ja kyllä hieman laiminlyön omaa hyvinvointiani että jaksan tehdä ja tarjota tarpeeksi virikettä taaperolle.
Ei tarvi meikata, eikä olla ykköset päällä. Mutta sun kuvauksesta päätellen, joku voi luulla sua lapselles huutavaks narkkariksi. Tajuat varmasti sen itsekkin.
Kirpasee ajatella noin mutta olet oikeassa. Narkkariksi minut varmaan luokitellaan. Hyi saatana...
Puhe ei ole karjumisesta vaan topakasta äänen korottamisesta että Nyt ylös sieltä, autotiellä istu kukaan. Ja siis hiljainen alue ei mikään keskustan hulina. Harjoittelimme siis tien ylitystä kyseisessä tilanteessa. Lapsi oli vieressäni kokoajan kyllä. Ja jatkoi myös matkaa tämän käskyn jälkeen. Tien toisella puolen oli nainen joka sanoi ettei tuon ikäiselle voi huutaa että eihän se ymmärrä muutoinkaan mitään sanoja. (Kyllä ymmärtää ja puhuukin paljon)