Lue keskustelun säännöt.
Lastenkasvatus kyylät hoi!
09.01.2017 |
Miksi, oi miksi koette olevanne oikeutettuja kertomaan: kuinka kamala ja vihainen äiti olen kun kun käskevällä äänellä komennan lastani nousemaan ylös ja kävelemään pois keskeltä autotietä. Tai kuvaamaan kun laitan lapsen pulkkaan sadannen kerran ja hieman jo ääntäni korottaen sanon hänelle ettei sieltä kieritä pois. Nostessani lapsen sitten kainaloon että pääsemme valoista hengissä yli tulet kertomaan kuinka lapsi ehkä ei viellä osaa istua kyydissä kun on pieni. Kyllä osaa, tämä on hänelle uusi leikki. Se leikki on kuitenkin autotien laidalla todella vaarallinen. Ei asiasta silloin lässytetä. Miksi pitää kytätä aina kotiovelta puistoon ja bussista uimahalliin jonkun oman elämänsä täydellisyyden jonka lehmänhermot ei ikinä mukamas petä. Miksi? Miksi lepertelet lapsesi kautta minulle kuinka äideilläkin tarvitsisi olla hanskat kädessä ja koskas sinun hiukset taas leikataan kun on silmillä taas vaikkei pennulla ole kuin haituva päässä. Päätän itse koska leikkaan lapseni hiukset vaiko jätänkö leikkaamatta. Mulkoillaan kun taapero ikäinen juo tuoremehua kesähelteellä ja pakkoko on nälvästä bussissa kuinka teidän tilda-tuutikki ei ikinä ole kuin maitoa juonut. Saa joka päivä pelätä lasua kun lapsi itkee kotona ja ei näy ulkona. Kukaan ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän että kipeänä lapsi itkee ja kuumeessa ei lähdetä pihalle. Miksi niinkin ihanasta metsäreissusta tulee pahamieli kun joku prkl mummo tulee ihmettelemään että voi voi kun nyt kastuu haalari lammikossa, yritätkö saada kuoleman tautia lapsellesi. Juu en vaan tutustuttaa ympäristöönsä vaikka sitten syömällä käpyjä ja leikkimällä lammikoissa. Välillä tekee mieli vaan jäädä kotiin kun aina joku kokee asiakseen ojentaa minua äitinä. Mitäpäs jos kokeilisit vaikka kysyä josko voisit auttaa tai kehuisit kuinka reipas ja kiltti lapseni on kun ihan rauhassa istui koko hiostavan bussimatkan. Oletpa hienosti harjoittanut hänen kärsivällisyyttään tai jotain. Se että lasta komentaa ei pitäisi aiheuttaa shokkitilaa julkisilla paikoilla. Anteeksi kirjoitusvirheet mutta olen edelleen tolaltani viime ulkoilulla saamistani kommenteista. Olen mielestäni hyvä äiti. Joskin väsynyt kun yksin olen lapseni hoitanut 2v. Yhden yön olen saanut nukkua ilman velvollisuutta täyttää hänen tarpeitaan. Lapseni ei syö energioitani vaan te jotka sormi ja kannykkä pitkällä vahtaatte seuraavaa virhettäni.
Kommentit (69)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstailla ehdin nyt kun lapsi on päiväunilla. Jos joku miettii kuinka äiti voi keskellä päivää tehdä keskustelun avauksen.
Mulla on kolme lasta. Poikia. Ja kova ääni. Ja osaan sanoa ei, ja sanon ja kovaa jos on tarvis. Ja on juotu jopa pillimehua joskus julkisella paikalla. Ikinä ei kukaan ole tullut mua ojentamaan missään tilanteessa, eikä ottanut kuvia. Että oiskohan nyt kuitenkin siinä sunkin käytöksessä pikkusen korjaamisen varaa?
Sääli on oman egon nostamista, mutta silti säälin lastasi. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsiparka.
Lapsiparka, joka oppii ilmaisemaan tunteitaan huutamalla. Säälittävää.
Enemmän säälin lasta. Jos ikää on jo 2v eikä äiti vieläkään ymmärrä, miten lapsen kanssa ollaan ja eletään, niin tulevaisuus ei ole ruusuinen.
Ihan vinkkinä: jos se lapsi ei pysy pulkassa, niin sitten kävellään. Etenkin siellä vilkkaan maantien laidassa. Eikä lasta komenneta pois tieltä, lasta ei edes päästetä sinne tallustelemaan.
Ei ihme, että ympäristö joutuu jatkuvasti auttamaan sinua kasvatustyössäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme lasta. Poikia. Ja kova ääni. Ja osaan sanoa ei, ja sanon ja kovaa jos on tarvis. Ja on juotu jopa pillimehua joskus julkisella paikalla. Ikinä ei kukaan ole tullut mua ojentamaan missään tilanteessa, eikä ottanut kuvia. Että oiskohan nyt kuitenkin siinä sunkin käytöksessä pikkusen korjaamisen varaa?
Mulla vain kaksi lasta ollut, esikoinen jo aikuinen, toinen vielä teini, enkä koskaan ole saanut samanlaista kohtelua kuin ap oman 2 veen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se lapsi on sinne keskelle autotietä päätynyt? Jos pulkkailu meneen leikiksi, aikuinen määrittelee tilanteen turvalliseksi, että esim. kävellään.
Lätäköissä leikkiminen on ihan ok, mutta siellä istuminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan varmasti on paljonkin korjaamista. En ole täydellinen. Päinvastoin. Lapsi on ensimmäiseni ja välillä on sormi suussa kun en osaa. Mutta nämä tilanteet ovat aivan arkipäiväisiä joissa tullaan motkottamaan. Aluksi luulinkin olevani kamala äiti ja itkin paljon kuultuani arvosteluja. Ystäväni ollessa vastaavassa tilanteessa mukana hän järkyttyi ja kysyi enkö aio puolustaa itseäni moiselta. Kuulemma kohtuutonta ja aiheetta. Tämän jälkeen ymmärsin kuinka paljon pahaa mieltä ja turhaa stressiä nuo tilanteet tuovat minulle. Ja koen oikeudekseni olla kiukkuinen. Mikä tämä oikeus on julkisesti 'nöyryyttää' minua? Lastani en hauku tai lyö tai kaltoinkohtele. Puhe on todella vain äänen korottamis tilanteissa tms muutama kerhotuttu äiti on sanonut samaa ei heille moista ole tehty ja kokevat saamani kohtelun aiheettomaksi. tietävät kyllä minutkin äitinä mm. Yhteisistä reissuista kerhonulkopuolellakin.
Lapsella siis topattu kurahaalari jolla voisi vaikka ryömiä lätäkössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää ruokkiko trollia. Täällä on taas joku kisa, että kuka saa eniten kommentteja sen vuoksi perinteiset porvoolaiset aloitukset kehissä.
Miten te ylitätte autotien? No kävelemällä yli. Tässä saanut tenava päähänsä istua alas keskelle suojatietä. Siksi hän siis siellä kävelee.
Mitä luulit äitiyden olevan? Sielunsiskot pitää yhtä ja kaikki on romattista kuin elokuvissa? Äitiys on maailman kurjin rooli, sillä en tiedä toista roolia jossa saisi yhtä saatanallista syyllistämistä osakseen. Kyllin hyvä vanhempi osaa laittaa tuollaisen käyttäytymisen käyttäytyjän puutteelisuuden piikkiin, eikä hänen tarvitse puolustella heikkouksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten te ylitätte autotien? No kävelemällä yli. Tässä saanut tenava päähänsä istua alas keskelle suojatietä. Siksi hän siis siellä kävelee.
Joka lähtee liikkeelle ainoastaan karjumalla? Tuollainen ei ole neuvottelukysymys ollenkaan, se on lapsi kainaloon ja menoksi.
Ensimmäisenä tulee mieleen, että miltä ap näytät? Minulla on kädet täynnä tatuointeja ja siskollani ei. Hän on kiltin näköinen, minä rokkarin....Meillä on samanikäiset lapset. Esim. kaupungilla minua mulkoillaan mutta siskoani ei.
Eli voisiko ulkonäkösi saada joissain ihmisissä aikaan harhaluulon, että "mikälie hörhö ja lapsikin itkee, ei varmaan ole kaikki kunnossa"?
Ja nyt korostan, että ei todellakaan ole oikein arvostella ketään mistään ulkonäön takia mutta kuten itsekkin olen saanut kokea, se vaikuttaa. Valitettavasti.
No itseasiassa minä luulin että kun lapsi syntyy niin me mennään yhdessä puistoon ja leikkikaverit ja tutut äiti kaverit löytyy kuin itsestään. Näin minä sen typeränä ajattelin. Rakastan lastani ja äitiyttäni mutta tämä paskalaarin osa tuli yllätyksenä.
Up