Voiko joku muka oikeasti kieltää nuo joidenkin naisten epäreaistiset prisenssaunelmat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tarkoitatko nyt sitä, että "voiko joku  kieltää, etteikö naisilla olisi epärealistisia unelmia jne.." Otsikko on sekava ja ymmärrettävissä myös toisin.

#kiistää niiden olemassaolon. Hääohjelmat ja muut siihen liittyvät hömpötykset vain stimuloivat sadantonnin satuhäitä, joista sulhaset eivät välitä tippaakaan. Tuollaista hattaraa levitetään ja siitä on kehkeytynyt avioliitoille haittaava trendi.

Etkö ymmärrä että television viihdesarjojen ja tosi tv:n, sekä blogien ja instagramin esittämä naiskuva on kaukana todellisuudesta? Tosi tv:n häähullut ovat karikatyyrejä, eikä suurin osa naisista edes katso näitä ohjelmia. Suurin osa naisista ei myöskään lue naistenlehtiä ja muotiblogeja,  tai postaa selfieitä instagramiin. 

Jos olet muodostanut mielipiteesi naisista amerikkalaisten viihdesarjojen ja romanttisten komedioiden perusteella, niin ei ihme että pidät meitä höperöinä. Yritä kuitenkin muistaa, kun seuraavan kerran päivittelet naisen käytöstä ja huomaat että katsot sitä ruudun läpi, että olet muodostamassa mielipidettä sadusta, et todellisesta elämästä tai oikeista naisista.

Et sitten ole nähnyt niitä kuvioita, joissa rahaa palaa, siis oikeassa elämässä?

Minä olen ja useita. Mutta ei se rakkaus olekaan kantanut muutamaa vuotta pitemmälle.

Et ole kuullut myöskään sanontaa:"Täytyyhän naisen saada olla kerran elämässään prinsessa!".

Jotkut tosin haluaa toisen, kolmannen jne. kerran.

Häiden ympärillä pyörii melkoiset rahat:

http://www.partybliss.fi/

Vierailija kirjoitti:

Haaveilla saa ja kun se oikea osuu kohdalle, kyllä sen tietää. Tuli ensimmäisenä mieleen, että kirjoittaja on yrittänyt vongata jokaista ja pakit on tullut. Siitä suivaantuneena sitten urputetaan, että naisilla on epärealistiset odotukset.

Jaskapuhetta. On monta eri tapaa pariutua pysyvästi.

Onhan se tietysti totta, että naisen asema ja elämän päämäärät ovat kokeneet murroksen viimeisten vuosikymmenten aikana. Siltikään se ei selitä kaikkea. Moni nainen on myös tahtomattaan sinkku ja kärsii siitä. Koska sitä oikeaa sielunkumppania ja jalat alta vievää miestä ei löydy.

Sanokaa, mitä sanotte, mutta kyllä medialla, kirjallisuudella, elokuvilla ja yhteiskunnan paineilla on oma osansa siihen, mitä nuoret naiset hakevat. Sinkkuelämää-sarja teki aikanaan sinkkuudesta taidetta. Samalla opetti, että on fiksumpaa olla yksin kuin epätäydellisessä suhteessa. Tämäkin saattaa kuulostaa yksioikoiselta, mutta on yksi sosiaalisen median kanava, joka aiheuttaa paineita ja muovaa ihanteita: instagram. Siellä tavisten elämä esitellään luksuksena, vauraana, menestyneenä, ja miehetkin ovat komeita ja nuolevat maata naisen jalkojen alla. Kaikkihan tajuavat, ettei se ole realistista kuin pienelle osalle naisista. Elämä ei ole sellaista, eikä miehistä 99,9% ole sellaisia. Uskallan väittää, että moni saisi enemmän, mitä toivoo, jos uskaltaisi antaa mahdollisuuden myös sellaisille miehille, jotka eivät ole aivan niitä kuumimpia hottiksia ja vie sekunnin tuhannesosassa jalkoja alta.

Mä en ole koskaan edes osannut odottaa sellaista suhdetta, että menisi jalat alta, kun sitä ei ole koskaan tapahtunut kenenkään kanssa. Itselleni himo ja pilvissä leijailu ei tosin ole niinkään tärkeää vaan arvostan enemmän rehellisyyttä, luottamusta, hyvää yhteistyötä. Mielestäni nykyään puhutaan myös liian vähän järkiperusteisista avioliitoista. Kyllä nekin voivat olla aivan toimivia, jopa onnellisempia pitkällä tähtäimellä ja lastenkin kannalta turvallisempia, kun kaikkea elämässä ei pohjata omiin fiiliksiin ja niiden ailahteluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haaveilla saa ja kun se oikea osuu kohdalle, kyllä sen tietää. Tuli ensimmäisenä mieleen, että kirjoittaja on yrittänyt vongata jokaista ja pakit on tullut. Siitä suivaantuneena sitten urputetaan, että naisilla on epärealistiset odotukset.

Kyse on siitä, mitkä vaatimukset täyttää sen oikean kriteeerit. Kyllä se oikea saa olla haaveissa, mutta nimenomaan kyse on vaatimuksista sen suhteen; 1930-luvun maatalousyhteiskunnassa se löytyi jo omalta kylältä 10 saman ikäluokan miehen joukosta, mutta silti voitiin sanoa, että joku heistä oli se oikea. 

Haaveista on siis monilla karannut suhteellisuus ja rima on asetettu sen  mukaan, millaiseksi muodostuu kuva netistä saatavien vaikutteiden mukaan.

1930 luvulla nainen ei voinut elää ja asua yksin, oli vähän pakko mennä naimisiin. Ihan sama, mistä sitten haaveilikin, joutui tyytymään siihen mitä sai ollakseen kunniallinen nainen. Nykyäänhän nainen voi elää yksin ja haaveilla siitä ainoasta oikeasta ihan kaikessa rauhassa. Toisaalta -30 luvulla miehetkin oli erilaisia kuin nämä nyky-yhteiskunnan mammanpojat, jotka tarvii naisen huolehtimaan itsestään. Ja kun nykynainen ei tälläistä huoli, hänen haaveensa ovat epärealistisia??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihan vakavissani tiedän, että mieheni ei koe joutuneensa tyytymään minuun, koska parempaa ei ollut mahdollista saada. .

Miten tästä voi olla varma? Jos te kaksi ette olisi tavanneet juuri silloin kuin tapasitte, hän olisi voinut tavata jonkun toisen vaikka minuutin päästä, tai seuraavana vuonna. Jonkun toisenlaisen, ei kai ihmisiä oikeasti voi tai pidä laittaa paremmuusjärjestykseen? Että minä olen parempi kuin vaikka naapurin Minna. Olen erilainen.

No mun ja mieheni kohtaamiseen liittyy niin paljon kohtaloa, että mä en ole hetkeäkään epäillyt, etteikö tässä olisi jotain elämää suurempaa. Meillä on molemmilla myös vääriä ihmisiä koettuina. Kyllä sen tietää kun oikea osuu kohdalle. Se että onko mieheni minulle ainoa oikea ihminen, on eri asia. Itse en usko siihen, että jokaiselle olisi vain se yksi ja ainoa oikea ihminen. Sekä rakkauden tuntemus että tyytyminen ovat subjektiivisia kokemuksia. Ihan samalla tavalla kuin muutenkin parisuhteessa, joskus täytyy vain luottaa siihen, että se toinen on yhtä aito kuin itsekin.

Uskomatonta soopaa :D Ja mammat peukuttaa. Vai että ihan kohtalo... voi helvetti kaikkea sitä saa saa lukea.

Prinsessan kanssa naimisissaolo saattaa olla melkoisen raskasta, ihminen joka kuvittelee muiden olevan luotuja hänen miellyttämiseensä... ehkä parempi ettei prinssiä löydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hahaaa minä olen sitten prinsessahaaveilija! Mutta tiedätkö mitä? Minä myös sain juuri sen miehen joka kolahti ja josta haaveilin! Eli näille naisille sanoisin, älkää luovuttako!!

Samoin. Ja todellakin hyvää kannatti odottaa.

Täällä myös yksi omasta mielestään täydellisen miehen löytänyt prinsessa. Kyllä hyvää kannattaa odottaa, eikä minun tarvinnut edes luopua epärealistisista odotuksistani miehen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haaveilla saa ja kun se oikea osuu kohdalle, kyllä sen tietää. Tuli ensimmäisenä mieleen, että kirjoittaja on yrittänyt vongata jokaista ja pakit on tullut. Siitä suivaantuneena sitten urputetaan, että naisilla on epärealistiset odotukset.

Jaskapuhetta. On monta eri tapaa pariutua pysyvästi.

Tarkoitatko, että on monta epätoivoista tapaa pariutua pysyvästi? Roikutaan kiinni kuin takiainen, kun pitää olla parisuhteessa, ettei olisi erilainen kuin muut? No, jokaisella on syynsä ja tapansa, minä en koskaan luopunut haaveesta rakastua oikeasti. Ja monen huonon suhteen jälkeen löytyikin se oikea, joka tuntuikin oikealta. Eli kyllä sen vain tietää, kun kohdalle osuu, voin sanoa kokemuksesta!