Lue keskustelun säännöt.
Voiko joku muka oikeasti kieltää nuo joidenkin naisten epäreaistiset prisenssaunelmat?
09.01.2017 |
Tästä asiasta on keskusteltu Helsingin sanomien mielipidepalstalla.
Tunnen 3 sinkkunaista, joilla todellisuudessa kaikilla yhdistävänä tekijänä on nirsous ja epärealistiset odotukset parisuhteelta. Miehen tulee "iskeä heti ensisilmäyksellä". Jos mies ei heti ensikohtaamisella aiheutta naisessa tällaista reaktiota, tulkitaan mies intuitiivisesti vääräksi. Heidän suustaan saa usein kuulla puhetta romanttisesta rakkaudesta. Esim. "haluaisin edes kerran elämässäni kokea, että mies vie minulta jalat alta" tai ihmettelyä, kuinka heidän varatut ystävänsä ovat voineet löytää "sen oikean ja täydellisen". Maailmaa katsellaan siis kuin eräänlaisten suodattimien läpi. Todellisuudessahan kaikki perustuu sille, että omat odotukset ovat täysin epärealistisia.
Kaikilta noilta kolmelta naiselta olen myös kuullut, ettei Suomessa ole tarpeeksi hyvännäköisiä miehiä. He puhuvat usein siitä, kuinka ruotsissa on paljon komeampia miehiä, ja kuinka he sopisivat sen vuoksi paremmin Ruotsiin.
Kaikki nämä naiset ovat nättejä. Eivät erityisen kauniita, hieman alle 30-vuotiaita. Kaksi keskitasoa alemmin palkatussa työssä ja yksi aivan tavallisessa keskiluokkaisessa ammatissa, jossa normaalit tulot. Yhteistä kaikille: prinsessaunelmat.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ps. Haluaisitko todellakin, että joku tyytyy sinuun, kun ei parempaa saanut?
Näinhän suurimmassa osassa ihmissuhteita on. Ylipäätään elämässä, suurin osa valinnoista perustuu siihen, mitä on voinut saada itselleen, ei siihen mitä olisi halunnut noin lähtökohtaisesti. On vain viisainta suhtautua asioihin niin, että tämä on nyt juuri se mitä halusinkin.
En tiedä ihmissuhteista yleisesti etkä tiedä sinäkään. Mutta kumppania ei saa valita noin, jos ei halua tehdä molempia todella onnettomaksi.
Sehän toimii niin, että kun kohtaa ihmisen, johon ihastuu, tästä tulee sellainen, josta ajattelee, että tällaisen juuri halusinkin. Siis pää sanoo, että tässä se nyt on se, mistä olen aina haaveillut. Mutta mistä sen olisi voinut vielä viime viikolla tietää, kun ei edes tiennyt koko ihmisesta mitään? Se on todella hyvä juttu. Ei silloin enää mieti, että olisiko se sitten kivempi, jos puoliso olisi 10 senttiä pitempi tai sinisilmäisempi. Ei, tämä on just sitä mitä minä tahdon.
Totta kai miettii. Jos vaikka syttyy nimenomaan pitkistä miehistä, lyhyeen ei ihastu. Tai jos pitää introverteista pohdiskelijoista, ei ihastu puheliaaseen mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bernerin käsilaukusta löytyy autojen seurantalaitteesta pienempi versio, sellainen implantti. Sipilän siunauksella se asetetaan kirurgisesti vastasyntyneiden tyttöjen aivoihin ja aina jos jotain prinsessahaaveita ilmenee, tulee hälytys ja asiaan reagoidaan.
Vai mitä ap ajatteli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihan vakavissani tiedän, että mieheni ei koe joutuneensa tyytymään minuun, koska parempaa ei ollut mahdollista saada. .
Miten tästä voi olla varma? Jos te kaksi ette olisi tavanneet juuri silloin kuin tapasitte, hän olisi voinut tavata jonkun toisen vaikka minuutin päästä, tai seuraavana vuonna. Jonkun toisenlaisen, ei kai ihmisiä oikeasti voi tai pidä laittaa paremmuusjärjestykseen? Että minä olen parempi kuin vaikka naapurin Minna. Olen erilainen.
No mun ja mieheni kohtaamiseen liittyy niin paljon kohtaloa, että mä en ole hetkeäkään epäillyt, etteikö tässä olisi jotain elämää suurempaa. Meillä on molemmilla myös vääriä ihmisiä koettuina. Kyllä sen tietää kun oikea osuu kohdalle. Se että onko mieheni minulle ainoa oikea ihminen, on eri asia. Itse en usko siihen, että jokaiselle olisi vain se yksi ja ainoa oikea ihminen. Sekä rakkauden tuntemus että tyytyminen ovat subjektiivisia kokemuksia. Ihan samalla tavalla kuin muutenkin parisuhteessa, joskus täytyy vain luottaa siihen, että se toinen on yhtä aito kuin itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haaveilen italialaisesta urheiluautosta, joka maksaa pari miljoonaa, mutta kun en sellaista voi saada, niin joudun kävelemään. On se kova tämä autohaaveilijan kohtalo, sillä enhän mitenkään voi tyytyä johonkin tavalliseen autoon.
No juuri näin. Minullakaan ei ole varaa sellaiseen autoon, jonka haluaisin, joten liikun kävellen, julkisilla ja tarvittaessa taksilla. Hyvin pärjään ilman autoakin. Jos kuitenkin joskus voitan lotossa, voisin haaveilemani auton hankkiakin.
Sama 😊
Omassa lähipiirissä monikaan ei ymmärrä asennettani. Ovat sitä mieltä että pitäisi hankkia joku autonruppana josta en edes tykkää ja josta aiheutuu kuluja ja huolta. En ymmärrä miksi pitäisi ostaa jotain mistä aiheutuu harmia mutta ei lainkaan mielihyvää.
Hyvin minä pääsen liikkumaan julkisilla, kävellen ja pyörällä. Olen onnellinen elämääni enkä todellakaan halua mitään ylimääräistä riippaa, vain koska sellainen kuuluu jokaisella olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ps. Haluaisitko todellakin, että joku tyytyy sinuun, kun ei parempaa saanut?
Näinhän suurimmassa osassa ihmissuhteita on. Ylipäätään elämässä, suurin osa valinnoista perustuu siihen, mitä on voinut saada itselleen, ei siihen mitä olisi halunnut noin lähtökohtaisesti. On vain viisainta suhtautua asioihin niin, että tämä on nyt juuri se mitä halusinkin.
En tiedä ihmissuhteista yleisesti etkä tiedä sinäkään. Mutta kumppania ei saa valita noin, jos ei halua tehdä molempia todella onnettomaksi.
Sehän toimii niin, että kun kohtaa ihmisen, johon ihastuu, tästä tulee sellainen, josta ajattelee, että tällaisen juuri halusinkin. Siis pää sanoo, että tässä se nyt on se, mistä olen aina haaveillut. Mutta mistä sen olisi voinut vielä viime viikolla tietää, kun ei edes tiennyt koko ihmisesta mitään? Se on todella hyvä juttu. Ei silloin enää mieti, että olisiko se sitten kivempi, jos puoliso olisi 10 senttiä pitempi tai sinisilmäisempi. Ei, tämä on just sitä mitä minä tahdon.
Totta kai miettii. Jos vaikka syttyy nimenomaan pitkistä miehistä, lyhyeen ei ihastu. Tai jos pitää introverteista pohdiskelijoista, ei ihastu puheliaaseen mieheen.
Sä unohdat nyt yhden asian ja ymmärrän hyvin, miksi, jos kukaan ei ole koskaan nk vienyt sulta jalkoja alta. Nimittäin kun nainen kohtaa miehen, joka vie naiselta jalat alta, kilometrinkin pituinen vaatimuslista katoaa kuin tuhka tuuleen. Ei olekaan enää väliä, onko mies lyhyt vai pitkä, introvertti vai ekstrovertti jne. Tuo romanttisen rakkauden tunne on niin voimakas, että naisen aiemmin miehille asettamilla vaatimuksilla ei ole enää mitään merkitystä. Vaatimuslista palaa takaisin siinä vaiheessa, jos miehessä ilmenee sellaisia ominaisuuksia, joiden kanssa nainen ei voi elää. Tällaisia on esim alkoholismi ja väkivaltaisuus, mutta ei mitkään ulkonäköön liittyvät asiat. Juuri romanttisen rakkauden ansiosta mies on naiselle ulkoisesti aivan täydellinen, vaikka olisi täysin päinvastainen kuin sinkkuaikoina tehty vaatimuslista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haaveilen italialaisesta urheiluautosta, joka maksaa pari miljoonaa, mutta kun en sellaista voi saada, niin joudun kävelemään. On se kova tämä autohaaveilijan kohtalo, sillä enhän mitenkään voi tyytyä johonkin tavalliseen autoon.
Se on sinun valintasi, eikä sinun kävelemisesi ole muilta pois.
Ps. Haluaisitko todellakin, että joku tyytyy sinuun, kun ei parempaa saanut?
Oletko sinäkin niitä naisia, jotka ihan vakavissaan kuvittelevat olevansa miehelleen se ihan ensisijainen haaveiden kohde? :D
Minä en tiedä, millaisesta tyttöystävästä mieheni on teininä haaveillut. Tiedän kuitenkin olevani miehelle se ainoa oikea ja hän minulle. Meillä on hyvä ja pitkä parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ps. Haluaisitko todellakin, että joku tyytyy sinuun, kun ei parempaa saanut?
Näinhän suurimmassa osassa ihmissuhteita on. Ylipäätään elämässä, suurin osa valinnoista perustuu siihen, mitä on voinut saada itselleen, ei siihen mitä olisi halunnut noin lähtökohtaisesti. On vain viisainta suhtautua asioihin niin, että tämä on nyt juuri se mitä halusinkin.
En tiedä ihmissuhteista yleisesti etkä tiedä sinäkään. Mutta kumppania ei saa valita noin, jos ei halua tehdä molempia todella onnettomaksi.
Sehän toimii niin, että kun kohtaa ihmisen, johon ihastuu, tästä tulee sellainen, josta ajattelee, että tällaisen juuri halusinkin. Siis pää sanoo, että tässä se nyt on se, mistä olen aina haaveillut. Mutta mistä sen olisi voinut vielä viime viikolla tietää, kun ei edes tiennyt koko ihmisesta mitään? Se on todella hyvä juttu. Ei silloin enää mieti, että olisiko se sitten kivempi, jos puoliso olisi 10 senttiä pitempi tai sinisilmäisempi. Ei, tämä on just sitä mitä minä tahdon.
Totta kai miettii. Jos vaikka syttyy nimenomaan pitkistä miehistä, lyhyeen ei ihastu. Tai jos pitää introverteista pohdiskelijoista, ei ihastu puheliaaseen mieheen.
Sä unohdat nyt yhden asian ja ymmärrän hyvin, miksi, jos kukaan ei ole koskaan nk vienyt sulta jalkoja alta. Nimittäin kun nainen kohtaa miehen, joka vie naiselta jalat alta, kilometrinkin pituinen vaatimuslista katoaa kuin tuhka tuuleen. Ei olekaan enää väliä, onko mies lyhyt vai pitkä, introvertti vai ekstrovertti jne. Tuo romanttisen rakkauden tunne on niin voimakas, että naisen aiemmin miehille asettamilla vaatimuksilla ei ole enää mitään merkitystä. Vaatimuslista palaa takaisin siinä vaiheessa, jos miehessä ilmenee sellaisia ominaisuuksia, joiden kanssa nainen ei voi elää. Tällaisia on esim alkoholismi ja väkivaltaisuus, mutta ei mitkään ulkonäköön liittyvät asiat. Juuri romanttisen rakkauden ansiosta mies on naiselle ulkoisesti aivan täydellinen, vaikka olisi täysin päinvastainen kuin sinkkuaikoina tehty vaatimuslista.
En unohda mitään etkä tiedä minusta mitään. Noin pitkä sepustus ja toistit vain samat jutut. Et tiedä, mikä kenellekin on tärkeää etkä ole pätevä sitä kenellekään sanelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä voin kieltää koska en ole koskaan haaveillut prinssistä valkoisella ratsulla. Teen asiat nopeammin itse kuin pyydän miestä apuun.
Mutta tämä haaveilu on vasta nettiajan - kaikkine blogeista saatuine vaikutteineen yms. - ilmiö. Siksipä se pitäisi tunnistaakin sellaiseksi ja lopettaa haaveilu ja sitä ruokkivan kuluttaminen. Kyllä ihminen alkaa haaveilla juuri jostain prinsessajutuista ja ne vaikuttavat alitajuisesti, jos tarpeeksi altistaa itseään niille jutuille. Sen sijaan jos ei uskoisi niihin juttuihin tai olisi lukematta niistä, jotka rakentavat epärealistisen kuvan, niin silloin ei synny sitä epärealistista haaveiluakaan.
Samalla tavalla netti on tehnyt hallaa nuorten ammattiunelmien suhteen, jotka voivat olla täysin typeriä. Kymmenisen vuotta sitten mm. nuorilla miehillä oli kasvavana haaveena pokeriammattilaisen ura, koska mediassa ihailtiin ja puhuttiin paljon nettipokerin taitajista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se siinä artikkelissa mietitytti, että luulisi lääketiedettä ymmärtävän tajuavan sen, että naisten nirsous perustuu ihan biologiaan. Nainen haluaa lapselleen parhaat mahdolliset geenit. Jopa minä tietojenkäsittelyä opiskelevana nörttimiehenä tajuan tämän.
Vierailija kirjoitti:
Haaveilla saa ja kun se oikea osuu kohdalle, kyllä sen tietää. Tuli ensimmäisenä mieleen, että kirjoittaja on yrittänyt vongata jokaista ja pakit on tullut. Siitä suivaantuneena sitten urputetaan, että naisilla on epärealistiset odotukset.
Kyse on siitä, mitkä vaatimukset täyttää sen oikean kriteeerit. Kyllä se oikea saa olla haaveissa, mutta nimenomaan kyse on vaatimuksista sen suhteen; 1930-luvun maatalousyhteiskunnassa se löytyi jo omalta kylältä 10 saman ikäluokan miehen joukosta, mutta silti voitiin sanoa, että joku heistä oli se oikea.
Haaveista on siis monilla karannut suhteellisuus ja rima on asetettu sen mukaan, millaiseksi muodostuu kuva netistä saatavien vaikutteiden mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ps. Haluaisitko todellakin, että joku tyytyy sinuun, kun ei parempaa saanut?
Näinhän suurimmassa osassa ihmissuhteita on. Ylipäätään elämässä, suurin osa valinnoista perustuu siihen, mitä on voinut saada itselleen, ei siihen mitä olisi halunnut noin lähtökohtaisesti. On vain viisainta suhtautua asioihin niin, että tämä on nyt juuri se mitä halusinkin.
En tiedä ihmissuhteista yleisesti etkä tiedä sinäkään. Mutta kumppania ei saa valita noin, jos ei halua tehdä molempia todella onnettomaksi.
Sehän toimii niin, että kun kohtaa ihmisen, johon ihastuu, tästä tulee sellainen, josta ajattelee, että tällaisen juuri halusinkin. Siis pää sanoo, että tässä se nyt on se, mistä olen aina haaveillut. Mutta mistä sen olisi voinut vielä viime viikolla tietää, kun ei edes tiennyt koko ihmisesta mitään? Se on todella hyvä juttu. Ei silloin enää mieti, että olisiko se sitten kivempi, jos puoliso olisi 10 senttiä pitempi tai sinisilmäisempi. Ei, tämä on just sitä mitä minä tahdon.
Totta kai miettii. Jos vaikka syttyy nimenomaan pitkistä miehistä, lyhyeen ei ihastu. Tai jos pitää introverteista pohdiskelijoista, ei ihastu puheliaaseen mieheen.
Sä unohdat nyt yhden asian ja ymmärrän hyvin, miksi, jos kukaan ei ole koskaan nk vienyt sulta jalkoja alta. Nimittäin kun nainen kohtaa miehen, joka vie naiselta jalat alta, kilometrinkin pituinen vaatimuslista katoaa kuin tuhka tuuleen. Ei olekaan enää väliä, onko mies lyhyt vai pitkä, introvertti vai ekstrovertti jne. Tuo romanttisen rakkauden tunne on niin voimakas, että naisen aiemmin miehille asettamilla vaatimuksilla ei ole enää mitään merkitystä. Vaatimuslista palaa takaisin siinä vaiheessa, jos miehessä ilmenee sellaisia ominaisuuksia, joiden kanssa nainen ei voi elää. Tällaisia on esim alkoholismi ja väkivaltaisuus, mutta ei mitkään ulkonäköön liittyvät asiat. Juuri romanttisen rakkauden ansiosta mies on naiselle ulkoisesti aivan täydellinen, vaikka olisi täysin päinvastainen kuin sinkkuaikoina tehty vaatimuslista.
En unohda mitään etkä tiedä minusta mitään. Noin pitkä sepustus ja toistit vain samat jutut. Et tiedä, mikä kenellekin on tärkeää etkä ole pätevä sitä kenellekään sanelemaan.
Mikä saa sinut kuvittelemaan, että sinä tietäisit, mikä kaikille sinkkunaisille on tärkeää? Sinähän jo epäilit heitä tunneköyhiksikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ps. Haluaisitko todellakin, että joku tyytyy sinuun, kun ei parempaa saanut?
Näinhän suurimmassa osassa ihmissuhteita on. Ylipäätään elämässä, suurin osa valinnoista perustuu siihen, mitä on voinut saada itselleen, ei siihen mitä olisi halunnut noin lähtökohtaisesti. On vain viisainta suhtautua asioihin niin, että tämä on nyt juuri se mitä halusinkin.
Niin nuo naiset suhtautuvatkin. Jos he eivät voi saada miestä, jota kohtaan tuntisivat romanttista rakkautta, heille jää vaihtoehdoiksi parisuhde ilman romanttista rakkautta tai sinkkuus. Näistä nainen valitsee sinkkuuden ja suhtautuu tähän valintaan niin, että tämä on nyt juuri se mitä halusinkin.
Nainen elää varmasti paljon onnellisempana haaveillessaan unelmiensa prinssistä sinkkuna kuin jonkun äijänrähjän kotiorjana.
Tiedän, olen ehtinyt kokea kumpaakin!
Monella käy siinä kolmenkymmenen ikävuoden huonommalla puolella, että menettää toivonsa siitä prinssistä ja sitten käy niin kuin käy. Ei ne ole aina provoja, mitä tännekin kirjoitetaan niiden miesten edesottamuksista. Luetaan vaikka ketju "mustasukkaisen kumppanin sairaimmat ..." tai jotain sinne päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se siinä artikkelissa mietitytti, että luulisi lääketiedettä ymmärtävän tajuavan sen, että naisten nirsous perustuu ihan biologiaan. Nainen haluaa lapselleen parhaat mahdolliset geenit. Jopa minä tietojenkäsittelyä opiskelevana nörttimiehenä tajuan tämän.
Ulkoisilla vaikuttimilla myös osuutensa, eli siis kulttuuri asettaa ja luo ihanteita, joita sitten tavoitellaan.
Voiko joku oikeasti kieltää? Siis onko valtio vai kirkko vai mikä taho nyt kieltämässä? Tuleeko meille oikeasti laki, jossa kielletään olemasta nirso? Tai aseksuaali? Tai naimaton? Tai kielletään eroamasta alkoholisoituneesta miehestä?
Haaveilla pitää, että pysyy hengissä. Paskan saa pyytämättäkin. Hyvä hyvä me naiset, jotka emme siihen tyydy.
Kyllä tämä naisten jääminen ikisinkuiksi on naisten omien korvien välistä johtuvaa ennemmin kuin siitä, että miesten taso olisi laskenut.
Vierailija kirjoitti:
Haaveilla saa ja kun se oikea osuu kohdalle, kyllä sen tietää. Tuli ensimmäisenä mieleen, että kirjoittaja on yrittänyt vongata jokaista ja pakit on tullut. Siitä suivaantuneena sitten urputetaan, että naisilla on epärealistiset odotukset.
Eiköhän kirjoittaja vaan halunnut kuitata niille kahdelle aikaisemmalle mielipidepalstalle kirjoittaneelle naiselle jotka valittivat että eivät löydä itselleen riittävän tasokasta miestä. Ja hyvin kuittasikin.
Vierailija kirjoitti:
Haaveilla pitää, että pysyy hengissä. Paskan saa pyytämättäkin. Hyvä hyvä me naiset, jotka emme siihen tyydy.
100% naisista kelpuuttaisi 50%:a miehistä.
(40% haluttavia ja 10% varakkaita).
Mutta jos prinsessamyyttiä noudatetaan, 100% naisista kyttää 10%:a miehistä.
Siksi pariutuminen on mahdotonta.
Miehille tämä ei ole niin ahdistavaa niin puolet ovat hukkatavaraa jo alunperin ja ovat onnellisia jos saavat edes jonkun käytetyn auton ja tyytyvät siihen.
Tästä vain voitaisiin jo koulussa puhua, että se on ihan ok jos tyttöystävää ei koskaan löydy.
Naisten markkina-arvo laskee ikääntymisen myötä, noin puolelle miehistä näin ei käy.
Näin luonto ja yhteiskunta on asiat järjestänyt.
Vähän kyllä luulen, että valitus prinsessaunelmista on vain yritys kääntää huomio pois ikisinkkuuden todellista syistä. Nykyään, kun länsimaissa naisen ei tarvitse mennä naimisiin, jotta elo olisi turvattu, naisilla on "varaa" olla ottamatta ketä tahansa sikaa projektikseen. Tämä sika 🐷 sitten valittaa Hesarin mielipidepalstalla (tai täällä) peiliin katsomisen ja itsensä kehittämisen sijaan.
Itse kukin valittava heteromies voisi miettiä, huolisiko itse itsensä, jos olisi nainen. (Sama pätee myös toiseen suuntaan :))