Isä osti talon. Me lapset ollaan lähes järkyttyneitä.
72 vuotias isämme osti talon pohjois-karjalasta. Myi osakkeen etelä-suomalaisessa kaupungissa ja niillä rahoilla osti. Äiti on kuollut ja äidin pesä on jaettu. Mutta tämä. Koko viikonloppu mietitty isä kahden veljeni kanssa. Jos isä sairastuu, missä hoidetaan? Tai jos ei jaksa olla siellä, saako talon myytyä? Tuli mieleen että kyllä kansaneläkkeellä oleville pitäisi joku holhous järjestää.
Kommentit (49)
Mun ukon mummo asuu 85 vuotiaana edelleen yksin omakotitalossa ja leikkaa nurmikonkin työnnettävällä ruohonleikkurilla. Sellainen sitkeä sissi se on eikä anna muitten puuttua asioihinsa. Kuulemma saappaat jalassa lähtee tästä maailmasta sitten:) Mutta mikäpä siinä. Antaa mummon rauhassa asua ja tehdä hommia siellä, kun kerta tykkää. Suosittelen myös apn antamaan isälleen mahdollisuuden toteuttaa unelmansa.
Äitini on 85-vuotias, asuu Savossa pienellä paikkakunnalla yksin omakotitalossa ja hyvin pärjää. Ajokortinkin sai pitää edellisessä lääkärintarkastuksessa. Pysyy kunnossa kun on pientä puuhaa pihalla, raskaimpiin hommiin löytyy mökkitalkkareita jokaiselta paikkakunnalta. Henkinen hyvinvointi on ihan yhtä tärkeää kuin fyysinen, ap:n isähän on saattanut koko ikänsä haaveilla tuollaisesta elämästä.
Tiedän tunteen. Oma isä sentään osti vain useiden tonnien aurinkopaneelijärjestelmän sillä ajatuksella, että se lisää talon arvoa. Mutta ettei edes tule mieleen keskustella niin isosta hankkeesta lasten kanssa. Aloin välittömästi epäillä, että päässä heittää. Ja kun toinen loukkaantuu sydänjuuriaan myöden, kun sillä lailla epäillään hänen ymmärrystään, niin sitten vasta huolestuinkin. Hänellä kun ei sitä rahaa liikaa ole, pieni eläke jne. Isä kun on pehmentänyt päätään viinallakin, niin on vaikea huomata varsinaista muistisairautta pitkään aikaan.
Mutta äitini suhteen sitten kävikin ilmi, että edes se muistisairaus ei tarpeeksi nopeasti laita jarruja holtittomuudelle. Yhteiskunta on todella hidas suojelemaan vanhusta omalta heikkenemiseltään. Onneksi äidillä ei pelaa jalat, niin ei ole päässyt tärväämään asioitaan sen syvemmin.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on 85-vuotias, asuu Savossa pienellä paikkakunnalla yksin omakotitalossa ja hyvin pärjää. Ajokortinkin sai pitää edellisessä lääkärintarkastuksessa. Pysyy kunnossa kun on pientä puuhaa pihalla, raskaimpiin hommiin löytyy mökkitalkkareita jokaiselta paikkakunnalta. Henkinen hyvinvointi on ihan yhtä tärkeää kuin fyysinen, ap:n isähän on saattanut koko ikänsä haaveilla tuollaisesta elämästä.
Äitini on 75 v. iässä ehtinyt saada jo aivoinfarktin, lisäksi on rintasyöpä. Miehen vanhemmilla 75-80 v. aivoinfarktit, keuhkoveritulppa.
Ovat närkästyneitä kun kaikki muualta hankittu apu maksaa. Hädän hetkellä aikuiset lapset ovat singahtaneet 300 km päästä apuun, kaikki työelämässä ja pieniä lapsia, ylimääräisiä lomia ei ole.
Rahaa meillä lapsilla on ja isälläkin. Mutta ei se raha auta jos isä ei itse halua jotain apua tms. Ja isä on aina ollut voimakastahtoinen.
Kaipa se talo oli sillä lailla haave kun tykkää elukoista. Nyt voi kissoja ja koiran ottaa. Ja hevosesta haaveilee ei tee sillä mitään.
Soputuahan tähän pitää. Joka viikko 2-4kertaa oltiin käymässä ja katsottiin asioita ja huushollia järjestykseen. Nyt sitten jokainen käy kerran kuussa siellä.
Vierailija kirjoitti:
Mun ukon mummo asuu 85 vuotiaana edelleen yksin omakotitalossa ja leikkaa nurmikonkin työnnettävällä ruohonleikkurilla. Sellainen sitkeä sissi se on eikä anna muitten puuttua asioihinsa. Kuulemma saappaat jalassa lähtee tästä maailmasta sitten:) Mutta mikäpä siinä. Antaa mummon rauhassa asua ja tehdä hommia siellä, kun kerta tykkää. Suosittelen myös apn antamaan isälleen mahdollisuuden toteuttaa unelmansa.
Se tunne, kun sinulle soittaa äitisi ystävätär 300 km päästyä ettei ole saanut äitiäsi kiinni koko päivänä.
Ja kun itse soitat ja automatti vastaa ettei juuri nyt saada yhteyttä. Se ei ole kiva hetki se. Silloin soisi että asuisi muutaman kilometrin päässä ja voisi saman tien piipahtaa katsomassa mikä on hätänä.
Olen myös soittanut isäni kännykkään kun hän ei suostu ambulanssiin, kun mitään hätää ei ole vaikka onkin.
Vierailija kirjoitti:
Isä nauttii siellä luonnosta ja touhuamisesta aikansa ja kuolee sitten saappaat jalassa.
Ja ihana auringonlasku taustalla ja musiikki soi, ja enkelit hakevat taivaaseen?
Nämä keskustelut ovat vaikeita. On helppo puolustaa vanhan ihmisen vapautta, jos ei ole nähnyt tilanteita, jossa sen takia vanha ihminen kärsii vilua ja nälkää eikä läheiset edes tiedä. Ne hurraavat, joilla on omat vanhemmat vielä kunnossa vapauttaan hyödyntämässä täysin voimin, tai joiden vanhempien vapauden taru on päättynyt siististi. Itse aloin saada hätääntyneitä puheluita joissa vanhus hetkittäin myönsi että on vilu ja ei ole oikein tainnut tulla syötyäkään. Silti tuosta ajankohdasta meni puoli vuotta, ennen kuin varsinainen taistelu yhteiskunnan kanssa avun saamiseksi hänelle edes alkoi, ja siinä meni kauan. Puoli vuotta aiemmin taas oli vain levitelty käsiä, etteivät he voi tehdä mitään toisen tahtoa vastaan. Ihmisen annettiin ajaa itsensä taloudelliseen ahdinkoon, jonka seurauksista hän nyt kärsii sitten ihan itse. Ei se seuraava polvi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ukon mummo asuu 85 vuotiaana edelleen yksin omakotitalossa ja leikkaa nurmikonkin työnnettävällä ruohonleikkurilla. Sellainen sitkeä sissi se on eikä anna muitten puuttua asioihinsa. Kuulemma saappaat jalassa lähtee tästä maailmasta sitten:) Mutta mikäpä siinä. Antaa mummon rauhassa asua ja tehdä hommia siellä, kun kerta tykkää. Suosittelen myös apn antamaan isälleen mahdollisuuden toteuttaa unelmansa.
Se tunne, kun sinulle soittaa äitisi ystävätär 300 km päästyä ettei ole saanut äitiäsi kiinni koko päivänä.
Ja kun itse soitat ja automatti vastaa ettei juuri nyt saada yhteyttä. Se ei ole kiva hetki se. Silloin soisi että asuisi muutaman kilometrin päässä ja voisi saman tien piipahtaa katsomassa mikä on hätänä.
Olen myös soittanut isäni kännykkään kun hän ei suostu ambulanssiin, kun mitään hätää ei ole vaikka onkin.
Ymmärrän kyllä huolesi. Ukon mummo asuu meistäkin yli 400km päässä. Hän on vain löytänyt juttukaverin toisesta samanikäsestä leskestä (mies, joka asuu noin 35km päässä mummosta) ja soittelevat toisillensa päivittäin. Tällä miehellä on ajokortti ja käy silloin tällöin mummon tykönä kahvilla/juttelemassa, joten sillä tavalla ei huolta ole, vaan aina on joku joka voi siellä mummon luona käydä tarkistamassa asiat.
Mutta sanon senkin, että mummo on terve kuin pukki. Viimeksi kun pari viikkoa sitten kylässä käytiin, niin kehu kuinka ei vieläkään tarvi kuin kaksi pilleriä ottaa ja molemmat ovat vitamiineja:) käy siis säännöllisesti lääkärissä ja pitää itsestään huolta.
-22
Sitten kun isä menee niin huonoon kuntoon ettei pärjää yksinään, niin joku teistä sisaruksista ottaa hänet luokseen asumaan. Näin yksinkertaista se on! Talo jääköön lahoamaan, eihän teillä ole mitään tunnesidettä vieraaseen taloon.
So? Mun isä on 68v. Hoitaa omakotitalon lisäksi ns. maatilaa, jossa on omakotitalohommien lisäksi lukuisia pihahommia ja elukat hoidettavana. Laittoi kasvimaankin sinne. Hän käy siellä maalla joka päivä.
Yritin houkutella äitiäni asumaan melkein naapuriin rivitaloon. Ei suostunut, kun haluaa asua kotonaan. No nyt ajan kerran viikossa 400 km kuolaamassa ison omakotitalon pihan, kantamassa puut sisälle, siivoamassa, viemässä ruokaa.
Oli kun olisi ollut helppo hoitaa äitiä tässä naapurissa. Ymmärrän ap.ta
Vierailija kirjoitti:
Yritin houkutella äitiäni asumaan melkein naapuriin rivitaloon. Ei suostunut, kun haluaa asua kotonaan. No nyt ajan kerran viikossa 400 km kuolaamassa ison omakotitalon pihan, kantamassa puut sisälle, siivoamassa, viemässä ruokaa.
Oli kun olisi ollut helppo hoitaa äitiä tässä naapurissa. Ymmärrän ap.ta
kuolaamassa, en kuolaamassa :)
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun isä menee niin huonoon kuntoon ettei pärjää yksinään, niin joku teistä sisaruksista ottaa hänet luokseen asumaan. Näin yksinkertaista se on! Talo jääköön lahoamaan, eihän teillä ole mitään tunnesidettä vieraaseen taloon.
Huonossa kunnossa oleva vanhus ei pärjää yksin kotona muiden ollessa töissä, herättelee öisin sekavana. Harvemmin järjissään olevat isovanhemmat haluavat pelotella lapsenlapsiaan, sekavuuskohtaus jossa vanhus luulee olevansa rautatieasemalla ryöstön kohteena ei ole herttaista katsottavaa/kuunneltavaa.
No niillä puoli milliä per nenä -perintörahoilla hankitte isälle tietysti kodinhoitoapua. Luulisi siellä Pohjois-Karjalassa löytyvän jonkun työttömän joka siihen hommaan ryhtyy ihan mielellään.
Parin vuoden päästä isänne voi ottaa parikymppisen tyttöystävän huolehtimaan hänestä... 😄
Minun mielestäni on hienoa, että isäsi toteuttaa unelmansa. Ei kannata murehtia asioista, kun ei ole mitään murehdittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Parin vuoden päästä isänne voi ottaa parikymppisen tyttöystävän huolehtimaan hänestä... 😄
Minun mielestäni on hienoa, että isäsi toteuttaa unelmansa. Ei kannata murehtia asioista, kun ei ole mitään murehdittavaa.
Juuri näin. Ap:n isä on kaksi vuotta nuorempi kuin Danny ja vain vuotta vanhempi kuin Trump.
AP, ei isäsi ole vanha, hän on vasta 72v, Mick Jagger on 74 ja tulee jälleen isäksi. Isäsi on saman ikäinen kuin Paula Koivuniemi tai Katri-Helena, ei kukaan ajattele, että heitä pitäisi paimentaa. Katrin äiti on 99 vuotta.
Mun 90-vuotias mummo ei meinannut millään lähteä kotoaan Kainuun korvesta, vaikka kaikki sukulaiset asui toisella puolella Suomea saman kaupungin tienoilla. Soitti aina lapsilleen, että tuu käyttään pankissa tai kaupassa siitä 500km:n päästä. Kun lopulta oli vaihtoehtona hoitokoti tai muutto lasten lähelle, niin suostui pakolla muuttamaan. Nyt suree, että lähti, koska naapurit huolehti niin hyvin. Paitsi, ettei huolehtinu, kun ne naapurit oli 80-vuotiaita. On unohtanut täysin, että kahden viikon välein joku lapsista tai lastenlapsista ajeli sinne hevon helvettiin passaamaan. Talvisin oli erityisen mukavia nuo reissut, kun tietkin oli aivan paskat.
Ettei vaan olisi uusi nainen kierroksessa siellä susirajan takana?
Tää on totta. Omaisten on haettava se apu.