Lue keskustelun säännöt.
Isä osti talon. Me lapset ollaan lähes järkyttyneitä.
08.01.2017 |
72 vuotias isämme osti talon pohjois-karjalasta. Myi osakkeen etelä-suomalaisessa kaupungissa ja niillä rahoilla osti. Äiti on kuollut ja äidin pesä on jaettu. Mutta tämä. Koko viikonloppu mietitty isä kahden veljeni kanssa. Jos isä sairastuu, missä hoidetaan? Tai jos ei jaksa olla siellä, saako talon myytyä? Tuli mieleen että kyllä kansaneläkkeellä oleville pitäisi joku holhous järjestää.
Kommentit (49)
6 vuotta voi hyvinkin pärjäillä siinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sitä Pohjois-Karjalassakin kotisairaanhoitoa ja palveluasumista..
Isäs elämä, isäs rahat. Voi voi, taitaa eniten harmittaa perinnön huononeminen. Voihan se olla, ettei taloa saa niin helposti myytyä kuin jonkun ruuhka-suomessa sijaitsevan kerrostaloasunnon. Mutta elämä on Isäs rahat.
Vierailija kirjoitti:
On sitä Pohjois-Karjalassakin kotisairaanhoitoa ja palveluasumista..
Isäs elämä, isäs rahat. Voi voi, taitaa eniten harmittaa perinnön huononeminen. Voihan se olla, ettei taloa saa niin helposti myytyä kuin jonkun ruuhka-suomessa sijaitsevan kerrostaloasunnon. Mutta elämä on Isäs rahat.
Usein vain omaisia huudetaan apuun, kun vanhus ei pärjää. Vanhainkoteihin, jos niitä edes on ei niin vain pääse ja vanhukset ovat lähinnä hetteillä. Isäni kuoli 73 v. iässä ja soitteli meille 300 km päähän sekavia puheluita kun ei ymmärtänyt missä on, kotihoito kävi 5 kertaa vuorokaudessa paikalla. Silti isä päätyi yhtenä yönä kerrostalon rappukäytävään huutamaan apua, josta hänet sitten ambulanssi haki sairaalaan.
Isä nauttii siellä luonnosta ja touhuamisesta aikansa ja kuolee sitten saappaat jalassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sitä Pohjois-Karjalassakin kotisairaanhoitoa ja palveluasumista..
Isäs elämä, isäs rahat. Voi voi, taitaa eniten harmittaa perinnön huononeminen. Voihan se olla, ettei taloa saa niin helposti myytyä kuin jonkun ruuhka-suomessa sijaitsevan kerrostaloasunnon. Mutta elämä on Isäs rahat.
Usein vain omaisia huudetaan apuun, kun vanhus ei pärjää. Vanhainkoteihin, jos niitä edes on ei niin vain pääse ja vanhukset ovat lähinnä hetteillä. Isäni kuoli 73 v. iässä ja soitteli meille 300 km päähän sekavia puheluita kun ei ymmärtänyt missä on, kotihoito kävi 5 kertaa vuorokaudessa paikalla. Silti isä päätyi yhtenä yönä kerrostalon rappukäytävään huutamaan apua, josta hänet sitten ambulanssi haki sairaalaan.
Juuri tätä me pelätään. Isä on nyt hyvässä kunnossa mutta esim ajokortti, entäpä jos joutuu luopumaan siitä? Tai tulee tapaturma? Me emme ole perinnön perään. Äidin kuoleman jälkeen myytiin kotitalo. Äidin säästöt oli testamentattu meille. Saimme myös muuta omaisuutta kukin yhteensä yli puolen miljoonan euron verran. Yksi talo ei siis tähän vaikuta. Mutta isä on meille tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On sitä Pohjois-Karjalassakin kotisairaanhoitoa ja palveluasumista..
Isäs elämä, isäs rahat. Voi voi, taitaa eniten harmittaa perinnön huononeminen. Voihan se olla, ettei taloa saa niin helposti myytyä kuin jonkun ruuhka-suomessa sijaitsevan kerrostaloasunnon. Mutta elämä on Isäs rahat.
Miksi tosiasian mainitseminen aiheutti alapeukut?
Ihme ongelmia. Mitä jos ap itse sairastuu, kuka hoitaa. Jossitella voi mistä tahansa. Antakaa isänne elää omaa elämää. Voi pärjäillä hyvin 10 vuotta tai sitten huomenna saa aivoinfarktin. Sitten sen ajan murhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä lähti phjois-karjalaaaaaaaaaaaaaaaaaan, vaihtoi farkut verkkarihousuuuuun.
Taitaa todellisuudessa AP:n ja sisaruksien isoin murhe olla se, jos talo ei menekään isän kuoleman jälkeen kaupaksi. Tulee vähemmän rahaa perintönä. :((
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysyy vaan virkeämpänä kun on päiville puuhastelua. :)
Tosiasioista ei saa puhua? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sitä Pohjois-Karjalassakin kotisairaanhoitoa ja palveluasumista..
Isäs elämä, isäs rahat. Voi voi, taitaa eniten harmittaa perinnön huononeminen. Voihan se olla, ettei taloa saa niin helposti myytyä kuin jonkun ruuhka-suomessa sijaitsevan kerrostaloasunnon. Mutta elämä on Isäs rahat.
Miksi tosiasian mainitseminen aiheutti alapeukut?
Ei se pappa niihin itse osaa hakea. Meillä se edellytti runsaasti omaisten asioiden hoitoa, mikä ei etänä ole helppoa. Lisäksi se kotisairaanhoito on ykininäistä hommaa, hoitaja piipahtaa muutamia minuutteja kerrallaan. Omaiset joilla on työ ja pienet lapset ovat hankalassa raossa, kun pitäisi olla monessa paikassa yhtäaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa harmittaa, kun osti talon sieltä js kun isänne kuolee, niin saatteko talon myytyä ja rahaa. Aika ikävää teiltä :(
Vierailija kirjoitti:
Taitaa todellisuudessa AP:n ja sisaruksien isoin murhe olla se, jos talo ei menekään isän kuoleman jälkeen kaupaksi. Tulee vähemmän rahaa perintönä. :((
Ei varmaan mene kaupaksi, mutta onneksi ei muuttanut mihinkään Espanjaan tai Aasiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan luonnollista että lapsilla on huoli ikääntyvistä vanhemmista. Muistakaa nyt kumminkin että hekin ovat joutuneet antamaan teidän tehdä omat virheenne ja tulleet silti apuun tarpeen tullen.
Onneksi tämä vaari ehti toteuttaa unelmansa ennen kuin hankitte hänet edunvalvontaan.
Miettikääpä tosiaan, miten pärjäävät pohjoiskarjalaiset, kainuulaiset ja muut vanhukset, joilla ei ole lapsia ollutkaan tai lapset ovat muuttaneet kauas pois.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa harmittaa, kun osti talon sieltä js kun isänne kuolee, niin saatteko talon myytyä ja rahaa. Aika ikävää teiltä :(
Jos teillä näin on, niin ei kannata yleistää kaikkien perheiden ajattelutavaksi.
Mistä tuo ilkeytesi kumpuaa?
Voi ei mitä vastauksia taas... Ikäihmisten kanssa työskentelevänä ymmärrän oikein hyvin ap:n huolen! Mutta jos isä on jo talon ostanut niin ei siinä oikein mitään enää ole tehtävissä. Ilmeisesti olette aika varakkaita? Pystytte ainakin ostamaan isälle kunnallisten apujen lisäksi yksityistä hoitoa mutta aika laiha lohtu sekin on.
Oikeassa olet eli kyllä se hankaloituu. Kotisairaanhoito, lääkkeet saadaan kyllä kotiin. Pitäisi saada myös kauppapalvelu.
Äiti asuu kerrostalossa ja hoitaja käy neljä kertaa päivässä.
Ruuat tulee kauppapalvelusta ja hoitajat tuo lääkkeet.
Mutta se että me omaiset asutaan kauempana niin jonkun on vietävä äiti lääkäriin.
Sitten vaan matkustettava äidin luo.
Tuohon vielä lisäksi joku ok-talo niin huh huh.
Jonkun naapurin on sitten autettava.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tämä vaari ehti toteuttaa unelmansa ennen kuin hankitte hänet edunvalvontaan.
Miettikääpä tosiaan, miten pärjäävät pohjoiskarjalaiset, kainuulaiset ja muut vanhukset, joilla ei ole lapsia ollutkaan tai lapset ovat muuttaneet kauas pois.
No ehkä he ovat yksityisten hoitokotien rahastettavina hoitokuukausi 4000-5000 €/kk.
Tai sitten yksinään kotona lähihoitaja piipahtaa 10 min. kerrallaan 5 kertaa päivässä, ruokajakelu tuo ruoat kotiin omilla avaimilla kun vanhus ei pääse enää sängystä ylös.
Joskus uutisoitiin niitä ruokia jaetun kuolleen kotiinkin, ruokajakelun sopimuksessa ei ole erikseen lukenut, että pitää varmistaa asiakkaan hengissä olo.
72 on nuori yhä