Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu tarve kehuskella vaikkakin valheellisesti?
08.01.2017 |
Miksi jotkut tuovat kovasti esille, kuinka "kallista" kaikki heillä on, kuin "hienoa" on taas hankittu, kuinka "upeaa" kaikki tekemiset ovat? Ja kuitenkin se "tosikallis upea asunto, joka ostettiin" on vuokrakämppä tai aso-talossa, "uusi auto kaikilla varusteilla" on käytettynä ostettu ja vanhaa mallia ja vuosimallia ja "menestyvän yrittäjämiehen" firma löytyy protestilistalta. Siis valehdellaan asioista, jotka about kuka tahansa voi huomata valheiksi koska tahansa (aina joku tuntee jonkun joka asuu samalla alueella ja tietää, että "ostettu upea asunto" on vuokrasellainen, "uusi auto" on vanhaa mallia ja moni kun jo työnsä puolesta seuraa talousuutisia, huomaa "menestyvän firman" siellä ei niin mairittelevilla sivuilla.
Jotenkin on todella noloa, että joku niin kovasti kokee huonommuutta asioistaan ja ns. tavallisesta elämästään, että luo itselleen omasta mielestään sellaiset puitteet, joilla kuvittelee saavansa jotakin parempaa ja enemmän muilta. Todellisuudessa sellainen vaikuttaa vain omituiselta.
Mikä ihme tuossa on syynä? Ja kun tätä tekevät siis ihan aikuisetkin ihmiset. Pitäisikö sellaiseen vain todeta, että et voi olla ostanut asuntoa kyseisestä talosta, koska se on vuokrataloyhtiön talo tai että "ökykallis tilaustyönä tehty nahkasohvasi" on oikeasti keinonahkaa? Vai myönnellä, että ooh kun hienoa ja kyllä me kaikki ollaan niin kateellisia? Sitä tuolla kai tavoitellaan.
itten hyvä auto.
Kommentit (3)
Alemmuudentunne, tietämättömyys (esim. ihastellaan kun nähdään uusi ja kallis auto, että onpa tuossa joku menestynyt ja rikas kun ajaa tuollaisella autolla kun ei tiedetä, että useimmat tosikalliilla autoilla ajavat ajavat työsuhde-, firman- tai liisinkiautolla, mikä on järkevääkin kun auto ei suorastaan järkevä sijoituskohde ole), kuvitellaan että pelkkä merkki saa muut luulemaan autoa kalliiksi ja uudeksi vaikka se olisi millainen lommoinen vanha lousku, kuvitelmat siitä että kaikilla muilla on jotenkin hienompaa (johtuen jo mainitusta omasta alemmuudesta ja huonosta itsetunnosta), tarve ja halu olla parempi kuin muut vaikka on perusmassatavis, tunne että ei ole saavuttanut sitä mitä jotkut omasta mielestä hienommat muut ihmiset. Ja sitten tarinoidaan vaikka millaisia diipadaapoja omasta varakkuudesta halpaketjun rytkyissä, kopioveska kädessä ja itsevärjätyssä kulahtaneessa tukassa. Tarkoitan siis, että useimmitenhan puheet ja henkilön olemus eivät ns. sovi yhteen.
Voisi olettaa, että tuollainen ihminen ei ole onnellinen eikä voikaan olla, koska hän on niin riippuvainen siitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Ja koska hänestä menestyminen ja tyytyväisyys on vain ulkoista ja materiaa, hän ei voi olla tyytyväinen kun hänellä ei tuota materiaa ole, joten hän sitten valehtelee sellaista itselleen, että edes muut ihailisivat. Useinhan käy kuitenkin niin, että kuten ap sanoikin, joku aina tietää jossakin asioiden todellisen laidan ja se on nolompaa kuin faktat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ilmiö merkittävä? Mä en varmaan koskaan ole törmännyt moiseen minkään suhteen.
Tuo, missä joku sanoi mummon valehtelevan : Voisi johtua kahdesta syystä, on ymmärtänyt asian olevan niin tai sitten tämä häpeää kertoa totuutta asiasta ystävilleen tai muulle suvulle.
Vielä kummallisempaa on, kun aikuisen ihmisen äiti tekee tuota samaa; äiti selittää, kuinka eronnut tytär/poika on ostanut komean ja ennenkaikkea tosi kalliin asunnon uudesta kerrostalosta ja samaan aikaan kyseinen tytär/poika itse on kertonut, kuinka hienon vuokra-asunnon hän onnistuikaan saamaan uudesta talosta. Ehkä se jo on niin noloa kun on eronnut, että vuokralla asumista ei enää voi myöntää vaikka asujalle itselleen se ei ole mikään ongelma :D