Haluaisin tietää enemmän Aspergerin syndroomasta / autismin kirjosta
Te, joilla on diagnosoitu tämä, kertokaa elämästänne? Onko yhdistäviä piirteitä viai ovatko kaikki oireet yksilöllisiä? Mikä on helppoa, mikä vaikeaa? Tunnetteko voimakkaasti, oletteko empaattisia? Ymmärrättekö kanssaihmisten tunnetiloja? Yms. Kaikki kiinnostaa.
Kommentit (21)
Sama homma, mutta ehkä jos on diagnoosi, niin ihmiset osaa paremmin suhtautua. Etenkin jos diagnoosi on tehty jo lapsena, on siitä varmasti hyötyä.
Asperger diagnoosin pitäisi poistua maailmanlaajuisesti, siitä oli mediassa. Tulee vain autismikirjo. Asperger dg on useimmalle vain haitaksi, kun ihmisille tulee mieleen "stereotyyppi" ja käytännössä asperger käsittää jo sisällään laajan kirjon.
Niin ja siis diagnosoimattomatkin saa kommentoida, en tiedä, miksi rajasin vain diagnosoituihin.
Olen alkanut epäillä että minulla on jonkin asteinen diagnosoimaton asperger. Intensiiviset mielenkiinnon kohteet, kasvosokeus, silti työhön liittyen valokuvamuisti. Aika ollut vaikea lähestyä virastoja ym vieraita tahoja puhelimitse, edelleen mieluiten käytän sähköpostia tai tekstaria. Tietty vaikeus ymmärtää ihmisten motiiveja, toisaalta herkkyys tunnetiloille. Aistiyliherkkyyttä, esim kutittavat vaatteet. Väsyn melussa. Olen sosiaalinen enintään 4 hlön ryhmässä, isompi on minulle liikaa ja väsyn ja vetäydyn.
Vierailija kirjoitti:
Näen tuon diagnoosin aika turhana.
Aspergernuorelle joka saa sen avulla erityistä tukea, samoin kun hänen vanhempansa, on kyllä varsin hyödyllinen.
Vierailija kirjoitti:
Sama homma, mutta ehkä jos on diagnoosi, niin ihmiset osaa paremmin suhtautua. Etenkin jos diagnoosi on tehty jo lapsena, on siitä varmasti hyötyä.
No kerrotaanko se diagnoosi kaikille vastaantulijoille, että osaavat suhtautua? On mullakin muutama diagnoosi, mm. ahdistuneisuushäiriö ja estynyt persoonallisuus, mutta niistä tietävät vain harvat ja valitut läheiseni.
Aika läpinäkyvä avaus. Terkkuja Joensuuhun!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma, mutta ehkä jos on diagnoosi, niin ihmiset osaa paremmin suhtautua. Etenkin jos diagnoosi on tehty jo lapsena, on siitä varmasti hyötyä.
No kerrotaanko se diagnoosi kaikille vastaantulijoille, että osaavat suhtautua? On mullakin muutama diagnoosi, mm. ahdistuneisuushäiriö ja estynyt persoonallisuus, mutta niistä tietävät vain harvat ja valitut läheiseni.
No varmaan esim. koulun olisi hyvä tietää, jotta pystytään järjestämään sopiva oppimisympäristö. Ja kai nyt ystäville ja muille läheisille, mutta ei nyt sentään koko maailmalle kerrota.
Vierailija kirjoitti:
Aika läpinäkyvä avaus. Terkkuja Joensuuhun!
Ahaa. Nyt liikutaan enemmänkin läntisessä Suomessa.
ap
En koe, että olisin kyseisestä diagnoosista hyötynyt millään tavalla. Elämä menee minulla kuten kellä tahansa nuorella ihmisellä.
Kirjo- vai valkopesu? Ainainen mietintä.
Vierailija kirjoitti:
Asperger diagnoosin pitäisi poistua maailmanlaajuisesti, siitä oli mediassa. Tulee vain autismikirjo. Asperger dg on useimmalle vain haitaksi, kun ihmisille tulee mieleen "stereotyyppi" ja käytännössä asperger käsittää jo sisällään laajan kirjon.
Mietipä minkälainen stereotyyppi tulee autistista mieleen!
Mulla on aikuinen Asperger-poika. Diagnoosista on ollut hänelle paljonkin hyötyä siihen verrattuna, että hänellä olisi diagnosoimaton as.
Esimerkiksi oppilaitosten pääsykokeissa hän on saanut erityisjärjestelyitä, kuten erillisen tilan, lisäaikaa ja mahdollisuuden kirjoittaa tietokoneella. Ei onnistu ilman diagnoosia. Hän opiskelee nyt AMK:ssa. Ja saa opintotuen sijaan kuntoutusrahaa, mikä on enemmän kuin opintotuki.
Hän sai myös valita, suorittaako varusmiespalveluksen vai ottaako vapautuksen.
Ennen kaikkea se tunne, että tietää itse, miksi on "erilainen". Sille on hänestä itsestään riippumaton syy, ja hän tuntee kuuluvansa johonkin ryhmään, jossa on paljon hänen kaltaisiaan. On mahdollisuus saada vertaistukea ja kuntoutusta.
Vierailija kirjoitti:
Aika läpinäkyvä avaus. Terkkuja Joensuuhun!
Tässä yksi Joensuulainen as ihminen. Mihin kommenttisi oikein viittaa? Kertoisitko?
Epäilen itse olevani asperger. Tälle olisi hauska saada virallinen vahvistus. Minulla on aivan liikaa aspergereille tyypillisiä tapoja, kuitenkin olen selvinnyt neljällekymmenelle vuosikymmenelleni joten kuten ja elämäni on ollut jatkuvaa sopeutumista, roolin ylläpitoa joka vie kaiken energiani. Nyt työttömänä minulla on jälleen aikaa kaikille lukemattomille projekteilleni. Mieleni sinkoilee herkästi eri puolille, haluan selvittää kaikki minua kiinnostavat asiat perinpohjaisesti. En takerru nippelitietoon, isot suuntaviivat riittävät jotta saan ”hajun” miten jokin asia tai ilmiö toimii. Kun olen tyytyväinen asian muotoon ja olen varma ettei siitä löydy uusia puolia, jätän sen sikseen ja lähden etsimään uusia asioita. Haluaisin vain miettiä ja tutkia asioita perinpohjin omalla tahdillani, rauhassa. Jos minulla on intuitio että jokin asia on tietyllä tavalla, mikään ei saa minua muuttamaan mieltäni, päinvastoin - alan osoittamaan vastapuolen virheitä joita he kuitenkaan eivät tajua. Sanaton viestintä ja kirjoittamattomat säännöt menevät minulta täysin ohi. Pystyn filosoimaan loputtomiin ei-dualistisesta tyhjyyskäsityksestä ja hahmottamaan vaivatta zen-paradoksien vaivihkaiset implikaatiot. Kuitenkaan en pysty kuuntelemaan puhuvaa ihmistä ja katsomaan häntä silmiin samaan aikaan, varsinkaan jos hän puhuu minulle. Lukeminen on mahdotonta jos kuulen puhetta samaan aikaan muualla. Levollisin tilani on oma kuplani jossa mietin ja tutkin maailman asioita. Muussa tapauksessa jatkuva ongelmia ratkova ja virheitä etsivä prosessi pääni sisällä ottaa kiinni mistä tahansa ja alan ahdistumaan. Ihmisten kasvojen ja nimien yhdistäminen on vaikeaa. Omien tunnetilojeni tunnistaminen on vaikeaa. Meditaatioharjoitukset auttavat tähän. Mitä enemmän luen aspergereista, sitä enemmän tunnen palasten loksahtelevan paikoilleen. Kuvaelmat heistä selittävät kaiken elämässäni aivan liian hyvin. Ainoa tapa mikä minulta puuttuu on järjestelmällisyys. Kaikki tavarani ovat hujan hajan, kuitenkin tiedän missä kaikki on. Mutta jos joku siirtää jonkin asian tietämättäni, romahtaa kaaoksen järjestelmällisyys kuin korttitalo. Vaikutan todennäköisesti kylmältä ihmiseltä, kuitenkin ihmiskunnan ja maailmankaikkeuden kohtalo kiehtoo minua ja on tunteellinen henkilökohtainen asia. Joukkuepelit inhottivat minua koulussa, viihdynkin parhaiten yksikseni. Pystyisin vaivatta olemaan puoli vuotta sääasemalla grönlannissa mitaten ilmanpainetta ja lämpötiloja kymmenen neliön kopperossa - jos vain saan olla samalla yksin hankkeideni ja kirjojeni parissa :)
Se todeetaaan lapsilla. Olin ekstrovertti lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Se todeetaaan lapsilla. Olin ekstrovertti lapsena.
Kavereiita oli paaljon.
Näen tuon diagnoosin aika turhana.