HS: "Naiset kasvatetaan nirsoiksi, miehen rooli on tulla torjutuksi"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heteromiehen on nykyään mahdotonta löytää Suomesta laadukasta naisseuraa. Kannattaa suunnata kiikarit suosiolla ulkomaille. Suomalaiset kiukuttelijat, möksöttäjät ja korkeakoulututkinnollaan leveilevät "vahvat" naiset on nähty. Suomalaiselta naiselta puuttuu terve nöyryys.

Meinasin huomauttaa että nöyryyden odottaminen kumppanilta ei enteile hyvää parisuhteelle mutta muistin sitten että naisillakin on tapana vaatia mieheltä ehdotonta kunnioitusta.

Kunnioitus on ehdoton edellytys avioliiton menestymiselle.  Molemmin puolin. Jos et pysty kunnioittamaan kumppaniasi liitto on tuhoon tuomittu. 

Minusta mies joka vaatisi naista kunnioittamaan itseään antaisi itsestään aika seksistisen vaikutelman. Minä en ainakaan tahdo että nainen kunnioittaisi minua sen enempää kuin muitakaan elollisia olentoja, tahdon naisen joka arvostaisi minua.

 

Ei kunnioitusta vaadita,  se ansaitaan. Ja jos et  ole kunnioituksen arvoinen kumppanisi silmissä, ei liitto tule onnistumaan. Kunnioitusta voi tietenkin toisella nimellä kutsua arvostukseski. Sekin pitää ansaita, ei sitä voi vaatia. Tai voi, mutta se ei ole aitoa.

Hmm... Jos kunnioitus ansaitaan eikö sen odottaminen toiselta heti ensikohtaamisella ole sitten hiukan mieletöntä? Jos kemiat kohtaavat eikö kunnioitus ennen pitkää rakentuisi väistämättä kahden ihmisen välille?

...hetkinen... onko tässä kenties kyse siitä että jotkut miehet eivät suostu tuntemaan kunnioitusta/arvostusta naisia kohtaan (ylpeyden sun muun takia)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä voi ainakin olla ihan 100% varma, ilman tohtorin tutkintoakin, että jos mies "tyytyy" sinuun, niin heti kun on jotain parempaa tarjolla, mies pettää tai/ja jättää. Siksi kukaan nainen ei halua, eikä kukaan mieskään varmasti, että häneen tyydytään. Jokainen ansaitsee olla ykkösvalinta omalle elämänkumppanilleen!

Tämähän tarkoittaa samalla sitä, että jos sinä et saa sitä ykkösvalintaa, sinä et myöskään tyytyä kehenkään muuhun, vaan pitää jäädä sinkuksi. Jos esimerkiksi tulet jätetyksi, vaikka olisit halunnut vielä jatkaa suhdetta, ei kukaan voi enää olla ykkösvalinta, koska se meni jo.

No ei kyllä tarkoita, koska kenen aikuisen, emotionaalisesti terveen ihmisen ykkösvalinta on henkilö, jolle ei itse kelpaa?

Ja kyllä, olen mielummin yksin kuin olen jonkun sellaisen kanssa, joka tekee onnettomaksi tai pahimmillaan muuntaa arjen helvetiksi. Ei ole aikomustakaan leikkiä äitiä aikuiselle miehelle, sietää kiukuttelua, päihteidenkäyttöä, seksististä herjaa, vähättelyä tai ilkeilyä, kiitos vaan.

Monen miehen arki...

Turha vinkua, kun itse on vapaaehtoisesti siihen lähtenyt. Ja tässäkin ketjussa nimenomaan valitetaan sitä, kun ei saada naista kumppaniksi. Naiset on viisaanpia ja pysyvät sinkkuina ihan vapaasta tahdostaan, mutta mitä tekee mies? Vinkuu sitä, kun ei saa naista ja vinkuu ja valittaa kun on nainen. Mikään ei miehelle kelpaa, aina kaikki on naisen vika.  Ja aina on huono olla.

Naisella kun on tapana muuttua heti kun on sormustettu, siitä ihanasta kultamussukasta tuleekin riivinrauta jolle mikään ei kelpaa. 

Arvaa monestako miehestä kuoriutuu varsinainen peto, kun pappi on aamenen sanonut? Valitettavan useasti se nyrkki alkaa heilua, kun on sormukset sormessa. Siihen asti mies on vielä jotenkin itsensä hillinnyt.  Joten ei ole helppoa naisellakaan.

Olen nirso ja ylpeä siitä. Mieluummin yksin kuin hakattavana, haukuttavana tai raiskattuna parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä voi ainakin olla ihan 100% varma, ilman tohtorin tutkintoakin, että jos mies "tyytyy" sinuun, niin heti kun on jotain parempaa tarjolla, mies pettää tai/ja jättää. Siksi kukaan nainen ei halua, eikä kukaan mieskään varmasti, että häneen tyydytään. Jokainen ansaitsee olla ykkösvalinta omalle elämänkumppanilleen!

Enemmistö miehistä "tyytyy" aina alussa. Se ihan siedettävä nainen muuttuu miehillä ykkösvaihtoehdoksi kun siihen on kerinnyt kiintyä, ei silloin enää pohdita jättämistä vaikka vastaan kävelisi parempi tapaus. Miehet tarvitsevat rakastumiseen aikaa, se ei tahdu meillä hetkessä.

No sepä se, ettei se tapahdu naisillakaan hetkessä, tai ylipäätään aniharvoilla yksilöillä. Kun on jo rakastunut, tuntuu aivan naurettavalta haaveilla jonkun ulkonäköpiirteen peräään, koska toinen - alunperin tavallisen näköinen - näyttää vain maailman ihanimmalta. Ja on sitä. Se rakastuminen ei vaan tapahdu keneenkään tylsämieliseen "tyytyjään"  miehilläkään. Tämä ei ole nirsoutta, vaan realismia. 

Ehdin vain sivulle 17 kirjoittaessani tätä, joten pahoittelut, jos tulee toistoa.

Mikäli parisuhteissa -sukupuolia erottelematta- aina vain tyydyttäisiin johonkuhun, kenet nyt sattuu saamaan, niin eihän se todellisuudessa lisäisi onnellisuutta. Jatkuvasti näillä pariutuneilla olisi haku päällä ja ihmiset pettäisivät urakalla, kun se oma "rakas" olisikin vaan joku random tyyppi. (Kärjistetty kommentti, mutta ymmärtänette, mitä tarkoitan.).

Minä olen ollut varsin avomielinen miesten suhteen. Silti kerta toisensa jälkeen tällainen kiltti naapurintyttö on joutunut pettymään. On ollut alkoholiongelmaisia, yhdellä oli jonkun sortin pornoriippuvuus, yksi oli uskovainen mutta petti minkä kerkesi, yksi ei pessyt hampaitaan eikä siivonnut (masentunut mahdollisesti). Väkivaltaakin olen kokenut. Voin sanoa, että nirsous olisi säästänyt minua paljolta murheelta. Ja ei, en ole tavannut näitä miehiä vain baarissa. Olen itse tehnyt aloitteita ihan kadulla kävellessäkin. Yhden tapasin kirjastossa, toinen oli työkaveri ja kolmas naapuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heteromiehen on nykyään mahdotonta löytää Suomesta laadukasta naisseuraa. Kannattaa suunnata kiikarit suosiolla ulkomaille. Suomalaiset kiukuttelijat, möksöttäjät ja korkeakoulututkinnollaan leveilevät "vahvat" naiset on nähty. Suomalaiselta naiselta puuttuu terve nöyryys.

Meinasin huomauttaa että nöyryyden odottaminen kumppanilta ei enteile hyvää parisuhteelle mutta muistin sitten että naisillakin on tapana vaatia mieheltä ehdotonta kunnioitusta.

Kunnioitus on ehdoton edellytys avioliiton menestymiselle.  Molemmin puolin. Jos et pysty kunnioittamaan kumppaniasi liitto on tuhoon tuomittu. 

Minusta mies joka vaatisi naista kunnioittamaan itseään antaisi itsestään aika seksistisen vaikutelman. Minä en ainakaan tahdo että nainen kunnioittaisi minua sen enempää kuin muitakaan elollisia olentoja, tahdon naisen joka arvostaisi minua.

Arvostus ja kunnioitus  on suunnilleen sama asia. En tarkoittanut kunnioittamisella mitään pokkurointia.

Sitä minä vähän epäilinkin, minulla vain on huonoja kokemuksia muutamasta naisesta joiden vaatimuslistalta on löytynyt tuo sana kunnioitus, naiset ovat olleet dominoivia persoonia ja minä lauhkeana ja lammasmaisena miehenä en oikein pärjää sellaisten kanssa. Nykyään jos näen jonkun naisen käyttävän tuota sanaa deittiprofiilissaan niin hyllytän naisen suoralta kädeltä ellei nainen ole poikkeuksellisen kiinnostava.

Yleensä kunnioittavaa käytöstä edellyttävä nainen tarkoittaa sillä pelkästään ihmisarvoista käytöstä. Monille kun jopa tämä on vaikeaa. Ei osata puhua normaalisti kuin ihmiselle, vittuilematta, ilkeilemättä, projisoimatta omia traumojaan, toiselle hyvää haluten ja rakastaen. Ei sillä tarkoiteta, että pitää tehdä 965 kumarrusta naisen kuvan edessä aamuisin sen jälkeen kun on tuonut tuoreita kukkia ja hedelmiä kuvan alttarille.

Vierailija kirjoitti:

Hähää. Naiset repivät henkseleitään, kun tohtori osui suoraan ytimeen.

Naiset ei revi mitään housunkannattimia. Tohtori ei osunut yhtään mihinkään. Tohtori kirjoitti ihan täyttä paskaa. Naisilla on liiankin matalat kriteerit, kun ajatellaan, että on kyse elämänkumppanin valinnasta. Siinä jos missä pitääkin olla kranttuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heteromiehen on nykyään mahdotonta löytää Suomesta laadukasta naisseuraa. Kannattaa suunnata kiikarit suosiolla ulkomaille. Suomalaiset kiukuttelijat, möksöttäjät ja korkeakoulututkinnollaan leveilevät "vahvat" naiset on nähty. Suomalaiselta naiselta puuttuu terve nöyryys.

Meinasin huomauttaa että nöyryyden odottaminen kumppanilta ei enteile hyvää parisuhteelle mutta muistin sitten että naisillakin on tapana vaatia mieheltä ehdotonta kunnioitusta.

Kunnioitus on ehdoton edellytys avioliiton menestymiselle.  Molemmin puolin. Jos et pysty kunnioittamaan kumppaniasi liitto on tuhoon tuomittu. 

Minusta mies joka vaatisi naista kunnioittamaan itseään antaisi itsestään aika seksistisen vaikutelman. Minä en ainakaan tahdo että nainen kunnioittaisi minua sen enempää kuin muitakaan elollisia olentoja, tahdon naisen joka arvostaisi minua.

 

Ei kunnioitusta vaadita,  se ansaitaan. Ja jos et  ole kunnioituksen arvoinen kumppanisi silmissä, ei liitto tule onnistumaan. Kunnioitusta voi tietenkin toisella nimellä kutsua arvostukseski. Sekin pitää ansaita, ei sitä voi vaatia. Tai voi, mutta se ei ole aitoa.

Hmm... Jos kunnioitus ansaitaan eikö sen odottaminen toiselta heti ensikohtaamisella ole sitten hiukan mieletöntä? Jos kemiat kohtaavat eikö kunnioitus ennen pitkää rakentuisi väistämättä kahden ihmisen välille?

...hetkinen... onko tässä kenties kyse siitä että jotkut miehet eivät suostu tuntemaan kunnioitusta/arvostusta naisia kohtaan (ylpeyden sun muun takia)?

En tiedä muista miehistä, mutta ainakin minulle päinvastoin suhteen ehdoton edellytys on että pystyn kunnioittamaan kumppaniani eikä sitä tietenkään voi tietää ensikohtaamisella. Paremmin tutustuessa kunnioitus kasvaa pikkuhiljaa. Tai voi se tietenkin heikentyä tai tyystin kadotakin, jolloin suhdetta ei enää kannata jatkaa - ilman molemminpuolista kunnioitusta ei voi olla tervettä ja tasa-arvoista suhdettakaan. "Kemiasta" ei rakennu kunnioitusta, päinvastoin se saattaa helposti johtaa harhaan.

Kyllä mä ennemmin olen nirso, kuin sellainen, joka vaan ottaa jonkun kumppanin, minkä nyt "sattuu saamaan", kuten miehet tekevät tuon mielipidekirjoituksen mukaan.

Ompa kiva olla miehelle pelkkä joku, johon piti tyytyä, kun ei reppana mies parempaakaan saanut. Eipä se tuo miestenkään tapa toimia parinvalinnassa ole sen parempaa kuin naisten nirsous. 

Eikös parinvalinnassa ole hyvä ollakin vähän nirso ja omistaa jotain kriteereitä kumppanin suhteen, kuin vain ottaa joku? 

V..ttu mitä paskaa taas. 

Eli miehet ne haaveilee kokoajan jostain kauniimmasta ja paremmasta naisesta, mutta ottavat sen tavis Pirkon koska "en saanut parempaa, tyydyn tähän"? 

Miehillähän ne vasta epärealistiset kuvitelmat on, kun haaveilevat jostain Megan Foxista, Pamela Andersonista, Jenna Jamesonista, tai jostain muusta vastaavasta, eivätkä ymmärrä sitä, kuinka saavuttamattomia tuollaiset on ja hekin ovat ihmisiä, jotka vanhenevat ajan kanssa, siinä missä muutkin naiset.

Sitten kun mies löytää naisen ja alkaa seukkaamaan, niin ei mene kauan, kun alkaa se naisen ulkonäön haukkuminen, miten olet noin lihonut, rupsahtanut, tissit on veltot, roikkuvat, on raskausarpia, toosakin revenny synnytyksen jälkeen ja muuta vastaavaa.

Sitten mennään nettiin kattomaan Megan Foxin ja kumppaneiden kuvia ja itketään kun voi nyyh, ei nuokaan naiset rupsahda niin miksi sinulle käy niin!

No se on voi voi, ikävä juttu, mutta miesten oma vika, kun eivät osaa olla yhtään realistisia vaan luulevat naisen olevan joku kaunis nukke, joka pysyy koskemattoman näköisenä loppu elämän.

Eli kukahan tässä se epärealistinen on.

Jep, kiva olla nainen. Muhun vain tyydytään. Mua ei siis oikeasti edes haluta, mutta muhun tyydytään. 

Vierailija kirjoitti:

Heteromiehen on nykyään mahdotonta löytää Suomesta laadukasta naisseuraa. Kannattaa suunnata kiikarit suosiolla ulkomaille. Suomalaiset kiukuttelijat, möksöttäjät ja korkeakoulututkinnollaan leveilevät "vahvat" naiset on nähty. Suomalaiselta naiselta puuttuu terve nöyryys.

Heh, kai tiedät että nuo hehkuttamasi ulkomaan helmet ne vasta rahaa ja statusta arvostavatkin :D

Mutta jos se on sulle ok niin mikäs siinä.

Mä en usko että nuo prinsessasadut on se ongelma:)

Meidän perheessä tytöt on nähneet hyvän ja rakastavan miehen mallin kotona ja etsivät tietty sellaista itselleenkin. Heti jos jokin tökkää (miestä kiinnosta enemmän pelit, bilettäminen tai naisen paikka on pelkästään keittiössä tai sängyssä) he lähtevät koska osaavat arvostaa itseään.

Toki osaavat tehdä kompromisseja ja tietävät oman tasonsa  mutta tietenkään mihin tahansa ei tarvitse tyytyä. Ovat mieluummin yksin

Vierailija kirjoitti:

Tuo lääketieteen tohtori näyttää ihan peräkammarinpojalta, sellaiselta nörtiltä joka eläää omassa kuplassaan. Onkohan edes kokemuksia naisista?

Miehen mitätöimistä naisettomuudesta...

Tohtorihan paljasti trollanneensa, oma ero kolmivuotiaan tyttären äidistä on ilmeisen tuore ja kipeä eikä tinderiosumista ole kehittynyt mitään. Mielenkiintoisinta olisi tietää, mistä hän on tehnyt päätelmänsä prinsessasatujen, iskelmien ja "kukaonseoikea"-testien naisiin ohjelmoimasta romanttisen salamarakkauden vaatimuksesta. Miksei lutuisenoloinen, hyvätuloinen, 500 FB-kaverin avoautolla Kaivarissa pyörivä lääkäri kelpaa?  Onko niin, että ennen fiksuja keskusteluita välittömät pakit antava nainen ei olekaan etsimässä miesseuraa? Loppuvatko jutut Tinderissä lyhyeen yksinkertaisesti siksi, että tohtorin viestit ovat outoja? Onko hän liian kukko ja ärsyttää?  Vai onko hän tuoreen eron jälkitilassaan hätäinen, epätoivoinen ja takertuva?  Ehkä ratkaisu voisi olla niinkin yksinkertainen, että hieman vähemmän yritystä?

T. Grimmin kauhusatuja(kin) eiprinsessa-tyttärilleen lukenut 

Minulle ei lapsena luettu satuja, ei prinsessa eikä muitakaan. Äiti opetti, että miestä pitää passata ja mies on perheen pää. Päätin jo hyvin nuorena, että ei tule tapahtumaan, jos ei mies osaa itse kahvia keittää, olkoon ilman, itse kun en juo. Eli minusta tuli nirso ihan omin avuin, ei kasvatuksen takia. En todellakaan huoli jotain nyhveröä elämääni sotkemaan. Ehdin nirsoilla yli nelikymppiseksi ennen kuin löysin täydellisen miehen minulle. Tavallinen töissä käyvä mies, samanlainen nirsoilija kuin minäkin vastakkaisen sukupuolen suhteen. Kummallakin takana suhteita, jotka jostain syystä vain eivät tuntuneet oikeilta, mutta tämä tuntuu. Eli kyllä nirsoilu kannattaa, jos haluaa onnellisen parisuhteen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tapahtuu baarissa lähes aina tämä: menemme baariin siskoni kanssa. Olemme molemmat kauniita, siskoni tasoa 9 ja minä 8. Joku huomaa ensin minut ja tulee juttelemaan, huomaa siskoni ja siirtyykin häneen! Tai iskee ensin siskoani ja kun hän ei lämpene siirtyy minuun. Ihan tosissaan luulette että haluan jonkun joka mieluummin olisi siskoni kanssa?? Ja tämä ihan huolimatta miehen tasosta. Nämä kaikkein rumimmatkin tekevät tätä!

Ratkaisu:

Jätä sisko kotiin ja lähesty itse sitä miestä joka sinua kiinnostaa. Jos olet mukava ja oikeasti sitä tasoa 8 niin onnistut kyllä viettelemään miehen niin ettei siskosi häntä kiinnosta kun joskus tapaa hänet.

Ai mutta kun sinä et halua itse tehdä aloitetta? No sitte tyydyt tuohon tilanteeseen.

Mies

Enpä usko, että kyseinen nainen tarvitsee ratkaisuja tilanteeseensa, vaan halusi varmaan kertoa havaintonsa. Minulla on tismalleen samanlaisia kokemuksia; siskoni on kaunis ja minä asteen tai pari tavallisempi. Jos menimme yhdessä baariin, niin kaikki, siis todellakin jokainen pokaamaan uskaltanut pörräsi vain siskoni ympärillä ja minulle keskusteltiin lähinnä säälistä. Jos menin yksin baariin, saan aina seuraa. Mistä tämä kertoo? Siitä, että miehet koittavat aina vain parasta. Ihan riippumatta siitä millainen rupusäkki itse on, parasta on silti pokattava.

Monet miehet kuten minäkään ei edes lähesty "parasta" naista, koska häneen ei olisi mitään mahdollisuuksia.

M28

Vierailija kirjoitti:

Tohtorihan paljasti trollanneensa, oma ero kolmivuotiaan tyttären äidistä on ilmeisen tuore ja kipeä eikä tinderiosumista ole kehittynyt mitään. Mielenkiintoisinta olisi tietää, mistä hän on tehnyt päätelmänsä prinsessasatujen, iskelmien ja "kukaonseoikea"-testien naisiin ohjelmoimasta romanttisen salamarakkauden vaatimuksesta. Miksei lutuisenoloinen, hyvätuloinen, 500 FB-kaverin avoautolla Kaivarissa pyörivä lääkäri kelpaa?  Onko niin, että ennen fiksuja keskusteluita välittömät pakit antava nainen ei olekaan etsimässä miesseuraa? Loppuvatko jutut Tinderissä lyhyeen yksinkertaisesti siksi, että tohtorin viestit ovat outoja? Onko hän liian kukko ja ärsyttää?  Vai onko hän tuoreen eron jälkitilassaan hätäinen, epätoivoinen ja takertuva?  Ehkä ratkaisu voisi olla niinkin yksinkertainen, että hieman vähemmän yritystä?

T. Grimmin kauhusatuja(kin) eiprinsessa-tyttärilleen lukenut 

Niinpä. Luulisi tohtorin tietävän hyvin sellaisen lauseen kuin "anecdote does not equal data". En vaan ymmärrä, mitä iloa tällaisesta trollauksesta on. Kivaa vaihtelua syyllistää naisia epäaktiivisuudesta kun aktiivisuudesta on syyllistetty jo niin kauan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma: prinsessasatuja on luettu tytöille jo ainakin 100 vuotta ja vasta tämä sukupolvi uskoo niihin ja ryhtyy nirsoksi?

Voisiko vika sittenkin olla siinä, että prinsessasatujen lisäksi tytöille on kerrottu, että heidän ei tarvitse odottaa sitä prinssiä toimettomina, he voivat tehdä elämästään omanlaisensa. Harmi, että siihen elämään ei sitten enää mahdu sohvalla röhnöttävää "possua", jonka elämän täyttää televisio, pelaaminen ja maltillinen alkoholinkäyttö eli mäyräkoira kahdesti viikossa.

Etkö tiedä, että on muunlaisiakin miehiä, kuin nuo tapaamasi? Sinun otoksesi on jostain syystä suppea.

Sivusta voin sanoa, että kolmen eri miehen kanssa pitkässä parisuhteessa olleena ja noin kymmenen kanssa seurustelleena miehissä on ottanut päähän kaksi pääasiallista vikaa. Toinen on laiskottelu, eli maataan katsellen leffoja ja sekä siivoaminen että tiskaaminen ovat valtavia voimanponnistuksia. Toinen on tuo "kohtuullinen alkoholinkäyttö". Itselläni pahimpia kokemuksia: avopuoliso joi mökillä kokonaisen viikon ajan joka päivä 12-14 pulloa olutta rentoutuakseen lomalla ja toinen seurustelukumppanini taas eksyi humalassa vieraisiin.sen jälkeen hän halusi minulta luvan käydä vieraissa, koska hän haluaa kokeilla erilaisia asioita. Olen niin nirso, että halusin naissankarista eroon.

Vierailija kirjoitti:

Miehet ei oo yhtään nirsoja ei. Lihavat vanhat miehetkin haaveilee näteistä nuorista tytöistä. Menepäs tsekkaa esim. treffipalstoille millä ikähaarukalla miehet hakee naisia. Monille ei kelpaa edes oman ikäinen vaan lähdetään siitä, että pitäis olla ainakin 3 vuotta nuorempi. Sitten joku kolmekymppinen hakee jotain 18v. tyttöjä...... siis mitä vit....?

Voivat haaveilla, ihan niinku keski-ikäiset naisetkin haaveilee salskeasta isomunaisesta palomiehestä ja jopa nuoret naiset haaveilevat jostain Richard Gerestä. Mutta kun miehille käytännössä kelpaa paljon vähempikin kuin vain haave, kunhan nainen on mukava, kiva ja saa kohtuullisesti seksiä.

Äläkä vaan sano, että "meille keski-ikäisille naisille kelpaa tavis-Pena, ei me mistään koskaan missään haaveilla"!

Uskoisin, että syitä on monia.

On tämä "tinder-sukupolvi", jolla on epärealistiset odotukset kumppanista (niin ulkonäön osalta kuin muutenkin) ja epärealistiset käsitykset itsestään.

Heidän vanhempansa ovat ehkä niitä, jotka ovat eronneet, koska "kasvoimme erillemme". Mallina on siis tullut myös epärealistinen käsitys rakkaudesta ja parisuhteesta. Odotetaan, että joka päivä olisi suurta tunteiden ilotulitusta, pitsihepeniä sekä ruusuja ja suklaarasioita. Arki ei tunnu enää miltään, eikä arvosteta tavallista hyvää kumppanuutta. Tähän syyllistyvät niin naiset kuin miehetkin.

Uhreiksi tässä päätyvät nämä henkilöt itse epärealistisine odotuksineen sekä myös ne, joilla ei ole suuria luuloja itsestään eikä mahdottomia haaveita puolisosta. Se tavallinen pullukka, joka haluaisi vain mukavan puolison, ei kelpaakaan enää.

Ehkä tulee niin monta kertaa torjutuksi, että päättää luovuttaa.

Katkeria ovat sitten lopulta lähes kaikki: he, jotka luulivat itsestään liikoja ja saivat pakit sekä ne, jotka eivät kelpaa, vaikka olisivat kelpuuttaneet sen tavallisen tallaajan.

Koska kuitenkin avioliittoja edelleen solmitaan, näkisin, että kyllä ne tavalliset ihmisetkin toisensa löytävät. Tosin pelkäänpä, että tämä tavallisten määrä alkaa uhkaavasti vähentyä.

Itse onneksi löysin mukavan ja hyvän kumppanin itselleni, naimisissa olemme olleet kohta 10 vuotta. Meillä on samanlaiset arvot ja harrastukset. Meillä on yhdessä hauskaa. Se on mielestäni tärkeintä ja toivon, että saamme elää elämämme loppuun asti yhdessä.

En jaksanut lukea koko ketjua läpi.

Kuitenkin muutama huomio näin miehenä:

1) On totta, että miehet edelleenkin suurimmaksi osaksi vastaavat varmaan edelleenkin siitä aloitteellisuudesta. Mutta: eivät yksin. Naiset ovat aloitteellisempia kuin koskaan historian aikana. Itse olen lyhyt (alle 170 cm) mies, enkä ollut mitenkään kuumaa kamaa parikymppisenä. Siitä huolimatta sain joitakin aloitteita naisilta. En usein, mutta joskus. Paras näistä oli kotibileissä käydyn keskustelun jälkeen puhelinnumeroa pyytänyt nuori nainen, josta tuli vaimoni. Itse en juurikaan tehnyt naisiin päin aloitetta. Joskus olen jälkeenpäin kuullut, että sellaista minulta olisi joku kenties toivonut, mutta jäi tekemättä.

2) On totta, että naiset ovat muuttuneet. Hyvä niin. Mutta sekin on totta, että monien nuorten miesten mieskuva jota käytännön elämässä toteutetaan, on kuin suoraan 1980-luvulta, vaikka he eivät silloin olisi välttämättä edes syntyneet. Miehet siis eivät ole muuttuneet, eivät ainakaan kaikki. Syyttävä sormi osoittaa suomalaista heteronormatiivista maskuliinisuutta ylläpitävän valtiollisen instituution suuntaan - se on kuin "pukuhuonepuheen" (locker room talk) korkeakoulu. Tai ainakin oli vielä kymmenkunta vuotta sitten. Koska sen käy läpi noin 80% suomalaisesta miesikäluokasta suunnilleen parinmuodostusiässä, se ei voi olla vaikuttamatta miesten asenteisiin ja suhtautumisessa naisiin ainakin jollain tasolla.

3) Kolmas huolestuttava trendi on nuorten miesten kouluttamattomuus ja yleinen syrjäytyminen, joka koskee entistä suurempaa osaa nimenomaan miesikäluokasta. On erittäin ymmärrettävää, että lähinnä netin kautta kommunikoivat, kotitöitä ja parisuhteessa elämistä osaamattomat, kouluja käymättömät nuoret miehet eivät kiinnosta. Itselleni oli ainakin päivänselvää, että omasta kämpästä - olkoon sitten kuinka vaatimaton soluhuone hyvänsä - pidetään hyvää huolta. Samoin omasta vaatekerrasta ja ulkoisesta olemuksesta. Monella ikäiselläni soluhuone oli aivan konkreettisesti kaatopaikkaan verrattava jätekasa. Muinoinen blogi Solutoveri http://solutoveri.blogspot.fi/ kertoo yllättävän paljon siitä, millaiseksi elämänhallinta joillakin sinkkumiehillä voi mennä. Miltei vastaavan kaltaisiin tapauksiin törmäsin itsekin.

Summa summarum: ymmärrän naisten kiinnostumattomuuden ja tietynlaiset ennakkoluulot ikäisiään miehiä kohtaan entistä paremmin. Kehottaisin kuitenkin, naiset, jättämään ennakkoluuloja nurkkaan. Vaikka joku treffeille pyytävä, asiallisesti käyttäytyvä jannu ei saisi heti sukkia pyörimään jaloissa, kannattaisi ainakin kerran käydä hänen kanssaan vaikka kahvilla. Ei kai yksi vajaan tunnin mittainen kahvituokio voisi olla ainakaan kovin paljon pyydetty? Eihän?

Ja miehet: jos naiset kiinnostavat enemmän kuin harrasteet ja omat kaverit, kannattaa ehdottomasti kiinnittää huomiota omaan käytökseen (avoimuus, kohteliaisuus, positiivisuus ja reippaus), ulkoisen olemuksen siisteyteen (edes pari puhdasta kunnon vaatekertaa eri tilanteisiin, siistit hiukset, huoliteltu olemus)  ja elämänhallintaan (kämppä kuntoon, työ- tai opiskelupaikkaa kohden). Kun nämä ovat kunnossa, kaikki toivo ei ole mennyttä.