Miten niin monelle riittää vain kaksi lasta?

Vierailija kirjoitti:

Yhdessäkin on ihan kauhee työ, kasvatus ja stressaaminen. Jos teet seitsemän niin kenellekään niistä ei jää aikaa ja rakkautta tasapuolisesti. Niistä kasvaa puoli-ihmisiä.

...tai sitten lapset vaan alkavat pitää huolta toisistaan.

Tunnen useammankin ison perheen. Usein menee niin, että pienintä hoitaa äiti, seuraavaa isä, loppuja isosiskot tai -veljet.

Isoäiti teki 11 lasta. Kaikki elivät vanhoiksi ja saivat hyvän kasvatuksen. Kaikkien perustarpeista huolehdittiin. Mutta se tiesi töitä jokaiselle perheenjäsenelle jo 5-6 -vuotiaasta lähtien. Eipä heitä kuskattu harrastuksissa, harrastukset tulivat heidän luokseen kun porukkaa (ml. naapurien lapset) oli helposti aina 15-20 koolla.

Kaikki kokoontuivat usein mummolan pihalle leikkimään, urheilemaan ja temuamaan. Ruokaa keitettiin valtavalla padalla, pöytään sai tulla vieraidenkin lapsia, jos kotona oltiin vähävaraisia.

Tupa oli suuri, talvisin kokoonnuttiin siellä. Tilaa oliniin paljon, että pienet lapset opettelivat ajamaan sen lattialla polkupyörää.

Elämänmeno oli samalla tavalla sosiaalista kuin nykyisin kehitysmaissa, tietysti huonoine puolineen. Eipä ollut lapsilla paljonkaan rauhaa tehdä paneutumista vaativia läksyjä, eaimerkiksi.

Turhaan täällä kyselet. Ei kenelläkään oo kahta lasta enempää. Tai jos on, ei sitä uskalla paskamyrskyn pelossa kertoa :) 

Kiinnostavaa lukea näitä!

Vierailija kirjoitti:

No minulla on vasta yksi pieni lapsi. Hän on terve ja rauhallinen. Tuntuu että näitä voisi olla 2-3 lisää. Ja ihmettelen miksei ihmiset halua isompaa perhettä. Ap

Yksi on helppo. Kahden jälkeen kynnys kolmanteen on jo paljon suurempi kun on jakanut huomionsa kahdelle lapselle, työnteolle, harrastuksille, parisuhteelle, ok talon hommille ja lemmikeille. Just wait and see.

Koska enempää ei mulle suotu, kun mies jätti enkä löytänyt uutta kumppania. Nyt sitten meni biologinen kello ohi. Oisin halunnut kolme. Olen kyllä aivan superonnellinen näistä kahdesta, mitkä olen saanut <3

Kyllä lapsia pitää olla vähintään 5.

Yksi lapsi ja vanhempi muodostaa jo perheen. Kaksi lasta on monta. Miksi pitäisi olla useita lapsia? Sehän vaatisi rahaa aika paljon ja keskittymistä jokaiseen lapseen positiivisella tavalla. Lapsi vaatii joskus aikuisenakin rahallista panostusta.

Meille riittää yksi. On muitakin unelmia ja tavoitteita elämässä kuin vanhemmuus. Yhden kanssa on mahdollista olla oma ura, aikaa ja energiaa lapselle, aikaa ja energiaa parisuhteelle. On taloudellisesti rentoa ja mahdollista säästää lapselle sukan varteen aikuisuutta varten mahdollistaen samalla lapselle hänen haluamansa (kalliin) harrastuksen sekä elämyksiä. Eikä meistä vanhemmista kumpikaan jaksaisi samalla tavalla panostaa lapseen ja hänen koulunkäyntiin, jos lapsia olis useampi.

Jos voisi perua, niin en tekisi yhtäkään ottamaan vastaan sitä pashaa, mitä tulevaisuus on tuomassa.

Itse kyllä enemmän hämmästeleN, MIKSI niin moni ylipäätään niitä tekee. Yksikin on liikaa.

Vierailija kirjoitti:

No minulla on vasta yksi pieni lapsi. Hän on terve ja rauhallinen. Tuntuu että näitä voisi olla 2-3 lisää. Ja ihmettelen miksei ihmiset halua isompaa perhettä. Ap

Mutta ethän sinä sitten vielä tiedä, millaista arki tulee olemaan kahden saati enemmän lapsen kanssa.

Jos toinen lapsesi ei olekaan terve ja rauhallinen, haluatko silti lisää lapsia? 

Sylini, aikani ja keskittymiskykyni ei riitä useammalle. Yhden kanssa tuntui, että haluan enemmän lapsia ja kahden kanssa hypättiinkin suoraan oman jaksamisen äärirajoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdessäkin on ihan kauhee työ, kasvatus ja stressaaminen. Jos teet seitsemän niin kenellekään niistä ei jää aikaa ja rakkautta tasapuolisesti. Niistä kasvaa puoli-ihmisiä.

...tai sitten lapset vaan alkavat pitää huolta toisistaan.

Tunnen useammankin ison perheen. Usein menee niin, että pienintä hoitaa äiti, seuraavaa isä, loppuja isosiskot tai -veljet.

Isoäiti teki 11 lasta. Kaikki elivät vanhoiksi ja saivat hyvän kasvatuksen. Kaikkien perustarpeista huolehdittiin. Mutta se tiesi töitä jokaiselle perheenjäsenelle jo 5-6 -vuotiaasta lähtien. Eipä heitä kuskattu harrastuksissa, harrastukset tulivat heidän luokseen kun porukkaa (ml. naapurien lapset) oli helposti aina 15-20 koolla.

Kaikki kokoontuivat usein mummolan pihalle leikkimään, urheilemaan ja temuamaan. Ruokaa keitettiin valtavalla padalla, pöytään sai tulla vieraidenkin lapsia, jos kotona oltiin vähävaraisia.

Tupa oli suuri, talvisin kokoonnuttiin siellä. Tilaa oliniin paljon, että pienet lapset opettelivat ajamaan sen lattialla polkupyörää.

Elämänmeno oli samalla tavalla sosiaalista kuin nykyisin kehitysmaissa, tietysti huonoine puolineen. Eipä ollut lapsilla paljonkaan rauhaa tehdä paneutumista vaativia läksyjä, eaimerkiksi.

Mielestäni on väärin käyttää vanhempia lapsia orjatyövoimana pienempien hoitoon. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään lapsuuteen ja nuoruuteen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsia pitää olla vähintään 5.

Ja missä oma elämä? Lapsissako vain? Ou nou.

Vierailija kirjoitti:

No minulla on vasta yksi pieni lapsi. Hän on terve ja rauhallinen. Tuntuu että näitä voisi olla 2-3 lisää. Ja ihmettelen miksei ihmiset halua isompaa perhettä. Ap

Niin minäkin luulin kun eka oli pieni. 6-10v olikin sitten ihan helvettiä. Nyt teinin kanssa menee taas ihan mukavasti.

Mä tykkään omasta rauhasta paljon enemmän kuin keskenkasvuisen hölpötyksen kuuntelemisesta ja jatkuvasta huomionhausta.

Mä voisin pitää talossa vauvaa vaikka kokoajan, mutta mieluusti antaisin 2-3 vuotiaana sen pois.

Tiedän yhden 14-lapsisen perheen. Vanhemmat viettävät vähän aikaa isompien lasten kanssa, kaikki huomio menee pienimmille. 

Isommat lapset joutuvat paimentamaan pienempiä ja tekemään paljon enemmän kuin sen ikäisten pitäisi. Vanhin lapsi viivytti yliopistoon menoa parilla vuodella, että voisi auttaa sisarusten kanssa. 

Tämä on toki vain ääriesimerkki, mutta onneksi suurin osa ihmisistä ei enää ihannoi näin suuria perheitä.

Tehtiin nuorena yksi ja vaikka oli aika helppoa niin en ole ikinä halunnut lisää. Ollaan opiskeltu, tehty töitä, harrastettu, matkusteltu (muutama vuosi asuttiin ulkomailla) ilman mitään stressiä. On voitu mahdollistaa lapselle kaikenlaista mitä ei ehkä olisi voitu antaa viidelle, enkä nyt tarkoita mitään krääsää vaan harrastuksia, reissuja ja muita kivoja elämyksiä. Ei olla tarvittu isoa asuntoakaan, ei ole tarvinnut ruoassa säästellä ja rahaa on jäänyt hyvin säästöön. Nyt lapsi on 19v. ja me miehen kanssa asutaan kahdelleen ja ikää meillä on 37 ja 38. Tämä oli meille hyvä ja toimiva ratkaisu. Jokainen elää kuten haluaa enkä väitä että monilapsiset perheet eivät voisi elää samallalailla kuin me mutta uskon että reissaamiset ja vaikka lasten harrastukset vaatisivat enemmän järjestelyä ja vaikka sitä rahaa.

Nosta kyllä hattua niille vanhemmille jotka pyörittää sitä arkea useamman lapsen kanssa. 

Ei ole resursseja useamman kasvattamiseen. Jokainen lapsi tarvitsee valtavasti huomiota, aikaa ja huolenpitoa. Lapsen kanssa pitää viettää aikaa, jutella, auttaa läksyissä, ulkoilla, kuskata harrastuksiin jne. Nykyään ei enää riitä, että lapsilauma jätetään oman onnensa nojaan, ja lasta hädin tuskin nähdään joka päivä.

Toki jokainen lapsi tulee myös kalliiksi, mutta itselleni kynnyskysymys on henkisten resurssien rajallisuus. En myöskään halua, että elämä on pelkkää kaaosta, mitä se helposti on kun on useampia lapsia.

Juu. Lisää lapsia vaan, saatte enemmän tukiakin....

Lailla pitäisi kieltää lisääntyminen. MAX 2 lasta per/pariskunta. Kaikki ylimääräiset 100 % omasta  pussista. (no pun intended). Äippäneuvolat, synnytysosastolla käynti, rokotukset, päivähoito, koulutus, jne...

Suomesta loppuu vauvat.