Lue keskustelun säännöt.
12v pelaaminen - en jaksa enää vääntää
07.01.2017 |
Nyt 12v poika mököttää peiton alla, kun otin puhelimen pois. Heräsi n. 10.30 ja alkoi samantien pelaamaan, aamupalalla toki kävi. Sanoin että tänään ulkoilemaankin jne. ja sitten saa puhelimen takaisin illaksi. Eilisen pelasi, kun olin töissä.
Ongelmana on se, että poika kyllä keksii muutakin tekemistä kun vaan ottaa sitä puhelinta siltä pois. Jos ei ota, se räplää sitä koko päivän. Minua vaan ärsyttää se, että olen ainoa tässä perheessä kuka edes yrittää!! Mies antaa pojan olla puhelimella aina, itsekin räplää omaansa. Hitto että mä vihaan tätä. Ja minä olen sitten se pahis joka vaatii, että muutakin tehdään.
Harvemmin poika mököttelee, mutta nyt mököttää tuosta asiasta.
Miten teillä muilla toimitaan?
Mun tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja antaa olla, olkoon sitten aina puhelimellaan vaan mutta kun ei anna luonto periksi.
Minusta tuo ei ole normaalia.
Toisaalta muistan kuinka koukutuin itse Super Marioon jne. tuon ikäisenä eikä minusta kasvanut syrjäytynyttä peliongelmaista. Nykyään on vaan netti pullollaan pelejä joihin jää kiinni aina vaan ja lisää tulee kun entinen kyllästyttää. Mä sain Nintendoon uuden pelin ehkä 2 kertaa vuodessa. Joten mielestäni ei voi verrata. Jos eläisin tässä nykyteknologian maailmassa nyt lapsena, pelaisin varmaan myös paljon ...
Mitä te tekisitte?
Poika pelailee siis paljon kännykällään mutta myös pleikkarilla ( ja pelaan joskus hänen kanssaankin)
Kommentit (38)
Ei pelaamista koko ajan. Parasta olisi jos olisi joku mieluinen harrastus tms joka voittaisi pelaamisen. Välillä voi pelatakin.
Ärsyttää jos vanhemmat on itse ihan riippuvaisia ja eivät ymmärrä miltä se lapsesta vaikuttaa, kiellot on ihan turhia siinä tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksette rohkaise pelaamista samoin kuin lukemista. Se voi olla todella tärkeää pelata ja kokea jos myöhemmin sille alalle päätyy. Miksi te olette nuin saatanan vanhanaikaisia että ette voi ymmärtää. Pelit ovat bisnes. Kaikki nämä postaukset muistuttavat minua lapsuudestani ja äitini aikaisesta huutamisesta pelaamisesta. Ja kyllä nyt vituttaa kun olen saanut elämälläni jotain aikaan mutta ei ole aikaa äitilleni.
Ihan normaalia pelata koko aika? Niskat kyyryssä sormet koukussa, ei ihme että koko ihminen väsyy ja alkaa tulla virheasentoja ja vikoja.
En ole pelaamista kieltänyt. Olen siitä kiinnostunut, ja pelaan pojan kanssa välillä. Haluaisin vaan että tekisi MUUTAKIN kuin tuijottaa sitä koneen kelmeää valoa. Ei ole mielestäni liikoja pyydetty. Kyllä liikkumista pitää vähintään se tunti päivässä olla, vähintään. Jos en pakota, ei mene. Mutta ei liiku / ulkoile naama nurinpäin, vaan sitten kyllä tykkää ihan ollakin.
Ap
Eikö lapsella ole kavereita? Jos ei mene ulos ilman, että pakotetaa, alkaisin itse jo olla huolissani. Laita johonkin liikunnalliseen harrastukseen, jossa täytyy käydä monta kertaa viikossa. Noin siinä käy, kun herätään yhtäkkiä siihen, että lasta ei ole kasvatettu. Harrastukset olisi kannattanut aloittaa ajat sitten. Nyt ei ehkä suostu menemään niihin enää. Tsemmpiä teille, sitä tulette tarvitsemaan, jos isä on puhelinaddikti, niin mitä luulet mihin suuntaan pojan meininki on menossa? Niin....
Ei ole koskaan ollut kiinnostunut harrastuksista, sellaisista missä ollaan porukalla ja kilpaillaan jne. Vihaa kilpailua. Ei pidä porukassa rymyämisestä. En ole halunnut pakottaa.
Pitää uimisesta ja kiipeilystä. Useinkaan ei enää saa kaveria esim. uimaan koska joku neropatti heidän luokallaan keksi että uiminen on noloa ja homoa.
Ulkoilee onneks, pyöräilee paljon kavereitten kanss mutta nykyäön ne kaveritkin viihtyy enemmän ja enemmän peliensä äärellä.
Ap
Pelaaminen voi olla se lapsen tärkeä harrastus!!! Ette pakottaisi lasta esim. lukemaan tai maalaamaan tai soittamaan pianoa max 2x viikossa tunnin kerralla, miksi pelaaminen olisi eri asia?
Laittakaa lapsen ruokailu- ja liikuntatottumukset kuntoon ja pelaamiseen järkevät säännöt, eli ei yötä myöten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksette rohkaise pelaamista samoin kuin lukemista. Se voi olla todella tärkeää pelata ja kokea jos myöhemmin sille alalle päätyy. Miksi te olette nuin saatanan vanhanaikaisia että ette voi ymmärtää. Pelit ovat bisnes. Kaikki nämä postaukset muistuttavat minua lapsuudestani ja äitini aikaisesta huutamisesta pelaamisesta. Ja kyllä nyt vituttaa kun olen saanut elämälläni jotain aikaan mutta ei ole aikaa äitilleni.
Ihan normaalia pelata koko aika? Niskat kyyryssä sormet koukussa, ei ihme että koko ihminen väsyy ja alkaa tulla virheasentoja ja vikoja.
En ole pelaamista kieltänyt. Olen siitä kiinnostunut, ja pelaan pojan kanssa välillä. Haluaisin vaan että tekisi MUUTAKIN kuin tuijottaa sitä koneen kelmeää valoa. Ei ole mielestäni liikoja pyydetty. Kyllä liikkumista pitää vähintään se tunti päivässä olla, vähintään. Jos en pakota, ei mene. Mutta ei liiku / ulkoile naama nurinpäin, vaan sitten kyllä tykkää ihan ollakin.
Ap
Eikö lapsella ole kavereita? Jos ei mene ulos ilman, että pakotetaa, alkaisin itse jo olla huolissani. Laita johonkin liikunnalliseen harrastukseen, jossa täytyy käydä monta kertaa viikossa. Noin siinä käy, kun herätään yhtäkkiä siihen, että lasta ei ole kasvatettu. Harrastukset olisi kannattanut aloittaa ajat sitten. Nyt ei ehkä suostu menemään niihin enää. Tsemmpiä teille, sitä tulette tarvitsemaan, jos isä on puhelinaddikti, niin mitä luulet mihin suuntaan pojan meininki on menossa? Niin....
Ei ole koskaan ollut kiinnostunut harrastuksista, sellaisista missä ollaan porukalla ja kilpaillaan jne. Vihaa kilpailua. Ei pidä porukassa rymyämisestä. En ole halunnut pakottaa.
Pitää uimisesta ja kiipeilystä. Useinkaan ei enää saa kaveria esim. uimaan koska joku neropatti heidän luokallaan keksi että uiminen on noloa ja homoa.
Ulkoilee onneks, pyöräilee paljon kavereitten kanss mutta nykyäön ne kaveritkin viihtyy enemmän ja enemmän peliensä äärellä.
Ap
Eikö isä voi viedä poikaansa kiipeilemään tai uimaan esim. pari kertaa viikossa? Äh, alkaa ärsyttää tää aloitus, kaikkeen löytyy tekosyy. Haluatko että lapsi syrjäytyy, kun istuu vaan kotonaan ja pelaa? Kyllä lapsi voi keksiä harrastuksen itselleen, vaikka kilpaurheilu ei kiinnostaisikaan. Olette antaneet liikaa periksi tälle 12-vuotiaalle. Aika vetää rajat, ennen kuin alkoholi yms. tulee kuvioon.
Nyt on lauantai ja vieläpä loma. Anna sen pelata. Muistan kun mullakin oli rajoitus, että sain olla tietokoneella vain 12h päivässä ja kyllä vitutti viikonloppuisin, jos kouluhommat oli tehty. No nyt oon DI ja työelämässä. Miksi kiusata lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haloo. Selkeät säännöt pelaamiselle. Ei pitäisi olla liian vaikeaa. Puhelin piiloon vaikka, jos ei muuten auta. Peliaikaa esim 3 kertaa viikossa, ei joka päivä tuollaiselle peliaddiktille. Ja isälle kunnon läksyttäminen. Eihän siitä tule mitään että vanhemmat eivät pidä yhtä, vaan toinen sanoo toista ja toinen jotain muuta. Skarpatkaa!
Voinhan mä tehdä listan säännöistä mutta kuka niitä valvoo, ei kukaan kun isä on kanssani asioista ihan eri mieltä eikä samalla tavalla edes välitä!
Ap
No eroa sitten siitä miehestä. Toi on tekosyitä, ja paskaa vanhemmuutta teiltä molemmilta. Anteeksi vaan.
Niin juuri, että pelaamisen lisäksi tehdään lapsesta eroperheen lapsi, jonka tulevaisuus on sitä että äidin luona ihan eri säännöt kuin isän luona. Sehän ei sekoita lasta ... tai vielä parempi ; alotetaan hirvee huoltajuuskiista ja revitään ja riidellään lapsista oikein verisesti!
Ja laitetaan samalla perheen muutkin lapset kärsimään. Miten tällä palstalla aina kuvitellaan että ero on RATKAISU niin moneen ongelmaan ja käy jotenkin mukamas tosi helposti??
Ap
Itse valitit jossain viestissä, että pojan isä on kanssasi ihan eri mieltä, eikä edes välitä. Miksi haluat olla hänen kanssaan? Itse en voisi olla suhteessa, jossa ei pystytä keskustelemaan lasten kasvattamisesta ja säännöistä. Eroaisin varmasti, mitä ihmeen vanhemmuutta tuo on? Parempi se olisi, että lapsella olisi 2 kotia, ja ainakin yhdessä niistä kunnon selkeät säännöt. Nyt hän tietää itsekin että niitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen voi olla se lapsen tärkeä harrastus!!! Ette pakottaisi lasta esim. lukemaan tai maalaamaan tai soittamaan pianoa max 2x viikossa tunnin kerralla, miksi pelaaminen olisi eri asia?
Laittakaa lapsen ruokailu- ja liikuntatottumukset kuntoon ja pelaamiseen järkevät säännöt, eli ei yötä myöten.
Lapsi ei suostu ulos, ellei pakoteta. Ap itse kertoi näin. Siinä on jo liikuntatottumukset pahasti pielessä. Miten pelaaminen muka on harrastus? Harrastustoiminta on sellaista, jossa oppii uusia taitoja, ja samalla myös sosiaalisuutta. Pelaaminen torpedoi näitä molempia; peliaddiktit ovat usein sosiaalisesti taitamattomia, eivätkä ole kiinnostuneita mistään muusta kuin pelaamisesta. Eli siinä vaiheessa kun pelaamisesta on jo tullut addiktio, on aika vaikea yrittää saada lapsi kiinnostumaan mistään muusta. Vanhempien kannattaisi ottaa nämä asiat vakavasti, eikä vaan luovuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen voi olla se lapsen tärkeä harrastus!!! Ette pakottaisi lasta esim. lukemaan tai maalaamaan tai soittamaan pianoa max 2x viikossa tunnin kerralla, miksi pelaaminen olisi eri asia?
Laittakaa lapsen ruokailu- ja liikuntatottumukset kuntoon ja pelaamiseen järkevät säännöt, eli ei yötä myöten.
Lapsi ei suostu ulos, ellei pakoteta. Ap itse kertoi näin. Siinä on jo liikuntatottumukset pahasti pielessä. Miten pelaaminen muka on harrastus? Harrastustoiminta on sellaista, jossa oppii uusia taitoja, ja samalla myös sosiaalisuutta. Pelaaminen torpedoi näitä molempia; peliaddiktit ovat usein sosiaalisesti taitamattomia, eivätkä ole kiinnostuneita mistään muusta kuin pelaamisesta. Eli siinä vaiheessa kun pelaamisesta on jo tullut addiktio, on aika vaikea yrittää saada lapsi kiinnostumaan mistään muusta. Vanhempien kannattaisi ottaa nämä asiat vakavasti, eikä vaan luovuttaa.
Ongelmanratkaisutaidot, sosiaaliset taidot, englannin kieli, reaktionopeus, hienomotoriikka, pettymysten sietäminen, jne. Esimerkiksi tällaisia taitoja voi oppia pelaamalla, ihan turhaa siis koko pelaaminen?
Kannattaa perehtyä pelaamiseen ennen kuin räksyttää. Samanlaista vainoamista kirjojen lukeminenkin ennen sai osakseen, onneksi ajat muuttuvat. T. pelaaja-äippä 38v
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sun täytyy vaan jaksaa -ja hienoa että tiedät sen itsekin vaikka tietysti tilanne ottaa pattiin. Nykyajan laiminlyöty lapsi on tavallisimmin juuri rajattomasti ruudun ääreen jätetty lapsi. Ja onhan se vanhemmille helppoa, ei sotkua, ei meteliä, ei vaivaa. Digiaddiktio on todellinen ongelma, joka ei ole vielä räjähtänyt silmille, sillä nykyiset peliaddiktit eivät ole saaneet tablettia taaperona niinkuin tämän hetken alle 10-vuotiaista moni on saanut.
Yläkoulussa näkyy jo nyt kasvava joukko lyhytpinnaisia keskittymiskyvyttömiä peliaddiktipoikia. He jäävät tunnin alkaessa käytävälle pelaamaan, he valehtelevat kotona koulun alkavan tuntia aiemmin, jota voivat tulla käytävälle pelaamaan, he lähtevät kesken tunnin vessaan pelaamaan, heidän ( vähäinen ) keskittymiskyky menee kokonaan sen pohtimiseen, miten voisi pelata tunnilla. Heiltä kun takavarikoi kännykän, niin peli jatkuu varakännykällä, sitten tabletilla ja vaikka millä. Arvaatte varmaan ettei mistään tietokoneella tehtävästä koulutyöstä tule yhtikäs mitään. Näin siis seiskaluokalla. Kasilla he alkavat nukkua aamupäivät, koska yö on pelattu. Ysillä eivät tule kouluun ollenkaan, sillä pelaavat yöt ja nukkuvat päivät... Ja vanhemmat huutavat apua kaikilta mahdollisilta viranomaisilta, mutta sen kännykän ottaminen pois edes yöksi on ihan mahdoton ajatus.
Oikeasti, niin järkyttävää 😣
Sukulaislapselle niin ikään iskettiin noin vuoden ikäisenä tabletti käteen vanhempien selittäen, että antavat digitaalisen ajan mukaista kasvatusta.
Ja paskat, sanon minä. Lapsi vaan helpompi kun uppoutuu peleihin ja ohjelmiin, niin hänen kanssaan ei tarvitse sitten leikkiä tai viettää aikaa. Jopa ruokapöydässä oli napero nenä kiinni tabletissa.
Herääminen tapahtui vasta kun lapsella todettiin puheen viivästymää. Ja sitten olikin heillä helvetillinen urakka vieroittaa kolme vee peliaddikti tabletistaan.
Oli aika surullista seurattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sun täytyy vaan jaksaa -ja hienoa että tiedät sen itsekin vaikka tietysti tilanne ottaa pattiin. Nykyajan laiminlyöty lapsi on tavallisimmin juuri rajattomasti ruudun ääreen jätetty lapsi. Ja onhan se vanhemmille helppoa, ei sotkua, ei meteliä, ei vaivaa. Digiaddiktio on todellinen ongelma, joka ei ole vielä räjähtänyt silmille, sillä nykyiset peliaddiktit eivät ole saaneet tablettia taaperona niinkuin tämän hetken alle 10-vuotiaista moni on saanut.
Yläkoulussa näkyy jo nyt kasvava joukko lyhytpinnaisia keskittymiskyvyttömiä peliaddiktipoikia. He jäävät tunnin alkaessa käytävälle pelaamaan, he valehtelevat kotona koulun alkavan tuntia aiemmin, jota voivat tulla käytävälle pelaamaan, he lähtevät kesken tunnin vessaan pelaamaan, heidän ( vähäinen ) keskittymiskyky menee kokonaan sen pohtimiseen, miten voisi pelata tunnilla. Heiltä kun takavarikoi kännykän, niin peli jatkuu varakännykällä, sitten tabletilla ja vaikka millä. Arvaatte varmaan ettei mistään tietokoneella tehtävästä koulutyöstä tule yhtikäs mitään. Näin siis seiskaluokalla. Kasilla he alkavat nukkua aamupäivät, koska yö on pelattu. Ysillä eivät tule kouluun ollenkaan, sillä pelaavat yöt ja nukkuvat päivät... Ja vanhemmat huutavat apua kaikilta mahdollisilta viranomaisilta, mutta sen kännykän ottaminen pois edes yöksi on ihan mahdoton ajatus.
Onpa onni, että omat lapset on jo ylioppilaita. Muutenhan meillä olisi varmaan kuin kuvasit, koska meillä ei ole koskaan ollut mitään rajoituksia pelaamiselle tai tietokoneajalle. Silti läksyt on hoidettu, paino pysynyt kurissa ja keskitytty ainakin sen verran, että on päästy yliopistoon toivomaansa tiedekuntaan.
Olen siis vakavasti laiminlyönyt yhden tulevan lääkärin, kauppatieteilijän ja oikeustieteilijän elämän antamalla heille vapauden päättää tekemisistään. Eipä käynyt edes mielessä, että täyskielto ja kamala marmatus olisivat olleet se keino, jolla lasten elämästä tehdään hyvää.
Pidän pahempana laiminlyömisenä sitä, että kotona ei ole ruokaa, koska isä ja äiti ovat narkkareita/alkoholisteja, mutta näköjään rajaton peliaika tuhoaakin varmemmin. Vain siksi, että nuori itse saa valita pelaamisen määrän sen sijaan että erilaisilla "max tunti päivässä" -säännöillä varmistettaisiin se, että salaa vanhemmilta pelataan aina kun voidaan. Myös öisin.
Jos lapsesi ovat jo parikymppisiä, niin sinulla ei ole aavistustakaan siitä, miten älypuhelin ja tabletti addiktoivat lapsia. Ne kun ovat mukana ihan koko ajan, koulussa, pihalla, kavereiden luona. Jos lukisit tekstiä tarkemmin, niin huomaisit, että sanoin rajattoman ruutuajan olevan nykyajan TAVALLISIN laiminlyönnin muoto, toki joku narkkaaminen on pahempaa. Ja jos lapsesi pystyivät hoitamaan muun elämän normaalisti rajattomasta pelaamisesta huolimatta, ei heillä ollut ongelmaa. Ongelma on sillä koko ajan kasvavalla joukolla, joka ei nuku öisin eikä käy koulussa päivisin, he todellakin syrjäytyvät digiaddiktion vuoksi. Ja tämä ongelma hoituu parhaiten sillä, että vanhemmat ajoissa pistävät pelin poikki. 12 -vuotiasta voi rajoittaa, viisi vuotta myöhemmin peli on jo menetetty.
Meillä oli juuri vieraisilla 10v sukulaispoika muutaman päivän. Sai pelata puhelimella, tutkia wikipediaa, youtubea, viestitellä kavereiden kanssa. Meillä aikuisillakin puhelin hyvin paljon kädessä jatkuvasti.
Mutta mielestäni ei ollut ongelmaa, oli samassa huoneessa, ei paennut luurien taakse. Välillä näytti katsomiaan youtube-videoita tv.n ruudulla. Mm. ydinvoimaloita koskevia, mistä sitten keskusteltiin.
Kaupungilla kierreltiin aika paljon, mutta siellä ei voinut esim. pelata pokemon go.ta, koska ei ole nettipakettia.
Muutama tunti ennen nukkumaan menoa puhelin piti laittaa pois ja sängyssä sitten luettiin yhdessä kirjoja parisen tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksette rohkaise pelaamista samoin kuin lukemista. Se voi olla todella tärkeää pelata ja kokea jos myöhemmin sille alalle päätyy. Miksi te olette nuin saatanan vanhanaikaisia että ette voi ymmärtää. Pelit ovat bisnes. Kaikki nämä postaukset muistuttavat minua lapsuudestani ja äitini aikaisesta huutamisesta pelaamisesta. Ja kyllä nyt vituttaa kun olen saanut elämälläni jotain aikaan mutta ei ole aikaa äitilleni.
Ihan normaalia pelata koko aika? Niskat kyyryssä sormet koukussa, ei ihme että koko ihminen väsyy ja alkaa tulla virheasentoja ja vikoja.
En ole pelaamista kieltänyt. Olen siitä kiinnostunut, ja pelaan pojan kanssa välillä. Haluaisin vaan että tekisi MUUTAKIN kuin tuijottaa sitä koneen kelmeää valoa. Ei ole mielestäni liikoja pyydetty. Kyllä liikkumista pitää vähintään se tunti päivässä olla, vähintään. Jos en pakota, ei mene. Mutta ei liiku / ulkoile naama nurinpäin, vaan sitten kyllä tykkää ihan ollakin.
Ap
Eikö lapsella ole kavereita? Jos ei mene ulos ilman, että pakotetaa, alkaisin itse jo olla huolissani. Laita johonkin liikunnalliseen harrastukseen, jossa täytyy käydä monta kertaa viikossa. Noin siinä käy, kun herätään yhtäkkiä siihen, että lasta ei ole kasvatettu. Harrastukset olisi kannattanut aloittaa ajat sitten. Nyt ei ehkä suostu menemään niihin enää. Tsemmpiä teille, sitä tulette tarvitsemaan, jos isä on puhelinaddikti, niin mitä luulet mihin suuntaan pojan meininki on menossa? Niin....
Ei ole koskaan ollut kiinnostunut harrastuksista, sellaisista missä ollaan porukalla ja kilpaillaan jne. Vihaa kilpailua. Ei pidä porukassa rymyämisestä. En ole halunnut pakottaa.
Pitää uimisesta ja kiipeilystä. Useinkaan ei enää saa kaveria esim. uimaan koska joku neropatti heidän luokallaan keksi että uiminen on noloa ja homoa.
Ulkoilee onneks, pyöräilee paljon kavereitten kanss mutta nykyäön ne kaveritkin viihtyy enemmän ja enemmän peliensä äärellä.
Ap
Eikö isä voi viedä poikaansa kiipeilemään tai uimaan esim. pari kertaa viikossa? Äh, alkaa ärsyttää tää aloitus, kaikkeen löytyy tekosyy. Haluatko että lapsi syrjäytyy, kun istuu vaan kotonaan ja pelaa? Kyllä lapsi voi keksiä harrastuksen itselleen, vaikka kilpaurheilu ei kiinnostaisikaan. Olette antaneet liikaa periksi tälle 12-vuotiaalle. Aika vetää rajat, ennen kuin alkoholi yms. tulee kuvioon.
En tiedä miten luet, mutta nimenomaanhan tässä avauksessani tuskailen kuinka haluaisin pojan tekevän (oma-aloitteisesti) muutakin ...
Teemme pojan kanssa ja perheenä kaikenlaista, mutta se tekeminen on useimmiten lähtöisin meistä vanhemmista, ei pojasta. Eli me määräämme että nyt ulos, nyt uimaan, nyt mennään leffaan, nyt sinne tänne tuonne. Poika itse olisi ihan tyytyväisenä vaan kotona ja pelaisi. Ja kun on tällaisia tylsiä päiviä ja ukkokin vaan makaa vähän flunssassa eikä se komenna poikaa mihinkään niin minä olen se "pahis".
No tää pahis antoi puhelimen takas klo 16, eli poika oli ilman puhelinta 4 tuntia ja arvatkaa ; meillä oli ihan sairaan mukavaa kaupungilla ja rannassa kävellessä ja käytiin kaakaolla. Ilman puhelimia.
Nyt taas pelaa mutta onpahan punaiset posket.
Tiedänpähän vaan että huomenna, kun olen töissä 12-20.30 niin täällä ei poikaa vie mihinkään eikä ota puhelinta pois, ainoostaan jos mä ensin "määrään" että miehen pitää toi asia huomioida, se EHKÄ tekee niin. Tai sit ne vaan makaa omissa sängyissään koko päivän ja pelaa. En haluaisi aina olla se joka tästä asiasta mäkättää ja muistuttaa!!!
Ap
Tein miettisin nimittäin oma äiti on hirveä, kun jos en siivoa niin kokonaan pois samoin jos menee huonosti koulussa. Nytkin vähän aikaa vaikka siivoaisi eri asia on jos on oikea kaaos 12v puhelin ajaksi olisi hyvä 3-4 tuntia ja siihen vapaan läppäri tai tietokone aika. Voisi tulla sanomaan kun pitää mennä ulos tai liikkua. Mulla nyt ok huone liikun yli kävelen joka päivä vähintään 6 kilometriä päivässä, koulussa menee hyvin ja ulkoilua yli 1 päivässä. VIIKONLOPPUNA EN AINA ULKOILE/KÄVELE PALJOA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelimiin saa asennettua sellaisia ohjelmia, jotka sitten laittavat puhelimen itsestään kiinni, kun sillä on oltu liikaa/pelattu liikaa. Kannattaa niitä katsoa.
Oma siskoni käyttää näitä omille lapsilleen.
Meillä on elektroniikassa ohjelmalliset rajoitteet. Puhelimen käyttö loppuu vähintään tunti ennen nukkumisaikaa.
Kun kaikella on tasapaino, ei tuollaisille hetken rangaistuksilla, jotka vain suututtaa kaikkia, ole tarvetta.
Vaadit kunnon koulumenestystä ja kavereiden kanssa olemista vastapainoksi pelaamiselle tai puhelimen räpläämiselle.
Mitä hyötyä on kököttää koko päivä yksin varsinkaan jossain ulkona keskellä talvea??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettaisin tuollaisen pop up -äitiyden, joka perustuu sillä hetkellä keksittyihin rangaistuksiin. Joko on säännöt tai sitten ei ole, mutta tuollainen tuuliviiriäitiys on minusta tuhoisampaa kuin pelaaminen.
Sinä otat kännykän pois, käsket lapsen ulos ja menet itse tietokoneelle. Arvaa kahdesti, miltä se näyttää lapsen silmissä?
Minulle puhelin on yhteydenpito-, tiedonhaku- ja peliväline. En keksi yhtäkään syytä, miksi minun tulisi kieltää omilta lapsilta puhelimen käyttö vähän samaan tapaan kuin aikoinaan kiellettiin tytöiltä lukeminen. Sinua ärsyttää se, että lapsi ei anna sinulle omaa aikaa (mene pois kodista), mutta naamioit sen puhelinvastaisuudeksi. Miksi ei suoraa sano lapselle, että en halua, että olet kanssani samassa tilassa? Koska jos oikeasti haluaisit lapsen lähtevän ulos myrskyyn, niin menisit itse mukaan.
Kiitos kommentistasi! Siinä oli monia hyviä asioita joita jäin miettimään!
Koneella en nyt istu, vaan teen ruokaa keittiössä ja "salaa" kirjoitan tätä kun piti päästä purkamaan. Olet oikeassa siinä, että pitäisi olla selvät säännöt, mutta miten niitä noudatetaan kun kaikki perheessä (isä) ei ole sitä mieltä että sääntöjä pitäisi yleensäkään luoda. Käyn töissä ja ne päivät kun olen siellä, menee pojan pöivät melkeinpä aina vaan pelaillen!! Normaalia!?
Ja ulkoilemaan lähden mielelläni pojan kanssa, mutta mieluummin hän on siellä kavereittensa kanssa. Viimeksi kyllä lähti mukaan kävelylle jäälle ja valokuvaamaan ja keräämään Pokemoneja.
En minä halua rangaista, haluaisin ett elämä olisi muutakin. Yhä useammin tuntuu etteu poika HALUA edes tehdä mitään muuta. Vielä vuosi sitten touhusi kaikenlaista muutakin ihan innoissaan eikä pelimaailma ollut elämän keskipiste.
Ap
Miksi tämä tämän pitäisi olla huono asia?
Peilaten omaan lapsuuteeni. En oikeastaan muuta tehnytkään kuin pelannut. Mutta pelien myötä sitten vanhempana löysin kaikennäkösen modaamisen ja väkertelyn pelien kautta jonka kautta pystyi olemaan luova. Pelit kehittivät loogista ajatteluani todella nuorena, toisinkuin näillä ulkona juoksentelevat puupäämuksuksuilla. Nyt sitten aikuisena, kiitos pelien täyttämän lapsuuteni, tienaan it-alalla enemmän kuin kansanedustajat, ja nämä ulos pakotetut peruspenat hajoilee työttömyyden/huumeiden/paskojen pienipalkkaisten duunien kanssa.
Omat lapseni saavat pelata niinpaljon kuin haluavat, ohjaan vain olemaan pelien kanssa luova (rakentelupelejä jne).
Selkeät säännöt, ei natsimeininkiä. Sovitte ne ns yhdessä, eli sinä päätät ja annat lapselle kuitenkin mahdollisuuden perustella, miksi pitäisi saada pelata niin paljon.
Meillä esim. ei käytetä kännykkää sängyssä tai ruokapöydässä. Pelata saa muuten milloin tahansa, mutta kotityöt ja läksyt yms. tehdään kunnolla ja tuntikausia ei olla yhtäjaksoisesti kännykän tai pleikkarin ääressä.