Aikuinen lapsi tyhjentää ruokakaapit

Niinhän se menee. Monet nuoret haluavat olla niin itsenäisiä ja elää omaa elämäänsä, omilla ehdoillaan, mutta ovat silti täysin riippuvaisia vanhemmistaan ja muista läheisistään.

Eikä pelkästään ruuasta, vaan lapsuudenkoti ja kesämökit pitäisi olla heillä käytössään, kuin se olisi heidän omistuksista, ilman että laittaisi tikkua ristiin kuluissa ja kunnossapidossa.

Ja mikä pahinta, jotkut käyttävät vanhempiensa kotia varastona ja kaatopaikkana ja kippaavat romunsa vanhempiensa riesaksi ja sitten vuosien jälkeen kysellään niiden perään ja arvo nousee säilytyksessä arvoon arvaamatoon, jos on sattunut heittämään sen pois, kun omatkaan kamat eivät mahdu nurkkiin.

No nimenomaan sanot sille aikuiselle lapselle, että älä syö!

Tuollainen vanhempien rajattomuus ylipäätään on niin tuskastuttava ongelma, joten rakkaat vanhemmat, opetelkaa vetämään rajojanne, koska lapsi (minkä ikäinen tahansa) ei yksinkertaisesti voi jäädä vastuuseen siitä, että mitähän se äiti tai isä nyt haluaa? Siinä ikäänkuin joutuu ottamaan vastuun vanhemmastaan ja tämän tarpeista. Ei sitä omaa jälkikasvua pelätä tarvitse, vaan täytyy osata puhua suoraan - siinä tekee suuren palveluksen niin itselleen kuin lapselleenkin.

No sanot sille että olet ihan pa ja hyvä kun saat itsesi pidettyä kylläisenä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on kiva, että aikuiset lapset tulevat kuin kotiinsa minun kotiini.

Muistan kuin omasta lapsuuden kodista siivottiin kaikki jäljet minun olemassa olostani hyvin pian kun lähdin opiskelemaan, sen jälkeen olen mennyt vieraaksi, pientä soluhuonetta ja jaettua keittiötä vieraiden ihmisten kanssa ei kodiksi tuntenut, muutaman vuoden tunsin olevani koditon. Omille lapsilleni en ole halunnut samaa, ilmoitan kyllä jääkaapille menevälle, ettei syö jotain vierasvaraa, valmisruokia sielä ei ole. Välillä soitan, että tuo tullessas maitoa, leipää tai jauhelihaa että saadaan ruokaa, enkä työssä käyville anna edes rahaa noista ostoksista, opiskelijoille kyllä.

Mun mielestä oli ihan itsestään selvää kun muutin pois että avain jäi myös vanhemmille. Aluksi tuntui hassulta soittaa ovikelloa kun oli tottunut avaimella menemään.

Minulla lähti muuttaessani kaikki huoneessani olleet tavarat omaan kotiin mukaan, joten huone täydennettiin muilla tavaroilla.

Jääkaapille en ole kertaakaan mennyt ilman lupaa, niin kun en mene kavereidenkaan kaapille.

Muutin 19-vuotiaana pois, nyt olen 28 v.

Vierailija kirjoitti:

Ja mikä pahinta, jotkut käyttävät vanhempiensa kotia varastona ja kaatopaikkana ja kippaavat romunsa vanhempiensa riesaksi ja sitten vuosien jälkeen kysellään niiden perään ja arvo nousee säilytyksessä arvoon arvaamatoon, jos on sattunut heittämään sen pois, kun omatkaan kamat eivät mahdu nurkkiin.

No ethän sä nyt toisen omaisuutta voi noin vain kysymättä heittää pois. Onko muka iso vaiva ilmoittaa lapselle että nää ei enää mahdu, tuutko hakemaan vai saako heittää pois?

Etkö saa suuta auki? Meillä tehtiin lapsille jo kotona asuessa selväksi että kysyvät mitä voi syödä (kun osa sapuskasta on tosiaan evääksi töihin ja harrastusten jälkeen) ja/tai syövät ruoka-aikana. Nyt kun ovat aikuisia, ei tulisi mieleenkään että kävelisivät suoraan kaapille.

Äitiihmeissään kirjoitti:

Aikuinen lapsi tulee käymään kotna ja tyhjentää ruokakaapit. Syö mitä haluaa, ei kysy et saako tms. Olin hankkinut omaksi työevääksi valmisruuan, olin vessassa ja lapsi avasi sen sillä aikaa, söi sen. Ja muutenkin syö kaiken mitä kaapista löytyy. Mulle jää tyhjät muropurkit ja mehutölkit, syö kaiken eikä ikinä tuo mitään tulleessaan. Mulla muutenkin rahat tiukalla. Annana kyllä ruokaa, jos haluaa, muttei voi vaan syödä ihaan kaikkea mun kaapista. Mitä teen.

Tuo on itse aiheutettu ongelma. Mitäs et ole opetteanut lapsellesi käytöstapoja niin nyt niität sitä mitä olet kylvänyt.Kannattaiskohan lapselle lukea lakia eli sanoa ettei  noin tehdä ?

Mun kaikilla lapsilla on avain meidän kotiimme. Kätevää myös silloin, kun lähdemme reissuun, voi soittaa ja pyytää leikkaamaan nurmikon, haravoimaan lehdet tms.

Laitan aina kunnon ruokaa, kun tiedän heidän tulevan, eipä juuri ole tarvetta heidän itse käydä jääkaapilla. Kun on ollut juhlaruokaa (synttärit, joulu, pääsiäinen tms), kehotan ottamaan mukaan kaikki ylijäämät, kun en itse viitsi rippeitä syödä.

Meillä on ollut sellainen käytäntö, että lapset voivat ottaa itse ruokaa jääkaapista tai kaapista, kun on nälkä. Jos jokin asia on varattu erityiseen tarkoitukseen, merkitsen siihen "varattu". En siis mitenkään ihmettelisi, jos jo aikuinen lapsi söisi kotona käydessään jotain kaapissa olevaa kysymättä lupaa.

Todennäköisesti ap:n lapsi kuvittelee, että ap:n luona on sama käytäntö. Ongelma ratkeaa todennäköisesti helposti sillä, että ap kertoo lapselle, miten toivoo hänen toimivan tässä suhteessa.

Hyvä kun kelpas....

Hanki lukittava pieni muoviboxi, jos hän ihmettelee, sano että se on eväslaatikko.

Parempi sanoa suoraan, tuo omat ruoat tullessasi, kuin katsoa hitaasti.  En itsekään olisi uskonut muuttuvani semmoiseksi kuin inhoamani saidat ihmiset, näin vain kävi köyhdyttyäni.  Sukulainen ei loukkaantunut vaan toi oman ruokapaketin, hän oli kohtelias yleensäkin.

Meillä saa lapset käydä jääkaapilla, miten tahtovat, samoin sisarukset ja paremmat kaveritkin. Sanon erikseen, jos jotain ei saa ottaa (tosin en kyllä edes muista sellaista tilannetta käyneen). Ap:n sijassa sanoisin kyllä ensin siitä, että älä syö mun eväsruokia, ja jos raha on niin tiukassa, niin kertoisin senkin. Jos lapsi ei itse siitä hoksaisi, niin pyytäisin osallistumaan kuluihin, jos aikoo syödä samasta jääkaapista. JOS raha siis olisi niin tiukassa. Jos olisi varaa, antaisin syödä, mitä haluaa.

Onko jotain jäänyt perheessänne puhumatta?

Teen itse yli 25-vuotiaille jo omissa asunnoissaan asuville ja työssä käyville lapsillemme ruokaa joka viikonloppu, aina eivät ehdi tulla, mutta kun tulevat on mukava nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Lisäksi annan ruokaa mukaan, jos huolivat.

Periaate on, että mikä on meidän on heidänkin. Mutta tietenkään lupaa kysymättä eivät ikinä vie mitään.

Eikä tämä ruokatarjoilu johdu siitä että, lapsilla olisi puute rahasta tai ruuasta, vaan on mukava nähdä säännöllisesti.

Sanot sille läskille autisti mukulalle että loppuu kaappi tyhjentelyt ja heität pihalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Huomaan, että sun kasvatus on jäänyt hieman vajaaksi tässä asiassa. Olen pahoillani siitä. Mutta sä et aikuisena ihmisenä nyt todellakaan voi tulla tänne ja lupaa kysymättä tyhjentää mun jääkaappia. Teen sulle mielelläni ruokaa aina välillä, mt sovitaan nää etukäteen jooko. Nyt sä voisit käydä kaupassa, osta samanlainen salaatti mulle, oli tarkoitettu töihin evääksi. Ja hei mehun sä joit kanssa, tuo sitä." Jne.

Tässä oli kyse aikuisesta lapsesta, ei 5-vuotiaasta.

Jaa, eikös sitä sanota että puhutellaan tason mukaan. Jos aikuinen käyttäytyy kuin 5-vuotias niin sille pitää puhua kuin 5-vuotiaalle.

No niin tai näin. Aikuinen ihminen eli äiti voi sanoa asiasta kuin aikuiselle ihmiselle. Mut ei, tullaan vauvapalstalta kysymään neuvoa. Vaikuttaa rasittavalta rassukalta tämä äiti.

Vierailija kirjoitti:

Onko jotain jäänyt perheessänne puhumatta?

Teen itse yli 25-vuotiaille jo omissa asunnoissaan asuville ja työssä käyville lapsillemme ruokaa joka viikonloppu, aina eivät ehdi tulla, mutta kun tulevat on mukava nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Lisäksi annan ruokaa mukaan, jos huolivat.

Periaate on, että mikä on meidän on heidänkin. Mutta tietenkään lupaa kysymättä eivät ikinä vie mitään.

Eikä tämä ruokatarjoilu johdu siitä että, lapsilla olisi puute rahasta tai ruuasta, vaan on mukava nähdä säännöllisesti.

Niillä lapsillasi ei varmaan ole puolisoita eikä tulekaan olemaan tuota menoa jos joka viikonloppu mennään äidin luokse syömään.

Huonosti menee jos ei edes omalle lapselleen uskalla suoraan puhua.