Voiko joku kertoa mulle, mistä perheväkivalta pohjimmiltaan johtuu? Kokemuksia, ajatuksia, faktaa?

Vierailija kirjoitti:

Eli miksi puoliso alkaa väkivaltaiseksi? Millainen ihminen käyttää väkivaltaa rakastamaansa ihmistä kohtaan? Vai eikö hän rakastakaan? Onko väkivalta patoutuneita tunteita, heikkoutta, pelkoa vai mitä? Huono lapsuus?

Mitä se on se rakastaminen?

Jotkut tarkoittaa sillä sitä, että haluaa tehdä rakastamalleen kaikkea hyvää. Jotkut tarkoittaa sillä sitä, että haluavat pitää rakastettunsa lähellään. 

Kumpaa se oikein on: sitä että pitää toisesta, vai sitä että haluaa toiselle hyvää?

Kumpaakin sanotaan rakastamiseksi, mutta ne ovat kaksi eri asiaa, eivät edellytä toisiaan, ja äärimmilleen vietynä saattavat olla jopa toistensa vastakohtia.

Jos rakastaa toista siinä mielessä että haluaa tehdä tälle kaikkea hyvää niin sehän ei vaadi sitä että tykkää toisesta. Senhän voi tehdä vaikka inhoaisi.

Jos rakastaa toista siinä mielessä että tykkää toisesta, se johtaa äärimmillään omistushaluun ja omistuishaluiseen ja mustasukkaiseen käyttäytymiseen, jolloin voi tehdä toiselle kaikkea muuta kuin hyvää. Rupeaa rajoittamaan toisen kontakteja, yrittää sulkea toisen kotiin tai jos ei voi niin seuraa kuin hai laivaa. Ja sitten kun toinen erehtyy vaikka hymyilemään pizzan kotiin tuovalle kuskille, niin sehän on raivokohtauksen ja pahimmillaan väkivallan paikka. Kuulut minulle, hymysi kuuluvat vain minulle. Koska rakastan sinua niin äärettömän paljon.

Turhautuminen kanssa voi purkautua väkivaltana. Kun kumppaniin on kohdistunut suuria odotuksia (tuntuu että ne nykyään on ihan ylimitoitettuja), eikä se niitä täytäkään.

Tai jos arki ei muuten olekaan sitä mitä luuli että se olisi. Jäänyt pois laskuista mähdollisten lasten aiheuttama väsymys, se että kumppani onkin vaativa, että sitä pitäisi viihdyttää vaikka haluaisi upota omiin harrastuksiinsa, mahdollisesti se on vielä mustasukkainen ja jäkättää senkin takia. Kun ei siis saa olla rauhassa edes kotonaan. Jos on tottunut ratkomaan asioita väkivallalla niin sillä järkkää itselleen rauhallisen tilan.

Minä olen menneisyydessä hakannut kumppaneitani. Lopulta terapiassa minulle valkeni, että väkivalta on minulle itkun vaihtoehto. En luottanut kumppaneihini niin, että olisin uskaltanut itkeä heidän edessään silloin kun minulla oli paha olla.

Kun koin kumppanini loukanneen minua jotenkin, mitä hän ei yleensä ollut tietoisesti tehnyt ja kyse saattoi olla ihan pienestäkin jutusta, tunsin itkun tulevan. Pelkäsin alitajuisesti kumppanin vain haluavan loukata minua lisää, jos näkisi minun pahoittaneen mieleni, joten peitin heikkouteni verhoamalla sen muka vahvuuteen, lyömällä.

Terapia jatkuu, mutta uskon tuon mielipahan häpeän olevan peräisin lapsuudesta. Muistan äidin esim. uhanneen minua selkäsaunalla, kun en lakannut itkemästä tutun pojan rikottua tavaroitani.

Epätoivoisena. Kun yrittää selittää toiselle, kuinka paha olo on, eikä sitä kiinnosta pätkääkään, lyöminen on keino saada se tuntemaan kipua, eli tavallaan jakamaan sama kokemus. Sitä kai olettaa että se on siinä jotta voi tärkeimmät asiat sen kanssa jakaa?

Up

Vierailija kirjoitti:

Minä olen menneisyydessä hakannut kumppaneitani. Lopulta terapiassa minulle valkeni, että väkivalta on minulle itkun vaihtoehto. En luottanut kumppaneihini niin, että olisin uskaltanut itkeä heidän edessään silloin kun minulla oli paha olla.

Kun koin kumppanini loukanneen minua jotenkin, mitä hän ei yleensä ollut tietoisesti tehnyt ja kyse saattoi olla ihan pienestäkin jutusta, tunsin itkun tulevan. Pelkäsin alitajuisesti kumppanin vain haluavan loukata minua lisää, jos näkisi minun pahoittaneen mieleni, joten peitin heikkouteni verhoamalla sen muka vahvuuteen, lyömällä.

Terapia jatkuu, mutta uskon tuon mielipahan häpeän olevan peräisin lapsuudesta. Muistan äidin esim. uhanneen minua selkäsaunalla, kun en lakannut itkemästä tutun pojan rikottua tavaroitani.

Olisi hyvä kuulla myös teidän väkivaltaa käyttäneiden mielipiteitä. Miksi sille oli oikeutus, miksi se jatkui, miksi se loppui?