Voiko joku kertoa mulle, mistä perheväkivalta pohjimmiltaan johtuu? Kokemuksia, ajatuksia, faktaa?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki edellä mainitsemasi syyt. Huono lapsuus, patoutuneita tunteita. Lisäksi useimmissa tapauksissa alkoholi. Alkoholi muuttaa aivotoimintaa. Alkoholi on "kuvassa mukana" varmaan 90% perheväkivallassa, muodossa jos toisessa.

Kotoa saatu malli. Lyömällä ratkotaan ongelmia. Tunteiden säätelyssä ongelmia. Alistaminen siten, että mies on nähnyt kotonaan isän lyövän äitiä - vallankäyttö.

Perimä ja ympäristötekijät.

Mikäli perheväkivaltaa, on haettava apua. Heti paikalla. On olemassa lukuisia tahoja, ammattilaisia, jotka osaavat antaa apua, toimintamalleja, jne. Mutta jos väkivaltainen toiminta jatkuu, niin muuta keinoa ei ole kuin pelastaa itsensä ja lapsensa. Lähde pois.

Suomessa on tilastojen mukaan enemmän väkivaltaa ja perheväkivaltaa verrattuna muihin Pohjoismaihin. Liian monet naiset ja lapset on tapettu tämän maan sairaan miehenmallin ja perheväkivaltaperinteen/-mallin vuoksi. Poikien kasvatuksessa on paljon vialla yhä.

Mutta mutta. On myös äitejä, jotka ovat väkivaltaisia lapsiaan kohtaan. Sitä on paljon. Suomessa ei puhuta perheväkivallasta. Koska lastensuojeluilmoitus ja huostaanotto.

Taustalla sotavuodet 1939-1945, tosin kautta aikojen suomalaiset olleet väkivaltaisia toisiaan, perheenjäseniä kohtaan.

Syrjäytyminen ja päihdeongelmat sen väkivallan taustalla ennen kaikkea on, eikä poikien kasvatus. Tyypillinen suomalainen perheväkivaltatilanne on kahden työttömän alkoholistin välinen kähinä jossa molemmat osapuolet ovat väkivaltaisia. Tuontyyppinen väkivalta selittää hyvin pitkälti eron tilastoissa muihin Pohjoismaihin verrattuna, eikä suinkaan se, että Suomessa miehet olisivat erityisen väkivaltaisia naisia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki edellä mainitsemasi syyt. Huono lapsuus, patoutuneita tunteita. Lisäksi useimmissa tapauksissa alkoholi. Alkoholi muuttaa aivotoimintaa. Alkoholi on "kuvassa mukana" varmaan 90% perheväkivallassa, muodossa jos toisessa.

Kotoa saatu malli. Lyömällä ratkotaan ongelmia. Tunteiden säätelyssä ongelmia. Alistaminen siten, että mies on nähnyt kotonaan isän lyövän äitiä - vallankäyttö.

Perimä ja ympäristötekijät.

Mikäli perheväkivaltaa, on haettava apua. Heti paikalla. On olemassa lukuisia tahoja, ammattilaisia, jotka osaavat antaa apua, toimintamalleja, jne. Mutta jos väkivaltainen toiminta jatkuu, niin muuta keinoa ei ole kuin pelastaa itsensä ja lapsensa. Lähde pois.

Suomessa on tilastojen mukaan enemmän väkivaltaa ja perheväkivaltaa verrattuna muihin Pohjoismaihin. Liian monet naiset ja lapset on tapettu tämän maan sairaan miehenmallin ja perheväkivaltaperinteen/-mallin vuoksi. Poikien kasvatuksessa on paljon vialla yhä.

Mutta mutta. On myös äitejä, jotka ovat väkivaltaisia lapsiaan kohtaan. Sitä on paljon. Suomessa ei puhuta perheväkivallasta. Koska lastensuojeluilmoitus ja huostaanotto.

Taustalla sotavuodet 1939-1945, tosin kautta aikojen suomalaiset olleet väkivaltaisia toisiaan, perheenjäseniä kohtaan.

Syrjäytyminen ja päihdeongelmat sen väkivallan taustalla ennen kaikkea on, eikä poikien kasvatus. Tyypillinen suomalainen perheväkivaltatilanne on kahden työttömän alkoholistin välinen kähinä jossa molemmat osapuolet ovat väkivaltaisia. Tuontyyppinen väkivalta selittää hyvin pitkälti eron tilastoissa muihin Pohjoismaihin verrattuna, eikä suinkaan se, että Suomessa miehet olisivat erityisen väkivaltaisia naisia kohtaan.

Roskaa. Perheväkivalta on yhtä yleistä kaikissa yhteiskuntaluokissa sillä lievällä poikkeuksella, että naisen riski joutua sen kohteeksi kasvaa tutkitusti sitä enemmän mitä korkeampi koulutus hänellä on.

Alkoholin vaikutus voi näkyä ilman, että väkivaltainen sitä itse käyttää. Jos vanhempi on alkoholisti se vaikuttaa monella traumaattisella tavalla vielä aikuisiässäkin.

Yllättävää, ettei kukaan ota puheeksi läheisriippuvuutta näissä keskusteluissa. Suhteesta lähteminen läheisriippuvaiselle on verrattavissa masentuneen yrityksiin tuntea onnellisuutta. Tuo uhrien tuomitseminen on vähän sama, kuin hokisi masentuneelle, että koita olla iloisempi. Parantuminen on tietysti aina itsestä lähtevää, mutta aina muiden avustuksella. Yksin on läheisriippuvaisenkin vaikea irtaantua.

https://www.naistenkartano.com/artikkelit/riippuvuudet/laheisriippuvuus/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki edellä mainitsemasi syyt. Huono lapsuus, patoutuneita tunteita. Lisäksi useimmissa tapauksissa alkoholi. Alkoholi muuttaa aivotoimintaa. Alkoholi on "kuvassa mukana" varmaan 90% perheväkivallassa, muodossa jos toisessa.

Kotoa saatu malli. Lyömällä ratkotaan ongelmia. Tunteiden säätelyssä ongelmia. Alistaminen siten, että mies on nähnyt kotonaan isän lyövän äitiä - vallankäyttö.

Perimä ja ympäristötekijät.

Mikäli perheväkivaltaa, on haettava apua. Heti paikalla. On olemassa lukuisia tahoja, ammattilaisia, jotka osaavat antaa apua, toimintamalleja, jne. Mutta jos väkivaltainen toiminta jatkuu, niin muuta keinoa ei ole kuin pelastaa itsensä ja lapsensa. Lähde pois.

Suomessa on tilastojen mukaan enemmän väkivaltaa ja perheväkivaltaa verrattuna muihin Pohjoismaihin. Liian monet naiset ja lapset on tapettu tämän maan sairaan miehenmallin ja perheväkivaltaperinteen/-mallin vuoksi. Poikien kasvatuksessa on paljon vialla yhä.

Mutta mutta. On myös äitejä, jotka ovat väkivaltaisia lapsiaan kohtaan. Sitä on paljon. Suomessa ei puhuta perheväkivallasta. Koska lastensuojeluilmoitus ja huostaanotto.

Taustalla sotavuodet 1939-1945, tosin kautta aikojen suomalaiset olleet väkivaltaisia toisiaan, perheenjäseniä kohtaan.

Syrjäytyminen ja päihdeongelmat sen väkivallan taustalla ennen kaikkea on, eikä poikien kasvatus. Tyypillinen suomalainen perheväkivaltatilanne on kahden työttömän alkoholistin välinen kähinä jossa molemmat osapuolet ovat väkivaltaisia. Tuontyyppinen väkivalta selittää hyvin pitkälti eron tilastoissa muihin Pohjoismaihin verrattuna, eikä suinkaan se, että Suomessa miehet olisivat erityisen väkivaltaisia naisia kohtaan.

Roskaa. Perheväkivalta on yhtä yleistä kaikissa yhteiskuntaluokissa sillä lievällä poikkeuksella, että naisen riski joutua sen kohteeksi kasvaa tutkitusti sitä enemmän mitä korkeampi koulutus hänellä on.

Oma viestisi on roskaa ja mikäli arvaan oikein mihin tutkimukseen viittaat (lähdettähän et tietenkään laittanut) niin tulkitset sitä myös hieman väärin. Siinä nimittäin todettiin, että nainen jolla on miestään korkeampi koulutus, joutuu väkivallan uhriksi useammin - ja hieman yllättäen myös miestään selvästi matalamman sosioekonomisen statuksen naiset ovat hanakampia käyttämään miestään kohtaan väkivaltaa. Kyse ei siis ollut siitä, että koulutus sinänsä altistaisi väkivallalle vaan tasoero parin välillä lisää sen korkeampitasoisen kumppanin riskiä joutua väkivallan kohteeksi.

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152590/12.Perhevv_Suom… kirjoitti:

Naisiin kohdistuvan henkirikollisuuden tasoerojen

syitä Euroopan maiden väliltä on mitä ilmeisimmin

etsittävä tekijöistä, jotka selittävät henkirikollisuuden

yleisiä tasoeroja. Havainnot viittaavat myös siihen,

että naisiin kohdistuvan henkirikollisuuden syyt ovat

Euroopassa suurelta osin samoja kuin henkirikollisuuden

syyt ylipäätään. Esimerkiksi Suomen kohdalla

sekä naisten että miesten korkean henkirikoskuolleisuuden

perussyy muihin Pohjoismaihin verrattuna on

työikäisten työelämän ulkopuolella olevien päihteiden

väärinkäyttäjien poikkeuksellisen korkea kuolleisuus

alkoholin käyttöön liittyviin henkirikoksiin.

http://apps.who.int/iris/bitstream/10665/77432/1/WHO_RHR_12.36_eng.pdf kirjoitti:

Some of the most consistent factors associated with a man’s increased likelihood of committing violence against his partner(s) are (2,9): n young age; n low level of education; n witnessing or experiencing violence as a child; n harmful use of alcohol and drugs; n personality disorders; n acceptance of violence (e.g. feeling it is acceptable for a man to beat his partner) (10); and n past history of abusing partners.

Factors consistently associated with a woman’s increased likelihood of experiencing violence by her partner(s) across different settings include (2,9,11): n low level of education; n exposure to violence between parents; n sexual abuse during childhood; n acceptance of violence; and n exposure to other forms of prior abuse.

https://www.cdc.gov/violenceprevention/intimatepartnerviolence/riskprot… kirjoitti:

Individual Risk Factors

Low self-esteem

Low income

Low academic achievement

Young age

Aggressive or delinquent behavior as a youth

Heavy alcohol and drug use

Depression

Anger and hostility

Antisocial personality traits

Borderline personality traits

Prior history of being physically abusive

Having few friends and being isolated from other people

Unemployment

Emotional dependence and insecurity

Belief in strict gender roles (e.g., male dominance and aggression in relationships)

Desire for power and control in relationships

Perpetrating psychological aggression

Being a victim of physical or psychological abuse (consistently one of the strongest predictors of perpetration)

History of experiencing poor parenting as a child

History of experiencing physical discipline as a child

Relationship Factors

Marital conflict-fights, tension, and other struggles

Marital instability-divorces or separations

Dominance and control of the relationship by one partner over the other

Economic stress

Unhealthy family relationships and interactions

Community Factors

Poverty and associated factors (e.g., overcrowding)

Low social capital-lack of institutions, relationships, and norms that shape a community's social interactions

Weak community sanctions against IPV (e.g., unwillingness of neighbors to intervene in situations where they witness violence)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki edellä mainitsemasi syyt. Huono lapsuus, patoutuneita tunteita. Lisäksi useimmissa tapauksissa alkoholi. Alkoholi muuttaa aivotoimintaa. Alkoholi on "kuvassa mukana" varmaan 90% perheväkivallassa, muodossa jos toisessa.

Kotoa saatu malli. Lyömällä ratkotaan ongelmia. Tunteiden säätelyssä ongelmia. Alistaminen siten, että mies on nähnyt kotonaan isän lyövän äitiä - vallankäyttö.

Perimä ja ympäristötekijät.

Mikäli perheväkivaltaa, on haettava apua. Heti paikalla. On olemassa lukuisia tahoja, ammattilaisia, jotka osaavat antaa apua, toimintamalleja, jne. Mutta jos väkivaltainen toiminta jatkuu, niin muuta keinoa ei ole kuin pelastaa itsensä ja lapsensa. Lähde pois.

Suomessa on tilastojen mukaan enemmän väkivaltaa ja perheväkivaltaa verrattuna muihin Pohjoismaihin. Liian monet naiset ja lapset on tapettu tämän maan sairaan miehenmallin ja perheväkivaltaperinteen/-mallin vuoksi. Poikien kasvatuksessa on paljon vialla yhä.

Mutta mutta. On myös äitejä, jotka ovat väkivaltaisia lapsiaan kohtaan. Sitä on paljon. Suomessa ei puhuta perheväkivallasta. Koska lastensuojeluilmoitus ja huostaanotto.

Taustalla sotavuodet 1939-1945, tosin kautta aikojen suomalaiset olleet väkivaltaisia toisiaan, perheenjäseniä kohtaan.

Syrjäytyminen ja päihdeongelmat sen väkivallan taustalla ennen kaikkea on, eikä poikien kasvatus. Tyypillinen suomalainen perheväkivaltatilanne on kahden työttömän alkoholistin välinen kähinä jossa molemmat osapuolet ovat väkivaltaisia. Tuontyyppinen väkivalta selittää hyvin pitkälti eron tilastoissa muihin Pohjoismaihin verrattuna, eikä suinkaan se, että Suomessa miehet olisivat erityisen väkivaltaisia naisia kohtaan.

Roskaa. Perheväkivalta on yhtä yleistä kaikissa yhteiskuntaluokissa sillä lievällä poikkeuksella, että naisen riski joutua sen kohteeksi kasvaa tutkitusti sitä enemmän mitä korkeampi koulutus hänellä on.

Hienostipa onnistui lainaukset, mutta tiivistettynä:

Sekä Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos (https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152590/12.Perhevv_Suom…), WHO (http://apps.who.int/iris/bitstream/10665/77432/1/WHO_RHR_12.36_eng.pdf) että CDC (https://www.cdc.gov/violenceprevention/intimatepartnerviolence/riskprot…) ovat kanssasi eri mieltä. 

Jokainen voi itse pohdiskella lähdekritiikin kannalta, että kukahan sitä roskaa suoltaa: WHO, CDC ja Optula vai joku vauvapalstalla ilman lähdeviitteitä käsiään heilutteleva anonyymi asiantuntija.

Minkä takia ihmisten, joilla ei ole asiasta mitään kokemusta täytyy yrittää analysoida keittiöpsykologiallaan uhreja? Ylipäätään kaikenlainen "oma vika" -kuittailu ihmiselle, joka kamppailee mielenterveyden tai traumojen kanssa on ihan älytöntä. Toisaalta, ehkä tuollainen päteminenkin on jonkinlaista oman mielen parantamista, jota täytyy ymmärtää.

Tässä sulle yksi lähde:

"Korkea koulutus ei merkitse sitä, että nainen ei kokisi parisuhteessaan väkivaltaa. Naisen koulutus ei ole suojaava tekijä. Suomessa korkeakoulun käyneet naiset kokevat parisuhdeväkivaltaa jopa hivenen useammin kuin vain peruskoulun päättäneet naiset."

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdevaki…

Mutta miksi vaivauduin edes kommentoimaan. Tuo uhreja syyllistävä kommentoija on sairaan oloinen.

Sillä lievästi henkisesti /kerran fyysisesti väkivaltaisella miehelläni, josta kirjoitin, on muuten myös alkoholisti-isä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä sulle yksi lähde:

"Korkea koulutus ei merkitse sitä, että nainen ei kokisi parisuhteessaan väkivaltaa. Naisen koulutus ei ole suojaava tekijä. Suomessa korkeakoulun käyneet naiset kokevat parisuhdeväkivaltaa jopa hivenen useammin kuin vain peruskoulun päättäneet naiset."

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdevaki…

Mutta miksi vaivauduin edes kommentoimaan. Tuo uhreja syyllistävä kommentoija on sairaan oloinen.

Sillä lievästi henkisesti /kerran fyysisesti väkivaltaisella miehelläni, josta kirjoitin, on muuten myös alkoholisti-isä.

Heh, jopa omassa lähteessäsi todettiin että

"Myös opiskelijat, työttömät ja pienituloiset kokevat parisuhteessaan muita ryhmiä useammin väkivaltaa."

ja 

"Muita todennäköisemmin väkivaltaan on syyllistynyt mies, joka on nuori, opiskelija, ammattikoulututkinnon suorittanut, työtön, osa-aikatyötä tekevä tai vailla ammatillista koulutusta."

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia ihmisten, joilla ei ole asiasta mitään kokemusta täytyy yrittää analysoida keittiöpsykologiallaan uhreja? Ylipäätään kaikenlainen "oma vika" -kuittailu ihmiselle, joka kamppailee mielenterveyden tai traumojen kanssa on ihan älytöntä. Toisaalta, ehkä tuollainen päteminenkin on jonkinlaista oman mielen parantamista, jota täytyy ymmärtää.

Mitä pätemistä se on, jos sanoo suoraan totuuden? Eihän asia muutu miksikään kaunistelulla ja peittelyllä?

Väkivaltaiset onnistuvat ilmeisesti valitsemaan uhrikseen jotenkin heikompia yksilöitä. "Oma vika" on väärä tulkinta enkä minä missään tapauksessa syytä uhria! Totean vaan omakohtaisen kokemuksen perusteella, että ei väkivalta onnistu, jos ei ole olemassa sitä toista osapuolta, joka ottaa uhrin roolin.

Muistutan, että sitä uhrin roolia ei valita vapaaehtoisesti! Silti esimerkiksi "huono lapsuus" ja muuta anteeksiantavat selitykset ja muut väkivaltaisuuden puolustelut antavat toiselle osapuolelle tilaisuuden jatkaa väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nro 1:lle vastaisin, että meillä oli perheväkivaltaa, henkistä ja fyysistä. Silloin oli kampanja, jonka yhtenä tunnuksena oli kuva, jossa morsiamella oli musta silmä. Hain apua perheelle, kerroin miehen päihdeongelmasta ja siitä että mies juo kaikki rahat ja on väkivaltainen. Kunnasta sanottiin: "Ei teillä ole perheessä päihdeongelmaa". Olin todella hämmästynyt siitä, miten sosiaalitoimessa oli esillä tuon kampanjan mainoksia ja esitteitä ja palvelu oli tuota tasoa. Otin yhden esitteen talteen ja se on minulla varmaan vieläkin jossain, muistona siitä miten sokeita ihmiset voivat olla.  Jossain vaiheessa aloin jokaisen lyönnin jälkeen käydä lääkärissä, jotta on todisteita väkivallasta.

Asiat kääntyi "auttavalla taholla" melko päälaelleen ja siitä olen vieläkin katkera. Osittain tuntui olevan kyse siitä, että asiat olivat vieraita ja uusia työntekijöille ja ne oli helpompi kieltää kuin alkaa työskennellä niiden parissa ja antaa sitä apua. Toki sitten yritin hakea apua muualta.

Vielä muutama vuosi sitten lääkäri kirjoitti papereihini "taustalla väkivaltainen parisuhde".

Ihminen, joka oli työparina henkilölle, joka tuon meidän perheessä olleen päihdeongelman kielsi, on yhä töissä samassa kunnassa ja peräti sosiaalitoimen johtajana. Pieni kaupunki Varsinais-Suomessa.

Olen sitä mieltä, että ei kannata uskoa siihen että apua saa. Apua ei saa, oma kokemus.

Ilmeisesti sossu tuli itse väkivaltaisista olosuhteista, jos tuo oli hänestä normaalia? Mulla kääntyi homma myös muutaman sossutantan kohdalla niin, että he ihastuivat väkivaltaiseen mieheeni. Hän oli heistä komea ja ihana, kun itki krokotiilinkyyneleitä heidän luonaan. Luulin minäkin aikoinaan että ammattilaiset osaavat tunnistaa ongelmat, mutta osa osaa, osa ei, osa menee ihan tunteilla.

Tuo henkilö joka totesi että perheessä ei ole päihdeongelmaa oli mies ja hulluinta on se että hän oli päihdepuolen sosiaalityöntekijä. Sukunimi Mäki, etunimi alkaa P-kirjaimella.

Minä olin tilanteesta hätääntynyt ja tunteet tulivat esiin, mies taas oli rauhallinen ja vakuuttava. Hän on nyttemmin kuollut (itsemurha - >myrkytystila; päihteet liittyivät asiaan) mutta oli hyvin sympaattisen oloinen niin halutessaan ja miellyttävän näköinenkin joten häntä ilmeisesti uskottiin ja minua ei.

Sen muistan että sosiaalitoimessa sovittiin että miehen pitää mennä pankkiin tekemään suoravelotussopimus vuokrista jotta kaikki rahat ei mene heti tilipäivänä kurkusta alas. Ei mennyt ja sosiaalitoimessa ei koskaan tarkistettu oliko hän toiminut sopimuksen mukaan. Miehen kaverit pitivät minua kauheana akkana kun "en anna miehen juoda".

Täällä oli joku ottanut esiin läheisriippuvuuden. En olisi ikinä lähtenyt tuosta suhteesta koska ajattelin että kyllä se juominen loppuu, yksin en pärjää ja lapsella on oltava äiti ja isä. Suhde loppui kun mies löysi uuden naisen.

Olen joskus pohtinut sitä että olen käytännössä tullut usean sellaisen ihmisen kaltoinkohtelemaksi, joihin minun olisi pitänyt voida luottaa ja joiden olisi pitänyt pitää minut turvassa.

Äiti, eno, siskopuoli, mies, myöhemmin 3 miesystävää. Nämä myöhemmät suhteet kyllä sitten katkesivat samantien kun väkivaltaa esiintyi.  Viimeisimmän miesystävän äidin kanssa puhuin tästä poikansa väkivaltaisesta käyttäytymisestä ja hän kysyi: "mitä sinä ensin teit". Eli juuri tämä, ansaitsit tulla lyödyksi...

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia ihmisten, joilla ei ole asiasta mitään kokemusta täytyy yrittää analysoida keittiöpsykologiallaan uhreja? Ylipäätään kaikenlainen "oma vika" -kuittailu ihmiselle, joka kamppailee mielenterveyden tai traumojen kanssa on ihan älytöntä. Toisaalta, ehkä tuollainen päteminenkin on jonkinlaista oman mielen parantamista, jota täytyy ymmärtää.

Kokemus sekin on, kun on päättänyt olla jäämättä uhriksi. Oma empiirinen kokemus todistaa, että väkivallalta voi välttyä tekemällä kumppanilleen selväksi, että se on sitten kerrasta poikki. Miksi se ei ole aivan yhtä pätevä kokemus kuin se, että "voivoi kun en minä voi millään lähteä..."?

Ovatko mielenterveysongelmat ja traumat syy vai seuraus? Onko päätynyt väkivallan kohteeksi siksi, että oli heikko muutenkin, vai ovatko ne väkivallan seurausta, kun ei ole saanut sitä loppumaan ajoissa?

Vierailija kirjoitti:

Mitä pätemistä se on, jos sanoo suoraan totuuden? Eihän asia muutu miksikään kaunistelulla ja peittelyllä?

Väkivaltaiset onnistuvat ilmeisesti valitsemaan uhrikseen jotenkin heikompia yksilöitä. "Oma vika" on väärä tulkinta enkä minä missään tapauksessa syytä uhria! Totean vaan omakohtaisen kokemuksen perusteella, että ei väkivalta onnistu, jos ei ole olemassa sitä toista osapuolta, joka ottaa uhrin roolin.

Muistutan, että sitä uhrin roolia ei valita vapaaehtoisesti! Silti esimerkiksi "huono lapsuus" ja muuta anteeksiantavat selitykset ja muut väkivaltaisuuden puolustelut antavat toiselle osapuolelle tilaisuuden jatkaa väkivaltaa.

Sanoit omaavasi omakohtaista kokemusta. Jo sillä perusteella et kuulunut näihin keittiöpsykologia -tyyppeihin, joista puhuin. Sen lisäksi en usko, että kukaan puhuu näistä "huono lapsuus" -käsitteistä puolustaakseen, vaan ymmärtääkseen. Viisautta on ymmärtää, että jokaisen käyttäytymisen takana voi olla heikko hylätty ihminen. Se ei silti tarkoita, että pahat teot ovat hyväksyttäviä. Eikä nyt ollut kyse kaunistelusta, vaan siitä, että suoraan tuomitaan toinen vaikeudesta, jota ei itse käy läpi.

Vierailija kirjoitti:

Kokemus sekin on, kun on päättänyt olla jäämättä uhriksi. Oma empiirinen kokemus todistaa, että väkivallalta voi välttyä tekemällä kumppanilleen selväksi, että se on sitten kerrasta poikki. Miksi se ei ole aivan yhtä pätevä kokemus kuin se, että "voivoi kun en minä voi millään lähteä..."?

Ovatko mielenterveysongelmat ja traumat syy vai seuraus? Onko päätynyt väkivallan kohteeksi siksi, että oli heikko muutenkin, vai ovatko ne väkivallan seurausta, kun ei ole saanut sitä loppumaan ajoissa?

Kokemuksella tarkoitin perheväkivalta -tilannetta, en suhteeseen jäämistä. Tietysti ne voivat olla molempia ja molemmat vaukeuttavat lähtemistä. Toiset sairastuvat herkemmin masennukseen ja toiset parantuvat siitä herkemmin. Miksi perheväkivallankaan kohdalla pitäisi vertailla niitä, jotka kykenivät lähtemään nopeammin?

Vaikuttaa ehkä kummalliselta, entisinä aikoina se johtui hyvistä tavoista.  Eroamista pidettiin häpeänä.

"Semmoinen mies joka hakkaa, ei lopeta, aina vaan lujempaa".  Sitten miehen täytyy machoilla:   "Enhän minä vielä ole sinua hakannut, pahempaa tulossa".

Puhumattomuus ylipäätään.

Tässä kohtaa kun aletaan viilata pilkkua, "enkö tehnyt oman osuuteni", vaikka molemmat käyvät töissä, on käytännössä jo eroprosessi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nro 1:lle vastaisin, että meillä oli perheväkivaltaa, henkistä ja fyysistä. Silloin oli kampanja, jonka yhtenä tunnuksena oli kuva, jossa morsiamella oli musta silmä. Hain apua perheelle, kerroin miehen päihdeongelmasta ja siitä että mies juo kaikki rahat ja on väkivaltainen. Kunnasta sanottiin: "Ei teillä ole perheessä päihdeongelmaa". Olin todella hämmästynyt siitä, miten sosiaalitoimessa oli esillä tuon kampanjan mainoksia ja esitteitä ja palvelu oli tuota tasoa. Otin yhden esitteen talteen ja se on minulla varmaan vieläkin jossain, muistona siitä miten sokeita ihmiset voivat olla.  Jossain vaiheessa aloin jokaisen lyönnin jälkeen käydä lääkärissä, jotta on todisteita väkivallasta.

Asiat kääntyi "auttavalla taholla" melko päälaelleen ja siitä olen vieläkin katkera. Osittain tuntui olevan kyse siitä, että asiat olivat vieraita ja uusia työntekijöille ja ne oli helpompi kieltää kuin alkaa työskennellä niiden parissa ja antaa sitä apua. Toki sitten yritin hakea apua muualta.

Vielä muutama vuosi sitten lääkäri kirjoitti papereihini "taustalla väkivaltainen parisuhde".

Ihminen, joka oli työparina henkilölle, joka tuon meidän perheessä olleen päihdeongelman kielsi, on yhä töissä samassa kunnassa ja peräti sosiaalitoimen johtajana. Pieni kaupunki Varsinais-Suomessa.

Olen sitä mieltä, että ei kannata uskoa siihen että apua saa. Apua ei saa, oma kokemus.

Ilmeisesti sossu tuli itse väkivaltaisista olosuhteista, jos tuo oli hänestä normaalia? Mulla kääntyi homma myös muutaman sossutantan kohdalla niin, että he ihastuivat väkivaltaiseen mieheeni. Hän oli heistä komea ja ihana, kun itki krokotiilinkyyneleitä heidän luonaan. Luulin minäkin aikoinaan että ammattilaiset osaavat tunnistaa ongelmat, mutta osa osaa, osa ei, osa menee ihan tunteilla.

Tuo henkilö joka totesi että perheessä ei ole päihdeongelmaa oli mies ja hulluinta on se että hän oli päihdepuolen sosiaalityöntekijä. Sukunimi Mäki, etunimi alkaa P-kirjaimella.

Minä olin tilanteesta hätääntynyt ja tunteet tulivat esiin, mies taas oli rauhallinen ja vakuuttava. Hän on nyttemmin kuollut (itsemurha - >myrkytystila; päihteet liittyivät asiaan) mutta oli hyvin sympaattisen oloinen niin halutessaan ja miellyttävän näköinenkin joten häntä ilmeisesti uskottiin ja minua ei.

Sen muistan että sosiaalitoimessa sovittiin että miehen pitää mennä pankkiin tekemään suoravelotussopimus vuokrista jotta kaikki rahat ei mene heti tilipäivänä kurkusta alas. Ei mennyt ja sosiaalitoimessa ei koskaan tarkistettu oliko hän toiminut sopimuksen mukaan. Miehen kaverit pitivät minua kauheana akkana kun "en anna miehen juoda".

Täällä oli joku ottanut esiin läheisriippuvuuden. En olisi ikinä lähtenyt tuosta suhteesta koska ajattelin että kyllä se juominen loppuu, yksin en pärjää ja lapsella on oltava äiti ja isä. Suhde loppui kun mies löysi uuden naisen.

Olen joskus pohtinut sitä että olen käytännössä tullut usean sellaisen ihmisen kaltoinkohtelemaksi, joihin minun olisi pitänyt voida luottaa ja joiden olisi pitänyt pitää minut turvassa.

Äiti, eno, siskopuoli, mies, myöhemmin 3 miesystävää. Nämä myöhemmät suhteet kyllä sitten katkesivat samantien kun väkivaltaa esiintyi.  Viimeisimmän miesystävän äidin kanssa puhuin tästä poikansa väkivaltaisesta käyttäytymisestä ja hän kysyi: "mitä sinä ensin teit". Eli juuri tämä, ansaitsit tulla lyödyksi...

Sosiaalityöntekikä saattoi itse olla omassa suhteessaan väkivaltainen ja asettui siksi tekijän puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä taustalla on lähes poikkeuksetta vastapuolen pitkään harjoittama henkinen väkivalta ja nalkutus. Joillain sitten tulee lopulta mitta täyteen ja päässä naksahtaa.

Mene sinä takas sinne tynnyriis, sulje sen kansi huolella äläkä ikinä avaa sitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia ihmisten, joilla ei ole asiasta mitään kokemusta täytyy yrittää analysoida keittiöpsykologiallaan uhreja? Ylipäätään kaikenlainen "oma vika" -kuittailu ihmiselle, joka kamppailee mielenterveyden tai traumojen kanssa on ihan älytöntä. Toisaalta, ehkä tuollainen päteminenkin on jonkinlaista oman mielen parantamista, jota täytyy ymmärtää.

Kokemus sekin on, kun on päättänyt olla jäämättä uhriksi. Oma empiirinen kokemus todistaa, että väkivallalta voi välttyä tekemällä kumppanilleen selväksi, että se on sitten kerrasta poikki. Miksi se ei ole aivan yhtä pätevä kokemus kuin se, että "voivoi kun en minä voi millään lähteä..."?

Ovatko mielenterveysongelmat ja traumat syy vai seuraus? Onko päätynyt väkivallan kohteeksi siksi, että oli heikko muutenkin, vai ovatko ne väkivallan seurausta, kun ei ole saanut sitä loppumaan ajoissa?

Kokemuksesi on ilmeisesti hyvin poikkeulsellinen, jos joku tuosta vain yhtäkkiä hyökkäsi kimppuun ja oli loogista lähteä. Hyvin harvoin se etenee niin eikä kukaan yleensä lyö heti alkuun vaan usean vuoden kuluttua, kun olllaan jo naimisissa ja on lapsia. Sitä edeltää vuosien henkinen väkivalta, jota voi olla erittäin vaikea tunnistaa väkivallaksi. Tuntuu vain siltä, että pikkuhiljaa itsetunto rapautuu ja kaiken lisäksi se tuntuu olevan oma vika. Selkeästi et ole koskaan kokenut tätä tyypillisintä mallia, ehkä puolisosi oli hullu tai niin yksinkertaisesti niin tyhmä, että oli helppoa nähdä läpi manipulaatiosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin on tullut esiin syitä, mutta tämä jäi vielä puuttumaan...ylpeys, itsensä syyllistäminen, itseppä olen valinnut näin, kukaan ei mua usko, en pysty nyt eroamaan lasten/rahan/tjms. takia, kyllä se siitä rauhoittuu, on vaan kestettävä. Elämäni ensimmäiset 16 vuotta perhehelvetissä eläneenä voin sanoa että perheväkivalta voi johtua myös vastaanottavan puolen "olen tämän ansainnut" mentaliteetista.

Ja kyllä, ymmärtääkseni molemmat osapuolet kantoivat mukanaan omien perheidensä näkymätöntä taakkaa yhteiseen perheeseensä.

Tää on musta karmivaa. Mun isä hakkasi mua lapsena. Ja jotenkin olen epäillyt että ex-mieheni vaistosi tämän jotenkin minusta, vaikken asiaa kertonut, ja ajatteli jollain kierolla tavalla, että minua saa muka hakata. Mutta. Minä olin nyt aikuinen, eikä minun tarvinnut enää sietää tai kestää väkivaltaa, heitin miehen pellolle. Yritti kiemurrella monet kerrat takaisin, vaikka sanoin niin selvästi EI kun vaan voi sanoa. Poissa on pysynyt. Kiusaa on tehnyt vielä jäljestäpäinkin. Sairas paska.

Useinhan koulukiusattukin tulee kiusatuksi kaikilla kouluasteilla ja lopulta työpaikallakin, vaikka kukaan ei olisi tietoinen aiemmasta taustasta. Kiusaamiseen, alistamiseen ja väkivaltaan taipuvaiset kai jotenkin "haistavat" sen, kuka alistuu ja ainakin alitajuisesti hakevat parisuhteeseenkin helppoa alistettavaa.

On myös lapsia, jotka on väkivaltaisia vanhempiaan kohtaan, vaikka vanhempi ei ole väkivaltainen. Tähän on vaikea uskaltaa hakea apua.

Vierailija kirjoitti:

Eli miksi puoliso alkaa väkivaltaiseksi? Millainen ihminen käyttää väkivaltaa rakastamaansa ihmistä kohtaan? Vai eikö hän rakastakaan? Onko väkivalta patoutuneita tunteita, heikkoutta, pelkoa vai mitä? Huono lapsuus?

Miksi äiti tai isä alkaa väkivaltaiseksi? Isäni sanoi että häntä oli pahasti kiusattu koulussa.